Ajatuksia kanssakäymisestä ja ystävyydestä

PS

Katharkis,...puhdistumiskokemuksia

Meillä tässä talossa on mukavaa porukkaa, tämä tuntuu ihan elämiseltä, huomenet tai avunpyynnöt voi esittää tarvittaessa.
Aina löytyy 'tervettä' jutunjuurta jos pihassa tavataan, istuskellaan kahvien kanssa mukavia muistellen useinkin kesäiltaisin.
Hiljattain olikin puhetta ettei pitkään enää voidakkaan ulkona tapailla siitä alkaa säät pitää huolen, kuka nyt sateella kaunkaan ulkosalla viipyy.

Kysymykseesi vastaan...Kiitos Hyvää kuuluu!

Nythän on TVssäkin ollut pienenä muistutuksena tuo kuulumisten kysely, kyllä välittäminen toisesta kuuluu kaikille, ja tuon kysymyksen kuultua varmasti tuntuu hyvälle.
Vielä niin kauan kun tämä terveys ja mielenkiinto ulkomaailmaan säilyy ei ole isompaa hätää, mutta ympärillämme on ikäihmisiä joille tervehdys ja kuulumisten kysely tuo hyvän mielen.

Kyllä olet oikealla asialla kun puhut ystävyydestä ja kanssakäymisestä.

On ihmisiä jotka eivät tule millään toimeen yksinään, että pitää olla ystäviä, toisilla enemmän ja toisilla taas vain muutama, minusta on tärkeää että ystäviä on vähän, mutta niin luotettavia että voin luottaa ,

Tässä iässä ei oikein hyviä ystäviä enään saa, ne ovat enemmänkin tuttuja ja entiset ystävät on hautaus maalla, johon minunkin hyvä 50 vuotinen ystävyys päättyi.

Meillä oli sellainen vankka ja varma ystävyys että ei koskaan keltään kuulunut, mitä olimme uskoutuneet kertomaan toisillemme.

Sellaista hyvää ystävyyttä jäin kaipaamaan.

Sen ymmärtää, että sitä ystävyyttä kaipaa itkään. Ainoa sisareni on ollut ikänsä maalaistalon emäntänä, menetti myös naapurissa asuvan ystävättärensä, jolle oli tottunut kertomaan puolin ja toisin ajatuksiaan, ilojaan ja surujakin.

Nyt hän soittaa minulle kerran kuussa, että on joku kuuntelevana korvana, kun on sydän täynnä. Olin tosi iloinen, kun yhteydenpito on tapahtunut enemmän kauttani, siihen olin jo tottunut, mutta onhan se mukavaa saada itsekin joskus siskoltaan terveiset.

Nuo naapuruussuhteet on myös kivoja, kun ne toimii, tänään juuri käyn kahvilla isännöitijän luona, kun pyysivät.

Viihdyn kyllä yksinkin jo hyvin , niin paljon on elämässäni ollut
erilaisia ihmisiä, mutta lämmittää ne läheisiksi tulleet, kuin pumpulia sydämelle on se kiintymys :)

Sekin ansaitaan, ei se synny ihan itsestään, niinkuin Monica sanoit, ystävään pitää voida myös luottaa!

Ystäviä ei ole ollut ainakaan 50 vuoteen.
Kavereita ei ole ollut ainakaan 20 vuoteen.
Tuttuja on sentään jokunen vielä nykyäänkin.
Eipä tässä sen syvempiä ihmissuhteita kaipaakaan.
Onhan sentään tämä suomi24.

niin, kyllä tämäkin antaa vastakaikua samanhenkisille. Yhä enevässä määrin näkyvät nuoretkin facebookissa kertovan päivä tuntemuksiaan kavereilleen.
Saa siinä isoäiditkin serata sivusta, nuorten ajatuksia, kiireisiä kun ovat työelämän vaatimuksissa.

Meillä se on jo takanapäin, ja voimme kannustaa nuoriamme omilla kommenteillakin.
Kaksi sydänystävää on vielä tallella itselläni, lapsuuden ystävä ja toinen myöhemmin tullut. Eihän ne uudetkaan tarvitse olla ihan sydänystäviä, ystäviä silti, kanssakulkijoita joihin voi tuntea lämmintä myötätuntoa ja iloa!

Kiva, että ua-tukin kokee palstan antavan hänelle yhteisöllisyyden tunteita, niitä todella tarvitaan :D moikka,..

Ihan mielenkiintoista on tälläkin sivulla luettavissa ja varmaan jokainen antaan 'kynän' kertoa itsestään.
Olen maanantaiaamusta lähtien potenut vuosisadan karmeinta nuhakuumetta, nyt jo alkaa hiukan hellittämään, koko päiväistä niistoa ja aivastusta.
Lämmintä (ei kuumaa) juotavaa ja nenäliinoja kuluu, vaan jos näillä selviän olen ihan tyytyväinen.
Tänään jo aamusta on ollut parempi olo ja näin ollen toivonkin huomenissa tuntuvan olen hyvältä.
Tänne vaan tulin ja kerroin onhan tämäkin kanssakäymistä, palstaelämäkin kun tänne saa kirjoitella.

Siirsin menoa vesijuoksuun klo 15.00 aikaan, kun nyt jo on niin nälkä, tää on ihan hassua, mutta ei tunnu kivalta lähteä kuntoilemaan ennen kuin on saanut energiaa:D Houkutta niin tuo tillilihakin, kun ei tiennyt lampaasta tulevan niin maukoasta.

Rasvaa jouduin tarkkaan kyllä putsaamaan, mitäs siitä.
Kiva, että on jo paremmalla puolella flunssasi kukkis, kantsii kuitenkin varoa kun säät viilenee, ja kuumettakin on ollut.

Aamulla ajattelin miten vähän puhumme tunteista täällä, se olisi ihan tärkeää hyvinvoinnillemme. No, negatiivisiä tunteita puretaan kylläkin vuosikausia näköjään, en ymmärrä mitä sielläkin alkuaikoina on ollut syynä.

No, ne ei koske omaa ajatustani tunteista, minusta on kiva lukea ja saada kertoakin, mikä ihastuttaa ja mikä saa surulliseksi,...uskaltaa olla siten miltä tuntuu.

Tietenkin, jos on tosi hyvällä tuulella, ja joku leimaa tekopirteäksi, onhan se kuin kylmää vettä niskaan! Silloin sulkeutuu kuin arka kasvi terälehtensä viimassa, mutta se on vain hetken, ei kaikki voi toisiaan ymmärtää, eikä aina tarvitsekaan.

Jokainenhan vastaa vain itsestään,...minusta on hauskaa antaa tulvia vain spontaanisti ajatukset, eikä stilisoida silloin kun ne on tullakseen.

Totta kertoilet ei ne positiiviset useinkaan palstaa kaunista, vaikka niistä olisi iloa no ainakin minä olen myötä eläjä kaikelle myönteiselle.
Kaikki täällä koettu on nostanut kynnystä puhua edes tavallisista arkisista asioista on sitä kuraa sen verran valutettu niskaan.
Sen verran vielä edellisesta lauseestani että ei pitäisi välittää mutta en ole niin krouvilla rattailla varustettu että menisin mukaan halpaan ja ala-arvoiseen panetteluun, ehkä se on väärin niin kuitenkaan ilkeilijät eivät ajattele.

Olisi virkistävää ja monellakin tavoin viihtyisämpää saada lukea ja kirjoittaa vaikka hyviä ajatuksia, tai yritystä parantaa mahdollisuuskai vaikka politiikan viidakossa! ;-D.
Toisaalta muutamat odottavat vastauksia vain rekatuilta, kai senkin voi tehdä, entisellä jo rekatulla en jatkaisi voisi jonkun 'hällä-välin' rekata ja laittaa salaiseksi, mitä kenellekään kuuluu kuka siellä nikin takana häärää.
Ja moni kirjoittaa rekatuistakin nikittä silloin kun ei halua tulle esille jonkun aran asian takia, eikä se ketään vaivaa.

Hyvä mieli on tärkeää hyvinvointimme kannalta, ja tätä nykyä se on haettava kyllä muualta kuin tältä sivulta,

Palsta tuo virtuaalisen mausteen päivään, milloin mitäkin. Tutuksi tullut ja tuttuja tullaan tapaamaan ajatuksilla tänne 70 :aan.
Kuitenkin hyvää mieltä muualta, sanon kuten "Kukkahamekin". Tänään alkavat Turun suomenkielisen työväenopiston luennot. Tänään 'ikääntyvien akatemiassa' luento turkulaisesta arkkitehdistä Erik Bryggmannista.
Liikuntaakin saa kun menen sinne pyöräillen, mukava tavata myös vanhoja tuttuja.

voi voi kukkahame

Juuri kaltaisesi palstakirjoittajat ovat niitä jotka tietävät 'kaiken', kuten " Harvoin riidat on yhden syytä. "...
Niin luultiin kun eräs häirikkö roikkui perässäni aamusta iltaan.

Kunnes joku vakinikillä kirjoittaja huomautti asiasta, että hajupoika riiteleekin
yksin!!

Miten ihmeessä puutut taas kirjoituksiini rekkautumisasiassakin, olet se Hajupoika, ym ym ym P I Lmari... = Pentti Ilmari Lehtonen

Jonkin verran poikkeen alotuksesta...taas, mutta en kuitenkaan haluu uutta ketjuu tehdä. Näistä lastensuojeluasioista vaan mainitsen, jotkut saattavat muistaa jotain, kun aika monta kertaa olen näiden vuosien aikana ottanut esille sen, miten paljon puutteita niissä on. Jossainhan niitä lienee arkistossa tallessa, mutta en haluu ees ite ruveta enää penkomaan menneitä vaikeita aikoja, jolloin en voinut tapahtuneille asioille mitään.
Otinhan silloin yhteyttä kansanedustajiinkin, sielläkin vaan myönnettiin, että näin on ja että parannuksia hahmotellaan ym, ym. Voimanihan välillä aika perusteellisesti loppuivat siinä toivottumuudessa.

En noita keskusteluja jaksa edes kuunnella, koska ne asiat, mistä puhutaan, tuovat mieleen ne toivottomuuden ajat, jolloin kaikkeni yritin tämän lapsen asioissa 11-vuotiaasta 18-vuotiaaksi , kun häntä siirreltiin laitoksesta toiseen.
Tulokset olivatkin sitten sellaisia, mitä olivat....mitä ovat.

Niin no, liittyyyhän tämä aiheeseen ajatellen myötäelämistä. Ei tästä sen enempää, mutta kaipa itseäni vähän helpotti. Toivottavasti nyt sitten lastensuojelussa saadaankin vihdoin aikaseksi radikaalisia parannuksia, mutta kyllä siihen aikaa menee.

Saahan täällä tapellakin.,ei sitä kukaan ole kieltänyt!Ja paljon sitä tehdäänkin.En minä niin käsittänyt,että aloitus vain pyrkii ystävyyttä ylläpitämään.Kaikenlaista mahtuu,kun särmääkin löytyy,ja kiukuttelun aiheita.Sitä on vaan vaikia ymmärtää,että nimetkin pannaan tapetille täällä, öikös se ole aikasti epähienoa?

Nätimpää kuin peräsuolen tutkiminen

Meillä tuli vanha naapuri 20 v. takaa Ruotsista kylään tänä suvena. Riemu oli suuri kun pyyhälsi pihaan. Ollaan me nähneet joku vuositten kotonaan Södertälgessä, missä mekin asuimme silloin.
Ei sitten ollut muuttunu yhtään, minä kyllä harmaantunut vaikka nuorempi olen. Ollaan pidetty yhteyttä ja lapset on kummeina nyt siellä oleville. On tärkeitä nämä ystävyydet, ei nii iloista tapahtumaa tänä kesänä ole toista!
Naurettiin ja valvottiin, käytiin Savonlinnassa ja monessa kohteessa Saimaankin risteilyllä.

Monican ja puskiksen yhteenotosta.

Oletko Monica varma että tuo p.kärpänen oli rituliini. Minusta tuo vaikutti siltä yhteiseltä piruilijalta joka muitakin pisteleikse.
Sillä hyypiöllä konstit on monet.

Mikä kumman halu täällä on ruotia ihmisiä muka tietävinä! Senverran olen jo lukiessani kokenut, että kaltaisesi voivat kääntää päälaelleen hyvät huonoiksi ja viattomat syyllisisksi!

Kiemurtele miten lystäät, lukijat tekevät omat johtopäätöksensä!

yleensä piittaa tuontaivaallista, kuka minkin kirjoituksen takana on, voihan kuka tahansa rekatukkin pistää välillä päänsä puskiin.
kummallista että kun yksi syntipukki on löydetty, sen syyksi kaikki pannaan.
Ei täällä mitään hyviä ja huonoja kirjoittajia ole, on vain kirjoittajia.Ihmeen paljon on noita tänne muutaman kerran kurkistaneita ja kirjoittaneita, jotka kuitenkin tekee heti asiantuntemuksella listaa hyvistä ja huonoja on tietysti loput.
Naurattaa ja säälittää kaikki nimettömän kirjoittamat listat. antakaa kehutkin reilusti omalla nikillä, ettei kehun kohdetta ala joku epäluulon vaivaama epäillä.

Aihepiiriin nämä erittelyt eivät liity mitenkään, ihmissuhteisiin kylläkin!
Niitähän on niin monenlaisia, välillä kipinät lentää tempperamentista riippuen!
Pienet kirpeydet ei sinänsä estä hyväntahtoistakin kirjoittelua, jota enimmäkseen löytyy!

Aiheitahan löytyy vaikka lampaat söis, vaan nyt on lihapiirakan teko mielenkiinnon kohteena, eikä millään viitsis kirjoitella vain järkeviä, joten,,...moikka!

Olen tässä kasvattanut kiinnostusta omenien kuorimiseen, vaan kun ne pitäisi ensin hakea puusta ja kun....Olen valmis lähtemään puun juurelle, aina sataa?

Parasta-aikaa kunnon kuuro ropottelee pisaroitaan tiuhaan tahtiin.
Tässäpä sitten ei taida valmistua niitä pakastettavia pussukoita, no yritän olla skarppina tunnin tästä eteenpäin ei tuo kuuro voi olla mikään iso.
Ja nyt menen kahvin keittoon se piristää näin sadepäivänä, ja sitten huomenna se matkallelöhdön ajatus pitänee istuttaa itämään.

Olikohan tässä nyt mitään kanssakäymisestä, en tiedä?

Huh hui, mikä raekuuro täällä oli iltapäivällä, hämmästyin kun kattoikkunoihin rummutti terävästi ja lujaa! Maa oli valkoisena sisäpihalla yli herneenkokoisista pyöreistä rakeista.

Salaatit taisivat mennä, valkoisia paksuja kasoja vieri niiden ympärille! No, ei näy lakastuneen, on jo sulanut ja pystyssä ovat :D

Ihan talviselta tuntui, kun oil niin viileääkin olkkarissa, keittiössä sentään lämmitti uuni kivasti.
Eiköhän sauna anna lämpöä tarpeeksi illemmällä, ei viitsisi vielä laittaa ainakaan lämmitystä päälle.

Ihanaa kun suurimmat hommat on hoidossa, ja iltakin vielä nuori!

Leppoisaa illanviettoa palstalle!