Kaverilla adhd vai joku muu?

Lisäksi tekee ohareita, aikataulut eivät pidä... Yhtäkkiä saattaa tulla joku kipu muka, kun johonkin pitäisi lähteä, puhelin äänettömällä koko ajan, eikä siihen vastaile, eikä pitele muutenkaan yhteyksiä. Minä olen se, joka joutuu aina soittelemaan.


Kerran sovittiin treffit rautatieasemalla. No, odotin siellä yli tunnin sen sovitun ajan jälkeen... Yritin soittaa, puhelin kiinni tietenkin. Pitääkö tollasta ihmistä sit jaksaa?

Vaikka hänellä adhd tms. olisikin, niin ei se oikeuta käyttäytymään tuolleen... Vai käyttääkö hän sairauttaan hyväksi :O Hänelle ei voi sanoa mitään, kuten aiemmin kirjoitin, laittaa kaiken muiden syyksi.

Aikuisten ADHD:n diagnosointi ja hoito on vaikeaa jo asiaan perehtyneille lääkäreillekin, ja voisit kysyä itseltäsi, miten kaverisi käyttäytymisen "leimaaminen" ADHD:ksi auttaa häntä tai sinua.

Jos minulla olisi samanlainen kaveri, niin kertoisin hänelle olevani huolissani hänen oireistaan ja käyttäytymisestään ja pyytäisin häntä miettimään, olisiko hänen hyödyllistä käydä lääkärissä. En alkaisi keksiä hänelle sopivaa diagnoosia tai yrittää terapoida - parasta, mitä voin ystävänä tehdä, on kuunnella häntä ja olla läsnä. Kynnysmatoksi tai kenenkään paskamaljaksi en kuitenkaan suostu, ja jos minusta alkaa tuntua siltä, etten halua kuunnella tai "ymmärtää" kaverini ongelmia, sanon asiasta. Jos kaverini siitä suuttuu eikä halua soitella, niin ehkä silloin on parempi ottaakin hieman etäisyyttä.

Jos kaverisi päätyy lääkärin vastaanotolle, niin tietty ADHD-epäily kannattaa lääkärille mainita. Toisaalta, kun käyn lääkärin luona, olen potilaana kiinnostuneempi ratkaisuista ongelmiini kuin niiden syystä - mutta lääkäri on varmaankin erittäin kiinnostunut ongelmieni syystä, koska silloin hän voi tarjota toimivia ratkaisuja. Ehkäpä kaverisi käytöksen taustalla on jokin kehityshäiriö tai sitten hänellä on "vain" stressaava elämäntilanne - tai ehkä molemmat. Olisiko siis hyvä ajatus, jos miettisit kaverisi kanssa sitä, mistä hän löytäisi apua ja mitä hän itse voisi tehdä ongelmiensa ratkaisemiseksi? Saattaa myös olla, että kaverisi ei koe käytöstään ongelmana - mutta jos se sinua häiritsee, niin on ehkä aika alkaa katsella uusia kavereita.

Voi olla tai olla olematta. Voi myös olla esim. persoonallisuushäiriö. Mutta eniten mulle tuli mieleen Aspergerin syndrooma, etenkin nuo sosiaalisten suhteiden hoitamisen ongelmasta.

En minä jaksa hänen kanssaan enää yrittää selvitellä mitään. Kuten sanoin, ei hän koe itsessään mitään ongelmaa, vaan se on kuulema aina minussa. Ei myönnä omia mokiaan, aina vaan "Sinäkin olet samanlainen", vaikka kuinka asiallisesti yritän sanoa, niin kamala väittely aina hänellä, noin käy joka kerta... Hän haluaa sopia, sitten vähän ajan päästä sama tilanne... Joten pitäkööt tunkkisa! Ja mitä edes tollaselle voipi puhua, kun todellakin kamala väittely ja kääntää asiat heti päälaelleen. Hermothan tossa menee!! Vaikka olisikin adhd, tms. Ei kaikkea tarvi aina sairautensa piikkiin laittaa. Olenpa pannut tässä tosiaan merkille, että aina kun jotain negatiivistä hänelle sanon, niin heti vetoaa "Ongelmiinsa", ja yrittää vissiin sillain minut "hiljentää", ettei hänen vaan tarvitsisi kuunnella mitään negaa.

Mä lähen tästä kaljalle!!