Beatlesin fanittaminen - samojen, yksien ja samojen äänitteiden rullaaminen vuodesta toiseen ilman toivon kipinää paremmasta - on jotain syvästi surullista.
Beatles ei edusta laatua, vaan kevyttä poppimusaa. Kevyessä poppimusassa se on sitten etevä, mutta tällä ei ole mitään väliä. Pop on tuomittu epäonnistumaan, se on rakennettu kaupallisuudelle.
Vain klassinen on ratkaisu moiseen pulmaan. Jos kuuntelee poppia ja tulevaisuudessa ei tahdo musiikin annin parissa kyllästyä, on oltava joko epämusikaalinen tai sitten alettava kuunnella klassista.
Beatles ei edusta laatua, vaan kevyttä poppimusaa. Kevyessä poppimusassa se on sitten etevä, mutta tällä ei ole mitään väliä. Pop on tuomittu epäonnistumaan, se on rakennettu kaupallisuudelle.
Vain klassinen on ratkaisu moiseen pulmaan. Jos kuuntelee poppia ja tulevaisuudessa ei tahdo musiikin annin parissa kyllästyä, on oltava joko epämusikaalinen tai sitten alettava kuunnella klassista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ilman toivoa paremmasta...
Totta.Tuo on ollut tilanne klassisessa jo Motzartin jälkeen.
Sitten tuli the Beatles ja antoi toivoa.
Mistä ihmeestä Beatles antoi toivoa sinun mielestäsi? Paremmastako?
Totuus on se, että jo renessanssin ajalta on tullut suuria säveltäjiä, kuten Palestrina, sitten barokista, klassismista, romantiikan eri vaiheilta ja jopa romantiikan jälkeen on tullut jatkuvasti mestareita, joita ei voi laittaa objektiivisesti järjestykseen, koska objektiivisesti he ovat kaikki a-sarjaa.
Mozartia parempana ja kiinnostavampana monet pitävät mm. Beethovenia, Chopinia ja Mahleria - kaikki syntyneet Mozartia myöhemmin.
Minusta Bach on paras...
Joka tapauksessa, kaikki nämä(kin) nimet ovat jotain sellaista, johon sinun EHDOTTOMASTI pitäisi tutustua. Ehkä sinussa Beatles-onneton ei sitten ole toivon hiveniäkään. :(
Toivoa että nykyihminen voi tehdä musiikkia eikä kyky jäänyt historiaan.
Voi tietysti - esimerkiksi Rautavaara. Mutta hänhän ei kelpaa sinulle. Miksi niin olikaan?
kuuntelijat voi laskea sormin. Miksi?
Epämusikaalisuus, pääselityksenä. Mikäs sinulla sitten?
Vaikkei Rautavaara keikuta pyllyä, hänen suosionsa on itseasiassa aika iso, eikä sitä todellakaan lasketa (yhden ihmisen) sormin.
Klassiselle musiikille on luvassa myös kestävää ja jatkuvaa, sukupolvet ylittävää suosiota elävänä musiikkitaiteena toisin kuin toistaiseksi millekään popille.
Eihän E j rautavaaraa edes soiteta livenä
No huhhuh.
Poppia tai ei, minulle The Beatles edustaa musiikin perustaa. Johtuneeko siitä että olen kuullut sitä pienestä asti.
Eiköhän tämäkin ole makuasia. Jos SINÄ pidät klassisesta, se ei tarkoita että muiden pitäisi. Itse olen kuunnellut classista radiosta viime aikoina, menee siis sekin puoli.
Haluaisin tarkentaa kantaasi sillä tapaa, että surullisempaa on jos musiikkimaku ei ikinä muutu tai laajene!!
Beatles on tullut jäädäkseen. Ette te voi tietää kauanko sitä tullaan kuuntelemaan.
"Poppia tai ei, minulle The Beatles edustaa musiikin perustaa"
Musiikin historiassa Beatles ei kuitenkaan edusta yhtään mitään.
"Jos SINÄ pidät klassisesta, se ei tarkoita että muiden pitäisi."
Tässä koitetaan vain selittää, mitkä asiat tekevät sävellyksestä hienon, ja miten klassisessa musiikissa on täysin ylivoimainen musiikillinen sisältö ja loputon rikkaus (toisin kuin säkeistösävelmissä eli popbiiseissä).
"Itse olen kuunnellut classista radiosta viime aikoina, menee siis sekin puoli".
Sorry, muttet kuulosta musiikki-ihmiseltä. Musiikin harrastaminen ei ole vähän radiosta kuuntelemista mentaliteetilla 'kyllä tämä menee'. Popin ja rokin osalta noin voi olla, mutta laatumusiikin osalta sun pitää jaksaa oikeasti perehtyä juttuihin, ja sulle on lopulta luvassa aivan rajaton nautinto niiden ihanien mestariteosten kanssa, joita monet esimerkiksi saksalaiset, venäläiset ja italialaiset säveltäjät ovat tehneet.
"Surullisempaa on jos musiikkimaku ei ikinä muutu tai laajene"
Musiikkimakuni sisältää ennen kaikkea klassista, mutta musiikkituntemukseni sisältää luultavasti enemmänkin kevyttä musiikkia kuin sinun (villi veikkaus) vastaava tuntemuksesi. Tiedän tottakai mistä popin ja rokin kohdalla puhun: olen ottanut selvää keskeisistä artisteista ja bändeistä, eivätkä niiden tuotokset päätä huimaa. Se on sittenkin aina vain kevyttä musiikkia. Kevyelle musiikille nimityksenä on syynsä (musiikki ON kevyempää laadullisesti). Musiikkimakuaan voi laajentaa vain klassisen musiikin suurissa ympyröissä.
"Beatles on tullut jäädäkseen"
Ei ainakaan konserttiohjelmistoon tai live-esityksiin. Kaikista lupaavin merkki musiikkitaiteen säilyvyydelle on se, että sitä esitetään alkuperäisnotaationa livenä. Kuinka montaa 1700-luvun kansansävelmää enää tänä päivänä lauletaan? Joululaulut ja virret ovat toki säilyneet jonkin aikaa, ehkä jollekin popille voi olettaa (korkeintaa) tällaista kestävyyttä, muttei konserttisuosiota (tämä johtuu Beatlesmusiikin heikosta laadusta).
- Kuvataiteessa se, että ihmiset käyvät taidegalleriassa katsomassa taidetta, on merkki aikojen yli ulottuvasta saavutuksesta. Eivät postikortit tai muovijulisteet jossa on jostakin taulusta kuva pysty vastaamaan tätä suosiota. Siksi oma veikkauskeni on, että 100 vuoden päästä Beatles on unohtunut (alkuperäinen fanisukupolvikin on jo tuolloin kuollut, samaten kaikki bändin jäsenet), sen levyjä ei myydä enää ollenkaan. Mutta faktahan on että (kuten sanoit) emme tiedä, millaista ryhmän äänitesuosiosäilyvyys tulee olemaan.
Sama saarna jatkuu.
Klassisen musiikin absoluuttinen paremmuus on myytti. Toki se vaatii enemmän, se on teknisesti parempaa. Ei. Substanssia löytyy nykyään enemmän siitä kevyestä popista. Klassinen on tyhjääz. Toistoa.
Beatlesia ei soiteta livenä. Valhe. Tämä osoittaa ajatusmallisi.
Musiikin historia on laajempi käsite kuin klassisen musiikin historia.
Jääkö Beatles henkiin alkuperäisten fanien kuoltua? 5 sukupolvea on jo kuulijoita. Jää se. Tuskin edelleen eniten myyvänä vaan eihän se dhommi ole mittari.
Et voi sille mitään, että ihmiset pitävät popista
Tuskinpa sinä tiedät noita tulevia asioita. Mutta miksi et perehdy klassiseen, voisitko viimein hieman avata tätä dilemmaa?
Kenenkään ei tarvitse perehtyä klassiseen, jos ei halua. Jokainen päätäköön itse mitä kuuntelee. Lopeta turha ja typerä pakkomielteinen saarnaaminen.
Miksi pysyä menneessä? Tai pikemmin pysyä siellä. Kurkistaa toki kannattaa
Sinähän luet itseäsi kuin avointa kirjaa...juuri näin, miksi pysyä menneessä, siinä iänikuisessa Beatlesissa ja 1960 -luvun kaupallisessa popissa? Miksei suuntautua tulevaisuuteen, siihen, joka vielä samanaikaisesti on menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, so. klassiseen säveltaiteeseen?
No, taisitkin tietysti oikeasti kysyä itseltäsi, miksi jämähtää paikoilleen kuuntelemaan jotain eilispäivän popralleja, eikös niin?
Klassinen ei ole tulevaisuutta. Siitä kertoo vähäinen suosio. Klassinen ei nouse uudestaan. Popin ja rockin kohdalla sitä tapahtuu koko ajan. Kun yksi genre hiljenee, toinen tulee tilalle.
Ei mitään järkeä jämähtää paikalleen kuuntelemaan eilispäivän sinfoniaa.
Puhutko nyt pintaliitäjänuorison puolesta vai kenties koko populaation nimissä? Jos jälkimmäisen, niin olet pahasti hakoteillä: sivistyneitäkin yksilöitä on ja he eivät tunnetusti valitse kulttuurisisältöjään rahantekomasiinoiden ehdoilla.
Tuo on vain sinun mielipiteesi joten anna muiden päättää itse pyrkimyksistään.
Jos kannatat sensuuria, niin tämä on varmasti väärä palsta sinunlaisillesi. Jos hamuat helppoa ja kevyttä etkä ole valmis lainkaan piiskaamaan itseäsi, niin tämä on varmasti väärä keskustelualue sinulle. Niin yksinkertaista se on!
Lopeta siis näden tekstien lukeminen; asia ei selvästikään puhuttele sinua sisällön osalta!
dhommin loputon defenssi on megalomaniaa. paljon hullua tekstiä ilman substanssia. raivoaa väärässä paikassa väärälle yleisölle.
Kysymys on realismista musiikin suhteen: Klassinen on parhaiten sävellettyä.
Klassisen säveltäminen ei eroa muun musiikin säveltämisestä. Samat nuotit ja nuottiviivat käytössä.
Eroaa huomattavasti ja radikaalisti kaikesta muusta säveltämisestä! Aivan kaikesta!
Klassisessa musiikissa ei ole erikseen toisarvoista säestystä. Jokainen nuotti on merkittävä. Popissa yleensä (esim. Beatles ja Abba) on pelkkä simppeli melodia, jonka alle tulee jotain harhailevaa kitarakomppailua ja muuta rytmistä monotonista pohjaa. Harmoniana toimivat pelkät simppelit soinnut, joiden vaihtelu muistuttaa leirinuotilaulujen kaavoja. Siis kysymys on aivan totaalisen surkeasta musiikista niin rakenteellisesti kuin harmonian ja melodian mittapuulla.
Klassinen sisältää kontrapunktia, soitinnuksen loputtomat sulot ja valtavan määrän teoksen sisäistä hallittua variaatiota, jota ihana tutkia mutta toisaalta myös onnellisen tietämättömänä haltioissaan kuunnella! Jokainen voi valita osana, mutta joka tapauksessa klassiset teokset kestävät aina ja ikuisesti intensiivistä kuuntelua!
Beatlesin ja Abban "simppelit melodiat" ovat myyneet miljardeja levyjä ja siihen ei klassinen pysty. Miksi? Siksi, koska klassinen on 99,9% melodiatonta. Tajutatko klasu, miten vähän klassisessa on onnistumisia? Hyvin hyvin hyvin vähän, suorastaan ylivertaisen vähän.
Popissa jokainen biisi on onnistunut. Sitä kuunnellaan ja se käy kaupaksi. Miksi? Siinä on parhaat melodiat ja parhaat harmoniat! Säveltäminen on helppoa, kun sen osaa. Popparit osaavat, klasarit ei. Se on tosiasia, jota vastaan on turha taistella. Poppi voittaa aina.
Minun mielestä popin tasoon nähden kaikki koskaan tehty klassinen musiikki on uskomattoman hyvää. Paras klassinen on sitten täysin ylivertaista taidetta, ja suurimmat säveltäjät maailmanhistorian suurimpia neroja.