palaan yllättäen siihen hetkeen, kun ymmärrän yhä rakastavani sinua. Se on olemassa. Tuolla jossain kylkiluiden takana, oikeasta korvasta vasempaan, ohimoitten alla. Juurtuneena selkärankaan, kutoutuneena sen jokaiseen nikamaan.
Niin viaton on yhä osa minusta. Valmis antamaan kaiken ja aloittamaan alusta kuin mennyt olisi vain syksyn kadonneet lehdet, jotka tuuli haravoi ja talvi sulatti uumeniinsa
Niin viaton on yhä osa minusta. Valmis antamaan kaiken ja aloittamaan alusta kuin mennyt olisi vain syksyn kadonneet lehdet, jotka tuuli haravoi ja talvi sulatti uumeniinsa
Vastaukset 20
Vanhimmat
Syksyn lehdet putoilevat maahan peittäen alleen vihreän nurmikon aivankuin salaa. Niin myös rakkauteni sinuun haalistuu valheellisesti vain hetkeksi, heräten taas uuteen kukoistukseensa saapuvan kevään lämmön myötä. En pysty unohtamaan sinua. Enkä haluakaan. Olet rakkauteni lähde, eikä sitä sammuta aika, lukemattomat turhat haaveet eikä etäisyys sinuun. Odotan. Odotan sinua.
Kissanpoika se vaan odottaa, kuuta nousevaako vai kermalautasellista? Toivottavasti jonkun toisen käsi silittää ja lohduttaa, jos rakas ei yllä sinne asti...
ootat tuntematonta kirjottajaa jota kutsut rakkaaksi ... taitaa olla yöllinen sessio tällä
tyypillä taas menossa. hepposta on sun rakkaus.
ulvontaa >> sinäminähänmenenuonämätämäkukamilloinkinmuttasinuajuurirakastannytjahuomennajotakintoista >>
Hei kulta. Nyt mä oon haravoinu näitä lehtiä jo aika kauan. Sä voisit tehdä tästä helpompaa, koska sä vaan oon niin hyvä. Mäkin oon kyllä hyvä, mutta sä oot paras. Venaa, teen susta laulun.
ca cést la Vie!
Miksi sitten et kerro sitä? Puhelimeen siitä. Jos ei ole numeroa niin kaivaa esiin vaan jostain, kysyy joltain.
Sellaiset asiat kerrotaan jos hetki on oikea ja tilaisuus sallii. Ja sanat ovat kokeneet hiukan inflaation minun silmissäni. Ihminen voi kertoa niin paljon vain käytöksellään, eleillään ja vartalollaankin.
Tuo on niin totta. Mutta juuri tuon takia saattaa olla käynnissä tilanne jossa kumpikin miettii toistaan, asialle silti mitään tekemättä.
Onhan sekin tietysti aina mahdollista, mutta tällä hetkellä tärkeimmäksi koen toimia tunteeni mukaan. Olla hänen tukenaan kaikin tavoin, olla kadottamatta tätä hauraasti ja kauan rakennettua yhteyttä ja olla unohtamatta ihmistä, jota ilman elämäni olisi huomattavan paljon värittömämpää. Nämä vuodet eivät ole olleet helppoja, virheitä on tullut tehtyä puolin ja toisin, mutta nyt... En osaa sitä kuvata, mutta ehkä kaikella todellakin on tarkoituksensa, jotta sitä voisi oppia arvostamaan sitä mitä toisesta on löytänyt ja rakentaa jotain uutta ja erilaista kuin ennen. Jotain niin avointa ja rehellistä että se ehjää eikä riko.
Quelqu'un me demandait pouquoi je t'aimais..
Il n'y a qu'une reponse..
parce que c'etait moi et parce que c'etait toi.
http://www.youtube.com/watch?v=4Oz70erK5sY&feature=related
Tiedän, että sitä voi kätkeä kaiken sisimpäänsä ja herättää itsensä toteutumattomilla haaveilla sunnuntaiaamuna.
Tiedän, ettei sisintään voi suojella rakkaudelta ja ihastumiselta.
Tiedän, että sitä voi rakastaa yhtä ihmistä erityisellä hehkulla vuosia - kenties koko ihmisiän, mutta silti tarttua ensimmäiseen huumaan, joka tulee vastaan. Ihmisen on vaikea olla yksin, jos tapaa jonkun joka on valmis häntä rakastamaan.
Sellaisia me olemme. Tuulispäitä laineilla.
tiedän, että emme ole. jokaisen omavalinta mitä on.
Aidosti tunnistettavissa oleva rakkaus jää palamaan soihtuna sieluun. Se ei suostu sammumaan eikä palavasti tunteva ihmissielu suostu sitä sammuttamaan.
Aika kuluu ja liekki lepattaa voimallisena elämän tuulissa, voimistuakseen aika ajoin lähes vastustamattomaksi lämmöksi. Tuo tunteitten lämpö vain karkaa yhä uudelleen loputtomien, toistuvien unelmien mukana muistojen mukana sielun ulottumattomiin.
Kuinka kauan? Niin kauan kunnes mieli väsyyy loputtomiin, turhauttaviin unelmiin ja aika haalistaa niiden luoman rakkauden intohimon.
Tekstisi alkaa tuntua tutulle..liittyykö tarinaan jotenkin kirjain A?
Ei ainakaan minun osalta.
Tarkoitin aloittajalle, heitti sinulle..
Olen pahoillani, mutta ei liity.
Kompostoidaan syksyn lehdet. Siitä mullasta kasvaa puita, minkä lehdet ei tipu koskaan