Luin aiemmista keskusteluista käänteisnarsismista, ja siellä mainittiin altruismi myös.
Olen ajatellut, kun elollisilla, myös ihmisillä, on tarpeet suvun jatkamiseen. Siis meillä on voimat vanhemmuuteen.
Miten ajattelette muut? Että narsisti käyttää juuri tätä kanavaa hyväkseen. Eli ottaa käyttöön "uhrinsa" äidin/isän vaistot, ja siksi hän saa niin voimakkaan otteen onnistuessaan.
Olen ajatellut, kun elollisilla, myös ihmisillä, on tarpeet suvun jatkamiseen. Siis meillä on voimat vanhemmuuteen.
Miten ajattelette muut? Että narsisti käyttää juuri tätä kanavaa hyväkseen. Eli ottaa käyttöön "uhrinsa" äidin/isän vaistot, ja siksi hän saa niin voimakkaan otteen onnistuessaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käänteisnarsisti = ohutnahkainen narsisti = läheisriippuvainen
Sama asia, eri termit riippuen käyttäjästä ja esim psykoterapiassa käytetään ohutnahkainen narsisti termiä, ei näitä muita.
Paksunahkainen narsisti (eli tätä tarkoitamme kun puhumme narsistista) ei kykene pitkiin ihmissuhteisiin "terveen" ihmisen kanssa, mutta läheisriippuvaisen kanssa suhde saattaa kestää hyvin yli kymmenenkin vuotta. Paksunahkaisen naristin ja läheisriippuvaisen parisuhteen lapset ovat lähes poikkeuksetta luonnehäiriöisiä aikuisiässä... Eli narsismi tosiaan periytyy!
Lähisuhderiippuvainen pystyy pitkiin parisuhteisiin myös "terveiden" kanssa, mutta yleensä nekin hajoavat enemmin tai myöhemmin.
Ohutnahkaisen narsismin, eli lähisuhderiippuvuuden voi kuitenkin saada aisoihin psykoterapialla ja tällainen henkilö pystyy hoidon jälkeen elämään kohtuu normaalia elämää (vähän niin kuin kuivilla oleva alkoholisti).
Paksunahkaista narsismia ei käytännössä saada kuriin, koska paksunahkaiselta puuttuu kyky kokea häpeää, eli hän ei pysty ottamaan vastuuta teoistaa tai nähdä mitään syytä itsessään.
Ohutnahkainen narsisti on tyydyttävä vanhempi ja varsinkin hoidon saannut on yleensä erinomainen vanhempi (tosin siihen liittyy liika uhrautuvuus lasten vuoksi)
Paksunahkaiselle narsistille ei pitäisi ikinä jättää lapsia!
Paksunahkaisen yksinhuoltajan lapsista tulee lähes poikkeuksetta narsisteja, läheisriippuvaisia tai sairastuvat johonkin psyykkiseen sairauteen.
Paksunahkaisia on 2% väestöstä, Eli 4%parisuhteita toinen on tällainen.
Nämä suhteet päättyvät lähes aina eroon (50% pareista eroaa) eli 8% eroperheistä toinen osapuoli on narsisti (se osapuoli, joka hakee lähes poikkeuksetta yksinhuoltajuutta ja joka on aina kokenut parisuhteessa "hirveitä vääryyksiä", tämä on myös se osapuoli (sukupuolesta riippumatta) joka tehtailee rikosilmoituksia) Eli varmin tapa tunnistaa eronnut naisnarsisti on se, että hän on hankkinut entiselle miehelleen lähestymiskiellon lapsiin esim. insestisyytöksillä.
Tuota...
Hieno vastaus. Mutta tarkoitin kyllä: että narsisti tulee parisuhteeseen osittain lapsen paikalle itse. Eli esim. minä naisena ennenpitkää, vaikka olen tietoisesti vastustanut tätä ilmiötä, hoivailen aikuista narsistimiestä osittain kuin lasta. Olen hänestä huolissani kuin lapsesta... Ja siksi hänellä on paluutie takaisin, vaikka minkälaisten örvellysten ja töppien jälkeen...
Ja jos esim. ´"normaalilla" on lapsia (vaikka aikuisiakin jo), narsisti ujuttautuu häikäilemättömästi lasten ohi. Normaalissa suhteessahan ollaan ikäänkuin eri väylällä, ei olla samalla kurssilla lasten kanssa. Niin narsisti ikäänkuin kiilaa lapset/jälkikasvun.
Ajattelisin, että uusioperheissä näkyisi selvästi tämä. Myös jos normaali on lapseton, narsistilla on hyvät apajat???!!!
Lasten ja parisuhteen pitäisi kulkea rinnakkain. Monet laittavat nuo asiat sillä tavalla menemään, että tekevät selväksi kaikin tavoin, kuinka asiat ovat jonossa paremmuusjärjestyksessä ja vetoavat sitten jatkuvasti joko siihen, kuinka toinen ei ymmärrä, että lapset ovat ne tärkein asia ja että ne menevät kaiken edelle.
Jos tuolla tavoin kyseenalaistaa oman parisuhteensa normaalin tunnejärjen (kun lapsethan ovat ne tärkein juttu niille, joilla niitä on, ainakin pitäisi olla (!!)) niin voihan sitä sitten ihmetellä kun parisuhde ei ota sujuakseen.
Varmaan tuolla eri väylällä tarkoitatkin samaa. Se kiilaus voi vaan tapahtua ihan mihin tahansa suuntaan. Lapsia voi myös käyttää syynä aivan kaikelle niin, että suhteesta ei saa normaalia tekemälläkään, ja jos kuvioissa on se lasten toinen vanhempi taustalla päättämässä aivan kaikesta ja jonka tahdon mukaan kaikki pitää tehdä pienintä pilkkua myöten ... Niin nostan hattua sellaiselle, joka tilanteen kokee mukavana, rakentavana, viihtyisänä ja kaikin puolin niin ihanana ettei päivääkään vaihtaisi pois.
Sitten on sellaisia, jotka laittavat ne lapset pysymään siellä eri väylällä sen parisuhteen kanssa. Lapset eivät ehkä edes tiedä vanhempansa uudesta suhteesta. Tällaisen ihmisen on taas turha selittää, että ei kykene kaksoiselämään, varsinkin jos tilanne on vuosiakin kestävä. Toisaalta jos järjestely sopii oikeasti molemmille suhteen osapuolille, sittenhän kummallakaan ei ole valittamista..
"...hoivailen aikuista narsistimiestä osittain kuin lasta."
Heh. :) No se tykkää sinusta...
Narsistin "kiilautuminen" lasten ohi: herättää niin paljon huolta, hämmennystä ja tuskaa lapsen/lasten vanhemmissa, että lapset eivät saa riittävää huomiota, koska vanhempi on liian uupunut vaikean parisuhteen kanssa. Siis se energia, joka pitäisi riittää lasten kasvattamiseen, meneekin aikuisen narsistin "hoitamiseen".
Lapsettomallahan ei ole lapsia kärsimässä, mutta oma työ ja harrastukset muu sitäkin enemmän.
Narsistihan on yliraskas kumppani. Riepottelee tunne-elämää myös. N on kuin avaruuden musta aukko rakkauden kohteena. Mikäänhän ei riitä...
Anteeksi kysymys, mutta kirjoitit:
- otat hänet takaisin kerta toisensa jälkeen teoista huolimatta
- annat hänen kiilata lastesi ohi
- eli häntä pidetään perheen keskipisteenä
Läheisriippuvaisia on myös paljon (varsinkin eronneissa), Olisiko mahdollista, että sinä olet sellainen? (Älä ymärrä väärin, sillä itsekkin olen ja käyn edelleen psykoterapiassa sen takia)
Sen olemassa olo itsellä on äärimmäisen vaikea (usein mahdoton) myöntää itselle ja yleensä se edellyttää kriisistä johtuvan pohjan, että pystyy näkemään sen.
Normaali ihminen ei yleensä jää narsistin satimeen vaan hänellä on tarpeeksi itsetuntoa vaatia asioita jotka johtavat törmäyskurssille hyvin nopeassa vaiheessa.
Itseasiassa, minulla ei ole lapsia. Tiedän vain, että entisissä suhteissaan on toiminut noin. Mutta osaan kuvitella, kuinka sen on käynyt. On ensin todella hurmaava ja menee rakkaudessa luihin ja ytimiin saakka, muusta hermostosta puhumattakaan.
Sittan alkaa riepotteleminen. Perheelliselle varmaan omalla tavallaan varmaan vielä vaikeampaa. Olen kyllä ottanut tuon LR-jutun sillä tavoin ajatuksen alle, että voi olla lievänä. Mutta kaikkihan eivät joudu n:n kokeiltaviksikaan. Tuntuu niin hassulta, kun niinkin paljon luonnetta ihmisellä kuin minulla, ja olen tuollaisen n-reppanan piirissä.
Riitelen hänen kanssaan. Seuraavaksi kun ottaa yhteyttä, aloitan riidan. En hyväksy hänen toimiaan. Olen jotenkin oudosti ylpeä. En anna hänen voittaa. Tuntuu siltä kuin hän voittaisi, jos vain en vastaa puhelimeen enkä yhteydenottoihin. Haluan haukkua sen.
Voiko LR olla "sairaan" ylpeä, että ei anna periksi, vaikka tietää, että olisi loppupeleissä oma etu
Aika pöljä sellainen vanhempi, joka ottaa vielä lasten lisäksi yhden aikuisen "lapsen" siihen hoivattavaksi.. Miksi ihmeessä kukaan niin tekisi/tekee??
Läheisriippuvainen ja ohutnahkainen narsisti tarkoittavat samaa asiaa.
Läheisriippuvuuteen nimen omaan kuuluu isot tunteet ja sanomasi "sairaan ylpeä" kuulostaa nimen omaan läheisriippuvaisen näkemykseltä.
Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu ja tärkein matka, minkä ihminen voi tehdä on matka omaan itseensä.
"Se ei kuitenkaan ole maailmanloppu ja tärkein matka, minkä ihminen voi tehdä on matka omaan itseensä. "
Kuulostaa maailmanlopulta. Varmaan onkin tärkein matka, jos ei itsetutkiskelua harrasta. Minä olen ajatellut, etten itseni ihmettelemiseen enää haaskaa aikaa. Täytyy löytyä helpompi keino.
No, ehkä olen ansainnut sen hepun sitten. Ainakin vähäksi aikaa. Jätän sen joskus sitten, kun on sopiva aika. Ei kai itsetutkiskelun tarkoitus ole yksinäistyminen?
P.S. "sairaan ylpeä" on tullut kuvaan vasta tämän tapauksen yhteydessä. Ennen olen saanut ihan rauhassa olla ylpeä, ja se on tuntunut terveeltä. Tämän nimenomaisen tapauksen kohdalla on vasta tullut epäily, että onko tässä mitään järkeä. Ehkä ei.
Ajattelisin, että tämä kyseinen n on ainakin niin pitkäjännitteinenkin, että menee "läpi harmaan kiven" valloittaessaan itselleen paikkoja (siis useita paikkoja) elämässä. Ennen pitkää kumppani on vain niin rakastunut ja väsynyt ja epätoivoinen, ettei enää jokahetki jaksa ajatella järkevästi.
Olen itse kokenut tuon tunteen, mutta minulla ei ole lapsia.
Mutta lapsiperheissä on toiminut niin. Ja voin vain kuvitella, mihin aikuiset lapset sysätään ennenpitkää. Kun ovat muutenkin jo etääntyneet ja omillaan. Ehkä ne lähetetään kuuta kiertävälle radalle.
Vastaus tuohon "aika pöljä vanhempi": joo, ihan varmasti onkin. Mutta ei ole narsisti eikä mikään, jos ei ujuttautumaan pysty... Siinähän se kauheus juuri onkin. Mitäpä siitä, mikä n joku on, jos siitä ei olisi haittaa, mutta kun siitä on.
Yksikään paksunahkainen narsisti ei ansaitse rakkautta. Miksi sitä jankataan. Käännä uusi lehti elämässäsi.