Erilainen tyttöfantasia OSA 1

Oli lämmin alkusyksyn ilta kun nuori haltianainen Araias ratsasti kotikyläänsä sotaretkiltään. Matka oli ollut pitkä ja oli ollut kahden vuoden ajan poissa kotoaan, mutta parahiksi ehti kotitalonsa eteen kuullakseen seppä-isänsä olevan kotona sillä kilkatus verstaalta kantautui sepän takoessa hevosenkenkiä kylän tarpeisiin.

Araias kiersi hiljaa talon taakse ja hiipi isänsä taakse antaen sepälle suuren halauksen iloisesti kikattaen. Yllätys vain oli suuri kun takoja ei ollutkaan tuon oma isä vaan sepän kisälliksi ottama tyttö. Hieman pahoitellen posket punoittaen Araias perääntyi muutaman askeleen samalla sukaisten muutamat tulenpunaiset hiuskiehkuransa kauniin, suipon korvansa taakse. Kisällityttö vain hymyili lempeästi Araiasille ja laski välineet käsistään tummuneelle sepänpöydälle.

- Tervehdys. Sinä olet varmaankin Araias.

Kisälli jutteli sepän tyttärelle joka yhäkin posket punoittaen nyökkäsi vaitonaisesti ja pyöritteli punaista kiharaansa sormensa ympärille katsellessaan kovin tarkkaan kaunisvartaloista kisällityttöä joka vaaleiden pörröisten hiustensa ja hieman pien tahrimien kasvojensa kanssa näytti todella söpöltä. Vielä kun tuo hymyili niin todella herttaiset hymykuopat ilmestyivät kisällitytön poskiin.

- Minä olen Evean ja olen täällä isäsi opissa ollut jo tovin. Isäsi on nyt isossa kaupungissa ja hänellä menee siellä muutama päivä.

Kisälli jatkoi jutteluaan todella ystävällisesti ja rapsutti pörröisiä peikkomaisia hiuksiaan saaden Araiasin punastelemaan vain lisää sillä ajatuksensa olivat hieman eksynret raiteiltaan nähtyään tuon söpön ilmestyksen tuolla ja vieläpä ihan yksin. Unohtui ehkä hetkeksi liian pitkään katselemaan Eveanin olemusta ja puraisi huomaamattaan alahuultaan. Havahduttuaan toivoi, ettei Evean olisi tuon katseita huomannut ja yhä posket punoittaen Araias kiitteli tiedosta ja lähti itseään manaten sisälle taloon ja omaan huoneeseensa häpeilemään itseään.

Illan hämärtyessä entisestään lopetteli Eveankin työnsä verstaan puolella ja riisui pikisen ja reunoiltaan palaneen sepän esiliinan yltään tullen myös sisälle taloon ja alkoikin saman tien pesemään kasvojaan ja käsiään pienessä puuvadissa olevalla vedellä. Sen jälkeen kävi vaihtamassa vatiin puhtaan veden ja alkoi etsimään kaapista itselleen hieman syötävää. Mitä ilmeisimmin kisälli siis asui koulutuksensa ajan sepän kodissa.

Araias kurkisti huoneensa ovelta varovasti alakaapilla pyllistelevää Eveania eikä voinut mitään sille, että ajatuksensa karkasivat nopeasti pois raiteiltaan. Haaveili kuinka tuon lyhyen helman alle ujuttaisi kätensä koskettamaan vaalean tytön pyöreitä pakaroita ja kuinka ehkä painautuisi omalla lantiollaan niitä pehmoisia pakaroita vasten hellästi hangaten. Kuin salaa oli Araiasin käsi karannut tytön oman helman alle koskettelemaan kun sitten kuulikin Eveanin jotakin sanovan ja Araias säpsähti vetäisten kätensä nopeasti pois. Jälleen kaunis puna kohosi tuon kauniin punapään poskille.

- A... Anteeksi mitäh?

Araias kysyi nolostuneena ja alkoi hermostuneesti pureskelemaan turpean täyteläistä alahuultaan koittaen olla vilkuilematta enää Eveanin suuntaan.

- Niin että haluatko maistaa?

Evean kysyi uudelleen ja Araias punasteli pahemmin mietittyään hetken mitähän oli tarjolla maisteltavakseen? Varovasti vihreiden silmien katse hivuttautui katselemaan Eveanin jäänsinisiä silmiä ja pörröpää vain hymyili jälleen ihanasti punatukalle.

- Saako olla omena? Vai mieluumminko joku muu olisi maukkaampaa?

Oliko Eveanin kysymyksessä kenties aavistus kiusoittelevuutta? Ainakin vaalean tytön kasvoille kohosi hieman viekas ilme, mutta tarjosi kuitenkin omenaa Araiasin nenän eteen. Hiljaa kiittäen Araias haukkasi omenasta palasen vielä kun Evean sitä piteli kädessään. Sen jälkeen omena vedettiinkin pois ja Evean haukkasi samaisesta omenasta oman palasensa jääden toinen käsi lanteillaan siihen Araiasin eteen seisomaan kuin näytille.

Tokihan vihreä katse lähti kulkemaan jälleen Eveanin vartalolla sillä kisällitytöllä oli kovin niukasti yllään. Vain tuo lyhyt hame joka lupaavasti melkein paljasti kaiken suoranakin ollessaan sekä pieni kangashuivi joka oli kietaistu Eveanin pyöreitä rintoja peittämään, mutta Araias saattoi nähdä rintojen kaaren selvästi tiukan kankaan läpi ja tyttö nielaisi tahtoessaan palavasti koskettaa vaaleaa kisälliä joka peseytymisensä jälkeen näytti vain entistä suloisemmalta.

Kovin pitkään tytöt olivat vaiti ja vain katselivat toisiaan. Oliko Araias huomaavinaan, että Eveankin katseli punatukkaa melko tarkkaan tuossa. Näytti siltä, että Eveankin riisui katseellaan Araiasta ja yllättäen sinisilmäinen kisälli värähti paikallaan. Mitähän lie oli mielessään jo tehnyt.