Jos haluat saada palkintoja, mainetta, kunniaa selkääntaputtelijoita ja sitä kautta kovia myyntilukuja, sinun täytyy käsitellä seuraavia aiheita:
- Stalinin vainot
- KGB:n vakoilut
- Neuvostoliiton vankileirit
- Suomen suomettuneisuuden paljastaminen
- osoittaa Suomen kansalle kuinka se edelleen alistuu Neuvostoliiton tahtoon
- Stalinin vainot
- KGB:n vakoilut
- Neuvostoliiton vankileirit
- Suomen suomettuneisuuden paljastaminen
- osoittaa Suomen kansalle kuinka se edelleen alistuu Neuvostoliiton tahtoon
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehei,
jos haluat kaikkea tuota kirjoittamallasi kirjalla, sinun pitää kirjoittaa jumalattoman hyvä kirja!
unohdit kateelliset selkäänpuukottajat, jotka väistämättä menestystä seuraavat.
Tuolla
Kirjailijat
saitilla näkyy olevan Sofi Oksasen uuden kirjan kirvoittamana tyypillinen nettikeskustelu,
josta minulle jäi kaivertamaan, että:
Kuinka paljon maata on myyty venäläisille Suomesta. Onko sellaista tietoa jossain olemassa?
Aihe ei koskaan ratkaise kirjan menestystä eikä myyntiä.
Kirjan täytyy olla hyvä, myös ajoituksen tulee olla oikea.
Joo, se joku spesiaali ominaisuus tekstissä, että se kolahtaa. Ei pelkkä tarina, vaan asenne mikä välittyy ja mieluiten saa olla sellainen asenne, joka innostaa lukijaa, eikä masenna kuten nyt joku iltalehden plaraaminen näitä nykyuutisia kun lukee. Että ei voi tehdä mitään kun maailma on paha. Elikkä kysymys kuuluu, onko kaikki kirjallisuus kuitenkin vaan viihdettä, että mitään taidetta ei ole kun puhutaan kirjallisuudesta?
Sellaisia kustannetaan, mitkä myy. Esim Anna-Leena Härkönen. Kirjat myyvät, mutta kaikki samaa kaavaa.
Onko kukaan muuten huomannut miten luokattoman huonoja Anna Leena Härkösen kirjat on?? Ja muut sen käsikirjoitustyöt? Aivan järkyttävää paskaa...
Anna-Leena Härkönen kirjoitta aihan näppärästi, mutta hänen aiheensa ovat jotenkin liikaa arjesta ja omasta elämästä. Ja tekstit turhan samanlaisia. Kertalleenluettavia kirjoja. En lakkaa ihmettelemästä, miksi kertaalleenluettavia ostetaan, saahan ne kirjastosta. Toki niitä voi kierrätyttää tutulta tutulle, mutta silti.
Sofi Oksanen on kaiken menestyksensä Puhdistuksella ansainnut, joten häntä on turha nälviä aihepiiristä. Tästä uusimmasta en ole kovin innostunut, selailin kaupassa, mutta jätin. Mervi Kantokorven arviokin vahvisti sitä tunnetta, että kyllä sen voi lukea, mutta ehtii myöhemminkin.
Niin. Kirjan lukija peilaa aina omaa kokemuspiiriään/elämäänsä lukemaansa.
Ja toisinaan täälläkin S24 Kirjailijanalut saitilla tulee minulle mieleeni, että eipä niitä kaunokirjoja ole saatu edes luetuksi, kun jo arvostellaan itse kirjailijaa henkilönä. Että on sitä sun tätä vikaa ja vajetta niin kirjailijassa kuin tuotannossaan.
On niin helppoa näissä nettiketjuissa ja jopa kirjakritiikeissä sanomalehdissä heittää kuraa kirjailijoiden niskaan ja jopa mitätöidä heidän työnsä. Niissä kriitikoissa ilmenevä, kun
kriitikko haluaa itse olla se parempi./viisaampi, mitä milloinkin.
Riittäähän niitäkin.
Itse en haluaisi olla ilman kaunokirjailijoiden tarjoamaa taidetta / viihdettä. Ihan ensimmäiseksi en todellakaan ryntää lukemaan esim. 50 Shades..., mutta sitäkin saatan vilkaista ja jos hyvältä tuntuu niin sitten jopa lukea.
Käytän kirjastokirjoja, luen hesarin kritiikkejä ja tartun myös netistä löytämiini lukemisvinkkeihin. Käyn erinäisillä kirjallisuutta käsittelevillä blogeilla
aistimassa missä nyt mennään.
Joskus eksyn hyvinkin mielenkiintoisiin juttuihin ja pohdintoihin. Viimeaikoina on Parnasson blogilla ollut mm. konerunoudesta, ja blogi Luutii se vasta onkin nyt pöllyssä. Siellä aistii jotenkin:
kalifiksi kalifin paikalle.
Eli oma päätelmäni on, että niin kriitikot, kirjailijat, runoilijat sekä kirjabloggarit kuin myös omakustantajat ovat jokseenkin pyöräytettyinä nyt samassa sopassa.
Kuin vihanvimmaa. Eikä täälläkään Kirjailijanalut ole pitkästi aikaa, kun pöllyttivät tätä uutta dekkaristi Vera Vala.
Siis
onko se tämä
Sofi Oksasen voittokulku, joka moisen myllerryksen pisti jo pari vuotta sitten alulle (vai onko siitäkin jo kauemmin kun oli se kustantamoshow) ja edelleen vaikuttaa. Onhan tämä tietysti
mielenkiintoista seurata kuinka yksi toisensa perään uppoaa suohon. Ja minun loppupäätelmäni tästä kaikesta on, että yhä jyrkemmin tulevaisuudessa lokeroidaan kirjailijat omiin genreihinsä, että siellähän pysytte ja turpa umpeen .
Ja vain ne ainoat oikeat kirjallisuudesta saavat määrätä tahdin.
Toivottavasti olen väärässä.
Erittäin hyvä artikkeli oli hesarissa (muistaakseni viime viikolla) tämä
kirjailija Mari Mörö.
Mielestäni hyvinkin esimerkillinen tapa tuoda kirjailijoita esille.
Ja mikä ettei
tämä Sofi Oksasen viimeaikainen performanssi ole myös hauska ilmiö, ja toteutuu toivottavasti muidenkin kirjailijoiden kohdalla, jos aihetta on.
Ihan Oikeesti Hei !