Mistä tuo johtuupi. En tiedä miten muilla ihmisillä on, mutta itsestäni tuntuu, että valitsen normaalia useammin juuri väärän vaihtoehdon, vaikka oikeakin olisi ollut tarjolla. Käytin sitten loogista ajattelua, tai tunneperäistä ajattelua, kumpikin tie hyvin usein johtaa siihen väärään vaihtoehtoon. Aivan kuin aivoni haluaisivat epäonnistua.
Pätee elämässä mm. ihmissuhteisiin, valitsen väärän ihmisen seurustelukumppanikseni. Valitsen pysyä suhteessa väärän kanssa, vaikka tiedän, että ei pitäisi.
Monesti pätee myös tavaroiden hankkimiseen, vaatteiden, elektroniikan yms, oikea on tarjolla, mutta päädyn lopulta sellaiseen josta en pidä, tai ei ollutkaan niin hyvä/käytännöllinen, kuin olisi ollut jokin toinen vaihtoehto... Siitä huolimatta, vaikka monesti teen perusteellisen vertailun etukäteen ominaisuuksista, hinnoista jne. Jälkikäteen usein harmittaa, vaikka en ole ns. impulsiiviostaja.
Asunnonkin valinnassa päädyin väärään. Aluksi tuntui hyvältä idealta eräät asiat, mutta jälki käteen taas toivoisi, että olisi pystynyt selvempään ajatteluun ja valinnut toisen asunnon.
Kauppaan, kun olen lähdössä, ja pitäisi koota ostoslista, iskee aivosolmu. Vielä hetkeä aikaisemmin tiesin / muistin mitä tarvitsin, mutta kun tuli hetki, että pitäisi listata ne, niin turhan usein unohdan asioita mitä tarvitsin. Valikoin kauppalistalle epätärkeämpiä asioita lopulta. Tai menen kauppaan ilman ostoslistaa, niin turhan usein käynyt, että juuri se tärkein asia mitä menin hakemaan unohtuu hakea, jollen sitten toistellut asiaa mielessäni, toki tämänkin välillä failaa, koska toistelu saattaa unohtua aivan yllättäen.
Parhaiten tämän väärän vaihtoehdon valitsemisen huomaa harrastamassani pienimuotoisessa rahapelaamisessa, eli urheiluvedonlyönnissä. Vuosien kokemus kyseisen urheilulajin seuraamisesta, lajin tilastojen tutkimisesta yms, mutta siitä huolimatta pelaan säälittävän huonosti. Tiedän, että minun pitäisi olla parempi tällä kokemuksellani. Tai ei tarvitse olla edes vedonlyöntiä, vaan pelkkää ottelutulosten veikkaamista ilman rahallista panosta; silti päädyn selvästi useammin valitsemaan mielestäni oikean, mutta jälkikäteen tajuaakin, että olinpas taas tyhmä, selvästihän tuo toinen oli parempi vaihtoehto. Päätöshetkellä iski vain jokin aivosolmu.
Päätöstentekohetkellä aivan kuin noidutusti järki / tunteet sumenisi. En osaa poimia sitä selkeästi parhainta vaihtoehtoa. Joskus, erittäin harvoin koen jonkinlaisen selvän hetken, silloin näen heti monen asian oikean puolen, ja valitsen sen minkä kannattaakin, oli sitten elämä tai vedonlyönti.
Onkohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, että sosiaalisissa tilanteissa aivoni tyhjenee. Muutun harvasanaiseksi, ahdistuneeksi, en osaa olla luonnollinen ja rento, usein sanon asiat väärin, toisin kuin haluaisin.
Tai onkohan jotain tekemistä sen kanssa, että kärsin pakkotarkistelusta? Koskee pääasiassa vain sähköhellan valoja. Mikään muu asia ei aiheuta läheskään yhtä pahaa tarkistelua.
Varmaan paljon muitakin asioita joista voisin listata väärien päätösten paljoutta, mutta näin taas iskee aivosolmu. Mutta joo, elämäni on täynnä väärien päätösten tekoa. En ole masentunut, mutta välillä harmittaa suurestikin, kun tumpeloi asiat.
Eli yhteenvetona: kun pitäisi päättää tai valita jotain, niin aivoni menevät solmuun. Pystyn tekemään valinnan, mutta hyvin usein päätöksentekohetkellä aivoni, ajatukseni, vaistoni, tunteeni ovat täysin sekaisin. Jopa täysin selkeä parasvaihtoehto laittaa epäilyttämään, en osaa tunnistaa sitä.
Ainiin, ja monesti itselläni on asioita puntaroidessa käynyt oikean asian kohdalla häivähtävä tunne, että tämä on oikea vaihtoehto, mutta en osaa tunnistaa sitä juuri sinä hetkenä. Vasta jälkikäteen tajuaa sen.
Tuli varmaan ihan ******** sekavaa tekstiä, toivottavasti jotain selvää saa.
Pätee elämässä mm. ihmissuhteisiin, valitsen väärän ihmisen seurustelukumppanikseni. Valitsen pysyä suhteessa väärän kanssa, vaikka tiedän, että ei pitäisi.
Monesti pätee myös tavaroiden hankkimiseen, vaatteiden, elektroniikan yms, oikea on tarjolla, mutta päädyn lopulta sellaiseen josta en pidä, tai ei ollutkaan niin hyvä/käytännöllinen, kuin olisi ollut jokin toinen vaihtoehto... Siitä huolimatta, vaikka monesti teen perusteellisen vertailun etukäteen ominaisuuksista, hinnoista jne. Jälkikäteen usein harmittaa, vaikka en ole ns. impulsiiviostaja.
Asunnonkin valinnassa päädyin väärään. Aluksi tuntui hyvältä idealta eräät asiat, mutta jälki käteen taas toivoisi, että olisi pystynyt selvempään ajatteluun ja valinnut toisen asunnon.
Kauppaan, kun olen lähdössä, ja pitäisi koota ostoslista, iskee aivosolmu. Vielä hetkeä aikaisemmin tiesin / muistin mitä tarvitsin, mutta kun tuli hetki, että pitäisi listata ne, niin turhan usein unohdan asioita mitä tarvitsin. Valikoin kauppalistalle epätärkeämpiä asioita lopulta. Tai menen kauppaan ilman ostoslistaa, niin turhan usein käynyt, että juuri se tärkein asia mitä menin hakemaan unohtuu hakea, jollen sitten toistellut asiaa mielessäni, toki tämänkin välillä failaa, koska toistelu saattaa unohtua aivan yllättäen.
Parhaiten tämän väärän vaihtoehdon valitsemisen huomaa harrastamassani pienimuotoisessa rahapelaamisessa, eli urheiluvedonlyönnissä. Vuosien kokemus kyseisen urheilulajin seuraamisesta, lajin tilastojen tutkimisesta yms, mutta siitä huolimatta pelaan säälittävän huonosti. Tiedän, että minun pitäisi olla parempi tällä kokemuksellani. Tai ei tarvitse olla edes vedonlyöntiä, vaan pelkkää ottelutulosten veikkaamista ilman rahallista panosta; silti päädyn selvästi useammin valitsemaan mielestäni oikean, mutta jälkikäteen tajuaakin, että olinpas taas tyhmä, selvästihän tuo toinen oli parempi vaihtoehto. Päätöshetkellä iski vain jokin aivosolmu.
Päätöstentekohetkellä aivan kuin noidutusti järki / tunteet sumenisi. En osaa poimia sitä selkeästi parhainta vaihtoehtoa. Joskus, erittäin harvoin koen jonkinlaisen selvän hetken, silloin näen heti monen asian oikean puolen, ja valitsen sen minkä kannattaakin, oli sitten elämä tai vedonlyönti.
Onkohan tällä jotain tekemistä sen kanssa, että sosiaalisissa tilanteissa aivoni tyhjenee. Muutun harvasanaiseksi, ahdistuneeksi, en osaa olla luonnollinen ja rento, usein sanon asiat väärin, toisin kuin haluaisin.
Tai onkohan jotain tekemistä sen kanssa, että kärsin pakkotarkistelusta? Koskee pääasiassa vain sähköhellan valoja. Mikään muu asia ei aiheuta läheskään yhtä pahaa tarkistelua.
Varmaan paljon muitakin asioita joista voisin listata väärien päätösten paljoutta, mutta näin taas iskee aivosolmu. Mutta joo, elämäni on täynnä väärien päätösten tekoa. En ole masentunut, mutta välillä harmittaa suurestikin, kun tumpeloi asiat.
Eli yhteenvetona: kun pitäisi päättää tai valita jotain, niin aivoni menevät solmuun. Pystyn tekemään valinnan, mutta hyvin usein päätöksentekohetkellä aivoni, ajatukseni, vaistoni, tunteeni ovat täysin sekaisin. Jopa täysin selkeä parasvaihtoehto laittaa epäilyttämään, en osaa tunnistaa sitä.
Ainiin, ja monesti itselläni on asioita puntaroidessa käynyt oikean asian kohdalla häivähtävä tunne, että tämä on oikea vaihtoehto, mutta en osaa tunnistaa sitä juuri sinä hetkenä. Vasta jälkikäteen tajuaa sen.
Tuli varmaan ihan ******** sekavaa tekstiä, toivottavasti jotain selvää saa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse asiassa tuli tämän sepustuksen jälkeen välähdys mieleen, että ongelmana saattaa olla jonkinlainen yliajattelu?
On tilanteita, joissa teen oikeita valintoja, mutta niissä tilanteissa en ajattele läheskään niin paljoa kuin normaalisti. Erityisesti, kun osallistun esim johonkin joukkuepeliin, jossa olen hyvä, oli sitten tietokoneella tai oikea urheilulaji. Silloin koen melko usein jonkinlaisen 'flow' tilan, teen, enkä ajattele, ja usein teen oikein. Paitsi, joskus tunnistan aivan selkeästi, että iskee tuo liika-ajattelu, silloin muutun epävarmaksi ja mokaan.
Mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän väärin teen valinnat. Ajattelu ilmeisesti sekoittaa tunteet, vaistot, loogisuuden sellaiseksi taistelukentäksi, että en löydä sieltä voittajaa. Tai mistä lie johtuu, poimin sen väärän huomattavasti useammin.
Hauskaa olla minä.