Salaan Mieheltäni "Raskauden" koska en kestä hänen pettymystä:(

Hmm, mietin tässä vain, että miten itse yksin sitten kestäisit kovan tuskan jos niin huono onni jälleen sattuisi kohdalle? Luuletko, ettei hän huomaisi surua sinussa? Hän voisi tulkita sen väärinkin?
En usko, että on hyvä idea salata asiaa, vaikka se pahimmaan kohdalle sattuessa kipeä onkin. Eiköhän miehesikin ilon ohella ole varuillaan, kokemienne keskenmenojen jlk.
Oma mieheni ainakin myös tietää koska mulla on menkat, ja kun nyt toivotaan raskautumista yhden suuren menetyksen jälkeen, tiedän että hän kyllä haluaisi tietää, ja jopa vihjailee asiasta, kun valitan väsymystä tms.
En vielä tiedä olenko raskaana, puolet minusta toivoo että joo, puolet pelkää, että joo. Meillä on suuren suuri menetys takana, ja hyvä että kehoni on siitä vielä toipunut, ja pelko jäytää mieltä. Kun edellistä menetystä itken, tulee mieheni myös surulliseksi minut nähdessään. Tavallaan en sitä tietenkään haluaisi, mutta toisaalta mietin, että ehkä siinä on hänelläkin tilaisuus purkaa tunteitaan, joita muuten niin vähän ilmaisee.

Paljon onnea teidän uuteen raskauteen!