koti. Lapsi ei tarvi monia aikuisia elämäänsä, riittää kun on se oma äiti ja isä tai toinen vain siinä aina. Ei lapsi ole yhtään sen onnellisempi vaikka olisi kuin monta vierasta ihmistä elämässä. Täälläkin sanotaan monesti että on "rikkaus kun lapsella on monta vierasta aikusita".. onko? Onko lapselta kysytty? Se on vaan sen aikuisen tunne ja ajatus, kun itsellä on ehkä hyvin, niin hän kuvittelee että on lapsellakin.
Ei ole onni muuttaa viikosta toiseen uuteen paikkaan, pakata tavarat ja matkustaa, purkaa ja taas pakata... sopeutua monen vieraan ihimsen sekaan.
Lapsikint arvii rauhoittumista, olla yksikseen ja hiljaa. Ei hän tarvi aina melua ympärilleen. Omaa paikkaa, missä olla ja oma aikuinen jos tarvii.
Usein kuvittelemme, että mitä enemmän on ihmisiä tai tekemistä melua ja hälinää, sen onnellisempi lapsi on. Se ei pidä paikkaansa. Aina, jokaisella lapsella.
Kun aikuiset itse eivät sopeudu muuttamiseen, vieraisiin ihmisiin ym, he laittavat lapsen asialle.
Kuka oikeesti on lapsen puolella, ellei omat vanhemmat? Miksi sallitaan lapselle sellaista, mihin aikuinen itsekkään ei pysyisi?
Ei ole onni muuttaa viikosta toiseen uuteen paikkaan, pakata tavarat ja matkustaa, purkaa ja taas pakata... sopeutua monen vieraan ihimsen sekaan.
Lapsikint arvii rauhoittumista, olla yksikseen ja hiljaa. Ei hän tarvi aina melua ympärilleen. Omaa paikkaa, missä olla ja oma aikuinen jos tarvii.
Usein kuvittelemme, että mitä enemmän on ihmisiä tai tekemistä melua ja hälinää, sen onnellisempi lapsi on. Se ei pidä paikkaansa. Aina, jokaisella lapsella.
Kun aikuiset itse eivät sopeudu muuttamiseen, vieraisiin ihmisiin ym, he laittavat lapsen asialle.
Kuka oikeesti on lapsen puolella, ellei omat vanhemmat? Miksi sallitaan lapselle sellaista, mihin aikuinen itsekkään ei pysyisi?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miehelläni on edellisestä avoliitosta lapsi. Lapsi on vuoroviikoin meillä ja vuoroviikoin äidillään.
Meillä ollessaan lapsi on siis minun ja isänsä kanssa. Lapsen äidillä on uusi puoliso, jolla on 2 lasta ennestään, ja äiti on tämän nykyisen puolisonsa kanssa saanut myös yhteisiä lapsia.
Sinun logiikallasi siis lapsen olisi paras olla vain täällä meillä. Täällä on vähemmän melua ja hälinää ja ihmisiä. Eikös vain?
Mutta totuus on, että lapsi viihtyy hyvin siellä äidilläänkin. Hän on kiintynyt isäpuoleensa ja kaikkiin sisaruksiinsa siellä. Varsinkin isäpuolen lähes samanikäisen lapsen kanssa ovat kuin paita ja peppu, parhaita kaveruksia myös koulussa ja heillä on samat harrastukset.
Tämän lisäksi lapsi joka kerta täällä ollessaan pyytää minulta ja isältään, että eikö meillekin voisi tulla vauvoja pliiiiiiiis, hän haluaisi lisää pikkusiskoja tai pikkuveljiä. Lisäksi joka kerta meillä ollessaan lapsi pyytää, emmekö voisi mennä syömään ja käymään mummulassa, ja tällä mummulalla hän tarkoittaa minun vanhempiani. Hän pitää kovasti minun vanhemmistani ja he ovat hänelle tärkeitä, mieheni vanhemmat asuvat nimittäin monen sadan kilometrin päässä ja lapsi näkee heitä harvemmin. Miehen vanhemmat ovat itse sanoneet, että on ihanaa, että minun vanhempani asuvat meitä lähellä, he kun eivät voi olla läsnä niin usein.
"Ei lapsi ole yhtään sen onnellisempi vaikka olisi kuin monta vierasta ihmistä elämässä. Täälläkin sanotaan monesti että on "rikkaus kun lapsella on monta vierasta aikusita"!.
En minä usko että täällä koskaan kukaan on sanonut, että on rikkaus kun lapsella on monta VIERASTA aikuista elämässään. Nyt kyllä laitoit tuohon vähän omiasi :) En minä ole lapselle vieras, olemme tunteneet ja asuneet saman katon alla kohta 5 vuotta. Ei isäpuolikaan ja uudet sisarukset ole hänelle vieraita, heillä on ollut yhteistä aikaa vieläkin enemmän. Ei perheenjäsen ole vieras ihminen. Ei lapsen tarvitse sopeutua monen vieraan ihmisen sekaan, ei hän asu kenenkään vieraan kanssa.
"Lapsikint arvii rauhoittumista, olla yksikseen ja hiljaa. Ei hän tarvi aina melua ympärilleen. Omaa paikkaa, missä olla ja oma aikuinen jos tarvii."
Kyllä ainakin meillä lapsi saa rauhoittua, olla yksikseen ja hiljaa milloin haluaa. Hänellä on meillä oma huone, ja toki hän saa rauhoittua ja olla hiljaa meillä ihan missä vain. Ja hänellä on täällä oma aikuinen aina kun tarvii, jos ei isänsä niin minä.
"Ei ole onni muuttaa viikosta toiseen uuteen paikkaan, pakata tavarat ja matkustaa, purkaa ja taas pakata... "
Ei lapsi muuta viikosta toiseen uuteen paikkaan, kyllä nämä kodit ovat aivan vanhoja tuttuja, vanhoine tuttuine ihmisineen. Eikä hänen tarvitse pakata mitään, sillä hänellä on vaatteet ja tavarat molemmissa kodeissa. Ainoa mikä siirtyy paikasta toiseen on koulureppu, mutta sitähän nyt kaikki koululaiset kuljettavat mukanaan päivästä toiseen.
Sinulla on jotenkin kamalan vääristynyt kuva uusperheistä. En yhtään ihmettele, koska käsittääkseni et ole koskaan sellaisessa elänyt eikä sinulla ole sellaisesta kokemusta. Mutta juurikin sen vuoksi ei pitäisi tehdä johtopäätöksiä ja analyysejä, kun asia ei ole koskaan ollut konkreettinen.
Ei meillä tai lapsella äitinsä luona ole sen enempää ihmisiä tai tekemistä tai melua tai hälinää kuin ydinperheessäkään, jossa on lapsia, varsinkin pieniä lapsia. Ystävättärelläni on miehensä kanssa 6 lasta, ja kyllä siellä se metelin taso on aivan omaa luokkaansa! :)
Monesti on viesteissä sanottu, että rikkaus kun lapsella on monta aikuista elämässään.
Ei se kaikille ole niin.
Kummasti sun puheet muuttuu , ensin väitit että on sanottu "monta VIERASTA ihmistä elämässään" ja sit ihan muuta.
Voi ihme sun kanssa!!! Sie et oo ihan järissäs!! Puutut lissun joka sanaan jos se ei oo sanasta sanaan oikein kirjoitettu, omistuista pilkun viilaamista!!
Puutuppa muidenkin virheisiin yhtä hanakasti, alkaa ärsyttää tommonen.
Ja sinä puutut jokaiseen hänen kirjoitukseen, et taida olla itse järjissäsi?
No mutta onhan siinä vissi ero, että onko sillä lapsella lapsella ympärillään vieraita vai tuttuja ihmisiä!
Jos lissu sanoo viesitssä kissa, ja seuraavassa katti, niin sekin on väärin... kyse on kuitenkin samasta asiasta.
Mutta muut voivat niin tehdä.
Nyt lissu se järki käteen:
kissa ja katti ovat synonyymejä, eli tarkoittavat SAMAA ASIAA.
Vieras ja tuttu ovat toistensa vastakohtia, eli 2 TÄYSIN ERI ASIAA.
Väitit aloituksessasi ihmisten kirjoittaneen jotain sellaista mitä eivät ole kirjoittaneet, sinä itse lisäsit lauseeseen sanan VIERAS. Lauseen merkitys muuttui TÄYSIN.
Et sie lissu kovin älykkäältä immeiseltä kyllä vaikuta :D
Ylläpidolle tehty ilmoitus tästä viestistä.
”Usein kuvittelemme, että mitä enemmän on ihmisiä tai tekemistä melua ja hälinää, sen onnellisempi lapsi on. Se ei pidä paikkaansa.”
Kuvittelet siis usein, että mitä enemmän on ihmisiä tai tekemistä melua ja hälinää, sen onnellisempi lapsi on. :o?
Me muut emme niin kuvittele ja hyvä että sinäkin olet tullut järkiisi.
Samaa mieltä. Riippu toki lapsesta, ei kaikki kaipaa hiljaisuutta. Lapset ovat niin erilaisia.,mutta on lapsia jotka kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa eikä aktiivista toimintaa.
Mutta lasta ei saa pakottaa, kaikki pitäisi käydä omasta tahdosta.
Millähän tavalla tämä viesti liittyy uusperheen elämään?
Yksi, vai kaksi kotia lapselle?
Psykologian profesori Keltinkangas Järvisen kannaotto Hesarissa 23.8.2010.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
---------
Jostain kumman syystä eron jälkeen yleensä mietitään vain näitä kahta vaihtoehtoja vaikka periaatteessa tapaamiseet voisi olla ihan minkälaiset hyvänsä. Kyllä lapsikin osaa kertoa miten haluaa jatkossa etävanhempaansa tavata ja lasta kannattaa kuunnella ja toimia lapsen tahdon mukaan jos se vain on mahdollista.
Oma haaveeni eron jälkeen oli että lapset olisivat tavanneet isää niin paljon kuin haluavat. Tyhmänä kuvittelin että myös isä haluaa jakaa aikaansa lasten kanssa. Mitään tapaamissopimusta emme ole koskaan tehneet vaan tapaamiset on muotoutuneet vuosien myötä sen mukaan mitä isä on halunnut lapsiaan tavata. Nyt isommat ovat jo sen verran isoja että isän ehdottamat ajat ei välttämättä sovikaan ja tapaamiset ovat vähentyneet entisestään. Varmaan ollaan kohta siinä tilanteessa ettei nuorilla ole koskaan aikaa isälleen. Mutta edelleen kuvittelen että vapaa tapaamismalli olisi lapsen kannalta se paras jos vain molemmat vanhemmat siihen sitoutuu ja haluavat ihan aidosti ja oikeasti ajatella lapsensa parasta. Ja nimenomaan elää sitä arkea lapsen kanssa. Toki tässä tilanteessa vanhempien pitää asua aika lähekkäin jotta esim. ex tempore -kyläilyt onnistuvat.
Miksi sallitaan viikko ja viikko synteemi pienelle lapselle? Psykologin kanta oli se että lapsella on oikeus yhteen kotiin mihin juurtua. Mutta monipa vaan omaa mukavuuttaan valitsee sen vaihtoehdon, että saa sitten viikon leikkiä villiä ja vapaata sen uuden miehen kanssa.
Kyllä tämän päivän vanhemmat haluavat leikkiä villiä ja vapaata ,olivatpa he naimisissa tai uusissa suhteissa.Lapset sivuseikka.
Laajat tapaamiset voi johtua myös uudesta isäpuolesta. Etenkin jos hän on lapseton niin kaipaa runsaasti lapsetonta aikaa, ja tähän äiti tietysti suostuu, koska on niin onnellinen napattuaan lapsettoman miehen. Ajatelkaa, on olemassa ihmisiä, jotka muuttavat lapsiperheeseen vaikka eivät pidä lapsista! Se on vähän sama kuin että jostain ihmeen syystä ottaisi koiran, vaikka ei pidä yhtään koirista.
Tottam olet niin oikeassa toteamuksessasi. Koskahan se aikuisuus koittaa näille ihmisille ja äly herää ajattelemaan.
Samoin " Uudet puolisot herkkiä" tai todella määrääviä.
Kun nainen hurahtaa täysin, on kaikki järki pois. Hän on valmis tuhlaamaan kaiken elämästään, jos sattuu kohdella tämä hirmuuusikko, hän saa naisen tappamaan koiransa, hän naisen unohtamaan lapsensa, hän saa naisen vaihtamaan vaikka hyvän työpaikan täysin hulluun asiaan, Samoin kaikki entiset ystävät ja tuttavat ja sukulaisetkin saavat jäädä unholaan.
Mutta jokainen meistä tietää, että silloin on asialla hyväksikäyttäjä ja aikanaan voi tulla järisyttävä totuus esille.
Lasten vuoroviikko asuminen saattaa onnistua jos kodit ovat vain muutaman sadan metrin päässä toisitaan, muutoin lapsi todella kärsii, hänellehäne i jää minkäänlaista mahdollisuutta saada kaveripiiriä, joka on kehittyvälle lapselle hyvin tärkeä. Oletteko arvoisat äidit ja isät ajatelleet asiaa lapsen kehittymisen kannalta lainkaan, teidän pitäisi osat luopua jo itsekkyydestänne ja ottaa huomioon, että lapsenne ovat kehittyvässä iässä, jos oman onnenne etsintä vie kaiken heiltä pois, eihän sekään ole oikein, kompromissejä joutuu ja pitää tehdä.
Meistä jokainen vanhempi voisi nyt katsoa itseensä, ja tehdä omalle lapselle hyvät kasvuolosuhteet, eikä ajatella vain itseään.
On ryhdyttävä sanoista tekoihin. Lapsi on liian arvokas hinta siitä, mitä vuosien riitely ja toisen mustamaalaaminen saa aikaan.
Surullista, että näin piti käydä, jotta aikuiset alkaisivat miettimään todella lasten hyvin vointia.