Aluksi oli vaikea sopeutua tähän tyhjänpanttina nyhjöttämiseen.
Näpräiltävää olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kun ei pystynyt tekemään paljoakaan.
Samanlainen tunnelma se on kyllä vieläkin, mutta ilojakin löytyy:
Säästyypähän ainakin työpaikkakiusaamiselta ja työkavereiden huolien kuuntelemiselta!
Mutta on pakko myöntää pitkin hampain se karvas tosiasia, että kyllähän töissä olisi hauska olla.
Nykyään ei voi edes mistään asiasta valitella, kun heti sanotaan, että mikäs sun on kotona maatessa.Toisten täytyy käydä töissäkin, oli sitten kylmä tai kuuma!
Miksi toisten ihmisten täytyy tehdä koko ajan enemmän töitä,
kun toiset eivät saa tehdä sitä ollenkaan?
Eikä tämä mitään ihmiselämää loppujen lopuksi ole...
Näpräiltävää olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta kun ei pystynyt tekemään paljoakaan.
Samanlainen tunnelma se on kyllä vieläkin, mutta ilojakin löytyy:
Säästyypähän ainakin työpaikkakiusaamiselta ja työkavereiden huolien kuuntelemiselta!
Mutta on pakko myöntää pitkin hampain se karvas tosiasia, että kyllähän töissä olisi hauska olla.
Nykyään ei voi edes mistään asiasta valitella, kun heti sanotaan, että mikäs sun on kotona maatessa.Toisten täytyy käydä töissäkin, oli sitten kylmä tai kuuma!
Miksi toisten ihmisten täytyy tehdä koko ajan enemmän töitä,
kun toiset eivät saa tehdä sitä ollenkaan?
Eikä tämä mitään ihmiselämää loppujen lopuksi ole...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joutilaisuuteen sopeutumiseen menee oma aikansa.
Kyllähän se ensin tuntuu pitkäveteiseltä useita viikkoja jopa kuukausia kun työt loppuu. Pikkuhiljaa keksii ajankuluksi jotakin tekemistä ja siitä se sitten lähtee.
Joka päivälle on riittänyt tekemistä joskus jopa myöhään yöhön. Toisinaan olen ollut niin poikki että olen nukahtanut soffalle uutisia katsoessa, herännyt yöllä ja kömpinyt sänkyyni nukkumaan aamuun saakka.
Yritä unohtaa ne työympyrät ja korvaa vapaa-aikasi jollakin mieleisellä tekemisellä. Ennen pitkää huomaat että kuluu se aika eläkkeelläkin. Päivittäiset tekemiset vaan muuttuvat ja voit ne ihan itse valita mieleisiksisi.
Käy joskus moikkaamassa työkaveritasi etteivät pääse unohtumaan kiireesi keskellä. ;)
Pitää vain yrittää pysyä ajassa mukana. Tehdä kykyjensä mukaan, yrittää vaikka keksiä uusia hommia, joita pystyy tekemään.
Pitää yhteyttä läheisiin.
Aivovoimistelua ainakin voi harrastaa.
Et varmasti ole yksi ja ainut, joka jakaa tuntemuksesi.
Moni -- asiassa oikeudessa Ruotsissa ovat oikeudessa ja ovat nollia koko elämän.
Minulle ainoa etu ja ero verrattuna työeläkkeeseen on sairaseläkkeen hieman parempi taso.
Kelan täydennyksellä etu lienee parin sadan luokkaa.
Eläkkeelle jouduin yllättäen tulleiden neljän aivohalvauksen kautta jotka eivät kuitenkaan jättäneet ainakaan havaittavia pysyviä vaurioita.
Henkisesti oli ensimmäinen vuosi vaikea koska minulla todettiin parantamaton verisyöpä jonka oireidenkin hoito oli alkuun tuskallista.
Viimeiset 10 vuotta ovat olleet oireettomia.
Ainoa haittapuoli ovat kuukauden välein otettavat verikokeet.
Hemoglobeiininikin on pysynyt päälle 100:n.
Mieheni eläköityi työttömäksi puolisen vuotta minua ennen joten olemme eläneet yhdessä tavanomaista eläkeläispariskunnan elämää.
Harrastan, osallistun yhdistysten toimintaan mukaan luettuna paikallispolitiikka.
Matkustelemme useamman kerran vuodessa ja lisäksi teen muutaman matkan ystävättäreni kanssa.
Nyt olemme lähdössä kuukaudeksi pois ja sovittelemme yhteen joulun ajan matkoja.
Mieheni haluaisi jollekin Itämeren alueen jouluristeilylle.Minä taas johonkin keskieuroopan joulukohteeseen.
Ei näistä ole koskaan tullut riitaa eikä ryppyotsaisuutta.
Lapsemme ja ensimmäinen lapsenlapsi asuu 250km:n päässä joten sielläkin vierähtää aina muutama päivä.
Elämäni on miellyttävää ja nautinnollista. Mieheni on ihanan huomaavainen vaikka tilanteen tullen hän on voimakastahtoinenkin.
Hyväkuntoinenkin hän on, tarpeettomaan itsekehuun saakka.
Hänen hyväkuntoisuutensa tahtoo joskus käydä minun voimilleni muuta molemminpuolinen joustavuus on toistaiseksi silottanut erot kiinnostuksen määrässä.
Hyvin harvoin ajattelen sitä että elinvuosia ajatellen olen oikeastaan laina-ajalla.
Kun oireet ilmantuvat niin aikaa on kaksi, kolme kuukautta.
Kaikki järjestelyt ja valmistelut on hoidettu jo alkuvaiheessa.
Olen kiitollinen jokaisesta elämästäni vuodesta ja tietenkin mahdollisista tulevista.
Aina sitä jotakin pystyy tekemään. Pystythän nettiinkin kirjoittamaan. Lukemista aina löytyy ja monenlaista aivovoimistelua. Liikkumaankin ehkä jossain määrin jos et pyörätuolissa ole, ja siinäkin voi jotakin harrastaa. Taiteilijaksikin ehkä jos et jo ole.
F vm-48,
Kaunis ja elämänmyönteinen kirjoitus sinulta 6-kymppisten palstalla. Kiitos.
Näinhän meidän jokaisen pitäisi elää elämäämme - aina löytyy ilon aihetta jokaiseen päivään ja onnea läheisistämme. Kellä se on puoliso, ystävä(t), kaveri(t), lapset, lastenlapset, sukulainen(t), naapuri(t) tai tuttava(t).
Minusta on ihanaa kun ei ole tekemisen pakkoa, mutta mielelläni ilahdutan lähimmäisiäni samoin hekin olemisellaan tuovat merkityksen elämääni. Sitäpaitsi maailma on vielä 6-kymppisen silmissäkin mielenkiintoinen, uutta löytyy niin ihmisissä, asioissa kuin paikoissakin ja voimme nauttia kaikesta vointimme, kykyjemme ja realistisesti varojemme mukaisesti. - Ei kannata vielä ruveta aivan sivustaseuraajaksi.
Ja joskus oma rauhakin on mukavaa - saa tehdä mitä haluaa ja olla melkein miten vaan - lukea kirjoja, harrastaa tai olla tekemättä mitään. Johan tämä on kuin luxusta tämä elo, kun ajattelee plussapuolia.