Kaikki vain ikävöivät, mutta kukaan ei kerro vinkkejä, miten kaipuuta voisi taltuttaa.
Itse lähden piiiitkälle lenkille luontoon, pelaan lasten kanssa, luen, kuuntelen musiikkia. Ja aina kun ajatukset menevät liian synkiksi, yritän tieten tahtoen ajatella työasioita, lasten harrastuksia, suunnitella jotain konkreettista.
Mutta nuo keinot eivät tunnu tepsivän. Olisiko muilla niksejä?
Itse lähden piiiitkälle lenkille luontoon, pelaan lasten kanssa, luen, kuuntelen musiikkia. Ja aina kun ajatukset menevät liian synkiksi, yritän tieten tahtoen ajatella työasioita, lasten harrastuksia, suunnitella jotain konkreettista.
Mutta nuo keinot eivät tunnu tepsivän. Olisiko muilla niksejä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kuuntelemalla hyvää musiikkia ja syömällä herkullisia ruoka-annoksia.
Ei siihen ole mitään patentoitua poppakonstia.
Nelijalkanen terroristieläin on itsellä vienyt ajatuksia tehokkaasti toisaalle.
Totuushan on se, että täällä se ikävä vasta kasvaaa, ei poistu. Täälä saa haavekuvat aina vähän liian suuret mittasuhteet.
Men saunaan kun kroppasi sanoo. Ja mieli. Ui jos mahdollista. Mut älä nappaa väkeviä, muuten vesittyy koko ajatus.
Olen pilannut palstan, tiedän ja anteeksi siitä. Omassa tapauksessa ei ole enää kyse ikävästä, vaan terrorista, terrorista minua vastaan! Tätä ei voi muut ymmärtää, ei kukaan ole ollut minun saappaissani, nähnyt ja tuntenut tätä oloa. Tämä on todella syvältä, ei kukaan ymmärrä miten paljon tämä syö energiaa, ei jaksa enää kauaa, syksy pimeät vielä edessä, toivon kesä oli ja meni, meni muiden pelaamalla aivan vituiksi. Ei ole ystäviä, ei kavereita, ei ketään joka puhuisi totta, keneltä kysyä jotain, ilman että salataan ja juonitaan. Ette voi ymmärtää.........
Vähän samanlaista tunnetta elämästä myös täällä.
tai on mun ikäväkin, ikävä toista ihmistä, kumppania, sellaista ihmistä joka on aito, ei valehtele, johon pystyy luottamaan asiassa kuin asiassa, olla kahdestaan ja elää normaalia elämää. Sellaista jolla ei ole exiä pyörimässä taustalla, sellaista samanlaista ihmistä kuin itsekin olen, saisi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Ikävä toista, sitä kainalossa pidettävää
ettei taas tule uusia juoruja m--->n?
Pitää viettää päivä tai pari sängyssä jonkun kivan kultsun kanssa, kyllä se siitä.
Tuo olisi tehokkainta. Vaan kun ei pysty. Ei vielä pitkään aikaan.
Jos se ei auta, niin silloin tauti on kuolemaksi, olet rakastunut.
Tiedän olevani rakastunut. Vaan kun siitä tunteesta olisi tarkoitus päästä nyt eroon. Tuskin se kuolemaa kuitenkaan edellyttää, vaikka nyt kuollut elävä olenkin.
Mitä helvettiä sä höpäjät??
Eroon rakkauden tunteesta? Miten sinä voit päästä siitä eroon jos se on osa sinua?
Saahan sitä yrittää, tällä kokemuksella ja tässä elämäntilanteessa nauraisin paskaiset naurut jos jaksaisin, mutta, olen puolikuollut joten jääköön silkan epätoivoisen ironian tasolle.
Mukavaa iltaa.
Höpö :)
loppuelämääni. Ei rakkauteni häntä kohtaan varmasti koskaan lopu, mutta jos en häntä saa, niin aion silti elää.
Eteenpäin elävän mieli.
Onko sulle sanottu siis ei? Vai jääkö kaikki arvailujen varaan, omien luulojen ja epäröintien alle?
Ihan selvästi. Ja kaikki viestit myös tallella.
Minä välillä itken sumeilematta ikävän takia ja kai se hetken helpottaakin. Kunnes... näen/kuulen/havainnoin muuten jotakin mikä muistuttaa hänestä. Jopa vaatekappaleen takia olen saanut kyyneleet silmiini, ei siis aina niin hurraamista. :/ Mä en välttämättä lähde tähän touhuun enää koskaan, jos jotenkin jään eloon.
Lemmikit ja hevoset olleet hyvää terapiaa mulle ainakin :P
Vie ajatusta muualle.
Ei sitä ikävää mikään poista. Ei ole mitenkään mahdollista. Ajatus harhailee... sinne taas... :)
Aika vain voi parantaa.