Äitimme kuoli ja meitä lapsia jäi 4 kpl. Äitini oli tehnyt testamentin nuorimman lapsen hyväksi, joka asui äitimme kanssa perikunnan talossa. Testamenttia ei koskaan kuitenkaan "tiedoksiannettu", muutakuin suullisesti, eli onko se lainvoimainen? Ja kuinka perintöä nyt jaetaan? Ja kuka tekee perunkirjoituksen?
Miten on testamentin laita?
Ihmettelevä
9969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Testamentin saajan on annettava perillisille tiedoksi haastemiehen välityksellä tai muuten todistettavaksi ja testamentista kopio. Tästä tiedoksisaannista moiteaika on 6 kk.
Testamentilla ei voi ohittaa rintaperillisen lakiosaa. Lakiosasta luopumista koskeva suostumus rintaperillisen osalta on pätemätön jos se on annettu ennen perittävän kuolemaan. Jälkikäteen annettu suostumus pätee. Sama koskee testamentin moittimatta jättämistä.
Pesän ilmoittaa se, joka hoitaa pesän omaisuutta tai muutoin on perehtynyt parhaiten sen tilaan. Perunkirjoitus on pidettävä 3 kk kuluessa kuolemantapauksesta. Jaon voi suorittaa sen jälkeen sitten kun siltä tuntuu. Rintaperillinen voi vaatia jaon suoritettavaksi.
Senverran tarkennusta että lakiosasta luopuminen tai suostuminen olla moittimatta testamenttia perittäven eläessä voi olla hyvinkin pätevä.
Vaikka yleisesti sopimus elossa olevan henkilön jäämistösta on pätemätön niin pykälässä (PerintöK 17 luku 1.2§) on tärkä poikkeus jonka lainaan kokonaisuudessaan:
"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
Eli testamentin voi hyväksyä (sitoutua olemaan moittimatta siis) perittävän eläessä ja lakiosastaankin voi sitovasti perittäven eläessä luopua jos on saanut siitä kohtuullisen vastineen, esim lahjana. Ja yleisetikkin täytyy muistaa että lakiosa ei ole automaatio vaan sitä pitää kaikissa tapauksissa vaatia erikseen.
totta.
Vanhalle miesvainajalle oikeus "julisti" isyyden toiseen "vanhaan" toisen aviomiehen lapseen.
Vanhalla miesvainajalla oli testamnetti sisarille, kun vaimo oli kuollut ja lasta ei ollut. Rintaperillisen osan saanut ryhtyi pesää hallinnoimaan hakemalla mieleisensä pesänselvittäjän ja julistautumalla ainoaksi perilliseksi jo ennen kuin sai käräjäoikeudessa isyyden vahvistuksen vainajalle.
Selvittäjä antoi testamentin tiedoksi todisteellisesti. Kukaan ei moittinut testamenttia, eikä rintaperillinen esittänyt lakiosavaatimusta kuin vasta kaksi vuotta valituksen alaisena olleen isyyden lopullisen vahvistuksen jälkeen, joka oli, että käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.
Menikö lakiosa testamentin saajille? Päteekö mielestänne tässä tapauksessa laki lakiosan vaatimisesta vai isyyden vahvistamisen lopullinen päätös ylemmässä oikeusasteessa?
Lakiosaa pitää vaatia muistaakseni 6 kk sisällä kun on saanut testamentin tiedoksi.
Sensijaan mielenkiintoisempi on tuo kysymys vaikuttaako tuo isyyspäätöksen lainvoimaisuudeksi tuleminen tuohon. Käräjäoikeuden päätöksethän eivät muistaakseni ole täytäntöönpanokelpoisia ennenkuin asiaa käsittelevät valitukset hovissa on ratkaistu. Ennen lainvoimaa hänhän ei sinänsä ole ollut edes pesän osakas vaan se hänestä on tullut isyyspäätöksen lainvoimastuttua.
Joku varmaan osaa antaa parempaa tietoa mutta mielestäni lakiosavaade olisi nyt jo vanhentunut koska se olisi pitänyt nostaa 6 kk kuluttua siitä kun sai testamentin tiedoksi. Sensijaan perinnönjakaja ei vaatimuksen saatuaan olisi saanut ratkaista maksaako lakiosaa vai ei ennenkuin isyyttä koskeva riita olisi ratkaistu oikeudessa. Vaatimus olisi silloin pantava lepäämään pesänjakajan toimesta kunnes lainvoimainen päätös olisi tullut.
Tämä on ehkä vähän maanmittarimainen lähestymistapa tähän prosessiin mutta kuten sanoin jos jollain on parempaa tietoa tai vaikka ennakkopäätöksiä asiasta niin kertokoon.
Pitääkö testamentin tiedoksi anto olla kirjallinen/suullinen, että se on pätevä ja lainvoimainen? Meille ilmoitettiin vain suullisesti, että äiti on tehnyt testamentin ja sitä säilytettiin "pöytälaatikossa". Olenko väärässä, että testamentti pitäisi olla kirjallinen ja omalla suostumuksella (kirjallisella) luovumme osuudestamme perintöön? Ja pitääkö testamenttia säilyttää notaarilla/verotoimistossa?
Testamentin tiedoksianto tulee olla todisteellinen eli kirjallinen ja todistettu kun tiedoksisaaja palauttaa tietoksiannon testamentin saajalle.
Testamentin tidoksianto pitää tehdä, jos on loukattu rintaperillisen lakiosaa.
Testamentti vaatii myös todistajat ja jos on ilmoitettu ennen kuolemaa, että on testamentti, niin se pitää olla perunkirjoituksessa esillä ja merkitään perukirjaan ja sen saavat perilliset perukirjan mukana. Siitä alkaa sitten tämä tiedoksiantomenettely.
"Testamentin tidoksianto pitää tehdä, jos on loukattu rintaperillisen lakiosaa."
Kyllä tiedoksianto täytyy toimittaa aina, jos testamenttiin aiotaan vedota, vaikka sillä ei olisikaan loukattu rintaperillisen lakiosaa.
"merkitään perukirjaan ja sen saavat perilliset perukirjan mukana. Siitä alkaa sitten tämä tiedoksiantomenettely."
Tiedoksianto voidaan toimittaa jo ennen perunkirjoitustakin.
Jos oikein menetellään, niin testamnetti tulee esiin vasta perunkirjoitustilaisuudessa. Miten sitä voidaan moittia tai lakiosasta puhua, kun ei ole tietoa koko testamenttia.
Minä en ainakaan tiedota testamentistani ennen kuolemaani ja testamenttini on "säilössä".