Loikoilin pihanurmella ja otin aurinkoa. Tunsin kuinka lämpö tunkeutui kehooni. Yhtäkkiä tunsin kuinka aurinko meni pilveen.
-Voihan paska. Sanoin ääneen ja nostin pääni ylös maasta. Huomasin että aurinko paistoi, mutta Musti oli tullut eteeni seisomaan.
-Musti mene pois auringon edestä! Huusin, mutta koira ei liikahtanutkaan.
- Onko tämä sinun koirasi ?Tämä söpöläinen juoksenteli tuolla pyörätiellä, melkein jäi minun alle. Sanoi miesääni yläpuoleltani.
Säihkähtäen nousin ylös. Edessäni seisoi ehkä noin 22-vuotias nuori mies toisessa kädessään rullaluistimet ja toisella kädellään hän piti Mustia kiinni.
-öö.. On se minun koirani. Sanoin nolona. -Anteeksi kovasti, en huomannut yhtään että se karkasi tielle asti..
-No ei se mitään. Hyvä ettei auton alle jäänyt. Mies sanoi ja päästi Mustin irti. Musti juoksi heti pallon kimppuun ja toi sen miehen eteen häntäänsä heiluttaen.
-Vai pitäisi karkulaiselle palloa heittää. Mies sanoi lempeästi ja heitti pallon kauas alapihalle.
Katselin vaivihkaa miestä. Olihan se hyvännäköinen! mahtavat vatsalihakset ainakin! tosen hymyillen.
-Kiitos kun toit Mustin, mistä tiesit sen tänne heti tuoda. Kysyin kuitenkin ihmeissäni.
-..öö no kun tuota. Olen nähnyt sen ennenkin täällä pihassa. Mies sanoi hiukan nolostuen.
-Aijjaa. no mutta kiitos vielä. -Onko jotain mitä voisin tarjota vastapalvelukseksi? kysyin iloisesti.
-No jos nyt jotain niin lasin vettä voisin ottaa. Hän sanoi ja minä osoitin terassia.
-Jätä luistimet tuohon terassille niin mennään sisään.- Mustiiii! Sisälleee! Huusin ja musta koira juoksi iloisesti häntäänsä heiluttaen terassille.
Menimme sisään ja kävelin suoraan keittiöön. Otin lasin kaapista ja täytin sen vedellä. Mies katseli ympärilleen.
-Teillä on hieno talo. Hän sanoi ja otti kädestäni lasin. Se tyhjeni nopeasti joten sanoin että hän voi halutessaan ottaa lisää.
-Käyn nopeasti hakemassa puseron tuolta huoneestani. Sanoin ja kävelin huoneeseeni. Nolotti hiukan kun pelkissä bikineissä kulkea täällä ympäri taloa vieraan miehen läsnäollessa.
Heitin puseron nopeasti päälleni ja menin takaisin keittiöön.
-Minä voisin nyt jatkaa lenkkiäni. Mies sanoi ja hymyili.
-Joo. Kiitos nyt vielä öö.. mikä sinun nimesi on ?
-Mikko.
-Minä olen Liisa. Sanoin ja kättelimme.
Mikko nousi pöydästä ja lähti kävelemään kohti terassin ovea. Menin hänen perässään ulos ja hän lähti. Musti juoksi Mikon perään vielä tonttimme rajalle.
-Mustii! tuleppa tänne sieltä! Huusin ja koira singahti nopeasti omalle pihalle ja arvata saattaa.. pallon kimppuun.
Mikko heilautti vielä kättään kunnes katosi luistiminensa alamäkeen.
Aurinko ei enää lämmittänyt niin paljoa. Välillä se meni pilveen. Mustikaan ei jaksanut kuin maata. Nälkä kurni jo hiukan vatsassa.
-Mitäs sanot Musti jos grillattais jotain hyvää ja juotais vähän viiniä? Kysyin koiralta, mutta se vain kallisteli ihmeissään päätänsä.
-Ruokaa Musti, ruokaa! sanoin ja tämä alkoi heiluttaa häntäänsä. Ilmeisesti silläkin oli jo nälkä.
menin sisälle valmistelemaan ruokaa. Muutama uusi peruna ensin kiehumaan. SItten jotain vartaaseen. Lihaa, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa ja mitä vielä? hmm..Katsoin jääkaapin sisältöä, mutta en löytänyt kuin lihapullia.
-Noh, ne saa kelvata. sanoin ääneen ja läiskäsin jääkaapin oven kiinni. Musti katseli touhujani ihmeissään kun pilkoin ainekset ja pujotin ne vartaaseen.
Kun kaikki oli valmista vein ruoat ulos ja napsautin grillin päälle. Avasin viinipullon ja toivoin ettei kukaan enää soittaisi ja pyytäisi käymään. Viiniä juoneena ei paljoa autolla ajeltaisi.
Ruoka kypsyi hiljalleen grillissä ja perunat kiuhuivat viereisellä kaasuliedellä. Kyllä oli kätevä grilli, ajattelin. Istahdin keinuun viinilasini kanssa ja suljin silmäni. Tämä se vasta elämää olikin. Vanhemmat oli sisarusten kanssa reissussa ja sain olla yksin viikon kotona ilman sitä kamalaa kakaroiden kirkumista.
Avasin silmät ja näin kuinka Musti sinkoili etupihalla.
-Musti! huusin mutta en kauaa huutanut sillä huomasin pian miksi se riekkuu siellä. Mikko.
Se käveli kohti terassia ja hymyili.
-Tuota.. Kun minulla jäi päivällä tänne kamera. Se sanoi hymyillen.
-Aijjaa.. no mennään hakemaan se sitten. Sanoin ja nousin ylös. Katsoin grilliin etteivät vartaani palaisi sillä aikaa.
-Oi! kylläpä tuoksuu hyvälle. Mikko sanoi ja minä hymyilin.
-Kauhea nälkä iski.. piti alkaa tekeen ruokaa.
Sanoin ja menin sisälle Mikko perässäni.
-No tuossahan se onkin! Mikko huudahti ja nosti kameran olohuoneen pöydältä.
Vähän aikaa katselimme toisiamme, kunnes musti tuli häntäkoipien välissä sisälle. Arvasin että se on tehnyt jotain tuhmaa.
-Mitä sä nyt oot menny tekeen? kysyin ja Mikko katsoi minua ihmeissään.
-E-en mitään.. se sopersi. Nauroin.
-Ei, et sinä vaan tuo koiruus. Sanoin ja menin ovelle. Musti oli kaatanut viinilasini.
-No ei se mitään. Sanoin Mustille ja pörrötin sen päätä. Heti se alkoi heiluttaa häntäänsä.
Mikko katseli sivummalta ja nauroi. En oikein tiennyt että pyytääkö häntä jäämään vai mitä joten tyydyin vain kysymään tylysti..
-Onko sinulla nälkä? tuosta varmaan riittäisi sinullekin ruokaa jos vaan maistuu.
Mikko katsoi minua hiukan empien, mutta sanoikin että kyllä hän voisi jäädä. Hymyilin ja hain hänellekin lasin.
Mikko otti pullon käteensä ja kaatoi molemmille viiniä. Kumpikaan ei sanonut mitään.
jatkanko ?
-Voihan paska. Sanoin ääneen ja nostin pääni ylös maasta. Huomasin että aurinko paistoi, mutta Musti oli tullut eteeni seisomaan.
-Musti mene pois auringon edestä! Huusin, mutta koira ei liikahtanutkaan.
- Onko tämä sinun koirasi ?Tämä söpöläinen juoksenteli tuolla pyörätiellä, melkein jäi minun alle. Sanoi miesääni yläpuoleltani.
Säihkähtäen nousin ylös. Edessäni seisoi ehkä noin 22-vuotias nuori mies toisessa kädessään rullaluistimet ja toisella kädellään hän piti Mustia kiinni.
-öö.. On se minun koirani. Sanoin nolona. -Anteeksi kovasti, en huomannut yhtään että se karkasi tielle asti..
-No ei se mitään. Hyvä ettei auton alle jäänyt. Mies sanoi ja päästi Mustin irti. Musti juoksi heti pallon kimppuun ja toi sen miehen eteen häntäänsä heiluttaen.
-Vai pitäisi karkulaiselle palloa heittää. Mies sanoi lempeästi ja heitti pallon kauas alapihalle.
Katselin vaivihkaa miestä. Olihan se hyvännäköinen! mahtavat vatsalihakset ainakin! tosen hymyillen.
-Kiitos kun toit Mustin, mistä tiesit sen tänne heti tuoda. Kysyin kuitenkin ihmeissäni.
-..öö no kun tuota. Olen nähnyt sen ennenkin täällä pihassa. Mies sanoi hiukan nolostuen.
-Aijjaa. no mutta kiitos vielä. -Onko jotain mitä voisin tarjota vastapalvelukseksi? kysyin iloisesti.
-No jos nyt jotain niin lasin vettä voisin ottaa. Hän sanoi ja minä osoitin terassia.
-Jätä luistimet tuohon terassille niin mennään sisään.- Mustiiii! Sisälleee! Huusin ja musta koira juoksi iloisesti häntäänsä heiluttaen terassille.
Menimme sisään ja kävelin suoraan keittiöön. Otin lasin kaapista ja täytin sen vedellä. Mies katseli ympärilleen.
-Teillä on hieno talo. Hän sanoi ja otti kädestäni lasin. Se tyhjeni nopeasti joten sanoin että hän voi halutessaan ottaa lisää.
-Käyn nopeasti hakemassa puseron tuolta huoneestani. Sanoin ja kävelin huoneeseeni. Nolotti hiukan kun pelkissä bikineissä kulkea täällä ympäri taloa vieraan miehen läsnäollessa.
Heitin puseron nopeasti päälleni ja menin takaisin keittiöön.
-Minä voisin nyt jatkaa lenkkiäni. Mies sanoi ja hymyili.
-Joo. Kiitos nyt vielä öö.. mikä sinun nimesi on ?
-Mikko.
-Minä olen Liisa. Sanoin ja kättelimme.
Mikko nousi pöydästä ja lähti kävelemään kohti terassin ovea. Menin hänen perässään ulos ja hän lähti. Musti juoksi Mikon perään vielä tonttimme rajalle.
-Mustii! tuleppa tänne sieltä! Huusin ja koira singahti nopeasti omalle pihalle ja arvata saattaa.. pallon kimppuun.
Mikko heilautti vielä kättään kunnes katosi luistiminensa alamäkeen.
Aurinko ei enää lämmittänyt niin paljoa. Välillä se meni pilveen. Mustikaan ei jaksanut kuin maata. Nälkä kurni jo hiukan vatsassa.
-Mitäs sanot Musti jos grillattais jotain hyvää ja juotais vähän viiniä? Kysyin koiralta, mutta se vain kallisteli ihmeissään päätänsä.
-Ruokaa Musti, ruokaa! sanoin ja tämä alkoi heiluttaa häntäänsä. Ilmeisesti silläkin oli jo nälkä.
menin sisälle valmistelemaan ruokaa. Muutama uusi peruna ensin kiehumaan. SItten jotain vartaaseen. Lihaa, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa ja mitä vielä? hmm..Katsoin jääkaapin sisältöä, mutta en löytänyt kuin lihapullia.
-Noh, ne saa kelvata. sanoin ääneen ja läiskäsin jääkaapin oven kiinni. Musti katseli touhujani ihmeissään kun pilkoin ainekset ja pujotin ne vartaaseen.
Kun kaikki oli valmista vein ruoat ulos ja napsautin grillin päälle. Avasin viinipullon ja toivoin ettei kukaan enää soittaisi ja pyytäisi käymään. Viiniä juoneena ei paljoa autolla ajeltaisi.
Ruoka kypsyi hiljalleen grillissä ja perunat kiuhuivat viereisellä kaasuliedellä. Kyllä oli kätevä grilli, ajattelin. Istahdin keinuun viinilasini kanssa ja suljin silmäni. Tämä se vasta elämää olikin. Vanhemmat oli sisarusten kanssa reissussa ja sain olla yksin viikon kotona ilman sitä kamalaa kakaroiden kirkumista.
Avasin silmät ja näin kuinka Musti sinkoili etupihalla.
-Musti! huusin mutta en kauaa huutanut sillä huomasin pian miksi se riekkuu siellä. Mikko.
Se käveli kohti terassia ja hymyili.
-Tuota.. Kun minulla jäi päivällä tänne kamera. Se sanoi hymyillen.
-Aijjaa.. no mennään hakemaan se sitten. Sanoin ja nousin ylös. Katsoin grilliin etteivät vartaani palaisi sillä aikaa.
-Oi! kylläpä tuoksuu hyvälle. Mikko sanoi ja minä hymyilin.
-Kauhea nälkä iski.. piti alkaa tekeen ruokaa.
Sanoin ja menin sisälle Mikko perässäni.
-No tuossahan se onkin! Mikko huudahti ja nosti kameran olohuoneen pöydältä.
Vähän aikaa katselimme toisiamme, kunnes musti tuli häntäkoipien välissä sisälle. Arvasin että se on tehnyt jotain tuhmaa.
-Mitä sä nyt oot menny tekeen? kysyin ja Mikko katsoi minua ihmeissään.
-E-en mitään.. se sopersi. Nauroin.
-Ei, et sinä vaan tuo koiruus. Sanoin ja menin ovelle. Musti oli kaatanut viinilasini.
-No ei se mitään. Sanoin Mustille ja pörrötin sen päätä. Heti se alkoi heiluttaa häntäänsä.
Mikko katseli sivummalta ja nauroi. En oikein tiennyt että pyytääkö häntä jäämään vai mitä joten tyydyin vain kysymään tylysti..
-Onko sinulla nälkä? tuosta varmaan riittäisi sinullekin ruokaa jos vaan maistuu.
Mikko katsoi minua hiukan empien, mutta sanoikin että kyllä hän voisi jäädä. Hymyilin ja hain hänellekin lasin.
Mikko otti pullon käteensä ja kaatoi molemmille viiniä. Kumpikaan ei sanonut mitään.
jatkanko ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Istuimme terassilla pitkään. Hetken aikaa hiljaa oltuamme alkoi juttu luistaa ja vasta puoli 12 aikaan illalla huomasimme että olimme istuneet siinä jo kauan.
-Minun pitäis varmana lähteä. mikko sanoi varovasti. Viini oli nousuut hiukan päähän, mutta suurempaa vaikutusta emme huomanneet.
-Juu. sanoin ja nousin ylös. vein lasit pöydälle ja menin takaisin Mikon viereen istumaan. Istuimme taas hiljaa hetken kunnes Mikko nousi.
- minä lähden. Huomenna pitää olla skarppina jo kymmeneltä. Nousin ylös ja nyökyttelin päätä. Odotin suudelmaa, mutta sain pettyä.
-Heippa. Hän sanoi ja käveli tiehensä. Jäimme Mustin kanssa seisomaan siihen kuin nallit kalliolle..Komea ilmestys oli kadonnut yhtä nopeasti kuin tulikin. Tosin koiralla nyt tuskin oli mitään ajatusta Mikon komeuden suhteen.
Mikko oli sanonut että asuu aika lähellä siinä missä minä asuin joten niinpä kävimme monena päivänä siellä päin lenkilklä Mustin kanssa. Emme kuitenkaan törmänneet Mikkoon koskaan.
Eräänä päivänä kun eksyimme uudelle asuinalueelle huomasin pienen lapsen leikkivän tiellä. Suuri muuttorekka lähestyi lasta perruuttamalla.
-Hei ! huusin ja juoksin Mustin kanssa pelastamaan lasta.
-Lekka.. lapsi jokelteli kun koppasin sen kainaloon. Olin suutuksissani. Miten rekkakuski ei katsonut minne peruuttaa !
-Jumalauta! etkö voinut yhtään katsoa ettei takanasi ole ketään kun alat peruuttamaan. Tämä nuori neiti meinasi jäädä sinun ja tuon mörkän alle! Sihisin vihaisena.
Rekkakuski katsoi minua ensin säikähtäneenä ja sitten nyrpisti nenäänsä.
-Mitäs annatte lastenne leikkiä tiellä kun tiedätte että täällä kulkee vielä näitä isoja autoja. Hän sanoin ja kaasutti tiehensä.
-Mutta ei tämä ole minun laps..! yritin huutaa mutta eihän kuski sitä enää kuullut.
Katsoin lasta joka piti kädestäni kiinni.¨Musti istui sen vieressä ja nuoli lapsen jalkaa.
-Voi sinua reppanaa.. jalkaan on tullut pipi. Sanoin ja katsoin pientä haavaa lapsen jalassa.
-Missäs sinä asut niin viedään sinut äidin ja isin luo paikattavaksi? Kysyin ja lapsi lähti juoksemaan erääseen pihaan.
Kävelin rivakasti perässä ja koppasin lapsen kainalooni. Menin ovelle ja pimpotin. Ovi aukeni enkä voinut uskoa korviani.
-Mikko? Kysyin epävarmasti.
-Liisa? hänkin katsoi minua ihmeissään. Sitten hän huomasi lapsen sylissäni.
-Iida ! Heranjumala minne sinä katosit äsken ! Mikko huusi ja kaappasi lapsen sylistäni.- Olin huolissani sinusta! hän vielä jatkoi.
-Pipi.. pipi.. sanoi Iida ja osoitti jalkaansa.
-No voi ei ! Mikko huusi ja juoksi johonkin huoneeseen. Pian hän tuli sieltä laastarin ja puhdistusaineen kanssa.
-Laitetaan pipi piiloon. hän sanoi ja Iida hymyili.
Iida tuli kuntoon ja se katosi jonnekin taloon leikkimään. Mikko katsoi minua nolosti. Katsoin häntä ja mietin kenen lapsi oikein oli. En viitsinyt jäädä arvuuttelemaan joten kysyin.
-Se.. se tuota.. Iida on minun tyttäreni. Mikko sanoi.
En meinannut uskoa korviani. Aina tässä kävi näin ajattelin ja käännyin lähteäkseni. En kuitenkaan halunnut "paeta" paikalta joten annoin kuulua.
-Olisit voinut kertoa TOTUUDEN eilen kun kerroit minulle elämästäsi. Sinulla on lapsi, vaimo, koti, ties mitä... kiitos vain Mikko! Sanoin ja lähdin juoksemaan pois. Musti juoksi hetken perässäni kunnes se pysähtyi
-Tule Musti! Huusin. Koira katsoi Mikkoa mutta lähti kuitenkin perääni. Juoksimme kauas. Järven rantaan asti. Juostessa kyyneleet tulivat silmiini. En tiennyt miksi itkin, mutta jotenkin vain kaikki tuntui niin pahalta. Kaikki mitä mikko sanoi.." minä katselin sinua jo vuoden verran" "en uskaltanut tulla juttelemaan"
-Ihan hyvä vain ettet tullut! huusin itkien järvelle päin. Istuin kivelle. Musti tuli viereeni ja katsoi minua surullisesti. Hän oli ainoa joka ymmärsi minua. Halasin Mustia.
-Olet ainoa rakas ketä minulla on.. älä koskaan lähde pois. Tiesin kuitenkin että joskus Mustikin olisi poissa, eikä minulla olisi enää ketään. Päästin Mustin pois syleilystäni ja se lähti tutkimusmatkalle rantaan.
Istuin rannassa ja katselin järvelle. Aallot loiskuivat ja särkyivät vasten rantaa. Kuulin ääniä jostain kauempaa.
-Musti! tule tänne! Huusin. Odotin hetken mutta musta koira ei juossutkaan luokseni. Hätäännyin.
-MUSTI! Huusin ja juoksin siihen suuntaan minne koira oli hetki sitten mennyt.
-..Voi Musti.. mitenhän Liisa antaisi minulle anteeksi. Kuulin Äänen sanovan. Se oli Mikko.
-En mitenkään. Sanoin ja laitoin hihnan Mustille.
-tule, sanoin ja kiskoin koiran mukanani.
-Liisa odota.. Mikko sanoi ja pysähdyin. Käännyin katsomaan Mikkoa.
-Tule käymään tuolla kämpällä. selitän kaiken. Mikko sanoi. Katsoin häntä hetken.
-Hyvä on. Sanoin ja me menimme.
..jatkuu pian..
.....
Kuljin Mikon perässä sanomatta mitään. Tunsin itseni hölmöksi. Miksi menin uskomaan jotain ventovierasta miestä tämän sanoessa pitävänsä minusta. Lapsi! voi jeesus! Mikko vilkuili välillä minua, muttei sanonut mitään. Musti lönkytteli edellä ja jäi odottamaan aina välillä meitä.
Tulimme pihaan, josta hetki sitten olin juossut pois. Mikko käveli suoraan ovelle.
-Mennään sisälle juttelemaan. Hän sanoi ja meni sisälle. Seurasin Mikkoa jättäen kengät eteiseen. Päästin Mustin myös sisälle.
-Mitä helvettiä tuo rakki täällä tekee!!? äkäinen ääni kuului keittiöstä. Sitten kuului vingahdus ja Musti juoksi hädissään luokseni.
-Mitä vittua! Huusin ja otin Mustin kainalooni.
Samassa Vaaleahiuksinen, minua ehkä noin 2 vuotta vanhempi muija, käveli eteeni.
-Ja tuo rakki lähtee nyt ulos! Hän huusi ja osoitti ovea. Musti piiloutui selkäni taakse.
-Etkö näe että se pelkää kun huudat! Sanoin äkäisesti.
-Mitä te täällä mekkaloitte!? Mikko jyrähti blondin takaa. Muija meni vaikeaksi.
-NO mutta kyllähän sinä tiedät etten minä pidä koir..
-Joo joo ! Vali vali! Mikko huusi. - Tule Liisa tänne Mustin kanssa, annetaan sille vettä ku läähättää noin paljon. Se sanoi jo vähän rauhoittuneemmin. Nousin ylös ja raahasin Mustin blondin ohi.
-Ja sinä Elina ! Sinä voit painua nyt niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ! Tuon Iidan huomenna. Mikko möykkäsi ja Musti vingahti taas. Se pelkäsi huutamista.
Mikko huomasi sen ja silitti Mustia rauhallisesti.
-Ja äkkiä sitten! se sanoi vihaisesti, mutta korottamatta ääntään.
Elinaksi kutsuttu blondi lähti "häntä koipien välissä" ovesta ulos. Mikko katsoi minua.
-no niin.. nyt voin selittää.
Mikko kertoi koko tarinan. Hän oli reilu kolme vuotta sitten tavannut Elinan baarissa ja moni asia oli johtanut toiseen ja baarista oli lähdetty yhdessä. Yö oli ollut kiihkeä eikä ehkäisy ollut tullut mieleenkään. Aamulla oli sovittu että Elina hakee jälkiehkäisy pillerit apteekista ja Mikko oli antanut siihen rahat. Koskaan niitä pillereitä ei oltu kuitenkaan haettu ja pian oli Mikolle ilmoitettu että hänestä tulee isä.
-Kokeilimme silloin, voisimmeko seurustella ja onnistuisiko se että olisin lapselle isä. Mutta ei siitä tullut mitään. Elina laittoi minut liian ahtaalle aina. Sitten sovimme että molemmat elävät omaa elämäänsä, mutta minä olen kuitenkin Iidalle isä. Kuitenkin ELina luulee että meillä on jotain menossa. Täällä hän on ollut viimeisen viikon,on muka remonttia kotona.
Kuuntelin juttua. Mikolla lapsi.. No, ei kai se paha juttu ole toisaalta.
-Miksi olet niin hiljaa? Mikko kysyi yhtäkkiä.
-Ei.. en minä mitään.. mietin vain tuota juttua. Sanoin ja katsoin häntä hymyillen. Mikko näytti huojentuneelta ja hymyili takaisin.
-Kaikki ok?
-Joo.
-NO sitten varmaan voin suudella sinua? Mikko kysyi ja katsoin häntä hymyillen.
-No tämän kerran. Sanoin ja hän suuteli minua. Olin taivaassa..
jatkuu taas..
siis jatka(tuli virhe)...:)
Mä en tiiä, et mitä pitäis sanoo.
Aika tylsää tekstiä.
Ei omaperäisyyttä.
Ei kauneutta, ei herkkyyttä, ei kovuutta eikä sopivaa raakilemaisuutta.
No.
Oikeinkirjotus kerrankin hyvää. Pieniä virheitä, muttei monia, joten ei niistä sen enempää.
Ihan kiva on hyvä kuvaamaan tota!