Miksi arkipäivän uskonnollisuus on tullut vieraaksi?
Tuolla eräässä ketjussa nousi esiin merkittävä asia. Jos usko on elämänarvojen perusta, niin miten se meidän arkielämässä näkyy tai miten se pitäisi siellä näkyä?
Onko enää mahdollista olla uskova ihan hiljaa mutta toteuttaa arvojaan käytännössä niistä sen kummemmin meteliä pitämättä? Tarkoitan sillä mm. sitä, että vaikka ei olekaan mikään aktiivi esim. kirkossa tai muussa yhteisössä, mutta aina silloin tällöin kaipaa sanaa. Haluaa lukea ihan itsekseen Raamattua tai muita hengellisiä teoksia, kun siltä tuntuu. Muutoin koettaa noudattaa niitä oppeja, mitä Jeesus opetti.
Onko uskovaisuuden mittari se, kuinka paljon ääneen hokee otteita Raamatusta tai Jumalan ja Jeesuksen nimeä?
Voiko uskova elää vakaata ja tyyntä uskonelämää, vaikka ei siitä aina kaikille hehkutakkaan?
Tuolla eräässä ketjussa nousi esiin merkittävä asia. Jos usko on elämänarvojen perusta, niin miten se meidän arkielämässä näkyy tai miten se pitäisi siellä näkyä?
Onko enää mahdollista olla uskova ihan hiljaa mutta toteuttaa arvojaan käytännössä niistä sen kummemmin meteliä pitämättä? Tarkoitan sillä mm. sitä, että vaikka ei olekaan mikään aktiivi esim. kirkossa tai muussa yhteisössä, mutta aina silloin tällöin kaipaa sanaa. Haluaa lukea ihan itsekseen Raamattua tai muita hengellisiä teoksia, kun siltä tuntuu. Muutoin koettaa noudattaa niitä oppeja, mitä Jeesus opetti.
Onko uskovaisuuden mittari se, kuinka paljon ääneen hokee otteita Raamatusta tai Jumalan ja Jeesuksen nimeä?
Voiko uskova elää vakaata ja tyyntä uskonelämää, vaikka ei siitä aina kaikille hehkutakkaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kiitos, mummomuori aloituksestasi.
Yksi kristillinen arvo on hyväksyä erilaisuus. Toinen kaipaa hengellisessä elämässäänkin enemmän puheliaisutta, toiminnallisuutta, musiikki-elämyksiä jne. Toinen lukee mielellään hiljaisuudessa kirjallisuutta.
Ei tässä ole mitään ongelmaa eikä sääntöä. Jumala iloitsee, että hänen lapsensa ovat erilaisia ja puhuttelee hiljaisuudessa, mutta myös äänissä.
En tiedä, kuinka vakaata uskonelämä voi olla, eiköhän se jokaisella ajoittain myrskyä, mutta jokainen ilmentää omat kysymyksensä ja löytönsä eri tavoin.
Ei sinun tarvitse olla sosiaalisesti aktiivinen, jos et sitä luontaisesti ole. Nauti hiljaisuudesta täysin sydämin, jos se on sinun tapasi olla ja elää.
Syksyn ruskanhehkuisin terveisin
meiju diakoni
"Yksi kristillinen arvo on hyväksyä erilaisuus."
Täytyy tunnustaa että kovin vaikeaa on ottaa tuota todesta. Siitä on näillä palstoilla pidetty hyvä huoli.
Jumala iloitsee että hänen lapsensa ovat erilaisia >: ja sinäkö meiju ole se jumala, vai kertoiko jumalasi tämän sinulle?
ei ainakaan Jeesukseen uskovia kirkossa hyväksytä
No, eikö kaikki uskovat usko Jeesukseen?
Ehkä kuitenkin kyse on toisinaan siitä, että on uskovia jotka käyttäytyvät itse aika ikävästi. Ikään kuin he haluaisivatkin ettei heistä pidetä.
Taroitit varmaan: kaikki kristityt - uskovista suurin osa ei usko Jeesukseen.
Luterilaiset kyllä hyväksyvät,ne on ne vapaakirkkolaiset ja muut hihhulit jotka ei hyväksy ketään eri lailla ajattelevaa.
uskonnollisuus on syntiä, ja epäjumalan palelusta usko ei.
Suomessa on ehkä noin 200000 Jeesukseen uskovaa kristittyä ja uskoisin, että suurin osa heistä täyttää mummomuorin allaolevat kriteerit melko hyvin ...
"Onko enää mahdollista olla uskova ihan hiljaa mutta toteuttaa arvojaan käytännössä niistä sen kummemmin meteliä pitämättä? Tarkoitan sillä mm. sitä, että vaikka ei olekaan mikään aktiivi esim. kirkossa tai muussa yhteisössä, mutta aina silloin tällöin kaipaa sanaa. Haluaa lukea ihan itsekseen Raamattua tai muita hengellisiä teoksia, kun siltä tuntuu. Muutoin koettaa noudattaa niitä oppeja, mitä Jeesus opetti. "
Ainoastaan tuo viimeinen lause särähtää. Siinä oleva KOETA-sana on väärä.
Me emme koeta noudata Jeesuksen oppeja, vaan me RUKOILEMME, että Jumala antaa meille voiman olla Kristuksen lähettejä kaikkialla missä liikumme.
No, voi olla että koeta on väärä sana. Ajattelin että olemme kuitenkin erehtyväisiä.
En ihan itseäni tarkoittanut. Kaikille ei ole luontevaa olla seurassa tai puhua uskostaan julkisesti. Tunnen monia sellaisia uskovia.
Itse tuon asian esiin silloin, kun siitä on puhetta. Olen huomannut että niin tekee moni muukin. Asia voi tulla puheeksi ihan ohimennen. Kun toinen ymmärtää, ei siinä aina tarvita julkisia puheita. Se on vain yhteinen ihana tuntemus, että Jumala on siellä mukana vaikka puhutakaan siitä, vaan aivan jostain muusta.
Kiitos mummimuori,
Me ihmiset tosiaan saamme olla tässäkin erilaisia. Jollekin kahvinkeitto ja palveleminen on helpompaa, kuin puhuminen. Jeesukselle Martta ja Maria oli arvokkaita molemmat.
HIenointa on juuri, kun usko näkyy, vaikka sitä ei alleviivata, vaan se on arjen pohjavire ja rukouksen hiljaisuudessa toimii. MIhin me joutuisimme ilman rukoilevia mummoja, jotka ei puhu uskostaan suurieleisesti, vaan elävät siitä ja sitä todseksi.
Kyllä Kirkossa saa puhua Jeesuksesta. Ihmeellinen ajatus tuo tässä ketjussa jollakin. Itse ainakin puhun. SE on olennainen tämä Jeesus. Eihän uskoa ole muuten.
Tuula-pappi
"Kyllä Kirkossa saa puhua Jeesuksesta. Ihmeellinen ajatus tuo tässä ketjussa jollakin. Itse ainakin puhun. SE on olennainen tämä Jeesus. Eihän uskoa ole muuten.
Tuula-pappi "
Kirkossa kun puhutaan Jeesuksesta, niin siellä puhutaan tyyliin "ole sinä vaan hiljainen ja nöyrä" taikka "armahda sinä vaan" kyllä me ihmiset sitten tiedämme miten asiat hoidetaan. Tällä haluan sanoa sitä, että Jeesuksesta on kirkon piirissä tehty vain hiljainen ja nöyrä armahdusautomaatti, jolla ei muuta roolia saa olla. Jos uskovainen alkaisi kirkossa puhumaan Jeesuksesta, niin hänet ajettaisiin ulos ennenpitkää. Uskoontulosta puhuminen on täysin kiellettyä.
Kristinuskossa Jeesus ymmärretään sellaisena kuin Hän on. Hän on kuningas Kuningas - Rauhanruhtinas ja miekka hallussa oleva Tuomari, joka tulee tuomitsemaan lähes koko ihmiskunnan kadotuksen ikuisiin syövereihin sinne kitumaan ja nääntymään.
Mutta tänään vielä Jeesus on meille lähettäjä - rakkauden ilosanoman kertomaan lähettäjätyyliin Joh. 3:16 - syntien sovittaja jokaisen kohdalla, joka tämän sovituksen vaan suostuu vastaanottamaan.
"Uskonpuolesta
4.9.2012 06:42
"Kyllä Kirkossa saa puhua Jeesuksesta. Ihmeellinen ajatus tuo tässä ketjussa
Kristinuskossa Jeesus ymmärretään sellaisena kuin Hän on. Hän on kuningas Kuningas - Rauhanruhtinas ja miekka hallussa oleva Tuomari, joka tulee tuomitsemaan lähes koko ihmiskunnan kadotuksen ikuisiin syövereihin sinne kitumaan ja nääntymään. "
Sehän kuulostaa oikein mukavalta hemmolta. Onneksi ei ole olemassa kuin hihhuleiden mielikuvituksessa.
En tiedä mistä tuollaisen mielikuvan olet saanut? Tosin minulla ei ole kokemusta useammasta seurakunnasta, mutta tällä vähäisellä kokemuksella en tuota oikein allekirjoita.
Kyllä olen kuullut puhuttavat Jeesuksesta, ihan normaalisti. Jollain tapaa olen ymmärtänyt että kyllähän ihminen pyytää kaiken näköistä, mutta kuten Matteuksen evankeliumissa on:
6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
6:10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
Miksi Jeesuksella ei voisi olla muuta roolia? Eikö kyse ole siitä, millaisena Hänet halutaan nähdä? Kiukkuisena rankaisijana vai väkevänä rakkauden opettajana?
Kristinuskossa Jeesus on Jumalan poika. Poika joka itsekin rukoili Jumalaa ja tyytyi Hänen tahtoonsa. Raamatussa sanotaan aika selvästi että Jumala on se joka tuomitsee. Sitä ei voi yksikään ihminen tehdä, vaikka kuinka se himottaisi.
Miksi ei saisi puhua uskoontulosta? Ei minua ole kukaan tyrmännyt. Miksi pitäisi koko ajan hokea näitä uskonnollisia jargoneja, mitä täälläkin tavan takaa harrastetaan. Kuten itse. Eikö riitä että kerran mainitsee ja jokainen ymmärtää kyllä, mistä on kyse?
No, en tohon hihhulismiin usko. mut Britanniassa tiettävästi erotettiin lentokentän työntekijä vain koska halusi pitää ristiä kaulassaan, mikä nyt oli jo naurettavaa.
Niin, totta tuokin. Nyt vain vedetään rajoja sille, mitä kaikkea voi tai saa tehdä uskontoon vedoten.
Me länsimaissa olemme tottuneet että kristittyjen symbolit ovat tavallisia. Niihin ei ehkä edes reagoida. Kun muiden uskontojen symbolit ovat tulleet keskuuteemme, alamme miettiä sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Mikä sotii käsityksiämme vastaan?
Eri uskonnoissa on määräyksiä pukeutumisesta, fyysisistä merkeistä (tatuoinnit, sukuelinten leikkaukset jne.) tai rituaalien noudattamisesta. Milloin kyse on meidän mielestämme vahingollisesta, epäsopivasta tai häpäisevästä toiminnasta on nyt keskustelujen alla. Kuka voi määritellä sen, mikä on oikein ja mikä väärin?
Kuitenkin meidän tulee elää yhdessä, meillä tulisi olla vapaus tunnustaa juuri sitä uskoa, mitä haluamme. Erittäin vaikea kysymys käytännössä!
Kyllä voi. Itse olen luonteeltani rauhallinen ja aika hiljainen. Kun tulin uskoon ei Jumala tätä luonnettani miksikään muuttanut, ja miksi oliskaan, kaiken luontoisia tarvitaan. Olen aina arvostanut sellaisia "maan hiljaisia", jotka tekevät hiljaisuudessa, numeroa tekemättä, pyytetöntä auttamis-tai rukoustyötä lähimmäisten hyväksi. Ei meistä kaikki voi olla ulospäinsuuntautuneita saarnaajia, ja hyvä niin :) Yhtään heitäkään parjaamatta :)
Usko "mummomuori" ihan rauhassa vain, omalla tyylilläsi. Siunausta sinulle!