Minä tollo menin pioneeripiiriin naapurin mukuloiden mukana ja kun tulin takaisin maalaisliittolaiseen pienviljelijä kasvattikotiini,hyvä etten selkääni saanut.
Oliko lapsuudenaikainen raittiuskasvatus poliittista?
36
136
Vastaukset
- ensaanut
Minä taas olisin mennyt partioon, mutta isä kielsi.
- ensaanut
rituliini_38 kirjoitti:
Ei voi olla totta,partioaate ei tietääkseni ole poliittinen.
Isäni mielestä se oli oikeistolainen liike. Mitäpä siihen lapsella oli sanomista.
- jatkan
ensaanut kirjoitti:
Isäni mielestä se oli oikeistolainen liike. Mitäpä siihen lapsella oli sanomista.
Aloituksesta tuli mieleen koulun raittiuskilpakirjoitukset. Lusikka on tallessa sieltäkin.
Menin pikkupässi 12v kysymään lupaa ja rahaa päästä katsomaan joku filmi seurantalolle. Ei tullut lupaa, ei rahaa.
Vanhin siskoni käänsi Yhteishyvä lehden sarjakuvahahmon Sattuman Ville kontinkieliseksi - ja sai selkäänsä kun äiti sen kuuli.Niin herkästi sitä selkäsauna tuli aikoinaan.Ennenaikoinaan sen kasvattajavastuunkantaja oli aina kotona,nyt kaiketi kapakassa jos journasistiseen tuotantoon uskomista.
- *Kukkahame*
N 10 vuotiaana hoidin sisareni lapsia kun heillä oli rakennustyö, kaikki meni hyvin palkaksi sain kiiltonahkaiset kesäkengät.
Kenelläkään ei sellaisia ollut koko tuttava piirissäni, minäpä vaihdoin päittäin ne sellaisiin ruskeisiin tennareihin.
Arvatkaa mitä seurasi, saarna ja pitkä ainakin kaksi viikkoa siitä pidettiin esitelmää, enkä taida vieläkään ymmärtää miksi, ne tennarit olivat paljon monipuolisemmat maalla käyttää.
Kyllä minäkin kokeilin sellaista lasten piiriä mistä sain punaisen ja vihreän liinan eikä siitäkään oltu tyytyväisiä ;-DDDD, nyt naurattaa silloin ei.Voi kuinka kateellinen olinkaan,kun teiniikäisellä ystävälläni oli tennarit,valkoiset tennarit.Hän oli täällä landella maalaistalossa kesälomalla,ystäväni niiltä ajoilta,kun olin hesassa koulussa,jollon hyaasintinmukuloiden syönti jouluaattona oli menneisyyttä.
Viitaten lasten pahoinpitelyyn.Eläimilläkin on mahdollisuus saada uusi koti jopa TV lähetyksessä,mutta lapsilla sitä oikeutta ei ole,kun sossuntädit ja hidas organiosaatio jättävät nämä asiat lakisääteiselle tasolle.Suomessa toi,että tomitaan ensin ja säädetään laki sen mukaan,ei toimi,toi pyrokratia vie pohjan kaikelta inhimillisyydeltä.
Lakeja laaditaan vasta,kun niitä tarvitaan.Ne 200 mietintämyssyt päässään olevaa meidän valitsemaa hyvinpukeutunutta sirkuspelleä siellä arkadianmäellä ovat niin julkiksia,jopa heidän naimareissut ovat myytävää kamaaOlihan sitä ennen kunnissa raittiuslautakunnatkin, ne oli ensimmäisten lopetettavien listoilla, kunnissta on lopetettu useita lautakuntia tai yhdistetetty, jälleen lopetetaan muutama ja virkamiehille annetaan enemmän valtaa. Kun yhdistetään monia toimintoja täytyy jäsenen olla tuhattaituri, ei sellaisia ole monessakaan puolueessa ole, pyrökraatia kasvaa. Ei niissä pioneereissakaan politiikkaa harrastettu, ohjaajat ehkä olivat polittisen järjestön jäseniä, siitä se leima tuli. Partioliike samanlainen ohjaajat sielläkin ovat polittisia. Olen minäkin pitänyt muutaman kerran raittiuspuheen pioneereille ei se vaadi, että itse olisi täysin raitis. Esimerkkiä kuitenkin näytettävä jos sellaisessa on mukana.
LateVaan kirjoitti:
Olihan sitä ennen kunnissa raittiuslautakunnatkin, ne oli ensimmäisten lopetettavien listoilla, kunnissta on lopetettu useita lautakuntia tai yhdistetetty, jälleen lopetetaan muutama ja virkamiehille annetaan enemmän valtaa. Kun yhdistetään monia toimintoja täytyy jäsenen olla tuhattaituri, ei sellaisia ole monessakaan puolueessa ole, pyrökraatia kasvaa. Ei niissä pioneereissakaan politiikkaa harrastettu, ohjaajat ehkä olivat polittisen järjestön jäseniä, siitä se leima tuli. Partioliike samanlainen ohjaajat sielläkin ovat polittisia. Olen minäkin pitänyt muutaman kerran raittiuspuheen pioneereille ei se vaadi, että itse olisi täysin raitis. Esimerkkiä kuitenkin näytettävä jos sellaisessa on mukana.
Kiitii LateVaan kannanotostasi.Meniskö nyky nuorisoon raittiuskasvatus joille keskari on sitä laimenta pään sumentajaa.
Se,kun isä lampun osti ja sillei,on turhaa palauttaa niitä ihania raittius kautta urheiluhenkisiä ajatelmia nykynuorison efekteihin.
- Motto:
Raitis ja reipas ei horju ei heilu!
Voisi lisätä: Ei tapa lapsiaan ekä puolisoaan!
Ei vaadi absoluuttisuutta raittius, voi silti joskus skoolata.
Lapsille hyvänä esimerkkinäolo on tärkeätä. - *Kukkahame*
Kyllä partioon sain mennä kun siellä oli serkutkin jo vuiosia kesäisin olleet, totuus on kyllä että ne vesillä tarvittavat taidot opin siellä.
Tulenteko taidot mihin sai nuotion sytyttää, useiden päivän mittaisille retkille mukaan vain leipää suolaa ja tulitikut, kalat ongittiin järvestä ja juomavesikin voitiin ottaa järvestä lapsuudessani järvet ja lammet olivat puhtaita
Ihan kiitettävää elämän taitoja sieltä opittiin ja aina oli useampi 'johtaja' oppineen mukana.
Eihän partio olekkaan poliittinen, vaan monikansallinen nuorisojärjestö. Pioneertihan ovat vasemmistolaisia nuoria, joten vahempiesi asenne käy selväksi. Tuskin sinä itse asiaa aikanaan ymmärsit.
Olikohan meidän nuoruudessa mitään raittiusliikettä. Yhden raittusaiheisen piirustuskilpailun voitin aikanaan kansakoulussa, siinä ainoa kosketus.
Eräs asia, rituliini: Olet hyvin luotettava ihminen. Ainakin minä tiedän asioistasi paljon, myös nykyoloistasi. Olet rekisteröity kirjoittaja ja kerrot vaikeuksistasi ja myös pienistä iloistasi.
Olet tutumpi palstalainen kuin kuin muut
Kaikkea hyvää! t. R..Kiitos Ruune,kasvattivanhempieni maalaisliittolainen tausta antoivat elämäneväät sille metallinaiselle,joka kohtasi karun todellisuuden,eihän maidon hintaa voinut hilata ylemmäs,kun lehmä oli ehtynyt.
Siis olin nyt työläinen ja Valmetlainen,en minkään maajussinkytkyläinen,minulle aukes silmät,kuin kissanpojalle.
Komeinta työläismiestä äänestin heti kärkeen,kun sitä turvenuijaa ei ollu ees framilla.
Siita se lähti tie sossuihin ja olen ylpeä heidän menestyksestään.
Politiikasta viis veisaan nykyaikoina,toi elämä tällä ryteikköisellä om.hoitajan tiellä vie kaikki mehut ama- Makriina ek
Olihan se raittiusliike jo 1800-luvulla.
Isoisäni isä teki raittiuslupauksen, joka oli niin jyrkkä, ettähän ei voinut tuoda kaupungista viiinapulloa suutarille, joka oli heillä talvikenkiä tekemässä. Suutarilla kun oli ristiäiset tulossa ja olisi pitänyt olla vähän parempaa tarjottavaa.
Kun suutari lähti, sai isoisänisä havaita, että hänen lapikkaittensa pohjanaulat olivat kaikki sisäänpäin, joten pappa joutui purkamaan saappaista pohjat ja naputtelemaan ne uudelleen.
Minä voitin kansakoulussa raittiuskilpakirjoituksen, josta oli luvassa kirjapalkinto. Tähän päivään mennessä en ole sitä saanut. Mahtoikohan olla isokin vahinko. Makriina ek kirjoitti:
Olihan se raittiusliike jo 1800-luvulla.
Isoisäni isä teki raittiuslupauksen, joka oli niin jyrkkä, ettähän ei voinut tuoda kaupungista viiinapulloa suutarille, joka oli heillä talvikenkiä tekemässä. Suutarilla kun oli ristiäiset tulossa ja olisi pitänyt olla vähän parempaa tarjottavaa.
Kun suutari lähti, sai isoisänisä havaita, että hänen lapikkaittensa pohjanaulat olivat kaikki sisäänpäin, joten pappa joutui purkamaan saappaista pohjat ja naputtelemaan ne uudelleen.
Minä voitin kansakoulussa raittiuskilpakirjoituksen, josta oli luvassa kirjapalkinto. Tähän päivään mennessä en ole sitä saanut. Mahtoikohan olla isokin vahinko.Olipa hupaisa juttu Makriina ek Tämän vois vetää parhaimmaksi jutuksi ja sen teenkin omilla valtuuksillani ama
- ensaanut
Makriina ek kirjoitti:
Olihan se raittiusliike jo 1800-luvulla.
Isoisäni isä teki raittiuslupauksen, joka oli niin jyrkkä, ettähän ei voinut tuoda kaupungista viiinapulloa suutarille, joka oli heillä talvikenkiä tekemässä. Suutarilla kun oli ristiäiset tulossa ja olisi pitänyt olla vähän parempaa tarjottavaa.
Kun suutari lähti, sai isoisänisä havaita, että hänen lapikkaittensa pohjanaulat olivat kaikki sisäänpäin, joten pappa joutui purkamaan saappaista pohjat ja naputtelemaan ne uudelleen.
Minä voitin kansakoulussa raittiuskilpakirjoituksen, josta oli luvassa kirjapalkinto. Tähän päivään mennessä en ole sitä saanut. Mahtoikohan olla isokin vahinko.@ Makriina ek
Tuolla ylempänä kehuin saaneeni raittiuskilpakirjoituksista lusikan, kyllä nyt tarkemmin miettien, se oli kirja, kirjanen. Kovin ohut, pehmytkantinen.
Mutta minulle, köyhän kodin kasvatille sillä oli oma, suuri itseisarvonsa, josta olin ylpeä.
Vieläkin se on tallessa. Sattui sisältökin sykäyttämään minua, päähenkilöstä löysin paljon omaa itseäni.
Muutaman lusikan sain koulun piirustuskilpailuissa.
Liekö kouluissa enää ollenkaan moisia kisoja?
Nyt mennään suoraan telkkariin kisaamaan koko kansan edessä. - Makriina ek
ensaanut kirjoitti:
@ Makriina ek
Tuolla ylempänä kehuin saaneeni raittiuskilpakirjoituksista lusikan, kyllä nyt tarkemmin miettien, se oli kirja, kirjanen. Kovin ohut, pehmytkantinen.
Mutta minulle, köyhän kodin kasvatille sillä oli oma, suuri itseisarvonsa, josta olin ylpeä.
Vieläkin se on tallessa. Sattui sisältökin sykäyttämään minua, päähenkilöstä löysin paljon omaa itseäni.
Muutaman lusikan sain koulun piirustuskilpailuissa.
Liekö kouluissa enää ollenkaan moisia kisoja?
Nyt mennään suoraan telkkariin kisaamaan koko kansan edessä.Lapselle palkinto on aina mieleenpainuva. Itse odotin kirjapalkintoani aikani, mutta en sitten sitä saanut, ja ajattelin, että ei lapsille annettuja lupauksia ole pakko pitää.
Se oli ainoa palkinto, jonka koulussa sain.
Kun oma poikani oli alakoulussa, voitti hän hiihtokilpailun, vaikka oli yskässä. Palkinnoksi tuli vain kunniaa ja opettajan kehut. "Opettaja sanoi, että olin REIPAS!" sanoi hän silmät sädehtien. Sen jälkeen opin minäkin kiittämään lapsia reippaiksi, kun asiat olivat luistaneet. Ihmeen arvostettu sana!
- Ramoona*
En muista kokeneeni mitään poliittisia jännitteitä ympäristössäni lapsena, kotona kehotettiin aina leikkimään kaikkien kanssa. Jotenkin muistelen, että muutamia evakkolapsia koulussa kiusattiin, mutta opettaja teki siitä lopun nopeasti. Kirkonkylällä asuttiin, oltiin kaikki tuttuja keskenämme, urheilukenttä ja talvella luistinrata kokosi kaikki kylän lapset ja nuoret. Mannerheimin Lastensuojeluliitto järjesti hiihtokilpailuja, joissa jokainen sai pienen palkinnon, parhaat hopealusikan. Minullakin on tusinan verran lusikoita eri urheilukilpailuista.. Me lähes kaikki naapuruston lapset kävimme pyhäkoulussa ja partiossa, olin vartionjohtajanakin muutaman vuoden pienemmilleni.
Kansakoulussa järjestettiin raittiuskilpakirjoituksia, joita varten luettiin ensin vihkosista kertomuksia Turmiolan Tommeista, jotka ensimmisen ryypyn otettuaan suistuivat katuojaan . Mieleen jäi tarina Osuuskaupan autonkuljettajasta, joka joi työpaikkansa, menetti perheensä ja kotinsa. Kirjoituskilpailussa lapsi osasi myötäillä vihkosen tarinaa ja minä muistelen saaneeni kirjapalkintoja. Ihmetytti, miten jotkut isännät tarinoissa ryyppäsivät kokonaisia maatiloja kurkusta alas.
Hyvä aihe ja aloitus , hienosti pidät huolta ketjustasi Rituliini !
Ystävällisin terveisin !Elämä oli silloin niin simmppeliä.Oli koettu sodat ja olimme kaikki yhdessä ja yksi kaikkien puolesta.
Kaiketi raittiusliike syntyi,kun sotarintamalta palanneet hävinneet rajojamme puolustaneet raihnaiset sotasankarit hukuttivat ne sodankauhut viinaan.
Mieheni kertoo aina,hän muistaa paremmin,kuinka rikkirevittyjä ne perheenisät olivat palattuaan sieltä siipeensä saaneina.
Jonnekkin kesäleirille minutkin laitettiin ,olin jo koulussa sillon . En edes muista missä se oli jossain lähellä tamperetta ,iso talo .
Lapsityövoimaa tarvitsivat , ja aamusta aikasin pellolle laitettiin meidät pikkutenavat.
Ja ruuastakaan en muista mitä se olis ollut , siellä pihalla oli lankuista tehty pitkä pöytä jossa seistiin rivissä ja kaikki söi varmaankin mielellään --olise sitten mitä vaan --kun oli sotaaika eikä kotonakaan ollut varmaankaan sen parempaa siihenaikaan.
Olin meidän perheen nuorin , ja isommat sisaret oli halkomettässä ,pinoja tekivät polttopuiksi.
Onneksi ei ainakaa selkään annettu , se olis jäänyt mieleen.
Teltassa nukuttiin , kaikilla oli kotoo saatu jotain vilttiä mukaan , --niin että kyllä oppi arvostaan kaikkea sitten kun sai jotain itselleen kun pääsi työhön ja oli omaa rahaa.Politiikasta keskustelivat aikuiset kotonani, kasvatti-isäni oli vasemmistolainen ja aktiivinen. Samoin aviomieheni kanssa joka oli RKP:läinen, keskusteli isäni usein, mutta hyvässä hengessä, heillä oli jopa hauskaa, muistelen heidän shakkia pelatessaan. Tosin äitini oli hieman kyllästynyt politiikan ainaiseen käsittelyyn, muistini mukaan.
Raittiusliike oli ajankohtainen kouluelämässä, järjestettiin asian tiimoilta näytelmiäkin, mutta partioon en silloin pyrkinyt, minulle riitti Hels. Et. seurakunnan tyttökerho, pesäpalloillat ja luistelu.
Myöhemmin jo avioituneena 2 lapsen äitinä suoritin tarvittavat kokeet partio-ohjaajan toimeen Espoossa, koska tarve oli nuorille silloin huutava, ja itselläkin poika sopivassa iässä.
Tervettä ja hauskaa toimintaa, mihin myös kulttuuri liittyi, juhlien järjestämisen muodossa, rahantarpeen vuoksi, materiaaleja piti hankkia kerran viikossa tapahtuviin kokoontumisiin. Toimintaa vaativat poikapartion pojat, solmujen opettelemista, metalli ja puuaskartelua ja valmiuksia tulenteosta ja metsässä orientoimiseen. Meripartio Vikingit oli ihana saaristolomineen, missä meitä 2 ohjaajaa hoiti 30-40 partiolaista teltta-ja muonitusvahvuudessa.
Bodomin murhien aikana olimme juuri Bodomjärvellä Helluntaina, jolloin se tapahtui, vavisuttava kokemus ja kuulustelut!
Onneksi lapsensa hakivat vanhemmat pois, me emme tienneet radion puutteessa, mitä lähitienoolla oli tapahtunut.
Eipä itsellenikään vene pääse vieläkään karkaamaan, ja uskoisin vieläkin pystyväni solmimaan verkkokassin puuvillalangasta, joskin se sattuu sormiin kovuudellaan:D
Tuo alkoholinkäyttö oli aivan tuntematonta itselleni, vasta päälle 40 ikäisenä oli tapana, joskus juhlissa kohottaa maljaa. Nyt voin hyvin nauttia lasin pari punaviiniä, jos mieli tekee, mutta varsinaista humaltumista en välitä.
Olen monasti ajatellut Väinöisää kiitollisuudella, ei hän koskaan kanssani tuputtanut politiikka, keskustella kylläkin eri näkökohdista, uskonnostakin.Se oli kaiketi sitä,kun lapsityövoimaa käytettiin.MIeheni muisisairas kertoo päivittäin,kuinka äitinsä vei hänet kahdeksan vuotiaana isoon maalaistaloon rengiksi ja sanoi:ole ahkera.Se oli sitä senaikaista porvariston ihmisarvon alasajoa.
Sotavetenaarit ovat kunnialla mitallinoitu,mutta tämä lapsi ja naisarjeimma joka olis myös mitallijen arvoinen,voiskohan Sauli heittää muutaman femman heidän eläkkeisiin,jotka todella ovat pohjamudissa- Makriina ek
Minulla ei ole noin katkeria kokemuksia, mutta siltikin olen sitä mieltä, että - kaikki kunnia sotaveteraaneille - sota-ajan siviiliväestö on jäänyt kokonaan ilman sitä arvostusta, joka sille ilman muuta kuuluisi. Sodan aikana lapsuutensa eläneet näkivät nälkää ja kärsivät kylmää, ja kuten edelliset kirjoittajat kertoivat, heitä hyödynnettiin töissä, joihin olivat aivan liian pieniä ja voimattomia.
Oikeinhan on, että nykyisin kauhistellaan lapsityövoiman käyttöä, mutta ei se aika ole Suonessakaan kaukana. - Tuo on niin totta!
Makriina ek kirjoitti:
Minulla ei ole noin katkeria kokemuksia, mutta siltikin olen sitä mieltä, että - kaikki kunnia sotaveteraaneille - sota-ajan siviiliväestö on jäänyt kokonaan ilman sitä arvostusta, joka sille ilman muuta kuuluisi. Sodan aikana lapsuutensa eläneet näkivät nälkää ja kärsivät kylmää, ja kuten edelliset kirjoittajat kertoivat, heitä hyödynnettiin töissä, joihin olivat aivan liian pieniä ja voimattomia.
Oikeinhan on, että nykyisin kauhistellaan lapsityövoiman käyttöä, mutta ei se aika ole Suonessakaan kaukana.Omakohtaisesti koettua, työmäärät olivat ylivomaisia myös äideillä ja isillä, jotka molemmat poikansa joutuivat sotaan antamaan, ensin vanhemman ja myöhemmin nuoremmankin.
Suru puserossa oli raadettava ja luovutettava kaikkea Kansanhuoltoon, oli leivottava näkkileipää valtavan suuria eroä lähetettäväksi rintamille, kotityöt maanviljelystyöt...
Viisi vuotta kauheaa aikaa kesti, puute jatkui sen jälkeenkin.
Jonkin kunniakirjan saivat sitten. Tuo on niin totta! kirjoitti:
Omakohtaisesti koettua, työmäärät olivat ylivomaisia myös äideillä ja isillä, jotka molemmat poikansa joutuivat sotaan antamaan, ensin vanhemman ja myöhemmin nuoremmankin.
Suru puserossa oli raadettava ja luovutettava kaikkea Kansanhuoltoon, oli leivottava näkkileipää valtavan suuria eroä lähetettäväksi rintamille, kotityöt maanviljelystyöt...
Viisi vuotta kauheaa aikaa kesti, puute jatkui sen jälkeenkin.
Jonkin kunniakirjan saivat sitten.Mummoni sinnikkyyttä minäkin joskus ihmettelen.Hän ihana rakastava lämminhenkinen ihminen menetti miehensä tukkikuorman päälle sydäninfarktin saaneena viiskymppisenä ja nuorimman ja vanhimman sodassa.
Voi jos luojani antaisi minullekin sitä mummini anteeksiantoa,eikä vain katkeruutta,että minkätähden minun poikani teki itsarin ja minkätähden joudun elämään tätä elämää muistisairaan kanssa.Elämäneväät kaiketi jaetaan eri luukulta,kuin ansaittu työeläke,näin sen näen amarituliini_38 kirjoitti:
Mummoni sinnikkyyttä minäkin joskus ihmettelen.Hän ihana rakastava lämminhenkinen ihminen menetti miehensä tukkikuorman päälle sydäninfarktin saaneena viiskymppisenä ja nuorimman ja vanhimman sodassa.
Voi jos luojani antaisi minullekin sitä mummini anteeksiantoa,eikä vain katkeruutta,että minkätähden minun poikani teki itsarin ja minkätähden joudun elämään tätä elämää muistisairaan kanssa.Elämäneväät kaiketi jaetaan eri luukulta,kuin ansaittu työeläke,näin sen näen amaLapsi oli mennyt pesuveden mukana.Siis mummoni menetti nuorimman ja vanhimman lapsensa sodassa.Meillä muistihöperöillä oli yksi kissa kadoksissa ja menin ihan panikkiin,löytyi kissa
Minunkin äitini kertoi, joutuneensa *pikkupiiaksi* siellä Hämeessä isoon taloon kesäksi. Ihan sydäntä riipaisee, kun ajattelen pientä tyttöä, joka ruokapalkalla, kantoi puuämpärissä vettä mäkeä ylös kuuratakseen hiekalla salin lattiaa. Monet ämpärit oli raastanut ylös ja sai työn tehtyä!
Mutta 8 vuotias, pienikokoinen oli äitikulta, ehkä 1.57 cm ja aina melko hoikka:) Sitkeä ja ahkera ihminen koko ikänsä, työelämässä lähinnä.
Ja kutojana jakkupuvuista pitsimekkoihin, lastenlapsillekin kaikkea ihanaa:D
Ei keitellyt hilloja kotiin, mutta keräsi paljon puolukoita myyntiin kesälomillaan, sanoisin näin kokeneena, että ruuanlaittajana oli keskinkertainen, enemmänkin ammatti-ihminen omalla alallaan ja hyvä kertoja, joskin hieman ankara kasvattaja.Kiitos teille ihanat ihmiset kannanotoistanne,me klaarattiin tämä ketju kunnialla loppuun.Mielipiteet olivat asiallisia,kiitos niistä.
Jos tämä ketju jatkuu,niin vastuu siirtyy lukijalle,näin savolaisittain ilmaistuna ama- *Kukkahame*
Ei ollut poliittista ei se ainakaan siltä tuntunut, koulussahan oli joka vuosi raittiuskilpakirjoitukset joiden arvostelu oli jossain muualla kuin omassa koulussa.
Se oli nk. iso juttu, ja yleensä aikaakin oli runsaammin kuin tunti, näin muistelen.
Pari kirjapalkintoa sain kansakouluaikana, keskikoulussa niitä kirjoituksia ei kai enää ollut, ei tule mieleen ainakaan.
Olikohan niin että oli raittius viikko jolloin koulu järjesti kirjoitukset?
Kotona puhuttiin joskus viinasta ja sen vaikutuksista, eihän se ollut yleistä silloin ja jos joku käyttäytyi omituisesti sanottiin että se on juonut viinaa, kyllä se siitä selviää kun nukkuu.
Muistan että kotona siitä viinasta valistettiin enemmän ja tietoa sai kysymällä. Ylä-Savon entisillä herännäisalueilla alkoholin käyttö oli suuri tabu - siksi kai salajuoppoja, tissuttelijoita olikin sitten siellä täällä.
Tuomitsin isoveljen ensimmäisen julkisen kännin vahvasti. Hän oli 16v. Ennustin, että viina vie 'pojan' hautaan.
Näin sitten pääs käymäänkin, yhdessä ylimääräisen lääkeannoksen kaa, alta 50v, muuten. Uskonnollisen, eristyneen kodin ilmapiiri oli ahdistava.
"Kirjahyllystä" löytyi pääosin vain uskonnollisuutta käsitteleviä kirjoja.- Makriina ek
Sieltäköhän salajuoppous on lähtöisin!
Savossa on yhä outo suhtautuminen alkoholiin. Se on tabu, josta ei puhuta, ja viinan juonti kielletään ehdottomasti, vaikka ei jalat kannata.
Savon maalaiskylissä on se tapa, että miehillä on pullot piilossa kivijalassa tai halkopinossa, ja sieltä sitten käydään ottamassa siivut mukamas muilta salaa.
Vieraita kestitään kahvilla ja pullalla, mutta sitten siirrytään tutustumaan auton moottoriin miesporukalla. Takaisin tullaan sitten viekkaasti hymyillen ja kovaäänisinä. Naisten rooli on olla huomaamatta.
Moni avioliitto kariutuu tähän typeryyteen, koska vaimo jaksaisi ehkä humalaisen miehen, mutta ei jaksa seurata sitä "salryyppäämistä" ja humalan kieltämistä vuodesta toiseen. - mitenkä
Makriina ek kirjoitti:
Sieltäköhän salajuoppous on lähtöisin!
Savossa on yhä outo suhtautuminen alkoholiin. Se on tabu, josta ei puhuta, ja viinan juonti kielletään ehdottomasti, vaikka ei jalat kannata.
Savon maalaiskylissä on se tapa, että miehillä on pullot piilossa kivijalassa tai halkopinossa, ja sieltä sitten käydään ottamassa siivut mukamas muilta salaa.
Vieraita kestitään kahvilla ja pullalla, mutta sitten siirrytään tutustumaan auton moottoriin miesporukalla. Takaisin tullaan sitten viekkaasti hymyillen ja kovaäänisinä. Naisten rooli on olla huomaamatta.
Moni avioliitto kariutuu tähän typeryyteen, koska vaimo jaksaisi ehkä humalaisen miehen, mutta ei jaksa seurata sitä "salryyppäämistä" ja humalan kieltämistä vuodesta toiseen.Mahtaa muslimeilla olla kun uskonto kieltää viinan käytön , purrskeleehan ne ainakin khatia, onko huume parempi. nuori polvi näkee ikätoveriensa ryyppäämistä, eiköhän siinä tule kiusaus vanhemmilta salaa juoda . Salaa on ryypätty joka puolella suomea, alkoholi on ollut tabu muutenkin kuin uskonnon takia.
- av
Kaikessa lähes on hyvää ja pahaa.
- jallaa....
Olisi kyllä asiaa että nuo miinukset ja plussa välittömästi käytästä.
Mielivaltaista ei mitään järkeä
Siinä olisi ainut järkevä uudistus
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1062585
- 1072042
Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee221867Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol2051570Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole41565Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen991507Palstan henkisesti sairaat ja lihavat
Täällä on sairaita, työttömiä ihmisiä kirjoittelemassa joilla ei ole tarkoituksena kuin satuttaa ihmisiä. Jos eksyt pals1031121- 581011
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi126983- 64976