Olen raskaana ja en asu lapsen isän kanssa yhdessä, vaikka seurustelemme ja näillä näkymin emme ole ihan heti yhteen muuttamassa (nyt saa tuomita).
Kyselisin siis sellaisia juttuja, että miten tällaisessa tilanteessa toimii elatusmaksu, onko isän maksettava sellaista, jos emme ole avio-/avoliitossa? Jos muutamme avoliittoon raskauden edetessä/lapsen syntyessä, mikä tilanne silloin on? Uskon, että isä osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin minäkin, niin hoitamiseen kuin elättämiseen ja yhteishuoltajuus meillä kai tulisi olemaan.
Tarkoitus ei ole siis huijata rahaa valtiolta tai muualtakaan, näin kahden asunnon vuoksi, vaan me tosiaan häviämme itse tässä enemmän rahaa, kuin yhdessä asuessa (jos joku aikoi siitä tulla vinkumaan)
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille :)
Kyselisin siis sellaisia juttuja, että miten tällaisessa tilanteessa toimii elatusmaksu, onko isän maksettava sellaista, jos emme ole avio-/avoliitossa? Jos muutamme avoliittoon raskauden edetessä/lapsen syntyessä, mikä tilanne silloin on? Uskon, että isä osallistuu lapsen elämään yhtä paljon kuin minäkin, niin hoitamiseen kuin elättämiseen ja yhteishuoltajuus meillä kai tulisi olemaan.
Tarkoitus ei ole siis huijata rahaa valtiolta tai muualtakaan, näin kahden asunnon vuoksi, vaan me tosiaan häviämme itse tässä enemmän rahaa, kuin yhdessä asuessa (jos joku aikoi siitä tulla vinkumaan)
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille :)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lapsen elatuksesta ja tapaamisista voi sopia lastenvalvojan luona, jos vanhemmat eroavat tai eivät ole yhdessä olleetkaan. Tämä sopimus on vapaaehtoinen ja jos sitä ei synny, niin asian voi viedä oikeuden ratkaistavaksi.
Pariskuntien, jotka ovat yhdessä ja yhdessä kasvattavat lapsensa, tulee tietysti sopia raha- ja muut asiansa keskenään. Sillä ei ole merkitystä, miten asuminen on järjestetty.
Jos tarkoitit sitä, että pitääkö teidän tehdä virallinen elatussopimus, niin ei tarvitse. Eihän sitä koskaan tarvitse tehdä, jos ei halua. Silloin molemmat vain osallistuvat yhdessä sovitulla tai parhaaksi katsomallaan tavalla. Samoin kuin silloin, jos muutatte yhteen.
Tuo viimeinen kappaleesi taas tuo mieleeni, että olette kuitenkin hakeamassa elatustukea kelasta. Se onnistuu ainoastaan silloin, jos isyyttä ei vahvisteta (ts. lapsen isä ei ole virallisesti lapsen isä, ei omaa häneen mitään oikeuksia, lapsella ei ole perintäoikeutta häneen jne) tai jos hänet todetaan riittävän pienituloiseksi. Eli kun isä on tiedossa, niin kyllä hänen tulee ehdottomasti osallistua lapsensa elatukseen mahdollisuuksien mukaan, ei veronmaksajien. Tokihan kahden asunnon pitäminen on kalliimpaa kuin yhden, mutta se ei kuulu veronmaksajien kustannettavaksi. Ehkä et tätä kuitenkaan tarkoittanut, eli teillä ei ole suunnitteilla hakea elatustukea kelasta, missä tapauksessa vastaus siis on tuo edellä oleva: sopimuksia ei tarvitse tehdä, jos ei halua.
Tarkoitin siis että emme aio huijata rahaa kahdella asunnolla niin, että saisimme esimerkiksi enemmän asumistukea tai vastaavaa, meillä on molemmilla samankokoiset tulot, joten sellainen ei onnistuisi. Olen vain lukenut, että moni niinkin tekee, niin ajattelin sen vain mainita erikseen. Emme aio hakea elatustukea, isä aikoo kyllä tunnustaa isyytensä ja osallistua yhtälailla lapsen elättämiseen :)
Yritän vaan etukäteen selvitellä mahdollisimman paljon asioita, ettei sitten käy niin että joku on jäänyt tajuamatta ja joudutaan sitten setvimään kelan/muiden kanssa että miksi näin on käynyt. Ja kun ensimmäinen lapsi kyseessä niin ollaan vielä ihan pihalla :)
Ja eihän sitä tiedä, jos päätämmekin vielä muuttaa yhteen ennen lapsen syntymää, aikaahan tässä vielä on!
Kiitos hyvistä ja asiallisista vastauksista !
Anteeksi, mutta nyt tulee lakikiemuroita, mutta niitä kai kaipailitkin.
Ensiksikin, jos isä tunnustaa isyyden, et voi saada Kelasta elatustukea.
Et nyt, et 5 tai 10 vuoden päästäkään.
Siinä mielessä hyvä olisi tehdä elatussopimus.
Vaikka sanoisi nyt, että osallistuu elättämiseen, niin maailma ja ihmiset muuttuvat.
Isä on maksuvelvollinen vasta elatussopimuksen allekirjoitettuaan, tai jos ei vapaaehtoisesti kirjoita, niin oikeuden päätöksen jälkeen.
Kyllä hyviä isiäkin on 95 % kaikista. Jotka rakastavat lapsiaan ja huolehtivat heistä myös eron jälkeen.
Mutta ei palovakuutustakaan oteta sen vuoksi, että tiedetään, että kohta palaa.
Kukaan ei tiedä tulevaa, ja siksi kannattaa tehdä sopimukset kaiken varalle.
Kuten tekin otatatte luultavasti sairausvakuutuksen lapsellenne.
Ja vielä toisen kerran anteeksi, mutta kun sanoit : ette asu erillään vain saadakseen enemmän asumistukea...
En tahdo loukata, mutta pitkän kokemuksen perusteella, ja nyt tarkoitan vain k.o. isää, mutta jonkin tuen varassa elävän ihmisen lupauksen varassa eläminen on osoittautunut meikäläistä aika työllistäväksi...
Jos hän niin ihana, niin varmasti tekee elatussopimuksen.
Siitä ei ole mitään haittaa, jos sanojensa mukainen, mutta helpoittaa asioita jos ei olekaan...
Mites kun äitini kyllä saa siskostani elatustukea, vaikka isä on tunnustanut isyytensä, se kai liittyy siihen, ettei isällä ole tällä hetkellä tuloja?
Tiedän kyllä että muuttuu, saattaahan meidän tilanne muuttua vaikka heti huomenna, mutta tosiaan koska olen täysin kokematon asian suhteen, en näistä elatussopimuksista ja muista tiedä joten kiitos neuvoista :)
En oikein ymmärtänyt tuota pointtiasi tuossa asumistukiasiassa?
Ja siis jos tarkoitit, että kun isä elää jonkun tuen varassa niin lupauksiin luottaminen ei ole kannattavaa, niin varmaankin oikeassa olet, mutta haluaisin uskoa että hänen asiansa paranevat kuhan saa opintonsa kohta loppuun. Toki sekään ei näillä työmarkkinoilla mitään takaa, joten uskon kyllä että teemme sitten sen sopimuksen :)
Itsekin sain lapsen kesken opintojen. Muutin lapsen isän kanssa yhteen äitiysloman ajaksi, mutta sen jälkeen jatkoin opintojani eri paikkakunnalla. Mies jäi töihin kotipaikkakunnalleen, minä muutin lapsen kanssa pariksi vuodeksi pois.
Olimme kuitenkin lapsen isän kanssa ihan selkeästi pari, joten ei minulle tullut mieleenkään hakea elatusmaksua lapsen isältä tai yhteiskunnalta.
Tilanne oli sillä tavalla erilainen, että lapsen isä todella oli töissä ja pystyi osallistumaan lapsen elatukseen. En tiedä, kuinka KELA / sosiaalihuolto huomioisi teidän tapauksessa sen, että isänkin tarvitsee osallistua lapsen elatukseen tai että isä ei pysty siihen osallistumaan.
Ehkä silloin todella tehdään sopimus lapsen elatuksesta, vaikka olisittekin pari.
Netistä löytyi esim. tällaista tietoa:
"Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, josta molemmat vanhemmat vastaavat kykynsä mukaan. Yleensä erillään asuva vanhempi maksaa elatusapua. Elatussopimus tai sen muutos tehdään kirjallisesti lastenvalvojan luona."
Ole siis yhteyksissä oman kuntasi lastenvalvojaan, hän varmasti osaa kertoa, kuinka asiassa olisi viisainta ja mahdollista edetä.
KELA maksaa siskosi elatustuen todennäköisesti juuri siksi, että isä on todettu varattomaksi.