Mietityttää eräs asia. Olen päässyt narsistista fyysisesti eroon jo puoli vuotta sitten, mutta henkisesti hänen varjonsa on edelleen ylläni. En tunnu pääsevän eteenpäin elämässä, ihmissuhteista puhumattakaan. Ero narsusta oli pitkän pyristelyn jälkeen riipaiseva ja äkillinen (mukana myös viranomaisia), joka jätti luonnollisesti jälkeensä hirveän määrän kysymyksiä ja epävarmuutta. Tehty ratkaisu oli ainoa oikea, mutta tuntuu aika kurjalta jäädä roikkumaan näiden epäselvien asioiden äärelle. Samalla myös aika kultaa muistot, ja sitä alkaa epäilemään tekemiänsä asioita, kenties jopa kaipaamaan kiusaajaansa. Tahtoisin siis jonkinlaisen päätöspisteen sille sairaalloiselle suhteelle, jotta voisin jatkaa elämässäni eteenpäin.
Mikäli normaalin eroon päättyneen parisuhteen jälkeen asiat kovasti vaivaisivat, ottaisin varmaankin toiseen osapuoleen yhteyttä ja pyytäisin mahdollisuutta keskustella asioista. Tällöin kenties muistaisi taas miksi erottiin, miksi ei voi olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Ehkä ne vanhat haamut saisi samalla karkoitettua. Narsistin kanssa tämä ei ole mahdollista. Yhteydenotosta seuraisi mitä todennäköisimmin mitätöintiä, halveksuntaa, kenties jotain pahempaakin. Narsistilla tuskin olisi halua selvittää asioita, hänen intresseissään ei varsinkaan minun hyvinvointini olisi millään muotoa. Hän on kirjoittanut historian sellaiseen muotoon kuin hänelle sopii, eikä hän varmasti halua sitä kaivella auki jottei hänen illuusionsa romutu. En yksinkertaisesti uskalla edes miettiä yhteydenottoa, en ole tarpeeksi vahva "keskustellakseni" hänen kanssaan (lue: joutumaan manipuloiduksi). Itse asiassa en taida olla tarpeeksi vahva edes näkemään vilausta hänestä elävässä elämässä.
Mahdollisuuksia saada tietoja hänestä toki olisi: yhteiset entiset tuttavat, facebook tms. Olen tähän saakka vältellyt kaikkea hänestä saatavilla olevaa informaatiota. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, olisiko mun kohdattava hänet jollain muotoa jotta pääsisin eteenpäin. Joskus kuitenkin todennäköisesti häneen törmään myös ihan livenä, halusin tai en.
Kysymys muille pakoon päässeille - katkaisetteko välit totaalisesti, tuhoatte kaikki yhteiset muistot, ja yritätte yksinkertaisesti unohtaa riivaajanne? Vai yritättekö joskus onkia hänestä tietoa, jotta muistaisitte millaista kauhua elämä hänen kanssaan voi olla? Miten käsittelette jäljelle jääneitä avoimia kysymyksiä ja epävarmuutta?
Tuntuu että itse olen yrittänyt juosta niin pitkälle ja kovaa kuin mahdollista, ilman näkyvää tulosta. Pakoon juokseminen ei aina näytä auttavan....
Mikäli normaalin eroon päättyneen parisuhteen jälkeen asiat kovasti vaivaisivat, ottaisin varmaankin toiseen osapuoleen yhteyttä ja pyytäisin mahdollisuutta keskustella asioista. Tällöin kenties muistaisi taas miksi erottiin, miksi ei voi olla ko. ihmisen kanssa yhdessä. Ehkä ne vanhat haamut saisi samalla karkoitettua. Narsistin kanssa tämä ei ole mahdollista. Yhteydenotosta seuraisi mitä todennäköisimmin mitätöintiä, halveksuntaa, kenties jotain pahempaakin. Narsistilla tuskin olisi halua selvittää asioita, hänen intresseissään ei varsinkaan minun hyvinvointini olisi millään muotoa. Hän on kirjoittanut historian sellaiseen muotoon kuin hänelle sopii, eikä hän varmasti halua sitä kaivella auki jottei hänen illuusionsa romutu. En yksinkertaisesti uskalla edes miettiä yhteydenottoa, en ole tarpeeksi vahva "keskustellakseni" hänen kanssaan (lue: joutumaan manipuloiduksi). Itse asiassa en taida olla tarpeeksi vahva edes näkemään vilausta hänestä elävässä elämässä.
Mahdollisuuksia saada tietoja hänestä toki olisi: yhteiset entiset tuttavat, facebook tms. Olen tähän saakka vältellyt kaikkea hänestä saatavilla olevaa informaatiota. Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, olisiko mun kohdattava hänet jollain muotoa jotta pääsisin eteenpäin. Joskus kuitenkin todennäköisesti häneen törmään myös ihan livenä, halusin tai en.
Kysymys muille pakoon päässeille - katkaisetteko välit totaalisesti, tuhoatte kaikki yhteiset muistot, ja yritätte yksinkertaisesti unohtaa riivaajanne? Vai yritättekö joskus onkia hänestä tietoa, jotta muistaisitte millaista kauhua elämä hänen kanssaan voi olla? Miten käsittelette jäljelle jääneitä avoimia kysymyksiä ja epävarmuutta?
Tuntuu että itse olen yrittänyt juosta niin pitkälle ja kovaa kuin mahdollista, ilman näkyvää tulosta. Pakoon juokseminen ei aina näytä auttavan....
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hei vain! Olempa kirjoitellut tässä muutamia viikkoja mimimerkillä Jotain ymmärtämättä V jotain ymmartamatta. Luin kirjoituksiasi ja pähkäilyjäsi jopa ilahtuneena. En siksi, että olisin iloinen jouduttuasi epävarmaan tilanteeseen.
Vaan nuo ajatukset, mitä sinulla on, ymmärrän nimittäin niitä.
Täälläkin palstalla on moni IHMETELLYT, miksen ole jo katkaissut välejä narsistiin, joka on tehnyt minulle pahat ja rumat.
"Tuntuu että itse olen yrittänyt juosta niin pitkälle ja kovaa kuin mahdollista, ilman näkyvää tulosta. Pakoon juokseminen ei aina näytä auttavan...."
Juuri noin ajattelin myös itselleni käyvän. Pitäisi olla valmiuksia ja aitoja näkemyksiä tapahtumista. Olen pitänyt narsistin lähelläni "likaisillakin" konsteilla, eli kaikin mahdollisin tavoin. Se oli ensireaktio. Tajusin, että narsisti oli ainoa henkilö koko maailmassa, jolla oli minulle ratkaisun avain.
Niinpä olemme jatkaneet suhdetta, silläkin uhalla, että ainakin minä välillä jopa masennun. Välillä taas saan silmittömiä raivokohtauksia ja n. saa kuulla mikä on. Johtaa tietysti hänen haavoittumiseensa. No välillä vallitsee kauhun tasapaino. Olen kuitenkin päässyt henkisesti eteenpäin. Olen selvitellyt n. ilmiötä kiivaaseen tahtiin. Hoitanut työni ja harrastukseni. Laatinut strategioita, joilla pääsen eteenpäin elämässä.
Narsisti käy lämmittelemässä minua ja minä otan elämänpullasta rusinat, ja kakusta kermat.
Olen varsinaisen suhteemme jälkeen tutustunut häneen ihmisenä. Olen oppinut tuntemaan hänet avuttomana, rikkinäisenä, sairaana ja surullisena ihmisenä, joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta elää.
Tämä kaikki on tuonut minulle sielunrauhaa. Valtavan määrän tasapainoa ja onneakin. Ristiriitaa ja ahdistustakin on, mutta katson, että se on nyt pienempi paha kuin totaaliseen tietämättömyyteen jääminen olisi ollut.
Toisaalta: monet ovat selvitelleet asiaa jotenkin muuten, esim. narsistien tuki ry:n kautta, vertaistuen voimin. Myös voi hakea henkistä tukea esim. terapeutilta.
Jos kysyt muilta, on vaara, että ihmiset kaunistelevat ja silottelevat, jolloin et saa tietää totuutta. Joillain on niin "kauniit" periaatteet. Se tuskin sinua lohduttaisi.
Saadakseni oman varjoni joskus katoamaan lopullisesti, olen aloittanut tieni kulkemisen, hitaasti mutta varmasti. Suunta on selvä ja idea on hyvä jollei loistava. Uskon jonain päivänä olevani elämässä niin pitkällä, että muistan narsistin veikeänä ja pirteänä kaverina, jonka kanssa kuljimme taipaleen yhdessä kummankin elämän vaikeimpina aikoina. En toivo hänelle pahaa tulevaisuudessa.
Totuuden olen kuitenkin hänelle kertonut (en diagnoosia), vaan mitä muuten hänestä ajattelen. Se on ystävän reilu teko.Varokaa imartelijoita, Sudethan ovat usein lammasten vaatteissa"
"Itse asiassa en taida olla tarpeeksi vahva edes näkemään vilausta hänestä elävässä elämässä."
Tämä kertoo sinusta paljon. Tämän vuoksi en usko, että minun menetelmäni sopisi sinulle. Ei ollenkaan. Sinun kannattaa etsiä itsellesi kanavia, joissa voi asintunijan kanssa keskustella tilanteestasi. Tarvitset selkeyttä itsellesi. Ehkä käyt jonkun ammatti-ihmisen kanssa lävitse tapahtunutta ja sinun suhdettasi siihen. Varmasti parempi keino, kun mennä enää lisää sekoitettavaksi. Suosittelen.
"Täälläkin palstalla on moni IHMETELLYT, miksen ole jo katkaissut välejä narsistiin, joka on tehnyt minulle pahat ja rumat"
Niin minä ainakin olen ihmetellyt ja ihmettelen edelleen...joten kysymys kuuluukin mistä syystä sinä tarvitset narsistin elämääsi...
"Narsisti käy lämmittelemässä minua ja minä otan elämänpullasta rusinat, ja kakusta kermat."
Niin voisin ajatelle että itsekin tein niin siihen saakka...kunnes käsitin, että hän on narsiti(minun mielestäni)
ja tulin siihen tulokseen etten tarvitse, halua sellaista ihmistä elämääni...pelkästään ne hauskat satunnaiset hetket eivät muuttaneet sitä tosiasiaa etten voisi arvostaa häntä sellaisena kuin hän loppupeleissä minulle näyttättyi...
Enkä olisi voinut arvostaa itseänikään...että minä olisin sietänyt mitätöintiä itseäni ja elämääni kohtaan...ja siirtänyt syrjään oman pahan olon tunteeni...vain noiden hauskojen hetkien vuoksi...
Tietyllä lailla katsoin ansaitsevani jotain parempaa parisuhderintamalla kuin pelkkän seksisuhteen..elämää ilman miestäkään en pelännyt, siitäkin vuosien kokemus jo takana avieroni jälkeen...
"Olen varsinaisen suhteemme jälkeen tutustunut häneen ihmisenä. Olen oppinut tuntemaan hänet avuttomana, rikkinäisenä, sairaana ja surullisena ihmisenä, joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta elää.
Tämä kaikki on tuonut minulle sielunrauhaa. Valtavan määrän tasapainoa ja onneakin. Ristiriitaa ja ahdistustakin on, mutta katson, että se on nyt pienempi paha kuin totaaliseen tietämättömyyteen jääminen olisi ollut."
Tässä on vastaus, miksi olen jatkanut suhdetta. Tietysti suhteen jatkamiseen vaikuttaa myös moni muu asia. En tunne esim. tarvetta alkaa seurustelemaan jonkun muun kanssa. Heti kun alkaa sellaiset tuntemukset (JOS yleensä koskaan alkavat), siirrän hänet syrjään. Ainakin nyt kuvittelen niin. Enhän tiedä, suostuuko sovinnolla siirtymään... No, ehkä hän sitten ylittää itsensä ja tekee comebackin.:))
Sitä odotellessa, voihan täällä kirjoitella.
.
"Tässä on vastaus, miksi olen jatkanut suhdetta"
Niin vastasit ..."Olen varsinaisen suhteemme jälkeen tutustunut häneen ihmisenä. Olen oppinut tuntemaan hänet avuttomana, rikkinäisenä, sairaana ja surullisena ihmisenä, joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta elää."
Mutta kysyinkin tällä tavoin... "joten kysymys kuuluukin mistä syystä sinä tarvitset narsistin elämääsi..
Että onko siihen vastaus tämä..."Tämä kaikki on tuonut minulle sielunrauhaa. Valtavan määrän tasapainoa ja onneakin. "
Ettäkö tuo alkuun kaikin tavoin mitätöimäsi(alkkis, seksiaddikti, henkisesti vajaa, painoarvoltaan tyhjä, seksuaaliselta kapasiteetiltaan riittämätön) kumppani ja hänen hoo-alkuiset alkkis naisensa...
Saavat sinut tuntemaan nyt itsesi tasapainoiseksi ja onnelliseksi ja olet saanut sielullesi rauhan...kun olet "koulutuksellasi" hänet tällaiseksi..."Olen oppinut tuntemaan hänet avuttomana, rikkinäisenä, sairaana ja surullisena ihmisenä, joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta elää."
Mutta jätät toki mahdollisuuden itsellesi...siirtää hänet syrjään jos löydät uuden kumppanin...
Niin mietis vielä noita kahta peräkkäistä kommenttiasi...
"Olen varsinaisen suhteemme jälkeen tutustunut häneen ihmisenä. Olen oppinut tuntemaan hänet avuttomana, rikkinäisenä, sairaana ja surullisena ihmisenä, joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta elää"
"Narsisti käy lämmittelemässä minua ja minä otan elämänpullasta rusinat, ja kakusta kermat."
Ensin kerrot tässä tämän hetkisen mutu tuntumasi hänestä tähän tapaan...että hän on avuton, rikkinäinen, surullinen, sairas ihminen joka etsii sijaa ja paikkaa maailmasta...
Sitten kerrot omasta syystäsi jatkaa suhdetta/suhtautumistavastasi tuohon sairaaseen, rikkinäiseen, surulliseen,avuttomaan ihmiseen..."minä otan elämänpullasta rusinat, ja kakusta kermat."
Jotenkin kuullostaa hyvinkin samalta kuin se minunkin Ännäni kertoma, miten häki koki auttavansa useita naisia joilla oli ollut/on narsisti mies...tarjoamalla heille hetken lämpöä ja läheisyyttä(=seksiä)
Että kuullostaa hyvinkin siltä, että sairaasta, avuttomasta, rikkinäisestä, surullisesta ihmisestä...yritetään nyhtää vielä edes jotain irtiotettavaa...käyttäen hyväksi hänen avuttomuuttaan, sairauttaan, rikkinäisyyttään...
:))Huumoria riittää. Elämä on joskus myös tragikoomista, ei voi mitään.
No onhan se se narsisti tietenkin, joka "tunkee". Mutta kun hän on ollut aina samanlainen ja tulee olemaan. Elämässä voi säntillisellekin ja määrätietoiselle rauhalliselle ihmiselle tulla vaiheita, jolloin ovat hyvät neuvot tarpeen. Kaikki ei etenekään suunnitelmien mukaan. Joutuu etsimään myös paikkaa ja sijaa. Monet hyvätkin suunnitelmat ja saavutukset pettävät.
Kaikki ihmiset enemmän tai vähemmän käyttävät toisiaan hyväkseen. Se on luonnollista. Narsistissa se vain korostuu. En ole hänen kanssaan alkanut seurustelemaan hyväksikäyttötarkoituksessa, vaan rakkaudesta. Hän on vain näyttänyt todelliset karvansa tässä muutamassa vuodessa.
Niinpä: tilanne on mikä on. Olen nyt tässä vaiheessa hänen kanssaan. Ja hän on kavalat ja rumat tehnyt. Mitä häne ei narsisminsa vuoksi ole voinut välttää. Vaan hän tekee niitä vääjäämättä, sisäisen luonnonvoiman pakosta. -Vaikka minä olen häntä kiivaasti silti puhutellut. Onkin siistinyt tapojaan jonkun verran. Puheitaan tosi paljonkin. En kuuntele mitään oheisseksijuttuja ollenkaan. Olen jämpti siinä. Tavat pitää olla vaikka huonommatkin. Kuten olen jo todennut.
"Että kuullostaa hyvinkin siltä, että sairaasta, avuttomasta, rikkinäisestä, surullisesta ihmisestä...yritetään nyhtää vielä edes jotain irtiotettavaa...käyttäen hyväksi hänen avuttomuuttaan, sairauttaan, rikkinäisyyttään..."
JA HÖPSIS! Tuo on tekstitekninen maalaus. Huomasin toki kirjoittaessani, että siitä saa tuollaisen. Nyt voit sitten kuitenkin ajatella, miksi sanoin yhä rakastavani häntä. Ja että annan hänelle mahdollisuuden. En käytä häntä häikäilemättömästi hyväkseni, kuten narsisti tekisi. Hän on käyttänyt minua hyväkseen. Ja en aio enää puolustella lisää itseäni tähän tyyliin. En ole narsisti, ja se on päivän selvää.
En ole altavastaajana narsistin teoille. Enkä kanna syyllisyyttä narsistin teoista. Enkä hänen sairaudestaan. Minulla on aikaa ja sydäntä lapsille. Naapurien, sukulaisten ja kaikkien lapsille, ketkä minua tarvitsevat. En ole missään roolissa koskaan ollut kehittämässä tuollaista häiriötä kenellekään.
Kuten olen sanonut, olen tämän kaiken sanonut myös hänelle, mitä olen tänne kirjoittanut, paitsi tuota potentiaalista n.diagnoosia. Mutta lusikka on minunkin otettava kauniiseen käteen. En tilannut narsistia elämääni, vaan se yllätti minut täysin. Undestand?
"Kuten olen sanonut, olen tämän kaiken sanonut myös hänelle, mitä olen tänne kirjoittanut, paitsi tuota potentiaalista n.diagnoosia."
Niin, kerroitkin jo tuon...
" Välillä taas saan silmittömiä raivokohtauksia ja n. saa kuulla mikä on."
ja olet toki täälläkin meillekkin kertonut hänen olevan mm.alkkis, seksiaddikti, henkisesti vajaa, painoarvoltaan tyhjä....
Nyt kerrot hänen olevan surullien, rikkinäinen, avuton, sairas ihminen...
Jotenkaan ei vain sovi minun maailmankuvani kanssa yksiin, että sairaalle, avuttomalle, surulliselle ihmisille joka välissä kerrotaan/raivotaan miten monella tapaa epäkelpo hän on...
ja silti tuon mitätöidyn ja sairaan ihmisen pitäisi antaa häntä arvostelevalle ihmiselle...ne rusinat ja kermat...tehdä arvostelija tyytyväiseksi...
"Nyt voit sitten kuitenkin ajatella, miksi sanoin yhä rakastavani häntä. Ja että annan hänelle mahdollisuuden."
niin mahdollisuuden mihin...parantumiseen narsismistaanko vaiko mahdollisuuden yrittää tehdä sinut tyytyväiseksi...
Jotenkin vaan tuo kaikki millä tavalla olet aiemmin kuvannut/mitätöinyt kumppaniasi ja miten kuvaat häntä nyt...surullinen, avuton, rikkinäinen...sopii mielestäni paremminkin uhriin kuin narsistiin...
"Jotenkin vaan tuo kaikki millä tavalla olet aiemmin kuvannut/mitätöinyt kumppaniasi ja miten kuvaat häntä nyt...surullinen, avuton, rikkinäinen...sopii mielestäni paremminkin uhriin kuin narsistiin... "
No ota käyttöön nyt ne tiedot, kun käsitin, että olet kirjallisuutta aiheesta jonkinverran kahlannut.
Minun käsittääkseni narsistia voi loukata. Hän kokee narsistista haavoittumista.
Myönnän, että tarkoitukseni on ollut "palautaa maanpinnalle" se niljakas hyväksikäyttäjä, joka hän on. Minulle näet ei tehdä sellaista "ilmaiseksi", jos ikinä voin asiaan vaikuttaa.
Väittää rakastavansa minua... Ehkä niillä tunteillaan mitä hänellä on...
Ei n:n kanssa voi keskustella tyyliin: voi voi, miksi nyt noin teit. minulle tuli niin paha mieli.. Tai voi, mutta ei tuota tulosta. Sama meno jatkuu. Lue Vaknin oppaasta, miten narsistin kanssa toimitaan. Olen tiennyt tämän luonnostani.
Jos tyyppi on tuollainen, ei se enää ihmisen puhetta ymmärrä. Ainakaan hevin. Sille puhutaan samaa kieltä, jota se itse puhuu, niin menee paremmin perille. Minä nyt en vain kostoseksillä itseäni likaa...
Ja eipähän tuo näy pysyvästi loukkaantuneen, vaan nauttii myös minusta, täysin siemauksin. Kahden kauppa, tässä vaiheessa. Miksi narsistille olisi kaikki keinot luvallisia, ja n:n kumppanin pitäisi vain itkeä ja korkeintaan nuolla haavojaan. Niin, MIKSI? Vastaapa siihen!
Odottelen mielenkiinnolla vastausta.
"Jos tyyppi on tuollainen, ei se enää ihmisen puhetta ymmärrä. Ainakaan hevin. Sille puhutaan samaa kieltä, jota se itse puhuu, niin menee paremmin perille."
Noh...vastaan tähän ilman Vakninia, että itse mieluusti seurusteleisin ja nautin ns tasa -arvoisesta kumppanista...jolle voi/saa puhua ihmisten kielellä...
mutta noh...rakkautta ja suhteita on monenlaisia...teidän on tuollainen...jossa ei kauniisti puhuta eikä kumppania kunnioiteta eikä arvosteta...,
"vaan nauttii myös minusta, täysin siemauksin. Kahden kauppa, tässä vaiheessa"
Niin kahden kauppa...vakka kantensa valinnut..."se narsistin viimeinen kumarrus estradilla"...uhri on muuttunut narsistin kaltaiseksi...
Tiedä sitten kumpi oli ensin kumpi...mutta hyvä kuitenkin kun olette kumpikin toisiinne, suhteeseenne ja elämäänne tyytyväisiä...
"Niin kahden kauppa...vakka kantensa valinnut..."se narsistin viimeinen kumarrus estradilla"...uhri on muuttunut narsistin kaltaiseksi..."
:)) Olen "puhtoinen", häne sitten taas ei.
":)) Olen "puhtoinen", häne sitten taas ei. "
Niin mene ja tiedä, mitä mieltä hän olisi asiasta jos hänellä olisi mahdollisuus sanoa mielipiteensä...
Mutta tästä kai molemmat olette samaa mieltä...
"Tiedä sitten kumpi oli ensin kumpi...mutta hyvä kuitenkin kun olette kumpikin toisiinne, suhteeseenne ja elämäänne tyytyväisiä."
Tai ainakin sinä ainakin vaikutat tyytyväiseltä...
"Tai ainakin sinä ainakin vaikutat tyytyväiseltä... "
Niin, minä olen suht´koht´ tyytyväinen, ja tulevaisuudessa ehkä vieläkin tyytyväisempi. En myöskään tiedä hänestä, mutta narsistin ennuste... Jos pitää paikkansa. Mutta ainakin minä jätän sen pienen mahdollisuuden tähän juttuun, että olisin erehtynyt, ja hänenkin onnensa kääntyisi paremmaksi. Ehkä on sitten tehnyt sen minun avullani, jos kääntyy. Olisi sitten hänen elämänsä ensimmäinen onni.
Toivottavasti jatkuu onni, vaikka minä hänet joskus jättäisin, että olisi niin vahvalla ja terveellä pohjalla. Eikä vain näiden "lähderakennelmien". Epäilen, että muuta olisi.
"Mutta ainakin minä jätän sen pienen mahdollisuuden tähän juttuun, että olisin erehtynyt, ja hänenkin onnensa kääntyisi paremmaksi. Ehkä on sitten tehnyt sen minun avullani, jos kääntyy. Olisi sitten hänen elämänsä ensimmäinen onni"
Niin aina on olemassa sekin mahdollisuus että olet erehtynyt eikä hän olekkaan narsisti...
mutta onko sen väliä...kun olette kuitenkin löytäneet yhteisen tavan kommunikoida ja olla suhteessa ja kaiken vääntämisen jälkeen nyt sinäkin nautit ja olet tyytyväinen suhteeseesi...ja vaikutat toivorikkaalta myös tulevaisuuden suhteen...
"mutta onko sen väliä...kun olette kuitenkin löytäneet yhteisen tavan kommunikoida ja olla suhteessa ja kaiken vääntämisen jälkeen nyt sinäkin nautit ja olet tyytyväinen suhteeseesi...ja vaikutat toivorikkaalta myös tulevaisuuden suhteen... "
Suhteissahan on erilaisia vaiheita. Eihän meidänkään suhteemme ole aina tällaista ollut. Miksi se tulisi tällaisena säilymään. Odotan mielenkiinnolla, millaiseksi muuttuu, jos jatkamme suhdettamme.
Oletko sinä muuten onnellinen nykyisessä suhteessasi? Vai tuntuuko sinusta, että menneisyys seuraa kintereillä?
Ei millään pahalla, vaan ihan hyvällä. Onko sinulle tullut mieleen minun kertomukseni myötä, että olisit tehnyt liian pikaisen tai vääränlaisen ratkaisun itse n:si suhteen? Tai oletko hiukan epävarma kuitenkin?
Hän ei ehkä ole enää tosissaan kiinnostunut sinusta, koska olet toisen. Jos olisit yksin, eikä sinulla olisi ollut muita, ja hän tietäisi sen, hän saattaisi "kosia" sinua ihan toiseen tyyliin. Vaikka n. ei olisikaan niin voimallisesti uskollisuuden perään kuin LR, sen vaikutus on silti järisyttävä, vaikka n. yrittääkin vaikuttaa välillä välinpitämättömältä tilanteen pakosta. Kun ei voi koskaan tietää... aivan varmasti, mikä häntä odottaa.
"Onko sinulle tullut mieleen minun kertomukseni myötä, että olisit tehnyt liian pikaisen tai vääränlaisen ratkaisun itse n:si suhteen"
nauraa...juu ei ole...minun ja Ännäni tarinassa ei ole tuollaista onnellista loppua kuin teidän tarinassanne...minä oikeasti en halua sellaista miestä kuin hän on...
"Hän ei ehkä ole enää tosissaan kiinnostunut sinusta, koska olet toisen."
noh, hän ei ollut tosissaan kiinnostunut minusta silloinkaan kun olin ns. vapaa nainen...hän halusi vain seksiä minulta...
"Jos olisit yksin, eikä sinulla olisi ollut muita, ja hän tietäisi sen, hän saattaisi "kosia" sinua ihan toiseen tyyliin."
Joo voishan hän yrittää vongata sitä seksiä varmaan vielä voimallisemmiin jos olisin nyt yksin...voihan sitäkin halutessaan nimittää kosiskeluksi...mutta ei se mitään muuttaisi...
Nykyinen suhteeni tyydyttää minua enemmän ...kuin aikaisempi suhde Ännääni...jolle olin olemassa vain hänen seksuaalisia tarpeitaan varten...
Elämä on valintoja...ja kukin valitsee itse...sen perusteella mikä itsestä tuntuu hyvältä...
ja uskon kyllä, että Ännälläni on ihan riittävästi seksikumppaneita ilman minuakin...etten usko hänen mitenkään oikeasti kaipaavan minua...
mutta kuten jo toisaalle laitoinkin...onnea teille...nauttikaa toisistanne...
se että olette elämän lahja toisillenne...oli kauniisti sanottu...
Aika parantaa - henkinen riippuvuus säilyy vuosia, minkä huomaa siitä, että aluksi exä on mielessä päivittäin, vuoden päästä ehkä kolmen päivän välein, kahden vuoden jälkeen kerran viikossa, jne.
Jotta henkisentä riippuvuudesta pääsisi nopeammin eroon, niin kannattaa hankkia jokin toinen henkinen riippuvuus vaikka johonkin harrastukseen, yms. Kun aivoilla ei ole aikaa samojen ajatusten kelaamiseen 55834440:ta kertaa, niin uuden riippuvuuden aiheuttamat ajatukset toimivat samalla tavalla kuin jokin nikotiinipurkka entiselle tupakoitsijalle.
"Vai yritättekö joskus onkia hänestä tietoa, jotta muistaisitte millaista kauhua elämä hänen kanssaan voi olla? Miten käsittelette jäljelle jääneitä avoimia kysymyksiä ja epävarmuutta?"
Noh...minun suhteeni sen verran "kesy", ettei minulla mitään varsinaisia kauhukokemuksia ole...suhdekin päättyi suht helposti...annoin hänen jäädä siihen luuloonsa, että hän oli se joka suhteen päätti...tavallaan päästin hänet pahasta(minusta)
ja tuolla linjalla olen vastaillut hänen nykyään satunnaisiin yhteydenottoihinsakin...että jos kuitenkin seksiä vielä...
Mitä tulee tuohon ns. tiedon hankkimiseen hänestä...en ole varsinaisesti hankkint tietoa nimenomaan hänestä, mutta narsismista ja kaikesta siihen liittyvästä kyllä...
kuin myös pyrkinyt löytämään itsestäni ne syyt...miksi minä ylipäätänsä antauduin tuollaiseen suhteeseen...
Noh, me tapasimme tässä livenä kesän aikana, lähes vuoden jälkeen...satuttiin samaan tanssipaikkaan...ja hän haki minua tanssimaan...
Joiain vuorosanoja siinä tanssin aikana vaihdettiinkin, hän alkuun kertoi kaivanneensa minua oikeasti...naureskelin sille, jotain vastasinkin mutta uskoisin että hän ymmärsi etten oikeasti uskonut siihen "kaipauksen" aitouteen...
Muuten kohtaamisesta jäi itselleni sellainen jälkimaku, että mitä hittoa minä aikoinani tuossa miehessä näin...niin että antauduin siihen suhteeseen...niin vieraalta hän tuntui siinä kohtaa...
Noh...tuosta tapaamisesta tais mennä kuukausi, kun hän jälleen menneitä muistellen lähestyi minua tyyliin, että jos sitä seksiä, kun hänen niin tekee mieli...johon vastasin ystävällisen asiallisesti ettei minun mieli seksiä sinun kanssasi......
Johon hän pienen väntämisen jälkeen vastasi anteeksipyynnöllä pahoitellen typeryyttään...tyyliin, että olihan hän nähnyt tansseissa, miten onnelliselta olin näyttänyt uuden kumppanini kanssa...
Mutta joo...voisin sanoa että jonkinlaista henkistä riippuvuutta lie minullakin...olen vain vaihtanut Ännäksi nimeämäni henkilön ajattelemisen...tähän täällä oloon...keskusteluun narsismista ja kaikesta siihen liittyvästä...
etten juurikaan ajattele henkilökohtaisella tasolla nimenomaan häntä ja hänen tekemisiään/sanomisiaan...vaan kummastelen enempikin sitä...miten paljon samankaltaisuutta narsisteiksi nimetyissä henkilöissä onkaan...
Mutta ajattelen minä kyllä sitäkin, että tästäkin pitäisi yrittää alkaa irrouttautumaan...kun minulla ei ny sitä narsistia sillä tavoin ole elämässä...enkä koe kaipaavani enää edes myötätuntoa itselleni...sen kummemmin kuin mitään oikeutuksen tarvetta itselleni mennyttä kumppaniani ajatellen...
Että tavallaan en enää ole koukussa narsistiin vaan narsismiiin aiheena...josta en ennen tuota suhdettani tiennyt mitään...paljon olen myös tämän täällä olon ja narsismiin tutustumisen myötä oppinut myös itsestäni...
Tavallaan tuo suhde oli tietynlainen koetinkivi minulle sen mittavan työn kanssa jonka tein koskien itseäni...avioliittoni päättymisen jälkeen...
Että tavallaan kun sitä mitätöintiä alkoi enenivissä määrin tulla suhteen loppupuolella niin minä katsoin viisaaimmaksi päättää suhteen...
että kyllä..läheisriippuuvuuttakin voi hallita siten ettei ny sentäs kaikkiin tyyppeihin jää roikkumaan kun tunnistaa oman pahan olonsa suhteessa...
vaikka tuntuuhan sekin kummalta...että narsisti joka kaikin tavoin mitätöi kumppaniaan...riippuu itse siinä huonoksi kokemassaan kumppanissa...
Moikka
Olen kokenut saman!
En uskonut silloin, että kukaan olisi voinnut kokea mitään vastaavaa, sillä kaikki vaikutti niin järjettömältä. Kaikki päättyi kuin seinään kun hän päätti ettei hän voi enää hyödyntää minua, sitten alkoi helvetti rikosilmoituksineen, pidätyksineen, lähestymiskieltoineen, mustamaalauksineen...
Narsistien uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmässä vasta tajusin, ettei se minun kokemani ollutkaan niin ainutlaatuista.(sinnekkin osasin mennä vasta terapian jälkeen)
Jos haluat jutella, niin mene treffien puolelle ja laita viesti tunnukseni on virta.samuli, voidaan käydä vaikka kahvilla juttelemassa ja voin antaa jotain kirjallisuutta.
Kun makasin vanhempieni lattialla ja olin saannut lähestymiskiellon lapsiini, niin työkaverit nostivat minut elävien kirjoihin. Autan mielelläni, jos vain voin, tiedän mikä helvetti tämä tilanne on!
Mulla on ihan samanlainen fiilis. Kun kärsin kaikkein kauheimmasta kohtelusta, luulin olevani syvimmässä helvetissä, enkä voinut kuvitella kenenkään joutuvan kokemaan vastaavaa. Muiden uhrien kokemusten jälkeen pikku hiljaa alkoi kuitenkin hahmottua, että narsistit toimivat lähes aina samoin, ainoastaan keinojen voimakkuus vaihtelee. Tuntuvat toimivan täysin samalla tavalla myös silloin kun asiat vielä näennäisesti ovat hyvin. Se oli jonkinlainen oivallus heti alkuun, havainto siitä ettei ko. ihminen ollut mitenkään "spesiaali". Kaikki noudattavat samaa kaavaa. Siinä mielessä uskon kyllä ehdottomasti vertaistuen voimaan. Kiitos tarjouksesta, pistän ehdottomasti harkintaan...
Kaverit mutkin nostivat lopulta ylös, en olisi itse päässyt irti. Olin pelkkä ihmisraunio, mutta onneksi läheiset näkivät heti että jokin on pahasti vialla. Narsistini toki ymmärsi sisimmässään että näin kävisi jos pitäisin yhteyttä ystäviini, ja yrittikin kaikin keinoin uhkailemalla saada mut eristäytymään ja katkaisemaan välini läheisiini.
Ristiriitaista on se, että kaikkien näiden oivallusten jälkeenkin ajatukset usein häneen harhailevat. Ulkopuolinen ihmettelee varmasti vielä enemmän, miksen vain unohda tätä sairasta ihmistä ja jatka eteenpäin. Kunpa se olisikin niin helppoa...
Minun entinen teki parisuhteen aikana vaikka mitä ja minä ymmärsin ne asiat vasta romahduksen jälkeen, tuntui kun olisi avannut oven ja ollut kuussa.
Siellä on lasten pahoinpitelyä, kun olen ollut poissa, lasten eriarvoistamista, sidosten katkaisemista omiin sukulaisiini ja vaikka mitä, osa sellaisia, mistä en tule ikinä pääsemään yli. ja tästä kaikesta huolimatta, joskus kaipaan häntä (Olen minäkin tavan banaanipää).
Eli se on minullakin edelleen työn alla, mutta toisaalta se kertoo siitä, että sinulla ja minulla oli aidot tunteet mukana ja ei sitä pidä hävetä.
Jos kaipaat vastauksia, niin voi olla, että tieto on jo sinulla kunhan joku esittäisi oikeat kysymykset. Minulla oli upea psykologi ja hän osasi tehdä sen. Vastaukset voivat olla kyllä aika kipeitä aluksi, mutta siitä se ylipääseminen lähtee.
Ja koska heillä on yleensä kaava sama, niin saman kokenut voisi myös tietää jotain, mitä ei uskoisi, koska kyse on eri suhteesta.
Kannattaa vaan elää niin normaalia elämää kuin suinkin ja antaa ajan hoitaa asia. Yrittämällä pähkäillä liikaa näitä asioita ei sille asialle voi oikein mitään. Uusi elämä, uudet haasteet, vanha kannattaa haudata ja uhohtaa. Välit kannattaa katkaista kokonaan ja yrittää pelkästään unohtaa. Mitä vähemmän mietit koko ihmistä sen parempi. Ne hemmot eivät paljoa piittaa miten jaksat ja miten voit ja mietitkö vai et, ne elää täysillä jo uutta elämää, elä siis sinäkin ja lakkaa hukkaamasta kallista aikaasi mokomaan.
"Ne hemmot eivät paljoa piittaa miten jaksat ja miten voit ja mietitkö vai et, ne elää täysillä jo uutta elämää, elä siis sinäkin ja lakkaa hukkaamasta kallista aikaasi mokomaan."
Tuo on osuvasti kirjoitettu. Ehkä ne kännipäissään jonkun tekstarin tyrkkää, mutta ei kannata vastata, jos oikeasti haluaa päästä eroon. Kyllä niillä "meitä höynäytettäviä riittää", varsinkin jos sattuu olemaan komea ulkokuori ja muodikkaat vetimet. Sielu niillä on kuitenkin ihan pikkupojan asteella.
Olen katkaissut välini narsistiexääni lopullisesti. Se on ainut oikea tie. Minkäännäköistä yhteydenottoa ei pidä tehdä, eikä kaivella hänestä tietoja. Elä omaa elämääsi.