En voi olla kertomatta 15-vuotiaan lapseni antamaa arviota perhesurmien määrän kehityksestä tulevaisuudessa. Hän seuraa tärkeimpiä uutisia koneeltaan ja tiesi aiheesta jo ennen kuin näki minun lukevan siitä iltapäivälehdestä.
Yllättäen lapsi tokaisi: "Ihan varmasti tulevat lisääntymään tulevaisuudessa."
Istuin varmaan kysymysmerkkinä vieressä, kun en heti tajunnut, mitä taustaa vasten hän arviotaan peilasi.
Selitys kuului: "No, ajattele vähän, millaista porukkaa tuolla yläasteella on nykyään."
Niinhän se on. Lapset oppivat viidakon lait jo päiväkotien suurissa ryhmissä, joissa hoitajia on liian vähän. Eivät hoitajat ehdi kuulla ja nähdä kaikkea, mitä lasten välillä tapahtuu. Kyllä vanhemmat saavat kotona opettaa toisten huomioimista ja kunnioittavaa käytöstä, mutta käytännössä lapset huomaavat nopeasti, että röyhkein, itsekkäin, kovanyrkkisin ja/tai isokokoisin on se, joka saa johtaja-aseman. Jotka eivät hänen vaatimuksiinsa, ihanteisiinsa ja esimerkkiinsä alistu, jäävät joukon ulkopuolelle.
Syrjintä on hyvin julmaa ja yleensä kestää niin kauan kuin oppivelvollisuuttakin, joskus vielä lukiossa tai ammattiopintojenkin puolella. Eikä tulevaisuus näyttäydy yhtään valoisammalle väkivaltaa käyttävien, johtajahahmojen mukana olevien tai sitä sivusta seuraavienkaan elämässä.
Erot eri koulujen välillä voivat olla suuriakin, mutta ensimmäinen lapseni yläasteen koulu antoi varmaan jonkinlaista osviittaa siitä, mihin lapseni alun arvionsa perusti. Henkeä haukkoen kuuntelin yleensä päivän tapahtumia. On nimittäin valtavan suuri ero siinä, miten lapset käyttäytyvät aikuisten läsnäollessa ja siinä, mitä tapahtuu kun heitä ei ole näkö- ja kuuloetäisyydellä.
Ovatko vanhemmat yleensä tietoisia siitä, että koulussa lapset näkevät henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin? He joko itse osallistuvat sen harjoittamiseen tai ainakin näkevät ja kuulevat sitä jatkuvasti.
Kaikki luokkakaverit olivat lapseni fb-kavereina, mutta taisin olla niitä harvoja äitejä, joka näki luokkakavereiden fb-päivityksiä ollenkaan. Siis 30:n oppilaan luokassa ehkä kymmenkunta ei käyttänyt alkoholia ikinä, ei edes luokan johtohenkilöiden painostuksesta.
Suurisuisin henkisen väkivallan harjoittaja oli tyttö, joka oli opettajien suosikki, koska menestyi koulussa, kotona hän tuntui olevan hyvin yksin sen vähän, mitä siellä näytti viihtyvän, ainakin fb-kirjaustensa perusteella. Edes maajoukkuetason urheiluharrastus ei näyttänyt säästävän huonosta käytökseltä.
Yllättäen lapsi tokaisi: "Ihan varmasti tulevat lisääntymään tulevaisuudessa."
Istuin varmaan kysymysmerkkinä vieressä, kun en heti tajunnut, mitä taustaa vasten hän arviotaan peilasi.
Selitys kuului: "No, ajattele vähän, millaista porukkaa tuolla yläasteella on nykyään."
Niinhän se on. Lapset oppivat viidakon lait jo päiväkotien suurissa ryhmissä, joissa hoitajia on liian vähän. Eivät hoitajat ehdi kuulla ja nähdä kaikkea, mitä lasten välillä tapahtuu. Kyllä vanhemmat saavat kotona opettaa toisten huomioimista ja kunnioittavaa käytöstä, mutta käytännössä lapset huomaavat nopeasti, että röyhkein, itsekkäin, kovanyrkkisin ja/tai isokokoisin on se, joka saa johtaja-aseman. Jotka eivät hänen vaatimuksiinsa, ihanteisiinsa ja esimerkkiinsä alistu, jäävät joukon ulkopuolelle.
Syrjintä on hyvin julmaa ja yleensä kestää niin kauan kuin oppivelvollisuuttakin, joskus vielä lukiossa tai ammattiopintojenkin puolella. Eikä tulevaisuus näyttäydy yhtään valoisammalle väkivaltaa käyttävien, johtajahahmojen mukana olevien tai sitä sivusta seuraavienkaan elämässä.
Erot eri koulujen välillä voivat olla suuriakin, mutta ensimmäinen lapseni yläasteen koulu antoi varmaan jonkinlaista osviittaa siitä, mihin lapseni alun arvionsa perusti. Henkeä haukkoen kuuntelin yleensä päivän tapahtumia. On nimittäin valtavan suuri ero siinä, miten lapset käyttäytyvät aikuisten läsnäollessa ja siinä, mitä tapahtuu kun heitä ei ole näkö- ja kuuloetäisyydellä.
Ovatko vanhemmat yleensä tietoisia siitä, että koulussa lapset näkevät henkistä ja fyysistä väkivaltaa päivittäin? He joko itse osallistuvat sen harjoittamiseen tai ainakin näkevät ja kuulevat sitä jatkuvasti.
Kaikki luokkakaverit olivat lapseni fb-kavereina, mutta taisin olla niitä harvoja äitejä, joka näki luokkakavereiden fb-päivityksiä ollenkaan. Siis 30:n oppilaan luokassa ehkä kymmenkunta ei käyttänyt alkoholia ikinä, ei edes luokan johtohenkilöiden painostuksesta.
Suurisuisin henkisen väkivallan harjoittaja oli tyttö, joka oli opettajien suosikki, koska menestyi koulussa, kotona hän tuntui olevan hyvin yksin sen vähän, mitä siellä näytti viihtyvän, ainakin fb-kirjaustensa perusteella. Edes maajoukkuetason urheiluharrastus ei näyttänyt säästävän huonosta käytökseltä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sunnuntaisin tavallisia fb-päivityksiä olivat kuvat, joissa 10-15 oppilasta "piti hauskaa", siideri- ja oluttölkkejä ojenneltiin kuvaajaa kohden. Iso osa oppilaista myös tupakoi. Siis nyt kerron 13-vuotiaista lapsista. Ne, jotka eivät tuollaiseen hauskan pitoon halunneet osallistua, olivat koulussa syrjittyjä, uhkailtuja, haukuttuja, eräiden kohdalla otettiin jopa tavoitteeksi johtajatytön sanoja lainatakseni "saada heidät häipyyn tästä koulusta." Myös fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu oli joka päiväistä, kaikki oppilaat joutuivat sitä näkemään.
Opettajien mukaan kiusaamista ei esiintynyt ja jos joskus huomattiinkin, niin sitä varten oppilaista Verso-koulutuksessa oli kurssitettu jonkinlaisia tukioppilaita, jotka selvittelivät oppilaiden välisiä riitoja. Vai niin.
Uskomatonta, missä harhassa opettajat elivät. Kun vanhemmat yrittivät saada heitä reagoimaan kiusaamiseen, ei sillä ollut mitään vaikutusta. Älkää kysykö, teinkö ls-ilmoituksia näkemieni törkeiden fb-päivitysten perusteella. En varmasti tehnyt! Meillä oli ihan riittävästi tekemistä selvitä tilanteesta muutenkin. Lapseni oli jo siitä vihainen minulle, että otin kouluun yhteyttä kiusaamisen takia, koska siitä haukkuminen vain yltyi.
Koulun vaihto pelasti tilanteen 7 lk:n kevätlukukaudella. Mutta edellisessä koulussa meno jatkuu entisellään kaiken kuullun ja nähdyn perusteella. Eivät opettajat ole ainoita, jotka pitävät yllä harhaa hyvin käyttäytyvistä ja hyvin voivista oppilaista esim. pelkän koulumenestyksen perusteella. Onhan täälläkin nähty kirjoituksia, miten jotkut käyvät irvistelemässä huostaanottoja, koska itsellä sattuu olemaan akateemisen koulutuksen saaneita lapsia.
Ei silti, on minunkin vanhin lapseni suorittanut yliopisto-tutkinnon, mutta se ei suinkaan mielestäni ole mikään suora osoitus siitä, miten kasvatus on onnistunut tai miten lapsi voi henkisesti. Omassa työssäni näen päivittäin, miten paljon esim. YTHS:n piirissä on mielenterveysongelmista kärsiviä opiskelijoita. Eikä suinkaan kaikilla, ainakaan omien kertomustensa perusteella ole ollut huonoja kotioloja. Eivätkä varmasti kaikki avun tarpeessa olevat edes hakeudu ammattiauttajille, joten todellista määrää on vaikea arvioida.
Kieltämättä itsekin pysähdyin miettimään lapseni arviota siitä, millaisia aikuisia ja tulevaisuuden vanhempia entisistä luokkakavereista kasvaa. He ovat juuri sitä sukupolvea, 90-luvun lopulla syntyneitä, jotka joutuivat kodeissaan kärsimään kaikista laman leikkauksista. Monien vanhemmat menettivät työpaikkansa, jotkut jopa omaisuutensakin sen vuosikymmenen aikana. Eikä niistä vuosista alkanut yhteiskunnan kahtiajako ole yhtään parantanut lasten tilannetta.
Niistä vuosista myös alkoi politiikassa vaikuttaa sama viidakon laki, jonka lapset oppivat kyllä käytännössä jo päiväkodeissa. Meillä on kasvamassa nuoriso, jonka kunnioittaa vain vahvemman ideologiaa, sen mukaan röyhkeys ja itsekkys on ihailtavaa, muut ovat heikkoja epäonnistujia, joilla ei ole mitään ihmisarvoa.
Näinkö tosiaan on? Miksi ei ikinä oteta esiin vaihtoehtoa, jossa sosiaalisten taitojen opetus olisi tärkeää koulussa esim. yksipuolisen urheilun ihannoinnin sijasta? Tai psykologiaa jo peruskouluun tietenkin ikätasoon sovellettuna?
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Oma lapseni jätettiin porukan ulkopuolelle, koska ei osallistunut luokan viinabileisiin. Lukiossakaan ei ollut kavereita, koska samat oppilaathan siellä olivat kuin yläasteella. Koulu meni erittäin hyvin, vaikka ei siihen panostanut lainkaan. Itse surin kavereiden puutetta nuoren kanssa. Nyt odotan, että uudesta opiskeluympäristöstä, jossa toivon olevan fiksumpia ihmisiä, löytyisi niitä kavereitakin. Perusarkuutta on vielä, mutta olemme yrittäneet rohkaista kykyjemme mukaan. Kiltti, älykäs ja hyvät tavat omaava nuori ei ole ikäistensä suosiossa. Onneksi koulussa oli muutama opettaja, jotka olivat tosi hienoja tyyppejä. Ehkä he huomasivat syrjimisen ja halusivat omalta osaltaan rohkaista nuorta elämässä eteenpäin.
Eron uhka usein perhesurmien taustalla selviää sisäasiainministeriön vielä julkaisemattomasta selvityksestä.
Avioerot saattavat olla eräs merkittävä tekijä perhesurmiin, sekä koulukiusaamiseen, Eroperheiden lapset määrätään yleensä lasten äidille, joka pudottaa elintasoa, eikä yksinhuoltajalla ole varaa ostaa lapsilleen muotivatteita.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 14.000 avioeroa, jotka koskettavat noin 30.000 lasta, luvuissa ei ole mukana uusperheiden erolapsia,
Sijoitettuja ja huostaanotettuja lapsia on kymmeniä tuhansia.
Nämä tekijät vaikuttavat lasten käyttäytymiseen.
Perhesurmissa perheet eivät ole saaneet yhteiskunnalta tukea, eikä apua, johonka nyt ollaan puututtu ja päättäjiä vaaditaan puuttumaan näihin epäkohtiin.
Perhesurmista ja erouhkasta MTV3 uutisissa 20.7.2012.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/selvitys-eron-uhka-usein-perhesurmien-taustalla/2012/07/1584113
--------
Olipa kaukaa haettua linkittäjältä taas...
Joskus tuntuu melkein loukkaavalle, miten noita linkkijuttujasi jakelet.
Vai sen takako juuri täällä pyöritkin, että saisit loukata toisia kirjoittajia?
Salailu pois lastensuojelusta.
Miksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on vaiettu , vaikka ongelma on ollut tiedossa pitkään ,
Keskisuomalainen 15.12.2002 ja 12.5.2003. Rikosylikomisaari Kari Tolvanen vaatii sosiaaliviranomaisia ja lääkäreitä ilmoittaman kaikista alle kouluikäisten lasten pahoinpitelystä.
Väkivallan uhriksi joutuu kotona joka vuosi tuhansia alle kouluikäisiä lapsia.- Rikostutkija Kari Tolvasen mielestä sosiaaliviranomaisten tulisi ilmoittaa kaikki törkeät tapaukset poliisille.
Sosiaaliviranomaisilla on harkintavalta, jonka perusteella he voivat ratkaista tehdäänkö epäillystä väkivallasta ilmoitus vai ei. Lopullinen ratkaisu tulisi antaa tuomioistuimille, jos syytekynnys ylittyy Tolvanen vaatii Savon sanomissa.
Tolvanen perustelee vaatimustaan lääkärikunnalta tulleisiin tietoihin, joiden mukaan Suomessa on vuosittain vähintään 300 sellaista väkivallan uhriksi houtunutta lasta, jotka ovat joutuneet pitkäaiksieen sairaalahoitoon.
Pahoinpitelyn vuoksi lääkärinhoitoa tarvitsevia lapsia on vuodessa ainakin 5000 - 6000. Määrä on jäävuoren huippu, sillä vain osa kotona tapahtuneista rikoksista tulee viranomaisten tietoon, Tolvanen sanoo.
Helsingin Sanomat. 14.2.2005.
Salailu pois lastensuojelusta. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Pauno puuttuu tärkeääm ajankohtaiseen aiheeseen ehdottaessaan, että eri ammattikuntien salassapitosäädöksiä tarkennettaisin. Aivan liian suuri osa lapsiperheissä tapahtuvasta väkivakkasta jää tulematta viranomaisten tietoon, eikä lasten turvallisuutta voida taata.
Esimerkiksi lääkäreitä sitovat salassapitomääräykset ovat tärkeitä sekä potilaan oikeusturvan että hoitosuhteen kannalta. On kuitenkin kohtuutonta, jos lääkäri joutuu epäillessään lapsen vammojen syntyneen pahoinpitelyn seurauksena miettimään, suojeleeko kaltoinkohdeltua, vai omaa nahkansa virkavirheeltä.
Hämeen Sanomat 3.8.2007.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan. Perinteistä kuritusta eivät kaikki vieläkään ymmärrä. -Tutkimustietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on vähän, mikä vaikeuttaa arvioita piilottelun takana olevasta todellisuudesta.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan, mikä vaikeuttaa pahoinpitelyjen selvittämistä. Taampereella kokonntuva nuoriso-oikeusseminaarin mukaan kynnys ilmoittaa viranomaisille lasten pahoinpitelystä on korkea. Vuosittain poliisin tietoon tulee 2000 lasten pahoinpitelyä, joissa kuolee 5-7 lasta. Perheväkivalta kohdistuu ajateltua useammin lapsiin.
-----------------
NÄin sait sotkettua tämänkin ketjun täysin aiheeseen kuulumattomilla postauksillasi.
ONko nyt hyvä mieli?
ALOITA TAAS OMA KETJU NÄISTÄ LINKITYKSISTÄ,
joita tänne suollat.
Kysymys on lapsisurmista, koulukiusaamisesta, lasten kaltoinkohtelusta.
Jotta ymmärtäisi syyt ja taustat tarvitsee sukeltaa menneisyyteen ja selvittää ovatko lasten hyvinvoinnista vastaavat tehneet oikeita tulkintoja, päätöksiä, ratkaisuja, vai ovatko he laiminlyöneet tehtväviään, kuten selviää noista muutamista uutislainauksista, joissa nykyineen kansanedustaja rikostutkija Kari Tolvanen kritrisoi lastensuojelua, kuten myös eduskunnan oikeusasiamies Pauniokin teki.
--------
Hyvä periaate sinällään...
Mutta mielestäsi siis jokaiseen, aivan jokaiseen aloitukseen voi liittää samat linkitykset?
Joku voi kertoa oman elämänsä tai lapsensa hyvinkin henkilökohtaisista asioista, jotka ovat olleet heille vaikeita, niin sinä pläjäytät siihen perusteeksi perhesurmia. Mieti vähän!
Eerikan juttuun liittyy paljon sossun laiminlyöntejä ja nyt kun tämä tapaus on tapetilla, tuli jotenkin mieleen myös Ylistaron sieppaus, jonka yhteydessä ei voinut olla ajattelematta huostaanoton oikeutusta yleensäkin.
Löysin ketjun, mutta olit sotkenut sen siihen malliin täysin asiaan kuulumattomilla linkeillä, että jätin nostamatta. Vähän enemmän harkintaa ja arvostelukykyä tarvittaisiin, mikä liittyy mihinkin ja mikä ei. Esiin tuomasi asiat ovat yleensä täyttä asiaa, mutta vääriin kohtiin nostettuina ne sotkevat ajatuksen, mikä ketjun aloittajalla on saattanut olla.
Lastensuojelun alue on niin laaja, että ei kannata kaikkia asioita sekoittaa yhteen, siitä tulee vain hirveä sekametelisoppa, jota ei kukaan jaksa lukea.
Emma ja Elisa avustusohjelma kokoaa yhteen eri järjestöjen projekteja, joilla edistetään lasten ja heidän perheidensä hyvinvointia.
Tuttustu myös.
Projektit, Blogi, Ajankohtaista, Media ja materiaalit, Yhteystiedot.
Pidetään huolta lapsista.
http://www.emmaelias.fi/emma-elias
----------
Emma ja Elias mieskaveritoiminta laajenee Tampereelle.
Vapaaehtoistoiminnassa miehet ovat kavereita lapsille, joilla ei ole yhteyttä omaan isään, tai muihin miehiin.
Tiedote.
http://www.emmaelias.fi/ajankohtaista/mieskaveritoiminta-laajenee-tampereelle
------------
Perhesurmien vaaran merkkeihin on tartuttava nopeasti
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kauppi väitöskirja.
Taustalla on usein avioristiriitoja, hustasukkaisuutta eroja.
Ilta-Sanomat 19.6.2012.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288478133186.html
---------