Haluaisin kokemuksianne siitä, antavatko vintage-kaupat ja vastaavat valokuvata liikkeissään. Toki sitä voi kysyä, mutta kysyn nyt teiltä ennakkoon, millaisia kokemuksia teillä on liikkeissä valokuvaamisesta.
Kuvia olisi mukava saada vain omaan käyttöön, ei kaikki valokuvaajat ole liikeideoiden etsijöitä. Ja juuri tuollaisista paikoista saa persoonallisia kuvia.
Kuvia olisi mukava saada vain omaan käyttöön, ei kaikki valokuvaajat ole liikeideoiden etsijöitä. Ja juuri tuollaisista paikoista saa persoonallisia kuvia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yleisesti ottaen kaupoissa valokuvaamiseen kannattaa aina kysyä lupa. Monissa erikoisliikkeissä, lahjatavarakaupoissa ja luxusmyymälöissä täällä on kuvauskielto. Liikkeet informoivat siitä yleensä kuvauksen kieltävin symbolein. Kannattaa siis aina kysyä ennakkoon lupa henkilökunnalta. Täällä ollaan hyvin tarkkoja myös yksityisyydensuojasta, joten ihmisiä ilman lupaa ei pidä mennä kuvaamaan. Voi saada aikaan rähinän ja jopa oikeusjutun. Toisaalta Lontoon on yksi maailman valvotuimmista kaupungeista ja turvakameroita on ihan joka nurkalla.
Palasin Lontoosta juuri ja kerron kokemuksia kuvaamisesta. Missä on kielto, siellä en tietenkään edes yrittänyt kuvata ja esimerkiksi katumarkkinoilla kysyin pääsääntöisesti luvan. Jotkut olivat hyvin hämmästyneitä siitä, että sellaista yleensä kysytään, sanoivat tietenkin. Vain yksi korumyyjä sanoi ei, vaikkei hänellä mielestäni ollut mitään erityisen ihmeellistä tai suojattavaa myytävää.
Sitten Brick Lanen jollain poikkikadun poikkikadulla sattui niin, että kuvasin seinämaalauksia. Se oli katumarkkina-aika eikä kukaan ollut moksiskaan. Ajattelin sitten samantien kuvata yhden kenkäpinon, miehellä oli todellakin pinoittain kenkiä myytävänä. Mies kielsi jollain minulle ihan vieraalla kielellä, kielto ilmeni äänensävystä. Laskin välittömästi kameran ja sanoin sorry. mutta loppuikäni ihmettelen, mitä siinä pinossa oli. Miestä itseään en ollut kuvaamassa.
Kyllä se lupa on korrektia kysyä, mutta tuntuu vain, että koko ajan sa olla kysymässä. Kun ne kiinnostavat kohteet ovat joko henkilöitä taikka persoonallisia pikkuliikkeitä tai torikojuja.
Kuka viitsii kuvata jotain Nelsonin patsasta?
järkikin sanoo, että ei voi mennä mihinkään liikkeeseen pitämään kuvaussessiota miten haluaa. jos haluaa ottaa jostakin yksittäisestä tavarasta kuvan, niin nappaa se sekunnissa kamerakännykällä sen kummemmin asettelematta.
ongelmana koru- ja kenkäkauppiaan kanssa on varmaankin ollu juurikin tämä, että asiasta on tehty "iso numero". hyvä kuvaaja olis toiminut hiemankuin vaivihkaa ja ottanut sen kuvan sekunnissa ja jatkanut matkaansa.
se ettei seinämaalauksen kohdalla tullut hälyä johtuu siitä, että se on vähä kuin kuvaisi Nelsonin patsasta!
Olikohan Brick Lanella syynä ollut:
1) kengät olivat uniikkeja. Eipä kukaan halua, että hänen töitään kuvataan ja kopioidaan.
2) kengät olivat varastettuja.
Arvelen tuota jälkimmäistä: kengät oli hankittu laittomalla tavalla. Mitään uniikkeja ne eivät olleet, koska kyseessä oli kymmeniä taikka satoja, samantyyppisiä, halpismallia. Mitään numeroa en kuvien ottamisesta tehnyt, otin kuvia ohimennen, on turha aina hakea syntipukkia siitä joka kirjoittaa, jos hän tuo jonkin tapauksen esiin ihan vain koska sille ei löydy äkkiseltään järjellistä syytä. Millään kamerakännykällä en kuvaa, vaan ihan kunnon kameralla ja tulos on myös sen mukaista. Aika vaikea sillä on kuvata täysin huomaamatta, paitsi matkan päästä zoomilla, jos se on mahdollista.