Mitä sitten on vaihtoehtona, jos kokee ettei lääkkeet ja terapia auta masennukseen ?
Kohta kaksi vuotta jo noilla menty mutta olo on sama kuin alussa !
Kohta kaksi vuotta jo noilla menty mutta olo on sama kuin alussa !
ei auta
f 33,2
5108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Masennus tulee pikkuhiljaa ja myös toipumien ei tapahdu hetkessä. Kyllä sinunkin elämällä joku oma juju on ja myös sairaudella. Rukoile ja turvaudu Jumalan apuun, jos et ole vielä kokeillut. Masennuksen syyt ovat niin monenlaiset. Ole toivossa ja luota että vielä apu tulee ja tilanne alkaa helpottaa.
Joopa joo, mä uskon Jumalaan enkä ole mitään helpotusta tähän helvettiin koskaan saanut. Käyn kirkossa, rukoilen iltaisin ja olen omasta mielestän nk. hyvä ihminen eli autan mahdollisuuksien mukaan päivittäin toisia, noudatan lakia jne jne
Masennus eli kliininen depressio ei tule pikkuhiljaa vaan on endrogeeninen sairaus siinä missä ykkösluokan diabetes, alkoholismi, bipolaarisuus, parkinson tai syöpä mikäli geenit otolliset
Juuri tästä on kysymys.
Kun ei ne rukouksetkaan tunnu ratkaisevan mitään. En ole mielestäni sen huonompi kuin kukatahansa, olen vain niin pohjattoman väsynyt ja kiivas läheisillenikin, ja se harmittaa.
En saa päivittäin aikaiseksi mitään "järjellistä". Olen vaan ja odotan...... jotakin mistä en itsekään tiedä. Perheelleni tää on jo tosi vaikeeta. Haluaisin olla toisenlainen tai ainakin normaalimpi viisikymppinen mies.
Onneksi Jumala on meille armollinen ole sitä sinäkin. Älä myös syyllistä että et saa aikaiseksi mitään. Ei maailman touhut ja työt tekemällä lopu. Älä tarkkaile mitä olet saanut aikaan, ja mitä olsi pitänyt vielä saada tehtyä. Juuri tuo asetetu suoritusvaatimukset ja oman riman alittammien saa mielen ärtymään.
Sano väelles että et ole tahalls heille ilkeä. Kyllä he ymmärtävät ja jos ei niin saa sitä välillä tuuletella, taklitan että kun väsyy niin tulee sanottua sitten puolin sekä toisin.
Niin et ole yhtään huonopi kuin muutakaan viisikymppiset, niin uskot itsekkin. Kelpaat juuri omana itsenäs.
Aloitin lääkkeiden syönnin ja terapian n. 10-12 vuotiaana.
Nyt oon 60, olo ei ainakaan oo muuttunut parempaan suuntaan, päinvastoin.
Sinnillä menty tähän asti.