En jaksaa enää yhtään vaatimuksia. Työnteko ahdistaa, kun töissä vaaditaan koko ajan enemmän, vaikka en nykyisistäkään töistäni selviä. Olen hidas, keskittyminen on vaikeaa ja ajatukset jotenkin sekaisin. Vähän zombimainen olo. Haluaisin vaan nukkua aamuisin. Voisin tehdä vaikka 25-30 tuntia / vko töitä, mutta koulutustani vastaavia töitä ei löydy osa-aikaisena. Olen haaveillut ilta- ja viikonlopputöistä, koska silloin saisin nukkua pidempään ja lisien takia voisin tehdä lyhyempää työviikkoa. Pitäisikö mennä jonnekin kauppaan töihin, vaikka se ei koulutustani vastaakaan?
Vai onko olemassa yrityksiä tai organisaatioita, joissa ei vaadita niin hirveän tehokasta työntekoa? Haluaisin tehdä työt rauhassa ja hyvin, niin että ehtii syömäänkin ja käymään kahvitauolla. Vai vaaditaanko joka paikassa nykyään maksimaalista työtehoa ja jos olet vähänkään väsynyt ja ajatukset sekaisin, et pärjää, vaan parempi mennä kortistoon? Ei tässä työttömäksikään auttaisi jäädä, kun en ole vielä oikeutettu edes ansiosidonnaiseen.
Onko olemassa jotain pakotietä? Osa-aikaisuudesta voi keskustella työnantajan kanssa vasta, kun on ollut vuoden töissä. En millään jaksaisi vielä 10 kuukautta! En ole saanut pitää lomaa tänä kesänä ollenkaan, kun vasta aloitin töissä ja olen nyt jo ihan puhki. Haluan osa-aikasairaslomalle, mutta se ei taida olla ihan yksinkertaista.
Vai onko olemassa yrityksiä tai organisaatioita, joissa ei vaadita niin hirveän tehokasta työntekoa? Haluaisin tehdä työt rauhassa ja hyvin, niin että ehtii syömäänkin ja käymään kahvitauolla. Vai vaaditaanko joka paikassa nykyään maksimaalista työtehoa ja jos olet vähänkään väsynyt ja ajatukset sekaisin, et pärjää, vaan parempi mennä kortistoon? Ei tässä työttömäksikään auttaisi jäädä, kun en ole vielä oikeutettu edes ansiosidonnaiseen.
Onko olemassa jotain pakotietä? Osa-aikaisuudesta voi keskustella työnantajan kanssa vasta, kun on ollut vuoden töissä. En millään jaksaisi vielä 10 kuukautta! En ole saanut pitää lomaa tänä kesänä ollenkaan, kun vasta aloitin töissä ja olen nyt jo ihan puhki. Haluan osa-aikasairaslomalle, mutta se ei taida olla ihan yksinkertaista.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Etkö voisi hakea eläkettä ja jättää työt työkykyisille?
Kyllä jos homma noin raskaalta tuntuu, niin vaihda typaikkaa. Jos työ tuntuu liian haastavalta ja et ehdi niin se ei ole sinun juttusi. Kyllä työstä pitää osata nauttiakin. Ajoissa pitää osata hellittää: ase ei ole epäonnistumista vaan todella viisautta ja järkevää vstuullisuutta.
Ei kaikki kaikille sovi.
Kiitos vaan hyvistä neuvoista... Olen ajatellut muiden töiden etsimistä, mutta pelkään, että joka paikassa on yhtä ahdistavaa, kiireistä tai ilmapiiri huono. Vapaa-ajalla en jaksa mitään. Kämppä on ollut niin hirveässä kaaoksessa jo pitkään, etten kehtaa kutsua vieraita. Kaikki energia menee arjesta selviämiseen. En jaksa tehdä työhakemuksia, jos ne eivät johda parempaan tilanteeseen. Siksi pitäisi tietää, onko olemassa leppoisampia työpaikkoja, joissa ei vaadita mahdottomia, että olisi motivaatiota edes hakea. Tekisi mieli luovuttaa vaan, mutta sitten kaikki opintoni hyvillä arvosanoilla olisivat menneet hukkaan. Aina on ollut kiire suorittaa. Niin kiire, ettei sosiaalista elämää ole paljon ollut. Olen jo yli kolmikymppinen, mutta ei ole vieläkään miestä tai perhettä. Pitäisikö jäädä työttömäksi, että saisin energiaa ihmissuhteille - eli sille, mikä elämässä on tärkeintä? Jos työ vie terveyden, onko siinä mitään järkeä? Kaikkein parastahan olisi löytää sellainen työ, mistä nauttii, mutta milläs sellaisen etsit?!
Äläpä hermostu, tuo työilmapiirin positiivisuus on kyllä mitä tärkein asia, itse en oikeastaan sen arvaamattomuuden takia ole ollut koskaan vapailla markkinoilla, olen tehnyt taidetta ja taidekäsitöitä koko elämäni, olen tällä hetkellä työmarkkinatuella ja teen taidetta ja suunnittelen koko ajan edelleen, ajatukset käyvät vilkkaina koko ajan, ja tykkään, itsestäni, ja kaikesta siitä mikä tulevaisuudessa mua kohtaa. Suunnittelen joulunajaksi tai vuodenvaihteeksi näyttelyä, siellä tulevaisuuteni, suosittelen sullekin jotain luovaa alaa jolle voisit suunnata energiasi. Tsemiä, ei sun tartte oravanpyörään takaisin mennä, toissijaisia kanavia kautta saat elantosi ruokaan ja kämpän vuokraan, anna sinä tämä takaisin hyvää kierrättämällä, keksi joku ihana Juttu tai Juttuja isolla, jonka voit sitten jalostaa myös muille. Hymiö sulle, ja voimia sulle.
Onko sinulla unelmia? Unelma työstä mitä haluaisit tehdä? Yleensä unelmia?
eret, on huumeeissa
Jos työ vie terveyden, siinä ei ole mitään järkeä.
On varmasti olemassa erilaisia työpaikkoja. Työttömäksi ei ehkä kannata kuitenkaan jäädä, ennen kuin on uusi työpaikka olemassa. Mutta ehkä kanttaisi käydä työterveyshuollossa juttelemassa tän hetkisestä tilanteesta. Vaikuttas, että oot aika uupunut. Ei sitä uupuneena kykene uutta työpaikkaa hakea.
Pysähdy ja kuuntele itseäsi, suosittelen. Lepää ja hemmottele itseäsi. Sulla on ilmeisesti aika kova stressi päällä? Toisten vaatimukset alkaa tuntua isommilta mitä ne ovatkaan, jos olet kovin väsynyt. Vai vaaditko itse itseltäsi mieletöntä suorittamista?
Jos menettää totisesti terveyden niin pahasti, ettei ole edes mitään asiaa työelämään, niin mitä sinulle sitten jäisi jäljelle?
Pidä omaa terveyttäsi tärkeämpänä kuin työtä. Terveyttä kun ei aina saa takaisin.
Samassa veneessä 30 vuotias nainen, miehetön/lapseton. Elämä ollut yhtä opiskelua ja nyt työn teko tuntuu liian kuormittavalle juurikin suurten vaatimusten vuoksi, tuntuu etten osaa mitään/ opi mitään uutta. Aivot lyö tilttiä ja pahasti. En tiedä enää kauanko jaksan. Masennusta ollut pitkään. Tuntuu niin hullulta että kuinka perheelliset jaksavat painaa vielä töitä ja itse en jaksa. Vapaa-ajalla en jaksa minäkään mitään, nukun koko ajan ja syön ja lihon :(
Voin mää sen lapsen sul tehdä.
Onneksi olkoon, koulutus hankittu ja työpaikka samoin !
Palkkaa alkaa tulla, taloustilanne paranee.
Olet ollut työssä 2kk, alku on aina hankalaa ja "sekavaa", mutta rutiinia tulee koko ajan lisää. Muutaman kuukauden kuluttua pitäisi alkaa sujua mukavammin.
Älä vaadi itseltäsi niin paljon, olet riittävä, vähän rennompi ote.
Esimiehelle voi myös sanoa, jos työtä on liikaa.
Pieni loma - 1 vk? - voisi myös tulla kysymykseen, vaikka onkin palkaton.
Lounastauko 30 min. ja kahvitauko väh. 10 min. kuuluvat työntekijän oikeuksiin, pidä niistä kiinni, hyvällä mielellä.
Eikö kukaan tiedä, onko olemassa leppoisampia työpaikkoja? Onko kaikkialla näin vaativaa? Tuskin, mutta mistä sen tietää, kun mitään tilastoja ei ole kai tehty, jossa asiaa olisi tutkittu. Olisipa olemassa lista työpaikoissa, joissa on leppoisampi tahti ja tällaiset hidastemperamentisetkin saisivat arvostusta.
Mistään lomasta on turha haaveillakaan, kun seinät kaatuu päälle ilman lomiakin. Kaikilla on kiire, kukaan ei ehtisi tuuraamaan. Seuraava loma on siis vuoden päästä kesällä. Joulunakin on muutama ylimääräinen päivä vapaata, mutta vaikea uskoa, että jaksaisin sinne asti läpi pimeän syksyn. Biologinen kello tikittää (en nyt välttämättä olisi lapsia heti tekemässä), joten yhden vuoden uhraaminen töille pienentäisi taas mahdollisuutta löytää miestä. Samaan tapaan kuin kohtalontoverini tuossa ylempänä, minäkin syön stressaantuneena makeita herkkuja, koska se on ainoa lohtu. Olen jo lihonnut muutaman kilon parissa kuussa ja kaikki tullut vatsaan, ilmeisesti stressihormonien vaikutuksesta. Kuka minua edes tämän näköisenä huolii, kun olen jo valmiiksi raskaana olevan näköinen?
Haluaisin ottaa rennomman otteen töissä, mutta teen jo ylitöitä (ilman korvausta) ja silti esimieheni vaatii kiukkuisena enemmän. Pitävät minua varmaan tyhmänä, kun en millään meinaa oppia ja olen hidas. Parempi kai luovuttaa, ei tästä mitään tule, en jaksa enää.
Miten olisi pidemmän tähtäimen suunnitelmalla vaikka ensi kesäksi isku-kuntoon? Vois kai sitä suunnata oman tulevaisuuden tällaiseen positiivisuuteen, ainakin pikkuhiljaa. . .
Kuinkahan kauan olet ollut poissa työelämästä ennen kun aloitit työt kyseisessä firmassa? Jos on ollut pidempi jakso ennen sitä ilman töitä niin kestää aikansa tottua nykyiseen työrutiiniin. Myöskin suosittelen väh 1-2 viikon stressilomaa, työnantajasi varmasti ymmärtäisi jos kertoisit todellisen tilanteesi! Hyvä työnantaja kyllä auttaa ja on tukena, ihmisiähän neki on.. Kannattaisi myös miettiä mistä tuo väsymys johtuu, oletko masentunut? Jos olet niin oletko hakenut siihen apua? Omalääkäri voi tehdä mielenterveyspuolen palveluihin lähetteen ja sitä kautta saisit apua mahdolliseen masennukseen. Onko sinulla ystäviä keiden kanssa jutella asiasta? Jollekkin läheiselle olis hyvä kertoo sun tilanteestas ja henkisestä hyvinvoinnistas.
Suosittelen lämpimästi meditointia, se auttaa keskittymiskykyyn, stressin sietokykyyn ja sitä kautta voit myös kohottaa itsetuntoa ja -luottamusta. Itse olen meditoinut päivittäin n. vuoden ajan ja hetki hetkeltä mieli tulee aina rennommaksi.
Jokaisella meillä on elämässä kurjia hetkiä ja niiden läpikäyminen vaatii aikaa.
Mieti miksi olosi on niin kurja. Kun olet löytänyt siihen todellisen vastauksen niin sen jälkeen mietit mitä sille asialle voisi tehdä! Ei kannatta miettiä "voi kun on kurja elämä mulla", se syö ihmistä ja alat itsekin uskoa siihen soopaan. Nyt alat miettiä mitä haluat elämältä!? Uskon että yksi toiveistasi olisi olla onnellinen, ota se siis ensimmäisenä tavoitteena. Muista olla itsellesi kärsivällinen ja muista aina kehua itseäsi.
Voisit käydä päivittäin vaikka ihan lyhyellä lenkillä ja nauttia ulkoilmasta. Syksykin juuri alkanut, kävele luonnossa ja hengähdä hetkeks kuunteleen sydäntäs, se on aina elämässä tärkeetä. Usko pois jos noudatat näitä neuvoja niin ajan kanssa huomaat itsekin asioita selvemmin..
if we're trying too hard to win the fight, we lose it..
Just be here You'll be the winner.
Ei kyse ole siitä, että kaikkia ihmisiä masentaisi erityisesti. Kyse on siitä, että töitä tehdään liikaa suomessa, sellaisillakin aloilla johon kaikilla ei ole motivaatiota. Jos turhautuu siihen, silloin voisi masentaa.. ja silloin pitäisi lopettaa se homma.
Joskus työ, työaika ja työpaikka, turhat vaatimukset tai työnantaja on syy ja ongelma. Ei ihminen.
Joskus hölmöläiset kantoivat säkillä valoa tarinassa. Suomessa niin tehdään. Enemmän koneille töitä, vähemmän kuormittaa ihmisiä.
Olen ollut jo monta vuotta sitä mieltä että ei tässä elämässä ole mitään järkeä.
http://www.youtube.com/watch?v=yoHjYc_dR_o&feature=related
Laitoin vahingossa väärän linkin kun piti laittaa tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=cqLZySPjELQ
Hakeudu ihmeessä osa-aikatöihin, jos siihen taloudellisesti pystyt. Voi myös olla mukavaa vaihtelua tehdä välillä jotain muuta kuin koulutustasi vastaavaa hommaa. Ei työnteolla kannata itseään tappaa, elämä tahtoo olla tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.
Olin tätä ennen opiskelija ja tein ajoittain osa-aikatöitä tai joinain kesinä kokopäivähommia. Jo ennen tämän työpaikan saamista ihmettelin, miten kaverini jaksavat käydä kokopäivätöissä ja miten ihmeessä jää aikaa muulle elämälle. Minulla vain ei ole energiaa kaikkeen, joko panostan opiskeluun, työhön tai sosiaaliseen elämään ja terveellisiin elämäntapoihin - ei näihin kaikkiin samanaikaisesti.
Olen ollut masentunut varmaan lapsesta asti. En edes tiedä, millainen on normaali olotila. Voinkohan koskaan tervehtyä? Olen ollut erilaisilla masennuslääkityksillä jo vuosikaudet ja loppua ei näy. Jos lopettaisin lääkityksen, romahtaisin varmaan ihan täysin. Käyn myös terapiassa, mutta enpä tiedä, onko siitä hyötyä.
Oikeasti tarvitsisin läheisen ihmissuhteen, miehen, joka rakastaisi ja hyväksyisi minut tällaisena kuin olen. Lapsena olin koulukiusattu ja kiusaaminen on jatkunut lähinnä syrjimisenä myöhemmissä opiskeluissa ja työpaikoilla. Minulla ei ole läheisiä sukulaisia tai ystäviä. Kavereita on ja joillekin olen kertonut masennuksestani, mutta heitä ei kiinnosta puhua siitä. He unohtavat välillä masennukseni, koska yritän esittää pirteää ja hyväntuulista. Jos antaisin itseni olla niin masentunut kuin oikeasti olen, se vain lisäisi surullisuuden tunnetta. Yritän aina hymyillä ihmisille ja olla ystävällinen. Toivon, että saisin hyväksyntää ja ystäviä sekä hyvän mielen itselle.
Viime aikoina en ole enää täysin kyennyt pitämään yllä kulissia. Töissä on päiviä, jolloin itku on lähellä, mutta hillitsen lähes aina itseni. Sitten itken kotona, tai välillä en ole jaksanut kotiin asti ja kyyneleet alkavat valua jo kotimatkalla. En pidä itkemisestä, koska pelkään, että jos annan sille vallan, sille ei tule loppua. Kun ensimmäinen poikaystäväni jätti minut, itkin tuntikausia useita viikkoja, kunnes se pikku hiljaa laantui. Myöhemmin olen miettinyt konkreettisia keinoja, miten saisin poikaystävän, mutta vielä ei ole tärpännyt. En aio kuitenkaan luopua toivosta.
Koirani kanssa käyn ulkona lenkillä, mutta nyt työnteon alettua en ole jaksanut / ehtinyt tehdä kunnon lenkkejäkään. Siitäkin syystä osa-aikatyö olisi hyvä ratkaisu. Kun vaan löytäisin osa-aikatyötä, jolla tulisi toimeen. Onneksi en ole kuitenkaan ottanut asuntolainaa, se tekisi elämästä paljon vaikeampaa. Nyt olen suht vapaa alentamaan elintasoani vapaaehtoisesti. Tosin sen verran pitää olla rahaa säästössä, että pystyn maksamaan eläinlääkärikulut, jos koira sairastuu. Edelleen on ongelmana se, miten löytäisi leppoisan työpaikan, jossa olisi hyvä ilmapiiri. Onko sellaisia olemassa?
Enpä tiedä noista työpaikoista, sorry, olen vähän huono tsemppaamaan sua normiduuniin, mutta se mitä tarvitset tähän välikauteesi niin virikkeitä. Kaverillani on tapana sanoa kun liikumme johonkin uuteen paikkaan että "no niin, otetaanpa tila haltuun". Tuo edellinen pätee kaikkeen elämään, sun kohdallas se tarkoittaa sitä että tee olosi mahdollisimman hyväksi siinä missä olet juuri nyt, kaikki se miten pystyt ja jaksat liikkua ja olla omassasi, ota se haltuusi ja pidä itseäsi siinä hyvänä. Kaverillani vähän ärsyttävä tapa nostaa melkein ventovieraissa jalat toisen pöydälle, hän hyvä esimerkki siitä kun mennään melkein röyhkeyden puolelle, mutta kun toista hissukka-kaveriani seuraan joka hiljaisena ja ujona kiemurtelee aina vieraissa, eikä tiedä miten päin olla; eihän tuo ole oikeaa elämää ollenkaan, hän teeskentelee, ei ole oikein oma itsensä; nykyään olen ensimmäisen ystäväni kannalla siinä miten rentoutua, meitä suomalaisia hissukoita vaivaa just tämä kun ajattelemme mitä se Norsu ajattelee. Se N siis muuttanut olohuoneisiimme, ja siellä sitten tila SEN hallussa. Ei noin. Tee olosi mahdollisimman hyväksi kämpilläsi. Aisti tunnelmat, ne mitä hienoimmatkin ympärilläsi, sillä niitä on yllättävän paljon, ja NE juuri tuovat sen mausteisen elämän just sun elämään. Monen suomalaisen prinssin ja prinsessan silmät näiltä osin kiinni pahemman kerran, ja ei ihme että tilalla turha valitus. En tarkoita sua, pahempia totta vie löytyy. Tsemiä, kyllä me pärjätään, sinä ja minäkin, kiitos kun lainaututin sulla palstatilaasi.
Toiminimellä hommia, yrittäjyys tai uusi ala. Iltakoulutus aikuisille.
Itse olen ollut hieman erilainen aina. En ole koskaan arvostanut suorittamisia, joskin sillä alalla mikä minua on kiinnostanut olen välillä panostanut täysillä. Olin nuorempana vuosia syrjäytynyt masennuksen vuoksi enkä päässyt heti lukion jälkeen opiskelemaan tai töihin. Sitten pääsin työharjoitteluun alalle, jonka koin mielekkääksi ja josta sain kiitosta ja jossa tunsin olevani arvokas ja ihmiset joiden parissa tein töitä olivat ihania ja välittivät minusta.
Pääsin myös opiskelemaan. Rahaa en ole tahkonnut elämässäni hurjasti, enkä tienannut eläkettäkään, mutta tällä hetkellä tienaan riittävästi, ja mikä parasta, teen töitä joista pidän, voin tehdä töitä niiden ihmisten kanssa joiden kanssa itse haluan, ja voin jopa itse päättää työaikani. Minulta ei ainakaan ole vaadittu ikinä mitään töissä. Työni on hyvin itsenäistä enkä pomoja näe kuin kerran vuodessa. Saan jopa itse päättää töissä mitä teen ja miten teen ja näköjään se on kelvannut, saan asikkailta hyvää palautetta.
Tämä onnistuu siten, että olen eräässä yrityksessä töissä tuntipalkalla päälle 10 tuntia viikossa. Sen lisäksi teen samoja töitä oman yritykseni kautta hieman vähemmän viikossa. Työ on aivan ihanaa ja samoin ihmiset joille työtä teen! Sen lisäksi teen vuokrafirman kautta kassan ilta- ja viikonloppuvuoroja(kun kauppa on myöhään auki palkka on mielestäni ihan hyvä) sen verran kuin huvittaa ja tarvitsee. Joskus teen töitä pari päivää viikossa, joskus pari viikkoa putkeen. Teen yleensä iltaisin sillä jos minulla olisi aamuvuoroja, kärsisin pahoista uniongelmista. Jotenkin vain elämäni on ajautunut tällaiseksi.
Olen joskus tuntenut itseni epäonnistuneeksi kun en ole uraputkessa/oravanpyörässä mukana. Mutta oikeastaan minulla on ihanteellinen työ. En edes arvosta materiaa joten en tarvitsekaan hirmupalkkaa hienojen autojen ym. ostamiseen. Minulla jää aikaa myös harrastuksille, sosiaaliselle elämälle, luovuudelle, fyysisen hyvinvoinnin vaalimiselle. Myös minä yritän hoitaa itseäni meditaatiolla, mutta myös ruokavaliolla ja luontaistuotteilla. Nämä ovatkin nyt etusijalla sillä yritän pysyä erossa masennuksesta. Kokeilin masennuslääkettä, mutta se ei sopinut minulle.
Millainen ruokavalio sinulla on? Minulle tuli sairasta väsymystä kun en ehtinyt syödä kunnolla ja söin yksipuolista ruokaa. Jo muutamassa päivässä huomaa eron olossa kun vaihtaa terveempään.
Ilman parisuhdetta eläminen masentaa kyllä. Minä erosin vuosia sitten huonosta suhteesta. Miehiä olisi kyllä tarjolla, mutta olen nykyisin vähän turhantarkka, en halua edellisen suhteen kärsimyksiä.
Eli hyvä työelämäkin on mahdollista. Et ole ainoa joka kokee työnsä noin. Varsinkin yli 40-vuotiaantheräävät työssänsä tyytymättömyyteen, samojen asioiden vuoksi kuin sinä, vaikka ovatkin olleet jo vuosia samassa työssä. Monet kouluttautuvat uudelle alalle jopa 5kymppisinä kun ovat saaneet oravanpyörästä ja väsymyksestä tarpeekseen.
Mukava lukea vastauksianne.
Olen miettinyt työnvuokrausfirmoja, mutta ajatellut, että ne riistävät työvoimaa, vetävät välistä eivätkä tarjoa työsuhde-etuja tai minkäänlaista varmuutta töiden riittämisestä. Jonnekin kauppaan voisin ehkä hakea, jos saisin tehdä pelkästään iltaa ja viikonloppuja, erityisesti sunnuntaivuoroja. Saanko kysyä, minkä verran kaupassa tienaa vuokrafiman kautta, entä suoraan kauppaan työllistettynä?
Tai sitten ajan ajokortin (jota en ole tähän ikään mennessä tarvinnut) ja hakeudun vartijakurssille - siis minä, joka olen tällainen pasifisti lukutoukka ja kaiken lisäksi nainen. :) Menisin jonnekin valvomoon ilta- tai yötöihin. Se on kuulemma niin leppoisaa, että voi vaan tehdä omia juttuja, esim. lukea kirjaa, pelata pleikkaria, katsoa leffoja, kuntoilla ym. Jollekin muulle se voisi olla maailman tylsin työ, mutta minä saisin aikani kulumaan todella hyvin. Melkein kuin olisi kotona.
Kaupan kassalla taas joutuisi vaan istumaan ja katsoa, kun sekuntiviisarit hiljaa menevät eteenpäin, paitsi silloin kun on ruuhka-aika. Ei voisi tehdä mitään kehittävää. Tai ehkä pitäisin hauskaa ja juttelisin kaikille asiakkaille esim. iltalehtien lööpeistä tai yrittäisin iskeä miespuolisia asiakkaita ;)
Millä alalla olet nyt töissä?
Kaupan alalla toimistotöissä, jossa on päivittäisiä deadlineja, melko hektinen rytmi.
Itse olinn saikulla keskivaikean masennuksen vuoksi viime keväänä 2 kuukautta. sen jälkeen pariviikoa töissä ja kesälomalle. Kesälomalla jo ahdisti niin paljon että päätin pyytää vuorotteluvapaata vuodeksi ja niin pääsin oravanpyörästä vuodeksi lepäämään. Nyt ollut töissä vajaat 3 kuukautta ja pariviikkoo sit alko ahdistamaan niin että meinaa taju lähtee. Huomenna aika lääkärille ja toivottavasti pitkä saikku koska en yksinkertaisesti pysty käymään töissä.
Ei mitään järkee oravanpyörässä ole...!
Eihän siinä mitään järkee ole mut kotiin ei kukaan kanna rahaa vaan se on ansaittava itse. Yhdeksän vuotta tätä oravanpyörää on vielä jatkettava ja seitsemän vuotta on pankkivelkaa vielä jäljellä. Välillä tuntuu että mitä järkee tässä on
Tää on tosiaan oravanpyörä. Pitkän työmatkan vuoksi on oltava auto ja kun saa auton niin siihen säästyneet rahat hupenee ja on alettava taas säästämään sillä viimeistää viiden tai kuuden vuoden päästä on vaihdettava autoo jotta pääsee kulkemaan töissä. Olen nauranut itselleni monesti että näissä hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, mut sen paremmin kestää jos on pikkasen hullu...
Sellaiseksi meidät luotiin, joku parempi ja jne.
Olet opiskellut ja sinulla on työpaikka, joten olet hyväosainen. Sinulla on ollut yritystä elämässä, joten onnittelut siitä. Olet sisukas.
Ehdottaisin käyntiä työterveydessä. Voisit myös miettiä osa-aikaista työntekoa, jos se taloudellisesti mahdollista. Miten olisi 4-päiväinen työviikko tai 3-päiväinen. Saisit tarvitsemasi levon ja säilyttäisit työn, joka on tärkeää elämässä (säännöllinen päivärytmi, sosiaaliset suhteet, elanto...)
Voimia Sinulle!