pohditaanpa se hoidon muoto, niille loppuvuosille.
Kiinteistöjä myydään nyt halvalla esim kouluja, sijoitetaan, nyt on alhaiset korot.
Eikö voitaisi kustantaa itsellemme ihan omilla säännöillä toimiva *laitos *koti jossa vaipat vaihdetaan - pestään ja puunataan - eikä olla nälässä - ulos voidaan katsoa ikkunasta terassilla ja kaksi samassa huoneessa - heille tehdään testit etteivät riitele tai jos ovat naimisissa hyvä kun ovat. Hyvempikuntoiset viihdyttävät niitä muita, vievät konjakkia iltapäivisin ja kertovat vitsejä - lukevat romaaneja - pelaavat pelejä - laulavat tuttuja lauluja. ym.
Vakavasti puhuen nyt on otettu esille, mielestäni huonoon saumaan, eutanasiakin. Tiedän kyllä että siitä puhui viisas mies eli Terhokodin johtaja, mutta se jää ihmisten mieliin ja muuttaa yleistä mielipidettä jollain tasolla, eikö
Miettikää - meilläkin on muodossa tai toisessa edessämme.
Kiinteistöjä myydään nyt halvalla esim kouluja, sijoitetaan, nyt on alhaiset korot.
Eikö voitaisi kustantaa itsellemme ihan omilla säännöillä toimiva *laitos *koti jossa vaipat vaihdetaan - pestään ja puunataan - eikä olla nälässä - ulos voidaan katsoa ikkunasta terassilla ja kaksi samassa huoneessa - heille tehdään testit etteivät riitele tai jos ovat naimisissa hyvä kun ovat. Hyvempikuntoiset viihdyttävät niitä muita, vievät konjakkia iltapäivisin ja kertovat vitsejä - lukevat romaaneja - pelaavat pelejä - laulavat tuttuja lauluja. ym.
Vakavasti puhuen nyt on otettu esille, mielestäni huonoon saumaan, eutanasiakin. Tiedän kyllä että siitä puhui viisas mies eli Terhokodin johtaja, mutta se jää ihmisten mieliin ja muuttaa yleistä mielipidettä jollain tasolla, eikö
Miettikää - meilläkin on muodossa tai toisessa edessämme.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Asiaa.
En nyt ehtinyt enenpiä perehtyä viime päivien tapahtumiin. Mutta sen mäkin olen hokannut, että kerrankin lekuri tuli julkisuuteen tärkeän asian takia.
Kyllä tässä oli naamari mutturalla takavuosina, kun elinaikaennusteeksi ehdoteltiin 3-5 vuotta ja lähin eutanasiamaa toisella puolen merta.
Tässä katellut, yks hyvä kaveri vetelee viimmesiään. Sillä tosin pitempi elinaikaennuste. Siellä se vääntää testamentteja ja hoitelee kakaroille asioita kuntoon. Eikä ole ollenkaan hyväntuulinen.
Eutanasia sallittava, se mun mielipide. Päivi Räsänen uppoutukoon suohon, samaten muut lestaatit..
=DW=
Taidat alussa kirjoittaa vain unelmaaa, jota itsekin joskus olen unelmoinut.
Ränsistynyt hollitalli, yksityisesti korjattuna olisi kallis.
Myös tarvittava varustetaso.
Mistä asukkaat. Jos kaikki samanikäisiä, jo vanhoja, kuka alkaa kenenkään uppo-oudon huoltajaksi?
Eutanasiasta en jaksa enää kirjoittakaan. Tulee, mikä tulee, kun on tullakseen.
Kyllä se unelmaa on, mutta voisihan sen perustaa esim. säätiöpohjalta ja silloin sinne voisi muuttaa kuka haluaa. Eikä kaikki ole huonokuntoisia, eikä kaikki muuta sinne sehän olisi sijoituskohde. Olen aivan vakuuttunut, että tämänkaltainen toiminta tulee muodostumaan kannattavaksi bisnekseksi, sille on niin paljon kysyntää, ei kuitenkaan olosuhteiden tai hoidon tason kustannuksella. Se on ydinkysymys - inhimillisyys.
Kun laitteet ja kaikki toiminnan taso nostetaan miellyttäväksi työympäristöksi, tulijoita töihin löytyy. Se on imago-kysymys, joka tulee vain toiminnan kautta.
Siellä voisi olla saattohoito, johon eutanasia kuuluisi. Kannatan sitä, koska olen ollut kovista kivuista - tosin hyvin hoidettuna - kärsineen veljeni kuolinvuoteen äärellä, hiljakkoin.
Tämä meni nyt ihan vakavaksi pohdinnaksi, mutta kodista olisi kysymys, johon asukkaat sitoutuisivat taloudellisesti ja samalla voisivat vaikuttaa. Kyse ei ole senioritalosta, ei palvelutalosta, ei hoitolaitoksesta vaan yksityisestä useiden ihmisten omistamasta kodista jossa olisi varustus iäkkäitäkin varten. Miksei siellä voisi asua eri-ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Hoitajiakin voisi asua talossa - kissoja ja koiria myös.
Olisihan se autuutta ihanaa, koota jo hyvissä ajoin, ennen vaivaa ja vanhuutta mukava asuinpiiri. Olisi nuorta ja vanhaa, työssäkäyvää ja eläkeläistä.
Asuisimme vanhan ajan punaisissa puutaloissa, kissoja ja koiria, undulaatteja, kanoja ja yksi hevonen.
Piha viheriöisi, kukkaloistoa ja omenapuita, pihalla lenteleviä kauniita perhosia.
Kiikku kaakkuisi kaksinpuolin, kuka tekisi lumityöt? :))
Yksinäisiä, kaksinaisia, lapsiperheitä, kaikki sulassa sovussa keskenään.
Jonkinmoinen kommuuti, ei kun kommuuni?
Kun yksi lankeisi, muut auttaisivat?
Mutku, ei kissoja, joku on allerginen, ei samoja ruokia, inhoan tuota ja tuota.
Koira haukkuu, antakaa korvatulpat.
Ymmärsin mainiosta tarkoituksesi, vapaaehtoisten omarahoittama asuintapa.
Niin monille meille metsäläisille outoa ja uutta, vaikeasti toteutettua. Minullekin.
Ajatus on kukka.
Eutanasialekuria en kaipaisi, ainakaan vielä nyt.
Pahoillani olen läheisesi puolesta.
Tuollainen unelma poistaisi aiheen keskustelulta eutanasiasta, joidenkin mielestä.
Terhokodin Johtaja ei kyllä tarkoittanut lisätä vanhusten omaehtoista kuolemaa.
Hänellä on vankkaa tietoa kuolemaan johtavien sairauksien aiheuttamista hirvittävistä kivuista.
Myöskin vielä järjissään olevan potilaan, tilansa tunnistaen, henkiset kivut voivat olla hirvittävät.
Niitä ei voi poistaa kuin nukutuksella, tai kuoleman nopeuttamisella, potilaan omasta pyynnöstä. Miksi pitäisi sellainenkieltää, arvokas ja armelias päätös, ehkä kauniille elämäntaipaleelle.
Tällaisessa tapauksessa omaiset olkoot jäävejä toiveineen, jos potilas itse kuolinapua haluaa.
Lääkäreilläkin olkoon asian suhteen omantunnon vapaus, toteuttaa apu, tai olla toteuttamatta, estämättä tai syysllistämättä avustavaa Virkaveljeään.
Terveille, vielä voimissaan oleville olisi unelmasi lähes taivas.
No - eipä aikaakaan, kun meille taaskin luvataan ummet ja lammet, sekä turvattu vanhuus.
Vaalithan pakkaa taas piankin päälle. Uskossa jälleen vahvoja. Amen
Onhan noita yksityisiä hoito- ja vanhainkoteja siinä kuin kunnallisiakin. Ei se, että maksaa itse hoitonsa, takaa että se olisi yhtään sen parempaa. Niin kauan kun pystyn kanniskelemaan muille konjakkeja ja kertomaan vitsejä, pystyn kyllä asumaan yksinkin. Laitos tulee kohdallani ajankohtaiseksi vasta kun joko liikkumisrajoitukset tai dementia tekee yksinolosta liian vaarallista.
Enkä mie mene koskaan sellaiseen laitokseen missä on lääkärinä joku eutanasiaintoilija.
Nyt olemassaolevat yksityiset *hoitolaitokset omistaa joku ja sinne muuttavat maksavat kuin vuokraa - laitoksien säännöt ym.
Minun ajatukseni on *koti, jonka omistaa ja siellä asuu - erilaisia ihmisiä, pointti on että siellä on myös hoitoa tarvitsevia - iäkkäitä. Tuon eutanasian lisäsin, koska se on hyvä vaihtoehto, kun toivo elämästä on mennyt ja kivut kovat, ei se ole lääkärin intoilua. Tuo oli sinun näkemyksesi ja *kunnioitan periaatettasi.
Se mitä ajan takaa on, ettei laitos olisi se vanhusten ainoa mahdollisuus, vaan *yhteisöllisyys säilyisi. Päästäisiin takaisin, kuin pikku kylien kaltaiseen, välittävään asumiseen. Ehkä jopa kohtuu hintaisesti, koska luksusta ei nyt tehdä, vaan mukavaa ja turvallista.
Säätiöillä on hyviä laitoksia vanhuksille, mutta jonot ovat pitkät, ja kaikki tietämäni
sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Kuka nyt korpeen lähtisikään?!?!
Niiii-in, joskus tässä oli ohjelmia mediassa kommuuniasumisesta. Se voisi tietyin edellytyksin sopia vanhalle väelle. Sen heikko kohta on kuitenkin siinä että ihmiset eivät tutustuessaan toisiinsa ole aina aitoja, tai että puhkeavat tai etenevät sairaudet muuttavat ihmisten persoonallisuutta. Enkä haluaisi ainakaan itse kuolemansairaana olla pilaamassa muiden elämää tuollaisessa yhteisössä vaan vaihtaa sellaiseen missä se kuolema on astetta arkisempaa.
Valitettavasti/onneksi rahalla ei voi ostaa pikkukylän huolenpitoa. ;)
Mahtaa olla niin että jokainen saa sitä hoitoa mitä on ansainnut.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012090216029721_uu.shtml
Eläkeläisten kaupunki ?
Mutta ei kahta samaan huoneeseen.Oma huone ja terassi. Oma takka lämmittämään talven keskellä.
Apua saisi kelloa soittamalla.Avohoitola ?
Mukavaa pappaseuraa iltaselle hyvän aterian kera.
Saisiko siellä napanderia ottaa ?
Kun asiaa mietin hetkisen tajusin jo asuvani sellaisessa.
Nämä maaseutukylät muuttuvta pikkuhiljaa eläkeläiskyliksi kun lapsille ei ole töitä.
babegoya
On tuossa asumisen luonnehdinnassasi mukavanoloinen tunnelma aistittavissa. Mutta vielä täsmennän mikä oma ajatukseni, ihan vakavasti ottaen on.
Nyt ollaan luotu ikäänkuin eri territoriot, senioreille, lapsiperheille, yksin eläville ja maahanmuuttajille, niin ja laitokset kuoleman odotushuoneiksi - tiedän että niitä tarvitaan ja uskon *hyvään hoitoon niissä.
Olen aivan varma tervehdyttävästä vaikutuksesta *kaikille, kun asuttaisiin sekaisin.Moni terveysasema käynti jäisi ja nuorten syrjäytyminen, kun yhteisö pitäisi ruodussa, uskokaa vaan, on halvempaa myös yhteiskunnalle.
Lapset näkisivät joka päivä eri-ikäisiä, myös eri kulttuureista tulleita ihmisiä ja tietysti toisin päin myös.
Mutta se edellyttäisi sitä luontevaa *kanssakäymistä, muullakin tasolla kuin nopeaa moikkaamista rapussa livahtaessaan asuntonsa suojaan.
Kadehdin noilta eteläisemmän Euroopan mailta juuri kaiken ikäiset huomioivaa yhteisöllisyyttä - se on hieno juttu.
Niin, palaan vielä tähänkin väliin. Ideana ihan hyvä että asutaan kaikki sekaisin kuten ennen vanhaan suurperheissä oli, isovanhemmat ja lapsenlapset saman katon alla. Mutta muistakaamme mikä olikaan siellä asumisen todellinen ilo. Kansanperinteemme on täynnä kovia kokeneiden valitusrunoja, joten kyllä se kuri ja kontrolli oli aivan todellinen jollei epäinhimillinenkin...
Onko tämä systeemi parempi. Yksinäisiä - perhetragedioita - eriarvoisia nuoria, lapsia - väkivaltaa - rikollisuutta
No hyvä on ; siitä on lähdettävä, että tähän on tultu
Nooo, väkivalta ei ole mikään eilisen keksintö, vanhat hyvät ajat olivat paljon väkivaltaisempia. Yksinäisyyskään ei ole koska maailmassa on enemmän ihmisiä kuin koskaan on ollut, yksinäisyyttään pitää nykyisin suojella ihan eri tavalla kuin ennen. Eriarvoisuus on pienempää kuin ikinä historiallisella ajalla, ennen herrat kohtelivat rahvasta miten huvitti, jos täällä ei sentään niin että kokeiltiin miekan terävyyttä katkaisemalla jonkun maatyöläisen pää kuten Japanissa muinoin...
Toki maailmaa voi vielä parantaa, varaa on.
Yhteisöllisiä 55 taloja on jo rakennettu ja rakennetaan lisää. Kun yhdistää niihin ostopalvelut, kotona asuminen voi jatkua useimpien kohdalla varmaan pitempään kuin toisenlaisessa ympäristössä.
Ihmiset ehtivät tutustua jo terveinä ja syntyy erilaisia ryhmiä ja varmaan myös keskinäisiä auttamisverkostoja. Kun kodin ulkopuoliset harrastukset ja aktiviteetit aikanaan vähenevät, kavereita löytyy samasta talosta ja monenlaista yhteistä ohjelmaa voidaan järjestää omissa tiloissa.
Suunnittelin jossain vaiheessa itsekin käynnistäväni hankkeen, kun tulen sopivaan ikään. Kawen idea on mielestäni hyvä, ja yhteiskuntakin saattaisi tukea hanketta. Jos asia kiinnostaa, eikä löydy sopivaa valmista yhteisöä, kannattaa ryhtyä itse kokoamaan sellaista jo mahdollisimman hyvissä ajoin.
Eutanasia on pahuksen vaikea ja monisäikeinen asia. Periaatteessa olen sitä mieltä, että eutanasia pitäisi hyväksyä, mutta toisaalta pelottaa mihin sen laillistaminen saattaisi johtaa. Voitaisiinko ihmisiä painostaa siihen tai tuntuisiko joistain ihmisistä siltä, että heidän velvollisuutensa olisi lopettaa läheistensä ja/tai yhteiskunnan palveluiden "turha" kuormittaminen. - Toisaalta olisi kamalaa, jos itse haluaisi päästä tuskistaan, kun mitään muuta ei enää olisi odotettavissa, niin armollisen avun tarjonnut joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Oikein hyvä *optimisti-orvokki
Nythän on kyse arvoista. Se, että ennen on ollut eriarvoisuutta, väkivaltaa ym. on minulle sangen tuttua, opiskelun kautta. Paluuta entiseen ei tietenkään ole, mutta sitä ei voi myöskään verrata, koska yhteiskunta on rakenteeltaan nyt aivan erilainen. Meillä toimii lainsäädäntö ja tuomiovalta on yhteiskunnan valvomaa. Naisten asema on parempi kuin missään maailmassa, olemme sivistyskansa.
*Mutta koska olemme ihmisiä - se mutkistaa kaiken -
Olen pohtinut esittämäni kaltaista asumismuotoa vaikka tässä keskustan 3-rapun 60 asunnon talossa. Miten tästä saisi yhteisöllisemmän. Ehkä meidän on sitten vaan tervehdittävä kohteliaasti. hmmmm
Jotain vilinää kaipaisin ja asumisen ääniä, talonmies saisi myös olla asumassa, lapsia joille voisi vaikka lukea satuja pihalla, mamuja että voisi puhua ruotsia ja englantia jne.
Se eutanasia on kieltämättä vaikea - eettinen kysymys, eikä perheen vaan yksilön asia.
" kawe "
SPR alottaa ystävä palvelun, ajattelin mennä kattomaan onko sopivaa ystävää vielä mullekki,
jotain saman kuntosta kuin itse,
olishan se unelma jos löytäis mukavan kaverin .
Minä en halua minkäänlaista hoitoa. Siinä vaiheessa, kun en pysty itse itsestäni huolehtimaan, ei sitä tarvitse tehdä kenenkään muunkaan. Minä toivoisin, että eutanasia olisi laillistettu siihen mennessä.
Nimenomaan niin, että kun ITSE olen tahtoni ilmaissut, olisin myös itse vastuussa armahduspiikin tai -pillerin käyttämisestä, vaikken itse pystyisikään enää pistämään tai nielemään. Kuolemaakin pahempi kohtalo minulle olisi viruminen avuttomana jossakin toisten armoilla.
Parasta olisi kuolla "seisovilta jaloiltaan" esimerkiksi sydänkohtaukseen tai vaikka onnettomuudessa.
Olen aika skeptinen näitten yhteis asumisjuttujen suhteen, en oikein usko yhteisöllisyyden niissä kestävän arkipäivää..itse olisin enempi senioritalon kannalla jos joutuisin vielä miettimään uutta sijoittumistani.
Kommuuniasumisessa pitäisi niin tarkkaan tietää toisten elämän arvot, sivistystaso, - oisi kamalaa joutua korkeasti koulutettujen joukkoon tällaisena tavismummona, mistä minä keskutelisin..:/
p.s. en kannata eutanasiaa, kyllä meistä joku pitää huolen, ja kuolemme kun sen aika on, - äidilläni oli pitkälle edennyt syöpäkasvain vatsassa, ja hän kuoli kahden viikon sairaalassa olon aikana ja sai piikkeinä kipulääkityksen viimeisenä viikkonaan, siihen asti kotona pärjäsi kotona, - huomasin että kuolema tulee äkkiä, ainakin vanhana - samoin isäni sairastaessa, ei tarvinnut yhteiskunnan hoitoja kuin kaksi viikkoa hänkään, armollinen keuhkokuume vei nopeasti.
Heippa "Tavismummo", sinunlaisiasi kaivataan missä tahansa ympäristössä.
Varsinainen kommuuni ei varmaan olisi minunkaan juttuni, mutta yhteisöllinen kerros- tai rivitalo on mielestäni ihanteellinen asumismuoto. Itse toivoisin näkeväni elämää ympärilläni vielä silloinkin, kun en jaksa enää olla aktiivinen.
Erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset, lemmikit, naapuriapu, yhteiset tilat ja niissä ainakin jollain tapaa kohteliaasti käyttäytyvien ihmisten kohtaaminen kuulostaa mielestäni hyvältä. Se, että kaikki yhteisölliseen taloon muuttavat suhtautuvat periaatteessa myönteisesti yhteisöllisyyteen, riittää minulle. Eri elämänvaiheissa yhteisöhankkeisiin osallistuminen voi vaihdella paljonkin, eikä missään ympäristössä varmaan voi täysin välttyä myös ongelmien kohtaamiselta. Tuskin kaikki voisivat olla "parhaita kavereita" keskenään.
Tämä tavismummo kuuntelee ihan mielellään itseään viisaampien juttuja - erityisesti pienten lasten suusta kuultuina.;)
Aivan rehellsiesti ja monivuotisen pohdinna tuloksena sanon,että en halua olla vanha ja elää vanhuksena, mikä tarkoittaa ikää 75 vuodesta ylöspäin. Näen vanhuksia päivittäin enkä näe heidän elämässään mitään elämisen arvoista, eivät he itsekään. Todennäköisesti olen silloin myös jollakin tavalla sairas ja sairaana vanhuksena elo Suomessa on vähän sama kuin puhuisi vangeista. Itse asiassa se tule olemaan paljon kauheampaa, ehkä sellaista kuin vankina oleminen itänaapurissa tai Turkissa.
Ne sukupolvet, jotka asioista silloin päättävät ovat näitä, jotka pystyvät jo nyt tappamaan ja kiduttamaan omia lapsiaan, ihan varmasti myös meitä. En halua olla koekaniinina, kuinka kauan silvottuna ja puukapula suussa kestän. Siksi eutanasia tuntuu jopa ylelliseltä vaihtoehdolta kuin jäädä näiden teurastajien "hoidettavaksi".
Minusta yhteiskuntamme on niin raaka, että siitä ei enää tekemälläkään saa ihmisarvoista elämää kunnioittavaa. Se on mitä on ja kun on, on naurettavaa kuvitella,että nykyisillä ja tulevilla sukupolvilla riittäisi armoa ja ymmärtämystä meille, jotka olemme osaltamme tuhonneet Suomen sellaiseksi kuin se on.
Ilmeisesti täällä kirjoittavat kovin hyväosaiset ihmiset, jotka eivät puutetta näe silloinkaan, kun se on nenän edessä tai eivät tajua Suomen tilaa nykyisellään. Rahat vähenevät meiltä kaikilta ja sukupolvien välillä tulee oleman sota pinnan alla. Täällä on monia nuoria odottamassa työttöminä elämää, jota ei tule. Hekin vanhenevat. Miten heille riittää eläkkeitä minkäänlaisia? Katkeruus tulee olemaan valtaisaa. Lisäksi meillä ovat ristinä suuret kulttuuriset erot, kun maahanmuuttajien lapset ovat aikuisia ja heidänkin isänsä ja äitinsä kaiketi odottavat eläkkeitään Suomesta.
Tietenkin sillä, jolla on paljon rahaa ja omaisuutta, on mahdollisuus elää vaikka tiilimuurein ympäröidyssä luksusvanhainkodissa tai - hoitolassa, kuinka vaan, mutta yhteiskunta ei meille tulevina vuosina kovin auliisti pussiaan avaa. Ihan vain siksi,että siellä ei ole rahaa jaettavaksi.
Näen nykyisten eläkeläisten tulevaisuuden sen varassa, miten paljon he itse jaksavat itseään hoitaa, sillä muuta apua ei oikeasti tule. Mallia voi mennä katselemaan vaikka nykyisestä Karjalasta itänaapurin puolella. Siinä näkyy myös vanhojen arvostus oikein mainiosti. Mutta ei toki kukaan kiellä rakentelemasta tuulentupia ja ainahan jollekin voi tulla jopa lottovoitto.
?
"Näen nykyisten eläkeläisten tulevaisuuden sen varassa, miten paljon he itse jaksavat itseään hoitaa, sillä muuta apua ei oikeasti tule." !?
Ei kai yhteiskunnan velvollisuus ole huolehtia kuin niistä, jotka eivät itse pysty itsestään huolehtimaan?
Köyhyys ei ole este hyvälle ja onnelliselle elämälle.
Loistava kirjoitus "Ei tulevaisuutta". Ei mitään lisättävää, eikä mitään pois otettavaa.
Yhteiskunnalta on turha odottaa mitään, korkeintaan sitä kuolinapua, Jos sitten läheiset jonkin arvon ja merkityksen omalle elämälle antavat, se on sitten siinä.
Demeter@
Koet Ei tulevaisuutta kirjoituksen loistavana. Kirjoittaja näkee tulevaisuutensa arvottomana 75-vuotiana ei ole mitään syytä elää ei elämän arvoa.
Puistatti.
Petze kuuluu kirjoittajan elämän ulkopuolelle jääneeksi kuvailtujen joukkoon.
Lähellä on lapsia kotonaan ja hän on täysin mukana elämässä. Nuoret ympärillä on ehdottomasti sen elämän suola joka saa ikäihmisen pysymään iättömänä.
Miksi nämä ihmiset ovat jääneet ulkopuolisiksi? Onko sairaudet vieneet liikuntakyvyn tai yksinäisyys elämän ilon?
En ikinä haluaisi asua kolhoossa, jossa olisi vain vanhuksia se jos mikä tappaa lopunkin elämän liekin. Ei me matkustellaan niin kauan kuin jalat vievät eteenpäin mikään vanhusten talo ei silmissämme siinnä.
Kun ympärillä on nuorisoa, eri ikäisiä vauvasta vaariin se antaa elämälle tarkoituksen pysyä mukana nauttia jokaisesta eteentulevasta päivästä.
Pahin tulevaisuuden kuvajainen minulle olisi jonottaa yhteiskolhoosin ala-aulan hedelmäpeliluolaan ,jossa rollaattorin kanssa kyttäisin pääsyä osingoille.
Korppis,
No, minä olen kuullut tuon saman niin monesta suusta, vieläpä toimintakykyisten, fiksujen ihmisten sanomana, etten tuota kauhistele. Siis sitä, etteivät monet näe vanhuuttaan hyvänä elämänvaiheena. Kirjoittajahan katsoi, että 75-vuotiaana monet meistä ovat jo sairaita, apuja tarvitsevia.
Tunnen kyllä itsekin näitä "vanhuksia" , jotka ovat onnekkaita: riittävän varakkaista ja riittävän terveitä.
Mikä silloin on ollessa ? Mutta jos olet sairas, köyhä ja kipeä, niin kuka sinusta välittää ? Olen ollut omaisena, vieraana ja työssä yksityisellä ja kunnallisella puolella vanhusten hoidossa, siksi oli helppo yhtyä tuohin kirjoitukseen, vaikka en tietenkään sellaista tulevaisuutta kenellekään toivo.
En kovin tarkaan lukenut ketjua, mutta haluan oman mielipiteeni eutanasiaan. Vanhuus ei ole sairaus eikä siten elämän lopetus vanhuuteen vedoten ole hyväksyttävää.
Ei kai eutanasiaa vanhuuteen vedonten kukaan ole tarjonnutkaan, korppis.
Minusta eutanasian kohdalla on puhuttu parantumattomasti sairaista ja niistä, joiden kivut ovat käyneet sietämättömiksi.
En minäkään eutanasiaa kannata, vaikka olen ollut saattohoitokodissa työssä ne pakolliset työharjoittelujaksot ja saattohoitanut anoppiani myös kotihoidossa.
Kun tuossa heitit kysymykset siitä, mikä tekee vanhuudesta niin lohduttoman -
monien mielestä - ei voi tietenkään yksiselitteisesti vastata. Minut ravisteli aikanaan hereille Simone de Beauvoirin kirja "Vanhuus", joka oli niin vastaansanomaton, että se pisti kyllä pessimistisimmänkin keksimään vastaväitteitä. Beauvoir oli tietenkin yhteiskunnallinen vaikuttaja ja tarkasteli vanhuutta siitä viitekehyksestä, me tavikset, jotka yleensä olemme satsanneet lähipiiriimme, voimme ehkä kohtuudella odottaa sieltä jotakin vastavuoroisuutta.
Vanhuus ei tietenkään sinällään ole sairaus, mutta aika monen elämän loppupuoli on silkkaa kärsimystä. Kun huonokuntoinen, sairas vanhus, jolla ei ole toiveita paranemisesta, haluaa lopettaa elämänsä, hän ei saa itsemurhaansa apua, jos ei pysty sitä itse tekemään.
Kun lemmikki kärsii, se lopetetaan. Kärsivälle ihmiselle ei tätä armeliaisuutta suoda.
Eutanasian vastaustajat vetoavat pelkoonsa siitä, että siitä tulisi jonkinlainen automaatti, jolla päästään eroon yhteiskunnan varoja kuormittavista hoidettavista. Niinhän se ei ole, vaan se sallittaisiin vain niille, jotka ovat ITSE sitä toivoneet. Sen toivomuksen esittämiseen tulisi tietysti jonkinlainen säädetty muoto, ettei mikä tahansa masentuneena heitetty huomautus johtaisi toimenpiteisiin.
Niin, ja silloin kuolinapua toivovan täytyisi olla täydessä ymmärryksessä itse; toivomus täytyisi olla kirjallinen ja ajalta jolloin ihminen olisi vielä terve, sekä kahden riippumattoman todistama.
No niin, nyt vaan niitä kuolinapu pyyntöjä kirjoittamaan jokainen joka kannattaa eutanasiaa, samaan tapaan kuin hoitotestamentteja ja muita jälkisäädöksiä tehdään etukäteen :/
Ei paljon kannata testamentteja kirjoitella, kun ei sen toteuttaminen ole tässä maassa laillista. Valitettavasti. Muuten olisin sen jo tehnyt, aikoja sitten.
Alku lauseesi pani miettimään ,kun nyt vielä järissään..j.ne------
Tuntuuko että tässä järissään ollaan??
No huh huh, kyllä me järjissään olemme ja vahvasti.
Tuo "ei tulevaisuutta" teksti voi osittain olla mahdollinen, kun arvot kovenevat ja nehän kovenevat jos *muodostuvat ns. *yleiseksi mielipiteeksi.
Tarkoitukseni on kyllä aivan päinvastainen, eli haluaisin luoda sallivan ilmapiirin elinympäristöömme, joka kunnioittaa ihmisiä sellaisena kuin he ovat. Olen aivan vakuuttunut, että se vähentäisi myös kovien arvojen muodostumista.
Raha tai varallisuus tietysti mahdollistaa paljon, turha kieltää, mutta itse en kuulu varakkaisiin ihmisiin. Asuminen, jota nyt lanseeraan, voisi toteutua myös vuokra-asunnoissa. Idean ydin on se, että tarkasteltaisiin niitä lähistöllä asuvia mahdollisina ystävinä - turvatekijänä - apujoukkoina, pahan hetken varalle - kuin vihollisina joita täytyy välttää - vihata varmuuden vuoksi.
En nyt puhu minkään kommuuniasumisen puolesta, kyllä tässä on kyse ihan tavallisesta asumisesta vain.
Täydellistä ei tarvitsekaan olla, koska sitä auvoa ei ole eikä tule.
Pessimismille annan huutia jo nyt, koska se ruokkii itse itseään, .....
Tehkää hoitotestamentti, ei tarvi siirtää vastuuta muille.
Asennemuutosta - arvokeskustelua..........
Itse en kokenut "ei tulevaisuutta"- kirjoittajan tekstiä pessimistisenä vaan täysin realistisena tulevaisuudenkuvana (kawe).
Omat kokemukseni ja osittain myös työni ovat johtaneet samoihin pohdiskeluihin kuin kyseisen nimimerkin. Toki en tahtoisi ampua alas sinänsä hyviä ideoita, siksi en aiemmin vastannutkaan.
Se, miten ihminen suhtautuu toisiin, on minusta aika pitkälle luonnekysymys. Jos on varautunut luonne, tuo piirre tuskin muuttuu vanhemmiten.
Ideassasi on minusta hyvää se, että yhteisössä olisi eri ikäisiä, eikä pelkästään senioreita. Tiedämmehän vanhusten laitoshoidosta, miten paljon heitä ilahduttaa pienten lasten ja/tai lemmikkien mukana olo heidän arjessaan.
Itselläni oli elämänvaihe, jolloin erilaiset yhteisöt kiinnostivat kovastikin. Tutustuinkin muutamiin ja vaikutti siltä, että ne, jotka säilyivät hengissä sisälsivät jonkinlaisen yhteisen ideologian, esimerkkinä vaikka Ihmisyyden tunnustajien Väinölä-yhteisö Vilppulassa.
Toimiva yhteisö poistaisi varmasti noita ongelmia, jotka tuolla listasit ja varmasti meidänkin ikäisistä löytyy niitä, jotka syttyvät uudelle. Ja vaihtoehtoja tuleville vanhuuden päiville meidän tosiaan täytyy itse löytää ja kehittää...
Olet oikeassa, hölmöt eivät tajua sanomaa.
Tentin sanoilla muut-- eivät tajua elämää.
ketkä loivat taiteen kuka edellä ja kuka jäljessä.
kansallinen museo kertoo ei siihen sanoja tarvita....
Eikö järjellisyyden korkein muoto, ole olla huolissaan omasta järjellisyydestään?
Järjetöntä osin, on kuvitella olla täysin järjellinen?
Suomi lapset Kekkosen lapset---mikä on työ???
Nolla suomi-----mistä rahat--- eu antaa--- siinä totuus.
Leipä jonot --- Onko Ruotsissa??
Heräkää apinat 24 tasolla pyydän totuutta en muuta.
Joopa, J. Karjalainen Ja Mustat Lasit - Apinaorkesteri
http://www.youtube.com/watch?v=BwEgKEA5PqQ
Apinaa lisää:
Nylon Beat - 12 Apinaa http://www.youtube.com/watch?v=h1ocTybO5bI&feature=related
Lissee, ko ottaa aivoon. :))
Daytonin apinajuttu http://www.youtube.com/watch?v=1nBEiCvqlGE
Apinat, Apinatee
http://www.youtube.com/watch?v=A9GzGAyrh8M
Ami Aspelund - Apinamies 1973
http://www.youtube.com/watch?v=G2FOAJoky28
Satuinpa useamman kerran olla kunniassa tapaamaan tämän Amin biisin sanojen välissä ähkäisevän herran, "uh, uh", Benin.:))
suomen historiassa,
IRTI EU:sta ja koko emusta,
liitykäämme pohjoismaitten kanssa sammaan kumppanuuteen,
emme kaipaa eteläeuroopan huijareita pysyköön kaukana meistä,,,
Mitä on Suomi todella maksanut ei mitään.
Maksaa ja niin, on arvioita ei muuta.
Suomi on aina nolla.
Vanha suomi vastaa. Missä järki, mikä on talous?
paupalipaula - sanoissasi on järkeä
Katsoin kaksi ykkösen ohjelmaa (klo 21 - 23) ensin äärettömän surullisen ajankohtaisohjelman ja sen jälkeen aivan upean elokuvan maalaiskylän vuodesta..
Kyllä herkistivät mielen - valtava ristiriita..............
Kiitos, ihmettelen.
Ihastuttava idylli ja esimerkillistä yhteisöllisyyttä todellakin, Kawe.
Mutta mitään en voinut sille, että "Ilonen talo" tuli myös mieleeni.
Suomalaisuus?
Mitä on apinalla?
Aika lailla kertyi noita *miinuksia palautteeksi, mutta *aina heikomman puolella pitää olla ja kovasti on kehiteltävä, että muutosta parempaan seuraaville saadaan jätetyksi.
Talouspolitiikka määrää, miten sosiaalipolitiikkaa resurssoidaan - priorisoidaan - kohdennetaan tehostustoimia ja säästetään eli leikataan menoista ym. Tämä on nyt lähiaikojen retoriikkaa, kun politiikka tulee ikäänkuin iholle, siinä ihan naapurustossa - omilla nurkilla.
Mielenkiintoiseksi sen tekee tuleva puoluejakauma ja ennenkaikkea miten tarina toteutetaan käytännössä.