se yksinäisyys... minä olisin niin usein halunnut tulla luoksesi sanomaan että mitä sulle kuuluu?
Eikä sun olisi tarvinnut vastata, vaikka mielelläsi kaikkea vastaatkin ja otat kantaa..Minä haluan halata ja elää elämää sinun rinnalla, riittäisikö sinulle tämä minun tunteeni rakastamisesta?
Oma minun kultani, rakastan sinua niin paljon että en tiedä mitä voin tälle tunteelle tehdä..
Eikä sun olisi tarvinnut vastata, vaikka mielelläsi kaikkea vastaatkin ja otat kantaa..Minä haluan halata ja elää elämää sinun rinnalla, riittäisikö sinulle tämä minun tunteeni rakastamisesta?
Oma minun kultani, rakastan sinua niin paljon että en tiedä mitä voin tälle tunteelle tehdä..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuntuu et nää aloitukset jotenkin osuu ja uppoo... mut ehkä vaan toivon niin
Voih... No tottahan tuo, elää elämää sun rinnalla, riittäisi kenelle vaan tuntevalle..
vaikkapas siitä et sanot sen: mitä sulle kuuluu ? Siitä ei voi ainakaan pahastua.
Jokainen on joskus yksinäinen ja oishan ihanaa olla joku jakamaan murheita niinä hetkinä. Jos ne murheet on sellaisia, joita voi jonkun kanssa jakaa, aina ei voi ja silloin on yksinäistäkin yksinäisempi.
Yksinäisyys näkyy. Totta.
oikeassa olet... mut sen huomaa vaan tarkkaavainen ja oikeasti kiinnostunut ihminen
Sinun tunteesi rakastamisesta? Mitä toi nyt on, siis jos kuvitellaan että "hän" rakastaisi sinua niin totta kai se riittäisi! Mutta ei tietenkään sitten, jos ei ole molemminpuolista.
Oketpa tarkkanäköinen, olen todellakin yksinäinen, sellainen perusyksinäinen. Toki minulla on pari ystävää ja muutama tuttava, mutta asun yksin ja koen itseni joskus seurassakin yksinäiseksi.
Jos rakastat minua, se riittäisi. Siinä olisi kaikki! m > n
Kaikki omivat tämän :-)
Én minä, kommentoin vaan yksinäisyyttä ja sen näkyvyyttä.
kaikki ovat jollakin tapaa yksinäisiä.
Ei kai täällä muutoin oltaisikaan.
Tule vaan joskus kysymään, mitä minulle kuuluu, mutta ei silloin kun ympärillä on hyvän päivän tuttuja paljon.. kiitän.
On parempia ja huonompia päiviä.
Pakko vaan jaksaa eteen päin.
Sinulleko sitten riittäisi se, että joku antaa sinun rakastaa itseään? Kai sinä nyt sentään jotain hieman parempaa ansaitsisit? Vai oletko varmasti niin itseriittoinen, että rakastat molempien edestä - eikö sillä toisella ihmisellä ole mitään virkaa? ;)
No niin olin ,tosi yksinäinen ja rikottu ,surullinen,etkä sinä tehnyt asiaa yhtään paremmaksi . Onneks ,aika tekee tehtävänsä ,ja ei työnnä ihmisiä enää pois läheltään ,koska on niitäkin jotka toivoo toiselle vain pelkkää hyvää.
Surullisinta kaikessa on se ,että juuri siltä ihmiseltä kenestä toivoisi kuulevan,ei välitä paskan vertaa. Nykyisin otan sen pienenkin" lohdutuksen sanan" vastaan ja muistan antaa itsestäkin jotain. Enkä koskaan vanno rakkauttani netissä ,se saa mun ihon kananlihalle.
Niinpä, en minäkään.
Mutta en voi uskoa, että hän olisi noin lyhytnäköinen asioiden suhteen.
Päinvastoin, uskon hänen olevan aina lopulta se, joka ymmärtää ja antaa anteeksi :)
Ei tämä muuten voisi olla mahdollista. Tarvitsen vahvemman ja viisaamman jakamaan elämää kanssani.
Kyllä ,vahvuuteni on ymmärtäminen ja anteeksi antaminen ;)
oikeudenmukaisuus ja enkä ota mitään asioita päivänselvänä.
outo kommentti.
mutta et kuitenkaan koskaan tullut? muutakuin sanomaan "typeryyksiä"