Mua vaivaa se,että miks hankitaan tenavia jos niiden kanssa ei vietetä aikaa? Kuskataan aina mummolaan/kuka nyt sattuu hoitamaan varsinkin viikonlopuks että päästään viettään laatuaikaa. Eikö ne pennut voi jättää tekemättä? Ja sitten vedetään herneet nenään jos ei sitä ViliPetteriä huolita hoitoon.
Miksi lapsia jos ne on aina hoidossa?
AmazingGrace
892365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 89
Vanhimmat
Mua ärsyttää se että kotona olevat vanhemmat vie lapsensa päiväkotiin!!! Itse en ole ikinä vienyt jos olen ollut lomalla, työttömänä tai muuten, sairaanakin olen pitänyt lapseni kotona.
Päivähoitopaikat kuuluu heille, joilla on molemmat vanhemmat työssä. Jos toinen on kotona niin lapsi ei kuulu päiväkotiin.
Kyllä sinne shoppailemaan tai kampaajalle pääsee lapsenkin kanssa, ellei valitsee sellasen ajan että toinen vanhempi tulee töistä.
Jos on yh, aina voi viedä mummille tai kummeille ja kavereuille siksi aikaa kun käy esim kampaajalla. Shoppaileen pääsee lapsenkin kanssa.
samaa mieltä!! en kans ymmärrä, et esim isompi lapsi viedään päiväkotiin päivisin ja ite köllötellään vauvan kans kotona! helppoa varmasti juu! ite en kehtais ikinä viedä hoitoon,jos ite kotona!
"Jos on yh, aina voi viedä mummille tai kummeille ja kavereuille siksi aikaa kun käy esim kampaajalla." eipä voi, kaikilla ei ole tuollaista tukiverkkoa. esim meilllä mummot asuu 100km ja toinen 400km päässä. kavereita ei täällä ole eikä muita sukulaisia.
olen kyllä samaa mieltä siitä että jos vanhemmat on kotona niin myös lapsen paikka on kotona, ei päiväkodissa. ei ainakaan kokoaikaisesti. sen ymmärrän jos esim 5v lapsi on sen parina päivänä viikossa puoli päivää pväkodissa, sen ikäinen lapsi tarvitsee kuitenkin ikäistään seuraa, mutta kokoaikaisesti ei tarvitse olla.
pääpointtini oli, että kaikilla ei asu niitä isovanhempia tai muita sukulaisia siinä lähellä joille voisi lapsen hetkeksi viedä lapsen hoitoon vaikka sen kampaajalla käynnin ajaksi.
"Jos on yh, aina voi viedä mummille tai kummeille ja kavereuille siksi aikaa kun käy esim kampaajalla."
Luuletko tosiaan että kaikilla on tuohon mahdollisuus?! Mummit ja kummit asuu kaukana, eikä sellaisia kavereita ole kelle hoitoon voisi viedä. Tuohon päiväkoti-juttuun en tässä nyt kantaa ottanut, jäi vaan häiritsee tuo lausahduksesi.
Heh. Vauvan kanssa kotona olo onkin yhtä köllöttelyä. Ilmeisesti sulla ei ole ollut vauvaa tai sitten on ollut tosi helppo vauva.
Oletteko miettineet miten tästä lapset ajattelee?Eilen olin tilanteessa,jossa lastenlasteni kaverit alkoivat leikkiä äitiä ja lapsia.Kun yksi oli äiti,yksi lapsi otettiin mukaan ja toinen jätettiin pois leikistä.Kun sanoin ettei noin voi toimia,niin minulle kommentoitiin,että kun tulee vauva niin isompi laitetaan pois.Kun en hyväksynyt vastausta niin sain kuulla" no,sitten se ainakin menee hoitoon...
Mietittävää.
mua ärsyttää se että yleistetään asioita. Ihan kuin kaikilla olisi turvaverkko käytettävissä tai lapsi olisi luonteeltaan semmoinen, jonka kanssa voi shoppailla...
Itse olen työttömänä ja lapseni on osa-aika hoidossa. Ja en todellakaan käy tuolloin kampaajalla tai shoppailemassa, vaan tuolloin etsin töitä tai koulutuspaikkaa. Ei se työ kotiin tule ja omalla alalla on ns. työnantajan markkinat eli osaavia ja päteviä henkilöitä on yli tarpeen. Yhteen työpaikkaan saattaa mennä satoja hakemuksia, joten jos mielii päästä haastatteluun, on hakemukseen ja CV:hen panostettava ihan tosissaan.
Lisäksi soittelen ja hoidan talouteen liittyviä asioita. Esim. pankkiasiat, kela, tk, jne. Noita riittää, koska itselläni on kaksi sairautta ja lisäksi lapsella on muutama diagnoosi, joten lippuja ja lappuja saa kuskailla sinne ja tänne.
meidän lapsi ei ole koskaan ollut kummeilla tai mummuloissa hoidossa eikä kavereillakaan ja täyttää jo 4 vuotta. Joskus olen kysynyt voisko joku tulla hoitamaan tai lapsi mennä hoitoon (itsellä olisi tärkeä meno), mutta kuulostaa olevan niin vaikeaa meidän lapsen perään katsominen, "sehän on niin vilkaskin" ja "ei me osata antaa lääkkeitä" ja sitä rataa :-/
Niin ne lapset on erilaisia. Meidän lapsi ei anna soittaa puhelua rauhassa ja muutenkin saa koko ajan katsoa perään ettei ehdi tekemään "ei toivottuja" juttuja. Naapurin Matti istuu kiltisti ja katsoo telkkua pitkät tovit. tai piirtelee vaikka tunnin... meillä 5 minuuttia per asia on jo hyvä juttu. Juupa juu, ja sitten kun joku sanoo että vapaan kasvatuksen tuotosta, niin taustalla on muita syitä.
Onhan sekin pointti huomioitava, että leikki-ikäinen lapsi kaipaa ikäistensä seuraa. Täälläkään ei ole kuin kerran viikossa oleva kerho (perhekerho, jossa pitää olla vanhempi mukana), joten se siitä vaihtoehdosta. ja kyllä sitä ryhmäkäyttäytymistä on hyvä harjoittaa ennen eskaria :)
Fakta on se, että kun kilpailu työpäikoista on kovaa, pitää olla varmistettuna että lapsella on hoitopaikka, jos tulee valituksi (tai pääsee haastatteluun). Jos ei ole hoitopaikkaa, niin eipä sitä haastetteluihinkaan noin vain pääse. Meillä ainakaan ei ole tukiverkkoa, jonka varaan voi laskea.
Vastikään erääseen työpaikkaan olin jo haastatteluvaiheessa, mutta selkis että työ pitäisi aloittaa välittömästi mikäli sen saa. haastattelija sanoi suoraan että jos laitetaan varoajaksi esim. 2 viikkoa niin on poissa kuvioista (sanoin että tuossa ajassa varmaan saan hoitopaikan täysipäiväiseksi). No, eipä se muutenkaan olisi ollut minun paikka, pitkät työpäivät ja työmatkaa lähes 100 km => lapsi joutuisi olemaan hoidossa väh. 10-12 h per päivä.
lisäisin vielä että vaikka lapsi on hoidossa parina päivänä viikossa, niin lapsi on ollut muuloin menossa mukana... On joutunut näkemään kun minulle tehdään hoitotoimenpiteitä (henkilökunta katsoo hiukan kulmien alta kun lapsi tulee mukana), ei ole ollut vaihtoehtoja.
lapsi on ollut meidän mukana joka ikisessä talonrakennukseen liittyvässä sessiossa (sisustussuunnittelu, keittiösuunnittelu, jne), ostoksilla, jne. Mutta vaatii että isäkin on paikalla (toisen aika menee lapsen perään katsomiseen).
Voin sanoa, että usein olen kohdannut vastapuolelta närkästystä siitä, että lapsi on matkassa. Ja ymmärrän toki, kun meidänkään lapsi ei ole mikään posliinilapsi, joka istuu hiljaa paikallaan.
Vilkas on kaunis ilmaisu kurittomalle kakaralle. :D
vilkas lapsi ei tarkoita yleensä samaa kuin kuriton. Jos lapsella on esim. aistiyliherkkyys tai muita neurofysiologisia häiriöitä, niin kyllä ne ongelmat tulee ihan muusta kuin kurittomuudesta.
kuritonhan on pahatapainen ja tuhma lapsi eli lapsi tietää tekevänsä väärin, mutta se ei häntä hidasta. Jos lapsi ei tiedosta tekevänsä väärin tai jokin ärsyke laukaisee stressireaktion, niin onko kyse kurittomuudesta...
Itselläni on 4 lasta (nyt jo aikuisia kaikki), olin lasten kanssa kotona niin kauan kun olivat alakoululaisia. Ikinä en ole vienyt lapsia muualle hoitoon siksi että olisin pääsyt shoppailemaan...ei tosin olis ollut kauheesti varaa mihinkään huvi shoppailuun. Mulla oli lapset yleensä aina mukana kaupassa ja ihan hyvin selvisin. JOs jotain isompaa (esim. vaatteita) piti mennä ostamaan, kävin illalla kun mies oli kotona (kaikilla ei ole miestä hoitamaan lapsia ja silloin tarvii joskus sitä ulkopuolista apua...jos lapsia on enemmän kuin 2).
Olen usein kattonut näitä nykyajan nuoria vanhempia, joskus vähän vanhempiakin vanhempia, niin on ihme jos he pärkää yhdenkään lapsen kanssa, kahdesta nyt puhumattakaan. Koko aikaista valitusta siitä että miten on rankkaa ja miten ei voi tehdä sitä taikka tätä. Joo, lapsista on vaivaa, ettekö todella tienneet sitä ennen lasten hankkimista??
Itse olin tässä jokuvuosi sitten hoitamassa kaksosia että vanhemmat pääsi töihin...ja aina kun tuli perjantai, tuli lasten isovanhemmat hakemaan lapset viikonlopuksi luokseen jo ennenkuin vanhemmat tuli edes töistä kotiin. Kyllä monesti mietin että mitä nää ihmiset tekee lapsilla. Lapset oli kertakaikkisen suloisia ja ihania, mutta kävi kyllä sääliksi lapsia kun niin vähän heillä oli mahdollisuutta olla vanhempiensa kanssa.
Tuntuu välillä että vanhemmille kaikki muut asiat on tärkeempiä kuin ne lapset ja se on surullista.
yks tuttava perusteli tätä sillä,ettei lähde tarhapaikka alta? Kai sitä nyt voi hakee uudestaan?
Kukaan ei selviä ilman työntekoa vauvan kanssa, mutta kyllä se vanhempi lapsikin kaipaa huolenpitoa kuten ennen vauvaakin.
Väärin on viedä isompi päiväkerhoon ja teeskennellä, että hän haluaa virikkeitä ja kavereita. No pari tuntia viikossa ehkä, se on lapselle riittävä aika.
Lapsi saa kaiken kotoaan, niin on saatu aina ennenkin, ei edellisissä sukupolviissa lapsia viety pois kotoa äitiä ja uutta vauvaa häiritssemästä.
Ihmetellään, miksi lapset syrjäytyvät. Totta kai, jos he kokevat jo ennen kouluikää, että he eivät merkitse kotonakaan mitään, vaan viedään muitten aikuisten hoitoon.
Lapset sitä paitsi ovat toistensa leikkikavereita pienestä pitäen. Siasruus on yhdessä kasvamista.
Iloitse, että sinulla on varaa käydä kampaajalla.
Moni isoäitisi ikäinen kotiäiti ei käynyt kampaajalla viiteen vuoteen, eikä ostanut vaatteita, jollei vanhat lahonneet päältä.
Ny on kodinhoidontuet ja kuukasittaiset lapsilisät, voi ihan hyvin maksaa jollekin koulutytölle taskurahan, että leikkii lapsesi kanssa hiekkalaatikolla 1,5 h.
ja minusta on ilkeätä kuunnella kun kaverin tenava kertoo aina juttuja: Mummon kanssa tehtiin sitä ja Mummon kanssa tehtiin tätä. Kivaahan se on kun Mummo jaksaa hommailla,mutta eikö lapset yleensä touhua vanhempiensa kanssa niitä elämän perusjuttuja? Lapsi oli minulla muutamaan otteeseen hoidossa kesällä ja kyselin että mitä leikkejä/touhuja teette äidin kanssa (minulla on vähän kokemusta lapsista eikä omia) että voisin hänen kanssa puuhata,lapsi sanoi: ei äiti koskaan leiki mun kanssa. :( Ikää on hänellä 4v.
Vinkkejä vastaanotetaan minne kampaajalle pystyy ottamaan esim. rasavillin 1-2 vuotiaan lapsen mukaan? Onko jossain lastenhoitajia kuten kuntosaleilla?
Kampaamot sais olla pidempään auki ja jotkut onneksi onkin klo 20.00. Mun mies on kotona niin, että en välttämättä ehdi ede klo 19 kampaajalle. Toki miehellä on vapaapäiviä, mutta kun pirskatin työantaja ei anna tarpeeksi ajoissa työvuorolistaa ja kampaamo-ajat on pitkälle varattu!
Näin asian vierestä, olen näet itse töissä ja sen suinkaan käy kampaajalla kun lapsi päiväkodissa...
Kyllä vauvan kanssa vielä helpolla pääsee taaperoon verrattuna. Tai no riippuu tietysti mitä on olettanut vauvan hoidon olevan. Ihguja kivoja pikku vaatteita ja kahvittelua muitten mammojen kans? LOL
Voi, mutta sitä ei kukaan takaa että sen sitten saa kun tarvitsee. Etenkin pätkätyöläisillä ei ole varaa luopua tarhapaikasta, se uusi pätkähomma kun saattaa tulla todella lyhyellä varoitusajalla. Töihin on mentävä silloin kun töitä saa, mutta tarhapaikkaa ei parin päivän varotusajalla saa.af
Se on kotihoidontuki, ei kodinhoidontuki. Lapsilisät olivat jo silloin kun isoäitiemme ikäluokka oli kotiäiteinä. Moni ei käynyt silloin kampaajalla, eikä moni käy nykyäänkään. Mitähän sinä oikein ajat takaa tuolla isoäitijutullasi? Maailma oli erilainen 50v sitten.
Ja nyt käsi sydämelle, jättäisitkö sinä lapsesi "jonkun koulutytön" huomaan taskurahasta?
Off topic, lapsi on tärkeintä mitä ihmisellä on, miksi lapsen hoitamisesta ei olla valmiita maksamaan ja hoitajaksi kelpaa kuka tahansa koulutyttö? Antaisitko naapurinpojan viedä uuden bemarisi pestäväksi ja käydä samalla pikku ajelulla? Et? Antaisitko naapurintytön viedä lapsesi leikkipuistoon?
ehkäpä sitä ei siks just saa kun on tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus-> tarhat on täynnä lapsia jotka paikkaa ei varsinaisesti tarvis,mutta viedään sinne vaan...
Niin, miksi maksaa penniäkään kenellekään lapsen hoidosta kun kersan voi viedä mummolle ilmaiseksi. Ruokkii ja jopa vaatettaa ilman korvausta.
Joku toinen on heti niin ahne, että vaatii rahaa.
Tietenkin lapsen kanssa hiekkalaatikolla oleva ihminen pitää olla asiaan koulutettu. Ei kuka tahansa koulutyttö osaa siinä laadukkaasti istua.
Joillakin on se onni, että perheessä on isosisko. Hän tietenkin osaa.
on mulla lapsi. vieläpä koliikki vauva oli. ehkä väärin ilasitu sana köllötellä, mutta pointti varmasti tuli selväksi kuitenkin.
Aistiyliherkkyys on hienostunut ilmaisu kurittomalle kakaralle. :)
Kaikilla yh:lla ei vaan ole sitä mummia tai kummia tai ystäviä joka muksua hoitaisi...
Ja seuraavassa ketjussa taas haukutaan että miksi lapset pitää ottaa kauppaan mukaan rääkymään.
Oletteko ajatelleet sellaista asiaa että äidillä voi olla esim. synnytyksen jälkeinen masennus ja hänen on parempi viedä hoitoon tarhaan tai mummolaan ettei kokonaan romahda. Tai vakava sairaus ja sen takia tarvitaan hoitajaa.
Ja sitten on niitä lapsia jotka haluavat hoitoon mummolaan.
Äidillä on varmaan on masennus jos lapsi viedään hoitoon,kun on kaverin synttärit,kumminkaiman häät,työpaikan virkistäytymistä yms tärkeitä menoja... Miltä tuntuu sitten 10v päästä kun oma lapsi turvaa ennemmin mummoon kun äitiin ja isään.....Ymmärän toki jos on jotakin ylläolevaa,mutta tälläisissa tapauksissa ainaista hoitoon kuskaamista en.
Vai olisiko niin, että sen ärsytyksen takana on se ettette oikein pysty hyväksymään sitä, että toiset tekevät erilaisia ratkaisuja kuin te itse?
Tai kenties siitä, että muilla on edelleen elämää, ystäviä ja kummin kaimoja, joiden seurassa viihtyy myös, vaikka on perhekin..?
Toki kysymys siitä, miksi pitää tehdä lapsia on ajankohtainen, kaikkienhan ei niitä todellakaan kannattaisi tehdä. Mutta ei se hoidossa pitämiseen juurikaan liity, vaan lähinnä siihen millaisen elämän ihmiset jälkeläisilleen tarjoaa.
Elämä on elämää myös lasten kanssa.
En pysty ymmärtämään, miksi omista lapsista pitäisi saada "lomaa" tai miksi vanhempi lapsi sijoitetaan päivähoitoon, jos toinen vanhemmista on kotona?
Ehkä lasten saamiseen pitäisi olla jonkinlainen ajokortti/ kypsyyskysely?
"Ja sitten on niitä lapsia jotka haluavat hoitoon mummolaan."
Mistähän tuo johtuu...?
Onhan adoptiotilanteissakin kauheet tarkkailut ja syynäykset kuka kelpaa vanhemmaks... Ehkä tää kannattas ottaa käyttöön ns normi perheen hankint kuviossakin.
ai että jos ei läpäistä testiä niin lapsi joko pakkoabortoidaan tai sitten viedään oitis pois vanhempiensa luota jo sairaalassa :D tai kaikki murrosikäiset steriloidaan väliaikaisesti ja kun halutaan perhettä, mennään siitä käymään pitkät neuvottelut ja jos jokin lautakunta niin päättää, sterilisaatiot voidaan purkaa xD mitä ihmettä höpiset????
Muuten mistä ne lapset oppii vähäisempiä taitojaankin jos heitä ei pidetä mukana.
Lapsemme hankimme ihan molempien haartaasti toivomina, ei ollut itsestäänselvyys että saamme lapsia. Lapsemme olemme aina pyrkineet hoitmaan parhaan taitomme mukaan, hedät on aina otettu mukaan tai toinen on ollut sitten lasten kanssa. Kyllä lapset ovat saaneet olla mummoloissakin jos ovat halunneet, onhan se ollut mummoillekin mieluista.
Tosin aina on ikävä tullut jo yhdenkin yön jälkeen, itse en ole silloinkaan juossut viihteelle minnekään, olen vaikka siivonnut kotosalla.
Aikanaan päätin, että sen ajan minkä he ovat kanssamme, olen minääkin läsä heidän kanssaan. He saivat kokea monenlaisia reissuja yhdessä naappuriperheen , sukulaisperheen kanssa matkustellessa kesälomalla. Kesäisin kävimme jossakin lastenkohteessa ja muutaman kerran ulkomaanmatkalla.
Mitään matkaa emme koskaan velalla tehneet, samoin varsin lasten koulutukseen varat, jotta voisivat antaa omille lapsilleen joitakin elämyksiä.
Tietenkin tänään eletään jo hieman erilaisessa maailmassa, maailmassa jota määräilevät toiset asiat, pahat asiat.
Media työntää kuvia fiktio elämästä ja nuoret äidit ja isät luulevat, että näin täytyy meidänkin elää ja saada elää, kun ei onnistu ollaan parinvaihdossa, on kuulemma kylmä liitto ja jotain muuta älytöntä.
Varmasti moni näistä muutaman vuoden päästä huomaa sen itsekin, mutta heidän lapsensa joutuvat nyt kärsijiksi, heitä kohdellaan kaltoin. Lapsille ei anneta yhtään mitään. Kuinka helposti tällainen lapsi joutuukaan harhaan, kun ei oel koskaan saanut nähdä ihmisten pahuutta ja hyvyyttäkin ja opi erottamaan näitä asioita. Pussissa kasvatetusta ei tule itsenäistä ja tasapainoista ihmistä.
Minä ainakin otan lapsen mukaan lähes tulkoon jokapaikkaan,vaikka on mummulaa ja kummia nurkan takana. Minä olen lapsen halunnut,ja myös tunnen vastuuta kasvattaa häntä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Ihan hyvin voi lasta viedä häihin yms juhliin,pitää vaan itse korkin kiinni ja häippäsee ennenkun villi meno alkaa...
Meillä ainakin mummut ja papat tahtovat olla lasten elämässä mukana. Heillä on vielä jaksamista ja aikaa siihen. Käyvät retkeilemässä, kalastamassa, mökkireissuilla tai sitten viettävät vaan muuten aikaa mummolassa. Miksi en antaisi lasten viettää aikaa isovanhempien tai kummien luona kun he sitä haluavat (sekä isovanhemmat, kummit että lapset itse)? Miksi meidän pitäisi tunkea joka reissuun mukaan, meidän mummu ainakin loukkaantuisi jos en luottaisi lapsia välillä heidän mukaansa ihan ilman vanhempia.
Kummallisia juttuja, no jokainen tietysti tekee miten parhaakseen näkee. Me ainakin eletään ihan normaalia elämää lasten kanssa sekä välillä ilmankin lapsia. Ihan niinkuin välillä meistä vanhemmista toinen haluaa tehdä omia juttuja ilman puolisoa.
Ihmiset on kovin tuomitsevia ja ahdasmielisiä mielipiteineen.. aina arvostellaan toisten elämää ja ratkaisuja toisia edes tuntematta. Jotenkin tuntuu että tällaiset ihmiset ovat itse eläneet ilman tukiverkostoa ja tuntevat katkeruutta niitä kohtaan joilla on lämmin ja läheinen suhde omiin sukulaisiin ja ystäviin.
"Meillä ainakin mummut ja papat tahtovat olla lasten elämässä mukana. Heillä on vielä jaksamista ja aikaa siihen. Käyvät retkeilemässä, kalastamassa, mökkireissuilla tai sitten viettävät vaan muuten aikaa mummolassa. Miksi en antaisi lasten viettää aikaa isovanhempien tai kummien luona kun he sitä haluavat (sekä isovanhemmat, kummit että lapset itse)? Miksi meidän pitäisi tunkea joka reissuun mukaan, meidän mummu ainakin loukkaantuisi jos en luottaisi lapsia välillä heidän mukaansa ihan ilman vanhempia. "
Juuri tätä olen ihmetellyt näiden "minulla on aina lapset mukana enkä mihinkään mummolaan lykkää" ihmisten ajattelussa. Missä ajassa ne heidän lapsensa luovat sen oikean ja läheisen suhteen isovanhempiin jos he eivät ikinä saa olla heidän kanssaan rauhassa pidempiä aikoja esim. yökylässä? Minä ainakin muistan lapsuuteni hienoina hetkinä ne ajat isovanhempian ja kummitätini kanssa kun ehdittiin ollaa rauhassa yhdessä ja tehdä kaikkea mukavaa. Ymmärsin myös jo silloin että he halusivat ihan oikeasti olla minun kanssani ja se oli heille yhtä suuri asia kuin minullekin. Kuulin heiltä paljon heidän elämästään ja lapsuudesta ja tajusin vähitellen että hekin ovat olleet samanlaisia lapsia kuin minä ja että he ovat kokeneet elämässä paljon josta voin oppia. On lapselle rikkaus olla erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa.
Ja omien lapsieni kanssa on ollut hieno katsoa miten hekin ovat yhtä läheisiä isovanhempiensa kanssa kuin minäkin olen aikoinani ollut. Ja jos siinä samalla minä vanhempana saan joskus sitä omaa aikaa tai aikaa puolison kanssa niin ei se ole tästä kaikesta hyvästä mitenkään pois.
On kaks eri asiaa olla välillä mummolassa/kummilassa yötä tai hoidossa kuin että se on jokaviikonloppusta vain sen takia,että äiti ja isä pääsee tuulettuun ja viettään laatuaikaa aikuisten kesken.
"Jotenkin tuntuu että tällaiset ihmiset ovat itse eläneet ilman tukiverkostoa ja tuntevat katkeruutta niitä kohtaan joilla on lämmin ja läheinen suhde omiin sukulaisiin ja ystäviin."
Olen elänyt näin ja voin tunnustaa suoraan että tunnen katkeruutta. Enkö saisi? Olen kateellinen ystävilleni joilla on ihanat mummolat joihin lapset voi huoletta viedä vaikka useammaksi yöksi. En kuitenkaan syyllistä ystäviäni tästä kuten ap. Tiedän myös, että ystäväni ottaisivat meidän lapset hoitoon, jos olisi tarvetta, mutta kun on aina tottunut tekemään kaiken itse on kynnyskin pyytää/ottaa vastaan apua korkea.
Kyllä se pistää välillä vähän stressaamaan kun "laatuaika" puuttuu. Silloin varsinkin teikäläiset (tukiverkolliset mummoineen ja pappoineen) ottaa kupoliin aika pahasti. Välillä tuntuu että olisi kiitollinen, jos pääsisi edes rauhassa siivoamaan....
Onneksi on tämä äitien palsta johon voi pahaa oloaan purkaa ja tietämättä sen paremmin syytä ap:n purkaukseen, toivon että hänenkin olonsa helpottui :-)
Totta kai se on eri asia. Mutta on hyvä aina välillä muistuttaa että se mummolaan laittaminen ei ole aina sitä sinne "lykkäystä" omien menojen takia vaan ihan kaikille mieluista ja hyödyllistä kanssakäymistä eri sukupolvien välillä.
Tässä keskustelussa olikin pointtina se, että miksi pitäisi joka vkl laittaa lapset "pois jaloista", ei se, että sillon tällön viedään hoitoon.. Ne ovat kaksi asiaa, joita ei voi verrata keskenään!
Toisaalta moni kirjoittaa ettei koskaan anna lapsiaan edes hetkeksi muiden hoidettavaksi ja samalla tavallaan tuomitaan myös tuo silloin tällöin -meininki.
Minusta väärin on se kun äidillä ja/tai isällä vapaapäiviä ja lapset viedään silti hoitoon, kun lapsia on useita ja vanhin hoitoon etc..
Siis oikeaa hoitopaikkaan.
Sitten kun hoitopäiviä ei siellä ole, niin sukulaiset hoitaa..
Tuollainen on törkeää omille lapsillesi!!!!
Näitä on paljon. HÄVETKÄÄ!
Valitettavasti kaikille lapsukaisille ei riitä elämän sulostuttajaksi äiti, joka yrittää erittäin väsyneenä hoidella alati parkuvaa vauvaa, joka valvottaa yöt ja päivät. Ei siinä äiti jaksa keksiä kehittävää toimintaa 4-vuotiaalle, joka koko ajan kyselee kaveria itselleen. Eikös silloin ole lapsensuojelullisesti oikein, että 4-vuotias pääsee tarhaan kavereitten kanssa leikkimään ja saa siellä normaalin päivärytmin ja paljon kehittävää puuhaa ? Jos äitirukka saa sitten päivällä edes hetken huilia kun parkumaija torkahtaa, niin äitikkäkin jaksaa sitten illalla olla pikkuisen seurallinen isommalle siinä ruuanlaiton ja pyykinpesun välissä, jotka jäivät päivällä tekemättä, kun yritti lohdutella sitä parkuvaa nyyttiään. Isi hyssyttelee silloin illalla töistä tultuaan vauvaa ja molemmat yrittävät pitää 4-vuotiaalle edes jonkinlaista seuraa.
Olen nähnyt tämän loppuun asti väsyneen perheen hyvin läheltä ja olen onnellinen, että erittäin sosiaalinen ja touhukas 4-vuotias saa olla päivähoidossa, jossa hän todellakin viihtyy ja saa runsaasti virikkeitä ja mielekästä tekemistä ja kehittyy joka päivä taidoissaan. Sellaista hänelle ei ole tarjolla tällä hetkellä kotona, kun äidin kaikki mahdollinen aika menee parkuvan vauvan hoidossa.
Kannattaa miettiä näitä asioita ennenkuin lukee tuomionsa tai heittää ensimmäisen kivensä. Ei kaikkien vauvojen hoito ole kotona köllöttelyä.
Niin ja neuvolasta on pyydetty apua parkuvan vauvan asioissa, mutta sieltä vastaus kuuluu, että sellaisia vauvat on. Joten onnellinen se joka pääsee pois siitä huushollista edes päivisin.
Minusta pitäisi nyt sitten ajoissa miettiä kuinka monesta lapsesta on valmis ja kykeneväinen ottamaan vastuuta.
He ovat kyllä miettineet omat resurssinsa ja lapsien lukumäärän, vielä kai tekevatkin niitä. Ongelma on vain siinä, että niitä ei voi tilata valmiina täydellisenä pakettina, vaan pikku murheetkin on otettava vastaan. Vastuun ovat kykeneviä ottamaan siitäkin onnettomasta, joka alkuajat kärsii suolistovaivoista. Asiat vain järkätään koko perhettä helpottavalla tavalla.
Miksi aikuisen on niin kiellettyä pitää huolta itsestään ?
Ihan kuin oma arvo katoaisi lapsen myötä kokonaan?
EI NÄIN. Oma elämä ja lapsen olemassaolo olisi hyvä olla tasapainossa.
Ei vanhemmuudesta saa kultamitallia eikä välttämättä koskaan kiitosta.
Kannattaa pitää huolta itsestään ja siten myös lapsestaan.
Kuinkahan äidit on jaksaneet esim 70-luvun alkupuolella,kun ei ole ollut spinningiä tai hot joogaa.... Tekoripsistä ja biletyksestä puhumattakaan.
Niillä oli isovanhemmat apuna. Eli ei siis mitään uutta auringon alla tässäkään asiassa.
Läsnäolosta ja hyvästä vanhemmuudesta saa sen kiitoksen, että lapsista kasvaa itseään arvostavia ihmisiä. Lapselle ei ole mikään muu yhtä tärkeää, kuin hyväksytyksi ja rakastetuksi tuleminen. Miltä kuvittelet pienestä lapsesta tuntuvan, kun edes omat vanhemmat eivät ole kiinnostuneita hänestä?
Toisekseen, jos ei ihminen arvosta itseään, ei hän osaa arvostaa muitakaan. Tulos nähdään joka päivä iltalehtien lööpeissä...
Niin, tai kuinka ne jaksoi 1700-luvulla kun ei ollut sisävessoja, sähköä tai särkylääkkeitä.
Tai keskiajalla kun rutto vaani nurkissa.
Saati aikaisemmin. Kivikaudella vaikka.
Pitääkö tästä nyt vetää johtopäätös että ne aikasemmin syntyneet ja eläneet on aina vähän kovempia tätejä kun ovat pärjänneet ilman seuraavan sukupolven juttuja? Sanooko ne 40v päästä että miten ne äidit pärjäs 2010-luvulla kun ei ollut sitä ja tätä?
(70-luvun alkupuolella muuten todellakin oli tekoripsiä ja bilettämässäkin käytiin. Ja joogattiin kans.)
Ei kyse ollutkaan siitä eikö vanhempi saisi pitää itsestään huolta. Vai oletko sitä mieltä että joka vkonloppu jättäminen lapsensa hoitoon muille on tasapainoinen elämä lapselle ja vanhemmalle. Tuskin.
Tuskin oma huolehtiminen on joka vkonloppuista ryyppäämistä.
En nyt ihan hokannut ap kirjoitusta.
Henk. koht. en ole koskaan ymmärtänyt lausetta "laatuaikaa kahden kesken."
Kyllä se laatuaika on perheen kesken,yhdessä tehden. Siinä vaiheessa kun päätetään lapsesta,yhdestä tai kahdesta,siinä häviää se kaksin.
Ja kyllä kaksinkin voi olla. Meillä kaksin ollaan kun lapsi nukkuu päikkäreitä tai on yöunilla. Pvällä pväunien aikaan 2 h kahden keskistä aikaa on ihanaa. Olla lähekkäin ja nauttia hetki toisesta.
Mitään kahdenkeskisiä menoja edes tarvita. Meitä on kolme ja kolmella mennään. Tai toinen pääsee huilahtamaan arkea ja toinen jää lapsen kanssa kotiin. Ja toisinpäin.
Toki saa ja pitääkin pitää itsestään huolta. Mutta ei lapsen kustannuksella.
"Pvällä pväunien aikaan 2 h kahden keskistä aikaa on ihanaa."
Onko teitä siis 2 hoitamassa yhtä lasta?
Hahha. Nyt olen kyllä kanssasi täysin erimieltä ja kokemusta on. Eleltiin perheenä, ei ollut enää minua ja miestä, oltiin vain perhe. Hyvin nopeasti katosi kiinnostus toista kohtaan, vaikka oli ne illan pari tuntia ihan vain kahdestaan oloa. Nyt vuoden sisällä tarkoituksella ollaan otettu pari kertaa kk aikaa, jolloin tehdään vain miehenä ja naisena jotakin(käydään leffassa ja syömässä yms) ja on kyllä aivan erilaista arvostusta ja yhdessä oloa. Lapset ovat sen muutaman tunnin hoidossa. Jos ei hoida parisuhdetta tai tee kaksin ikinä mitään, ei teitä kohta enää ole. Meillä yhteiseloa takana 10vuotta ja typeriä olemme olleet, kun emme aikaisemmin ole parisuhteeseen tällä tavalla panostaneet.
Viljonka ; et nyt käsittänyt edellisen kirjoitukseni pointtia :(
Ihmiset on erilaisia, siksi me kaikki täällä tappelemme, koska haluamme tulla hyväksytyiksi ja toimintatapamme ovat erilaisia.
ahr: jos hyväksyt joka vkonloppuisen ryyppäämisen jonka johdosta jätät lapsesi hoitoon,niin en ymmärtänyt. Tästä oli ap kirjoituksessa kyse.
Sitä en ymmärrä enkä hyväksy. Saa tulla tappelemaan siitä kanssani ihan vapaasti
Joo ei, minusta ei ole mitään järkeä juoda joka viikonloppu, jos henkilöllä on lapsi vastuullaan.
Voi itkut tän suomi24:sen kanssa.
Jos vanhemmilla on vaikkapa alkoholiongelma, niin eikös se ole parempi viedä lapsi hoitoon turvalliselle aikuiselle kuin ryypätä lapsen nähden? Minusta siinä on ainakin vähäsen vastuullisuuden yritystä.
olisi yrittää saada apua siihen alkoholiongelmaan?
Tuollaisissa perheissä lapset on varmaankin hankittu vääristä syistä. Vanhemmat eivät itse ole vielä valmiita vanhemmuuteen. Biletysvaihe on vielä päällä, eikä osata nauttia perheen kesken olemisesta, jos lapset ovat joka viikonloppu hoidossa mummolassa.
SIIS,JOS LAPSIA HANKITAAN,hoidetaan ne ihan itse,jos kotona ollaan,niin laiska,vastuuton ei pidä olla.
Elämä on ja joskus ajatukset muuttuvat kun on itse vastaavassa elämäntilanteessa.
Ajatukset 9vuotta sitten ja nyt ovat aivan erilaiset :)
Pohtisin ennemminkin ratkaisukeskeisempiä asioita.
Asetu itse sen ihmisen asemaan jota on varaa arvostella ulkopuolisena.
Itse olen kyllä mennyt en ole siitä ylpeä mutta en kanna myöskään huonoa omatuntoa :)
Mun mielestä kyse on asiasta, josta toisten on paha mitään mennä sanoon. On varmasti parempi järjestää lapselle hoitopaikka jos kokee että tarvitsee olla siitä syystä tai toisesta erossa, kuin että jäisi väkisin ja murtuneena lapsen kanssa. Ei saa tuomita noin herkästi kun ei toisten elämästä voi tietää.
Palataan pentu asiaa kun sinäkin olet aikuinen.
Sanonpa minäkin mielipiteeni. Jos niitä muksuja sitten saadaan niin minkä takia niitä ei sitte voi itse hoitaa. Minä en ole vailla mitään laatuaikoja ukkoni kanssa. Ne laatuajat tulee sitten kun muksut ovat isompia. Kyllä minä haluan nauttia lapsistani nyt kun ne ovat pieniä. Isompana kun pärjäävät yksinään voi todellakin sitä laatuaikaa viettää kenen kans haluaa.
Lapset ovat kaikista tärkeimpiä.
Kertokaapas te eronneet vanhemmat kun teillä on esim. loma oletteko silloin lastenne kanssa vai pukkaatteko ne toiselle vanhemmalle. Jotenkin tässä kun tuttavaperheet eronneita niin kertovat että lomalla lähden reissuun ja käsittääkseni lapset ei tule mukaa vaan menevät isälle/äidille. Sitten kerrotaan kuinka oli hauskaa, missä jälkikasvu? Jossain taas poissa hauskuuden tieltä. Säälittävää!!!!!!!!
Oon kans katsellu tuttavaperheen toimintaa,velkaa on taloo,autoja ym varten suut ja silmät täyteen. Töitä täytyy painaa ylityönä viikonloput putkeen ja muksut kuskataan Mummolaan. Miks ihmisen tarttee haalia omaisuutta (yleensä velkarahalla) vaan käyttääkseen kaiken aikansa rahan keräämiseen lainojen maksuun. Minkälaisia lapsia kasvaa näissä perheissä kelle merkkivaatteet yms mammona on kaiken a ja o ja menee sen normaalin yhdessäolon edelle?
Itse ein ole eronnut, mutta tunnen toki sellaisia perheitä. Tämäkään asia ei ole ihan nyt noin yksioikoinen kuin yrität väittää. Myös eronneilla vanhemmilla voi olla loma samaan aikaan, eikä kaikissa työpaikoissa voi itse päättää loman ajankohdasta vaan ne ovat automaattisesti kiertäviä. Monilla on lasten tapaamisoikeussopimuksissa vaikka sellainen kohta, että lapsi viettää vaikkapa 2 viikkoa sen vanhemman luona, jonka kanssa ei asu. Vaikkapa äidillä on heinäkuu lomaa ja samoin etäisällä. Lapsi viettää isän luona heinäkuun 2 ekaa viikkoa. Minusta äiti voi ihan oikeasti tehdä silloin vaikka ihan itsekseen lomamatkan. Vai pitäisikö sen aikaa istua tiukasti kotona?
Sinä taidat kuulua tulevaisuudessa niihin eronneisiin, kun et ole vailla laatuaikoja miehesi kanssa :) ei se parisuhde pyatyssä pysy jos siitä ei huolta pidä,. N
joo joo läpä läpä. Minkä takia sitte pitää tehdä/saada ne lapset jos pitää EROTA. Ai niin tää on tätä nykyaikaa ja taitaapi olla muotia ihan.
Pidetään ne kalliit häät, tullaan raskaaksi ja kun lapsi on 1.v pitää erota ku ei enää jaksa, siis niin itsekästä ja säälittävää.
Jos alkoholiongelma tai väkivalta se on ymmärrettävä syy erota. Ei ne kolmenkympin kriisiaijat yms.
Kaipa olen vanhanaikainen kun ajattelen näin.
oh-hoh-hoijakkaa... "miksi tehdä lapsia jos pitää erota". ja itse sitte heitit että väkivaltaisuus ja alkoholiongelma on ymmärrettäviä syitä erota :D niin. tuollaiset asiathan voi tulla kehiin miltei koska tahansa, jossei sillä valitulla siipalla alussa ole alkoholiongelmaa tai väkivaltaisia piirteitä, ne voi tulla kehiin myöhemminkin. ihan kuin kaikki voisivat tehdä yhtään mitään pitääkseen liittoaan kasassa.. jaksaisitko itse katella ukkoas jos se jatkuvast hummais jossain pettämässä sua mennen tullen? ihan vaan kun ei saa erota, kun on kerra yhteen menty ja on lapset :D ja eipä se silti susta yksin olis kiinni, vaan ukostas myös. oli lapsia tai ei, niin sanonta pätee että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. silloin kaikki ovat taatusti onnellisempia! miksi kukaan eroaisi huvikseen? jos lapsia ei saa tehdä koska saatetaan myöhemmin erota, kukaan ei niitä tekisi. ps. mul ei ole mitää sellaista tilannetta takana eikä oo nytkään mutta ärsyttää vaan tollaset kommentit.
en jaksanu lukee kommentteja, sanon vaan oman mielipiteeni, vaikka rahat on tiukilla itse kullakin, en ymmärrä että lapsi lykätään hoitoon heti vuodenikäisenä ja mennään itse töihin, osapäivä on eri asia ,mut jos lapsi menee aamul ja haetaa illal, yhteistä aikaa jää perheelle n 3-4h. päiväkoti kuitenkin maksaa, onko se sen arvosta. laskin että normaali tuloilla menoilla töihin meno tuottaa 450e enemmän, kannattaako? mielummin vähennän menoja ja kuluja. ei sitä tartte uusinta uutta ostaa, kierrätys kunniaan ja lapset kotona vähintää 3v! ja se kun lapsi tarttee sosiaalisia kontakteja, kerhot on keksitty.
Komppaan sinua!
Miten tuon 450 e oikein laskit? En laskenut verojen vaikutusta (ja en laskenut sitä, että päiväkodissa lapsi saa kolme ateriaa), laskin pelkän kodinhoitotuen ja päiväkotimaksun vaikutuksen ja sillä sain omalle kohdalleni yli 1100 euroa eroa. Tuskin pienempi vero ihan niin paljon vaikuttaa, että ero laskisi 450 euroon? Äitiysloma ja vanhempainvapaa on asia erikseen.
Kuluja ei oikein pysty vähentämään tarpeeksi muuta kuin myymällä talomme. Jos ei mies, eikä sossu elätä eikä kela maksa asumistukia (ehkä pitäisi erota ja jäädä työttömäksi, mutta onko se sitten parempi perheelle?) niin millä maksaa laskut ja ruoka ym.?
Olen lapseni kanssa päivästä (hereillä oloajasta) n. 6-6,5 h. Isä vähemmän, kun on pidemmät työpäivät.
Anteeksi unohdin kuntalisän. Ero tippui 1000 euroon.
Meillä ei ole mitään tukiverkkoja ja isovanhemmat asuu toisella puolella suomea. Lapsi on lähes aina läsnä ja menossa mukana. Joka toinen viikko kun minulla on toinen viikon vapaapäivistä keskellä viikkoa vien lapsen normaalisti päiväkotiin. Seuraavat 5 tuntia käytän tyytyväisenä itseeni ja juokseviin asioihin. Usein aika menee kodin kunnossapitoon, remontointiin ja virastoissa juoksemiseen. Vaikka kuka sanoisi mitä niin olen oikein tyytyväinen ja näin olen myös mukavampi äiti ja vaimo kun saan viettää hetken aikaa yksin.
Toisaalta tuntuu,että nykyään on kovin trendikästä hankkia lapsia,tehdä niistä ikäänkuin sisustukseen sopivia....Ja sitten kun huomataan että sehän on täyttä työtä se kasvatus niin huudetaan äitiä apuun.
Minun käsitääkseni varsinkin isoäidit ovat kautta aikojen olleet mukana huolehtimassa ja hoitamassa lapsenlapsiaan. Eli ei tässä mitään uutta ja nykyaijan meininkiä ole. Ja ennen niitä lapsia hankittiin omaksi sosiaalivakuutukseksi eli huolehtimaan vanhuuden päivinä.
Minulla on tyttö, joka nyt kypsä, iloinen ja tasapainoinen terve eskarilainen. Tein hänet siksi että saan puuhailal hänen kanssaan kaikkea. Paljon käymme yhdessä tapahtumissa ja annan lähes kaiken vapaa-aikani hänelle. En voisi kuvitella laittavani häntä isovanhemmille pitkän matkan päähän jotta itse saisin vapaata lapsestani. Kavereilla hän käy toisinaan yökylässä, eli on vapaa kyllä menemänä jos tahtoo ja jos lapset keskenään sellaista sopivat. pointti: en halua lomaa lapsestani, en ikinä!
Mun sisko vie juuri joka ikisenä vk loppuna lapsensa äitille hoitoon. Ja usein on hoidossa viikollakin ihan iltaan ysiin asti jopa. Kyllä pistää ketuttamaan tollanen vastuuton akka. Äiti ei koskaan kehtaa kieltäytyä, on kerran niin sanonu niin sisko sai hirveen raivarin.
Aika oudot ovat teidän perhesuhteet? Ilmeisesti rehellinen ja avoin keskusteluyhteys puuttuu?
haittaxe sua?
Minulla ja miehelläni menee kuule todella hyvin, on mennyt jo 20vuotta. Ei meillä mitään laatuaikoja ole ollu. Lapsetkin ovat sitä laatuaikaa ja niiden kanssa vietetty aika on todellakin laatuaikaa. Me voimme olla kahdestaan sitten kun lapset ovat isoja. (lapsia 6kpl) Tämä oli tarkoitettu sinulle 53773 ja teille muille lapsiinne ja suhteeseenne tyytymättömille tyypeille.
Eikä tuo ukkoni missään vieraissa juokse, 100% luottamus puoliin ja toisiin. Naimisissa ollaan oltu vuodesta 1997 asti. Joten äläkääpäs alkako urputtaan kun ette tiiä elämästämme mitään.
Tuttavapiirissä vaan on muutama perhe jotka sitten vaan erosi ja säälittää ne lapsiparat, jotka siinä välissä joutuu olemaan. Suututtaa niiden puolesta, kun syytki oli eroihin niin lapselliset että huh huh. mm. se kolmas pyörä ja jotain uutta elämään, siis niin itsekästä!!!!! Ja vanhemmat ikäluokkaa 30-35.
Lapset ovat meilläkin laatuaikaa, mutta kuten monet psykologit sun muut sanovat, muistakaa ottaa myös sitä kahdenkeskistä aikaa, jotta ei unohdu mitä toisessa rakastaa. Onhan siitä tutkimuksiakin tehty, että parisuhde kärsii jos ei enää toisen kanssa tee kahden mitään. Tietysti sekin on kahdenkeskistä aikaa, jos vaikkapa saunaan pääsee kahdelleen. Ja parisuhteissahan se puhuminen on tärkeintä, eli eivät kaikki sitä aikaa keskenään kai tarvitse.
Me tarvitsemme kyllä, ennen ajattelin että ei tarvii, eletään ainoastaan näin perheenä ja tehdään niitä omia juttuja silloin kun siltä tuntuu. Yhtääkkiä huomasin etten enää tiennyt rakastinko miestäni, vaikka tiesin etten mitään muuta halua, koska hän on hyvä mies ja hyvä isä lapsillemme.. Rupesimme ottamaan yhteistä aikaa pari kertaa kuussa ja tekemään asioita kahdestaan, leffassa, syömässä, uimassa jne (ei mitään ryyppäämistä siis) ja kyllä se rakkauden tunne sieltä palasi :) Jollei oltaisi otettu aikaa toisillemme enemmän, en tiedä miten olisi meille käynyt tai oltaisiinko tässä enää.
Eikä siis todellakaan ole kyse, että lapsiin olisi kyllästynyt! Maailman tärkeimpiä he meille ovat ja aina etusijalla joka asiassa, ne nyt ei vain kärsi siitä jos ovat muutaman tunnin tutulla hyvällä hoitajalla ja isä&äiti saavat hieman tehdä kahdelleen jotakin muutakin, kun rakentaa legoilla.
Töitä tehdään vkolla,ja harrastetaan eläinten kanssa. Lapsi on päiväkodissa/mammalla hoidossa. No vkoloppusin ollaan sitten keikkahommissa (pimeissä sellasissa) ja isäntä ottaa kuppia tai jotain,lapsi silloin mamman hoteissa. Sitten kun sattuu olemaan vapaata niin lähetään itse vähän tuulettuun,lapsi mammann hoidossa. Tämä on mun elämää,ikää on 36 ja haluisin muutosta, poikamme on 5 ja minusta tuntuu etten tunne häntä ollenkaan.
Lapset ovat lapsia vaan yhden kerran. Millaiset muistot hänestä sinulle jää kun kasvaa isommaksi? Muistaako hän mitä on touhunnut vanhempien, isovanhempien ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa sitten isona?
I
tse en muista, että olisin koskaan istunut äitini sylissä. Äiti on kyllä ollut kotona, mutta ei kuitenkaan ollut henkisesti läsnä.
Joissakin tapauksissa on parempi, että lapsi on tosiaan siellä päivähoidossa, jos vanhemmilla ei ole riittävästi voimavaroja. Miten se vanhempien syyllistäminen auttaa? Ihminen voi sairastua henkisesti myös lapsen syntymän jälkeen, eikä hänelle ole tullut mieleenkään sellainen asia, että henkiset voimavarat eivät riitä.
Meillä kävi kyllä kotona kodinhoitaja, ja heistä oli paljon apua. Myös kummitäti oli tärkeä minulle, tosin näin häntä aika harvoin.
Mutta en sitäkään ihan ymmärrä, että koko ajan pitää saada juhlia, ja työntää lapset toisille että itse ei haluaisi olla niiden kanssa.Mutta en tunne tai tiedä yhtään sellaista ihmistä.
Luuletko, että lapset hankitaan ihan ilmaiseksi? Rahaa on hankittava, työssä käytävä, leipä ja vaatteet maksettava, vastuu on suuri.
Ei siitä mitään tulisi, jos jokainen äiti ja isä jäisi yhteiskunnan vastuulle lapsiaan hoitamaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan.
Yhteiskunta olemme me, sinä ja minä ja Hentun Liisa.
Jokainen perhe hoitaa itsensä, lapsensa ja omat asiansa. Joillakin on tapana viedä lapset isovanhemmille ja mennä viettämään "laatuaikaa". Ei se mikään rikos ole.
Isovanhemmat joko iloitsevat lapsistaan tai sitten ei. Hoitavat tai ei.
Vanhempien vastuulla lapset joka tapauksessa ovat 18 vuotta.
Tämä jahkailu alkaa jo väsyttää. Annetaan ihmisten hoitaa lapsensa niin kuin parhaaksi katsovat. Nykyiset keskustelupalstat eivät huomaa ja tiedä mitään muita ongelmia lasten kasvatuksessa kuin isovanhempien osuuden. Joko liikaa tai liian vähän.
Olen kanssasi samaa mieltä!
Tässä itsekseni olen miettinyt siskoni tilannetta, miten kauan jaksaa..
Tytär ja vävypoika tuovat lapsen hoitoon heti kun mummo on vapautunut ansiotyöstään. (ansiotyö vuorotyötä) ja raskasta sellaista.
Luulisi että hoitelisivat jälkikasvunsa itse, varsinkin kun vävypoika on melkein koko ajan työttömänä.
Kehua retostelevat vielä miten vähällä he tulevat toimeen..kyllä kai kun tulevat muina miehinä mummolaan aina syömään ja yleensä kehtaavat arvostella ruokaa huonoksi.
Luulen että siskoni on niin alistetu avioliitossaan, että ei enää pysty pitämään puoliaan. Itse en tuollaiseen uskoisi suostuvani.
Meidän lapsemme ovat hoidossa yhden vuorokauden viikossa - eivät aina.
En tunne ketään, jolla olisi "aina".
Se, että nainen on aina hyvä vanhempi ja vain lapselleen elävä äiti, on MYYTTI! Yksi tuttu on kuskannut vauvaansa mummolle hoitoon heti syntymästä lähtien. Hän vaan bilettää viikonloppuisin ja viikolla shoppailee ja käy hemmottelemassa itseään kavereidensa kanssa kylpylöissä ja kauneushoitoloissa, illat menevät kuntosalilla. On tehnyt miehensä kanssa jo parit viikon mittaiset etelänmatkat ja poika on vasta 8 kk. Minä osasin odottaa, että näin käy jo silloin kun tämä tuttu oli raskaana.
Sääliksi käy pikku vesseliä!