VENLAFAXININ LOPETUS..?!

Täällä samalainen tapaus, siis minä yritän samaa temppua. 75 mg vaihdettu 37.5 mg:aan. Mutta tiesithän , ettei lääkettä voi lopettaa/vaihtaa ihan hetkessä. Minulle ohje kaksi viikkoa 37.5 mg päivittäin, sen jälkeen joka toinen pv 1 tabletti...eilen yritin, mutta päässä todellakin kipinöi, joten en sitä käynyt kuuntelemaan, otin illalla 35.5mg ja nukkumaan. Eli en pystynyt siihen , että joka tonen päivä. Kuitenkin olen hyvilläni, että vahvemmasta pääsin vaihtamaan "lievempään" ihan ilman ongelmia! Mutta miten jatko, en tiedä. Älkää kukaan vaan aloittako ko. lääkettä....venlafaxiinista( =efeksor) huono päästä eroon.

ok no mulle sanottiin viikko 150mg viikko 75mg ja viikko 37,7mg sit loppu. täytyy varmaan resepti käydä hakemassa viel varmuudeks 37,5mg ..kaikkea paskaa sitä ihmisille syötetään..

useampi kuukausi siihen alasajoon.

Onko Marina Joffe George Joffelle sukua joka erotettiin taannoin Lapinlahden sairaalan johdosta?

Sähköiskun omaiset tuntemukset ssri/snri lääkettä lopetettaessa johtuvat juuri lääkkeen sekoittamasta aivojen sähköisestä toiminnasta. Itselläni ilmeni sähköiskuja vielä 2,5 kk lääkkeen lopettamisen jälkeen (seinään lopetus) jonka jälkeen niitä ei ole ilmennyt, samoin lihaksissa esiintyvät nykinät loppuivat mitä pitkäaikainen lääkkeen syönti aiheutti (tiedon paikkansapitävyys on varmistettu Husin neuropsykiatrian yksiköstä.)

Laitetaanpa tuosta(kin) lääkäristä siis tietoa eteenpäin.

Googlasin joskus ja tulin siihen mielikuvaan että olisi aviopuoliso. George tais olla helsingissäkin johtavassa asemassa joskus ja tais saada kenkää..

Lopetin syötyäni pidemmän aikaa 75 mg eli siitä määrästä jätin kokonaan pois. Ensimmäiset 2 viikkoa lopetuksesta olivat ihan kamalia. Huimausta, pahaa oloa, kaikkia outoja tuntemuksia päässä, tärinää jne. puhumattakaan psyykkisistä oireista... n. kuukauden päästä olo alkoi olla normaali.

En osaa neuvoa miten oloa voisi helpottaa... Ei auttanut kuin kärvistellä ja luottaa siihen, että oireet loppuvat aikanaan

En enää ikinä ala syömään mitään masennuslääkkeitä. Olen ollut yli puoli vuotta ilman, masennus ei ole kadonnut minnekään, mutta ainakin olen normaalipainoinen, eikä ole mitään outoja fyysisiä juttuja.

Ok no kiitoksia tiedoista täytyy yrittää vaan kestää.. joo on kyllä viimeset masennuslääkkeet minullekkin niin paljon eri ongelmia lääkkeistä tullut. Lääkket on aiheuttanut enenmän ongelmia kuin tuonut helpotusta..miettikää kaikki 2x ennen kun koskette masennus lääkkeisiin.

Olisiko kellään näistä pidemmän aikaa käyttäneistä jotain lopetuskokemuksia? Olen syönyt näitä vuosia 150/225mg/vrk ja päässyt vihdoin 75mg/pvä... Painoa on tullut 30kg ja rapiat ja n.4kk sitten annoksen pienennyttyä sätkin näitä sähköiskumaisia tunteita yöt läpeensä ja pulssi 135 jatkuvasti..

Eli olisiko jollain mitään rohkaisevaa sanottavaa? Alkaa viimeisessä 75mg pakkauksessa tabletit loppua ja pitäisi pienentää annosta.. Kammottaa ja pelottaa jo etukäteen nuo "sähköiskut".. Onko näistä oikeasti mahdollista päästä eroon?
Ja ei, ei yksiäkään masennuslääkkeitä enää ikinä...

Efexorin (venlafaksiinin) lopetusoireet ovat tunnetut. Ne ovat samanlaiset kuin SSRI-lääkkeilläkin, mutta ainakin minulla voimakkaammat. Joka on lopettanut useammin kuin kerran, ei oikeastaan jaksa pitää sitä räpsettä, suhahtelua ja sähköiskumaisia tuntemuksia minään. Ne eivät ole vaarallisia, kiusallisia kylläkin.

Ja kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että oireet voivat jatkua viikkoja tai kuukausiakin.

Itse en harmittele näitä oireita, vaan sitä että jouduin aikanaan lopettamaan verenpainetaudin takia Efexorin, joka oli hyvin toimiva lääke.

Mulla on Venlafaxin menossa enkä aio lepettaa. Oon vaikutuksiin ollut hyvin tyytyväinen, tosin menee mulla myös Mirtazapiini, joten se saattaa tietysti jo yksistäänkin auttaa kohentamaan mielialaa. Niin tyytyväinen oon masennuslääkkeisiin ollut elämäni aikana et jos voisin, niin voisin syödä vaikka viittä eri masennuslääkettä yhtä aikaa. No hyvin puree kaksoislääkityskin, ei voi valittaa.

Venlafaxinin lisäksi menee mulla myös Levozin - en aio lopettaa.
Toimivat eli pahin ahdistus pysyy poissa.

Mulla on Venlafaxinin lopetus meineillään tämän viikon olen syönyt 75mg - tästä tarkoitus sitten jatkaa 37,5mg ja sitten vaihto Voxraan. Olo on ollut nyt melko huono silmissä sumenee ja mieli on synkkä - saikullekkin jouduin jäämään taas.

Koko kesä on mennyt vaihdellen sairaslomilla ja töissä. Ei paljoa naurata olla taas vaihteeksi saikulla - paljon sairastava työntekijä = huono työntekijä.Kohta ei varmaan ole työpaikkaakaan ja puilla paljailla ollaan.

Venlafaxinin lopettaminen minullakin menossa. Olen syönyt 75 mg kerran vuorokaudessa jo kuuden vuoden ajan ahdistuneisuushäiriöön ja minulla on toiminut hyvin. Painoa on tullut 20 kg, mutta se on pieni asia siihen verrattuna, mitä huono henkinen olotila oli ennen lääkitystä.

Lääkäri puolitti lääkkeen annoksen ja nyt syön toista päivää 37,5 mg. Suhahduksia tulee ja pelkään, alkaako ahdistus jälleen, mutta kodeiinista vieroittautumisen jälkeen aion käydä läpi vaikka helvetin esikartanot, jotta pääsen kuville.

Paljon jaksamista kaikille meille 400 000 suomalaiselle, jotka mielialalääkkeitä käytämme.

Venlafaksiinia lopettelen minäkin. Jossain vaiheessa meni 225mg, nyt "alasajo" edennyt siihen, että 75mg kapselista olen jonkin aikaa ottanut kaksi pikkutabua pois, sitten kolme pois jne. Venlan jälkeen olisi tarkoitus siirtyä Voxraan..

Täälläkin yksi Venlafaxinin käyttäjä/lopettelija kommentoi... Olen syönyt lääkettä n. 1½ vuotta, ensin 75 mg ja sitten 150 mg. Nyt lopettelu aluillaan, tällä hetkellä annostus 75 mg 37,5 mg. Tätä 4 viikkoa, sitten 75 mg 4 viikkoa, 37,5 mg 4 viikkoa ja sitten pitäisi loppua kokonaan. Ja Huom! kaikki lääkkeen aloitukset, annostuksen nostot ja lopettamiset psykiatrin kanssa sopimalla ja hänen valvonnassaan!

Oireita aloittaessa ja annostusta nostaessa n. viikon ajan oli lievä huimaus ja sähköiskumaiset tuntemukset päässä, ei pahoja mutta selviä oireita kuitenkin. Paino ei ole noussut eikä seksielämä ole kärsinyt ainakaan enempää kuin masennuksen vuoksi. En ole muuttunut persoonaltani, kuulemma vain suutun herkemmin - joka on positiivinen piirre aikaisempaan "ovimatto" -minääni verrattuna. Lääke auttoi tosi paljon masennukseen, pääsin jaloilleni ja pikkuhiljaa olin "terapiakuntoinen" eli pystyin vastaanottamaan muutakin apua.

Pelkkä lääkitys ei useinkaan pitemmän päälle auta, vaan tarvitaan myös terapiaa ja mielellään pitkäkestoista. Itselläni se kesti vuoden, nyt "katkolla" koska lähden mahd. opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Terapia Kelan tukemaa, ei siis kovin kallista, pääsin sinne psykiatrin lähetteellä. On mahdollista hakea myöhemminkin jos on tarvis.

Tällä hetkellä oireena lieviä epämiellyttäviä "nykäisyjä" päässä ennen lääkkeen ottoa, ihan siedettäviä kuitenkin. Toisaalta kun tietää, mitä oireita voi tulla, kestää ne paremmin.

Itselläni oli korkea kynnys aloittaa lääkkeiden syönti, mutta tajusin kyllä aika pian keskivaikeaan masennukseen sairastumisen alussa, että jos ne auttavat edes sen verran että pääsen sängystä ylös ja saan vaatteet puettua päivän aikaan ja että päässä alkaa tapahtua edes jonkunlaista ajatustoimintaa eikä vain ahdistusta ja mustaa seinää, niin kannattaa kokeilla. Ensimmäinen lääke Sepram ei sopinut, se teki zombieksi, mutta Venlafaxin siis auttoi.

Eli mielialalääkkeet ovat joskus tosi tarpeellisia (vaikeassa ja keskivaikeassa masennuksessa), mutta kaikki lääkkeet ei sovi kaikille. Jos on ongelmia, hankalia oireita tai mitä muuta tahansa niin LÄÄKÄRIIN!! Samoin jos haluaa lopettaa lääkityksen, sitä ei missää nimessä kannata tehdä omin päin. Myös sivuoireet ja niiden sietokyky ovat yksilöllisiä, ei hirveästi kannata ainakaan etukäteen kuunnella/lukea muiden kokemuksia. Asiallista tietoa saa lääkäriltä.

Tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa 40-vuotiaana. Olen saanut oman elämäni ja itsetuntoni, jotka hävisivät käsistäni jossain vaiheessa, en edes tiedä milloin. Pystyn elämään juuri tätä hetkeä ja tekemään myös tulevaisuuden suunnitelmia. Elämä ei ole muuttunut ruusuilla tanssimiseksi, mutta nyt minulla on voimia kohdata se ihan omana itsenäni. Olen myös vaihtamassa alaa, tällä kertaa ammattiin, jota todella itse haluan tehdä.

Masennuksesta voi toipua, vaikka uusimisriski on suuri. Lääkkeet on hyvä apu toipumisessa, myös pitempään käytettynä, kunhan sopiva löytyy.

Jaksamisia kaikille!

Lääkkeiden vaikutukset ja sivuoireet ovat yksilöllisiä, joten jokaisen pitää ihan itse tykönään pohtia hyötyjen ja haittojen suhdetta. Ei kannata lannistua vain sillä perusteella, että jollain toisella on lopetus ollut vaikeaa. Itse olen käyttänyt venlafaksiinia kahdesti, annostuksena 225 mg. Lopetuksessa ei ongelmia. Viimeksi minulla oli 75 mg kapseleita, joita siis ensin otin kolme (225 mg), siitä vähensin kahteen (150 mg), viikon päästä yhteen kapseliin (75 mg) ja siitä lopetin kokonaan (en viitsinyt hakea niitä 37,5 mg kapseleita). Ihan hyvin meni. Toki vähän höntti olo, mutta ei mitään niin pahaa, etteikö sitä kestäisi jos lääkkeestä muuten hyötyy.

Pahin oire oli hampaiden narskuttelu ja siitä johtuva niskajäykkyys. Onko muilla ollut samaa ja lähtikö oire ajan kanssa pois, kun lääkettä käytti pitemmän aikaa?

Mulla just tänään 75 mg --> 150 mg, lopetus on sit joskus jos koskaan.

L.A.M, itse olen syönyt Venlafaxinia ja poikaystäväni kertoi, että olen alkanut narskuttelemaan hampaita öisin.

Itse kävin pari päivää sitten lääkärillä ja nyt olen lopettanut Venlafaxinit. Lääkäri käski lopettaa 75mg:stä suoraan.
Nyt olen ollut kaksi päivää ilman lääkkeitä. Eilen ei vielä tultunut miltään ja nyt päässä heittää jatkuvasti. Oksettaa. Ei voi muuta kuin maata paikoillaan.

Huomenna pitäisi aloitta Sertralinit.

Viime syksyn aikana kertoi moni lopettavansa. Mitä teille nyt kuuluu? Olisi kiva tietää mitä pitemmän päälle lääkkeet ja niiden lopettaminen ovat vaikuttaneet. Oletteko kokonaan ilman? Oletteko siirtyneet toiseen lääkkeeseen?

Lääkkeen käyttöä pitäisi tarkastella myös pitkällä tähtäimellä, silloin näistä keskusteluista olisi todellista hyötyä.

Söin 4 päivää 75mg ja lopetin seinään, hyi vittu mikä myrkky! Jatkuva etova olo, en saanu ku jogurttia väkisin alas, jalat aivan makaroonia, huimas ihan helvetisti, pidin seinistä kiinni ku kävelin...imi musta kaikki voimat, ihmeellisiä ajatuksia, pulssi tiheni, hirveitä painajaisia, ahdistus ja itsemurha-ajatukset lisäänty..viimenen päivä ku otin myrkkyä niin sun yönä heräsin aivan jumalattoman heitehuimaukseen, silmät pyöri päässä enkä saanu kohdistettua katsetta mihinkään..konttasin siskon luo toiseen huoneeseen ja itkusena ja paniikissa herätin siskon..oloo kesti vaetin verran sit tasaantu..siinä kohtaa päätin että en laita enää ainuttakaan pilleriä suuhuni..ja lääke määrättiin vähän niinkun muuten vaan..vaikka sillä hetkellä olin kannabispsykoosissa ja olisin tarvinnu aivan toisenlaista hoitoo...pari-kolme kk vedin bentson voimilla et pysyin järjissäni ja sit lähinkin pitkäänniemeen saamaan oikeenlaista hoitoo. Lisäks venlasta jäi loppuelämän riesa, nimittäin nyt mun korvat rytisee joka kerta niellessä tai haukotellessa, oon vitun vihanen tk-lääkärille.

Luurilla näpytellessä näköjään tuli muutama kirjotusvirhe, mut eiköhän tosta jotain selvää saa. Lopetusoireita ei tullu ja olo koheni huomattavasti heti ensimmäisenä lääkkeettömänä päivänä.

Olen käyttänyt Venlafaksinia jo 10 vuotta ja yritän toista kertaa vähentää määrää 150 mg:sta. Lääkäri määräsi/antoi reseptin 75 mg:aan ja toinen 37,5 mg:aan. Hän suositteli suoraa siirtymistä pienempään määrään. En kertonut, etten suostu siihen (olen huono malli teille muille).
Olen tammikuusta lähtien jättänyt yhden rakeen pois TODELLA hitaasti. Eli ensin yksi rae/viikko. Seuraavalla viikolla kaksi raetta/vkko jne. Nyt olen tilanteessa, että joka päivältä 2 raetta pois eli 125 mg/vrk. VÄSYMYS on kamala, en tiedä johtuuko tästä. Samoin kävi noin 6 vuotta sitten. Onko muilla samoja kokemuksia?
20 kg tullut lisää painoa ja vaatteet menee pilalle hien takia...:-(((.

Eli olen todella vähentänyt rau hal lli ses ti !

En haluaisi antaa periksi väsymyksen takia. Voisin nukkua vaikka kuinka paljon ja töiden jälkeen suoraan sohvaan nukkumaan:-(((. Mitä elämää tää on, kun elämä valuu sormien välistä....

37,5 mg mullakin Venlafaxiinia, seuraavasta paketista alkaen otan yhden tabun pois kapselin sisältä. Kun annos puolittui 75 mg:sta niin päänsärkyvaihe kesti noin kaksi viikkoa.

Sain Venlafaxinia hermokipuun ja söin sitä 150 mg/päivä vain kahden kuukauden ajan. Nämä sähköiskumaiset suhinat lääkkeen lopettamisen jälkeen syntyvät silmämunien liikkeistä. Kuulen siis jokaisen äänen, joka syntyy, kun silmäni liikkuvat. Jos haluan hiljaisuutta, pysäytän katseeni. Tosin kovin kauaa katsetta ei jaksa pitää paikallaan. Silmien sulkeminen ei auta. Myös huimausta on koko ajan, samoin katseen kohdistaminen on ollut välillä vaikeaa. Vaikka kuulostaa oudolta, myös seksuaalisten halujen lisääntyminen on ollut jopa kiusallista. Väsyttää, mutten pysty nukkumaankaan. Koska käytin lääkettä vain vähän aikaa, toivon, että myös oireet menisivät nopeasti ohi.

Ite lopettelin 3 kuukautta 8 kuukauden venlafax 75 Mg käyttöä. Eroon pääsi helposti. Vois kuvitella, et jos masennuslääkkeen käyttöä on vaikka 10 vuotta niin lopettelua tulis olla vähintään vuosi.

Kapselin sisällä on tosiaan pieniä kuuloa, joita voi hiljalleen vähennellä. Kyllä masennuslääkkeistä eroon pääsee, kunhan vain on kärsivällinen.

Vanha viesti mutta samat ongelmat jatkuvat kun yrittää lopettaa venlaa. Itse söin 10 v venlaa ja nyt otin 2 viikkoa joka toinen päivä ja nyt viikon ollut ilman. Psykiatri ohjasi näin. Sähinää ja huimausta ja silmien liikkeiden aiheuttamaa suhinaa päässä.

Katotaan miten jatkuu olo mutta uudestaan en aloita sitä enää ikinä. Hitonmoiset viekkarit on.

Venlaflax 75mg on ollut minulle hyvä lääke ja auttanut ahdistushäiriöön. Se on myös samalla rauhoittanut minua ja tehnyt kärsivällisemmäksi. Käytön aikaisia Sivuoireista selkeämpiä nukkuminen on tuntunut todella hyvältä ja on väsyttänyt enemmän, olen hikoillut enemmän, seksuaalisuuspuolella orgasmin saaminen ”pitkittyy tai vaikeutuu” , oireista huolimatta on ollut todella hyvä lääke.
Lopetusoireet (tai seuraukset paremmin) minulla selkeimmät: äkkiliikkeitä (silmän liikkeitä?) seuraa huimaus, ylipirteys ja energisyys joka johtaa vähän sellaiseen 2 vuorokautta hereillä olo fiilikseen, nukkuessa näen painajaisia, nukun myös aivan älyttömän raskaasti ja herätessä tuntuu että olen aivan poissa tästä maailmasta, seksuaalipuoli saan todella voimakkaita orgasmeja vrs lääkkeen käytön aikana. Yleensä jossain vaiheessa alkaa ahdistusoireet nostaa päätään myös mutta toivotaan että valoisa aika lokakuuhun pärjätään taas ilman lääkettä.

Minulla sama juttu.

Kaikkea ihmiset ovatkin valmiita käymään läpi marginaalisen tehon omaavista aineista. Toki moni joutuu käymään läpi tällaisia ali-informoituna kun lääkäri on valkopessyt lääkkeet kertoen niistä vaalenpunaista huttua lukien mainoslauseet lääkeyhtiön mainosvihosta jossa yleensä pimitellään tosiasialliset seuraukset.

Moni olisi valmis vaikka hyppäämään kaivoon kun joku valkotakkinen *tieteilijä* sitä suosittelee.

Armoton? Taidat syödä vähän väärää lääkettä tosiaan. Hyvä että lopetat.

Mulla oli vain lyhyitä ja pikkuisia. Itse vaivaan verrattuna kärpäsen paska, jota huomioi tasan saman verran.

Minun pitäisi myös lopettaa käyttö. Syön 8-osan normiannoksesta yöllisiin kuumiin aaltoihin, jotta saan nukuttua. Aloitin toukokuussa. Mutta tilalle on tullut tolkuton hikoilu ihan pienten tekemistenkin aikana. Siivotessa olen likomärkä, samoin lenkillä käydessä. Aivan hirveää.