Miten muut mummot?

No, uskovaiset ovat tuollaisia omaan napaan tuijottavia. Unohda velvollisuudet, jos saat palkaksi pahan mielen.

Hyvä avaaja,

Älä vaan soita mummolle, vaan piipahda joskus kylään kukkakimpun ja pullapitkon kanssa kahville juttelemaan. Vie uusia kuvia lapsistasi ja näytä niitä mummolle ja kerro hauskoja juttuja heistä.

Joskus vanhat ihmiset yksinäisyydessään puhuu vaan 'poismenemisestä', mutta taitaa tuo teidän mummo olla aika itsekeskeinen, jos ei muusta puhu kuin itsestään. Ja jos mummo on sairas - kai hän käy lääkärissä ja hänellä on sopivat lääkkeet?

Minäkin olen mummo, mutta minusta on ilkeätä valittaa kremppojani muille varisinkin nuorelle polvelle (eihän nuoret kuitenkaan sitä ymmärrä - en muuten minäkään ymmärtänyt nuorena miltä tuntuu tulla vanhaksi ja raihnaiseksi).

Meillä Suomessa toimii nuo terveyskeskukset kuitenkin aika hyvin, kyllä sieltä vanhakin saa avun vaivoihinsa. Joten patista se vanha äitisi lääkärin juttusille ja sano hänen sieltä saavan lääkkeet tai passituksen tarpeen vaatiessa jatkotutkimuksiin. Turha hänen on vaan voivotella tekemättä asialle mitään ja sitähän voi kuollakin vahingossa ihan oikeasti!

Minun tyttäreni ovat hylänneet minut. Toisella on tytär enkä koskaan saa tavata heitä.
Olisi ihanaa, jos jompikumpi tyttäristä soittaisi ja pyytäisi vaikka "naisten kesken" hampurilaisbaariin ja lastenteatteriesitykseen tai pikkuisen tanssiesitykseen.
Mutta kun ei niin ei. - Kukaan ei soita, en siis minäkään. Tyttäreni vihaavat minua ja tunnen sen luissani ja ytimissäni. Jo katse kertoo sen. Pelkään heitä molempia yhä vain enemmän.
Kävin ostoksilla siinä kaupassa, jossa tyttäreni on töissä. En mene ko. kauppaan hänen takiaan vaan siksi, koska olen tottunut asioimaan siellä kymmeniä vuosia. En tiedä tietenkään tyttäreni työvuoroja.
Hän tupsahti yllättäen eteeni, mutta käänsi selkänsä minulle ja alkoi täyttää hyllyjä tms.
Kävelin hiljaa pois kassan kautta....itkin sitten kotona.

Niin on se vaan kummallista, lapset luulevat, että kun ihminen vanhenee niin se ei tarvitse mitään.

Kerrompa tässä, en todellakaan tunne olevani mikään vanhus, haluan elää kuten te nuoretkin olla mukana kaikissa asioissa.

Kasvatus&koulutus- nimimerkille:

Niinpä niin, minähän olen heidät synnyttänyt ja kasvattanut. Syytän itseäni kaikesta ja siksipä en otakaan enää yhteyttä. Olen pilannut kaikki mahdollisuuteni olla heihin yhteydessä. En minä heitä periaatteessa syytäkään - vaan itseäni.
Häpeän itseäni äitinä enkä näin ollen uskalla ottaa yhteyttä, kun heilläkään ei näy olevan minulle asiaa. Emme ole olleet tekemisissä vuosiin. He ovat täysin vieraita minulle enkä tiedä heidän elämästään juuri mitään.

Sen tiedän, että tytär opiskelee työn ohessa, olkoonkin, että hän on kaikesta huolimatta esimiesasemassa työpaikallaan. Ollut jo vuosia, mutta ilmeisesti hän haluaa vaihtaa alaa.

- Olen vain niin surullinen ja masentunut, että näin on käynyt eikä tilanteelle enää voi mitään. En ainakaan minä.

No syyhän sillekin täytyy olla, miksi tyttäresi eivät halua tavata sinua tai olla tekemisissä kanssasi.

Usein kuitenkin aikuiset ihmiset ovat sen verran sivistyneitä, että pystyvät olemaan edes hyvien tapojen mukaisesti kanssakäymisessä ja yhteydessä toisiinsa.

Oletko sinä kutsunut tyttäriäsi ja lastenlapsiasi kylään - joskus se on ihan pienestä kiinni? Yritä edes - ota luuri käteen ja soita heille jne....

Muistatko tyttäriesi tai lastenlapsiesi merkkipäviä? Ei siinä isoja lahjoja tarvita, vaan aitoa halua muistaa ja huomioida. Kokeile.

Ja jos mikään ei auta, niin silloin kyllä minäkin myönnän, että kyllä on koppavat ja ilkeät tyttäret ja alkaisin suunnitella omaa elämääni parhain päin: tapaisin ystäviäni, harrastaisin, matkustaisi ym ym enkä rypisi itsesäälissä.

Kaunista syksyä sinulle ja tsemppiä elämääsi.

Olen ostanut lapsenlapsilleni joulu- ja synttärilahjat. Ja omille lapsillenikin - paitsi viime jouluna en enää omilleni. Mitään ei ole kuulunut, vaikka lahjakassit olen toimittanut perille. Minun puheluihini ei ole vastattu enää vuosiin.
Niinpä olen vaihtanut numeroni. Niin paljon olen loukkaantunut.
- No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoo vanha sananlasku. - Saman voin sanoa itsellenikin.

No mitä varten sinä nyt puh.numeron vaihdoit? Sehän jo on kummallista - olisit soittanut ja kysynyt mitä he pitivät lahjoista tai vielä mieluummin soittanut ovikelloa ja vienyt lahjat perille henkilökohtaisesti.


Vaikeahan täällä netissä on neuvoa, mikä tarina kenenkin taustalla tuottaa tuollaisen surun. Mutta, jos omalle kohdalle tuollainen asia tulisi, niin kyllä haluaisin nätisti selvittää sen asian. Sitten.... jos tilanne on noin ikävä kuin kerrot, niin kertakaikkiaan alkaisin ajatella vain omaa elämääni eteenpäin ja yrittää nauttia sellaisista asioista ja tekemisistä, jotka tuottavat iloa.

Parhainta syksyä sinulle ja toivon iloa elämääsi ja että saisit asiat kuntoon välillänne.

HylättyÄiti! Mistä tuo teidän välirikko juontaa juurensa? Voisin oikeastaan tietää syyn vaikka en ollenkaan tunne teitä. Olet antanut neuvoja tyttärillesi vaikka he eivät ole niitä pyytäneet ja kun he eivät ole neuvojasi kuunnelleet olet pahoittanut mielesi, samoin kun tyttäresi ovat vihaisia sinulle. Olenko oikeassa?

Meillä käy jehovantodistajia ja hämmästyn joka kerta.
Edellisellä kerralla jt:n poika oli otettu kotiin asumaan koska ei hae töitä ja on laiska. Poika on yli 20 vuotias. Äiti aloittaa läksytyksensä aamulla ja lopettaa illalla ja kuitenkaan ei poika kuuntele vaan uhmaa vanhempiaan. Ei vaikka kuinka huutaa niin poika ei hae töitä.

Viime kerralla toinen jt. kertoi äidistä joka antaa ohjeita eronneelle tyttärelleen ja jolla on 3 lasta. Jt. ihmetteli ettei tytär ollenkaan noudata äitinsä ohjeita vaikka tällä on niin paljon enemmän elämänkokemusta.
Pah, sanon minä.

Jokainen tehköön omat virheensä ja sen jälkeen tietää parhaimman ratkaisun varmasti ihan itse.