Pidättekö tämän tapauksen lainkäyttöä hyväksyttävänä?
MÄÄRÄAJAN MERKITYS SYYTTÄMISELLE NS. BODOMJÄRVEN TAPAUKSESSA?
Espoon käräjäoikeus on asettanut määräajan syyttämiselle 30.7. 2004 mennessä.
Helsingin Sanomat uutisoi 28.7.2004;
"Poliisi ei aio pyytää käräjäoikeutta jatkamaan Bodomjärven kolmoismurhasta epäillyn matkustuskieltoa...
Päätös merkitsee sitä, että myös syytteen nostamiselle annettu määräaika muuttuu.."
Mihin em. oletus perustuu? Mikä logiikka siinä on, kun Gustafsson vapautettiin kahden kuukauden tutkintavankeudesta, käräjäoikeus määräsi syytteen antamiselle erikseen määräajan 30.7.2004 ja erikseen matkustuskiellolle 27.4.2004; joka on jo kulunut umpeen. Miksi käräjäoikeus määräsi kaksi erillistä määräaikaa?
Eli siis Suomessa tuomioistuimen päätökseen perustuvat määräajat eivät merkitse mitään? Poliisiko voi jakaa julkisuuteen ratkaisujaan lainkäytöstä miten mielivaltaisesti tahansa?
Milloin KRP on saanut tuomioiden purkuoikeuden? Tähän asti käräjäoikeuden päätöksistä muutokset/ratkaisut on tehty hovioikeudessa?
Väite, että Suomessa lainkäyttö on sattumanvaraista tulee tässäkin tapauksessa vakuuttavasti todistettua.
Epäilty saa roikkua löysässä hirressä ties miten kauan?
..varsinainen rikoshan on tehty jo kymmeniä vuosia sitten ja ko. epäilty henkilökin on ollut vangittuna pitkään, joten voidaan perustellusti väittää, että esitutkintaviranomaisilla ja syyttäjällä on ollut riittävästi aikaa valmistella syytettään..?
Asiassa on mielenkiintoisia juridisia piirteitä.
1. Espoon käräjäoikeuden päätös määräjan määräämiselle on perustunut pakkokeinolain 1. luvun 21§:ään.
2. Mediassa on kerrottu, että syyttämiselle mahdollisesti haettaisiin jatkoaikaa, joka perustuu ko lain 2 momenttiin. Jatkoaikaa on pyydettävä 30.7.2004 mennessä.
3. Saman lainkohdan mukaan vangittua ja ...
9. Jutun kehittymistä on mielenkiintoista seurata varsinkin kun jutussa on myös esitetty ns Assman-teoria ..
Laajemmin aiheesta: http://www.promerit.net/bodomin.syyte.phtml
MÄÄRÄAJAN MERKITYS SYYTTÄMISELLE NS. BODOMJÄRVEN TAPAUKSESSA?
Espoon käräjäoikeus on asettanut määräajan syyttämiselle 30.7. 2004 mennessä.
Helsingin Sanomat uutisoi 28.7.2004;
"Poliisi ei aio pyytää käräjäoikeutta jatkamaan Bodomjärven kolmoismurhasta epäillyn matkustuskieltoa...
Päätös merkitsee sitä, että myös syytteen nostamiselle annettu määräaika muuttuu.."
Mihin em. oletus perustuu? Mikä logiikka siinä on, kun Gustafsson vapautettiin kahden kuukauden tutkintavankeudesta, käräjäoikeus määräsi syytteen antamiselle erikseen määräajan 30.7.2004 ja erikseen matkustuskiellolle 27.4.2004; joka on jo kulunut umpeen. Miksi käräjäoikeus määräsi kaksi erillistä määräaikaa?
Eli siis Suomessa tuomioistuimen päätökseen perustuvat määräajat eivät merkitse mitään? Poliisiko voi jakaa julkisuuteen ratkaisujaan lainkäytöstä miten mielivaltaisesti tahansa?
Milloin KRP on saanut tuomioiden purkuoikeuden? Tähän asti käräjäoikeuden päätöksistä muutokset/ratkaisut on tehty hovioikeudessa?
Väite, että Suomessa lainkäyttö on sattumanvaraista tulee tässäkin tapauksessa vakuuttavasti todistettua.
Epäilty saa roikkua löysässä hirressä ties miten kauan?
..varsinainen rikoshan on tehty jo kymmeniä vuosia sitten ja ko. epäilty henkilökin on ollut vangittuna pitkään, joten voidaan perustellusti väittää, että esitutkintaviranomaisilla ja syyttäjällä on ollut riittävästi aikaa valmistella syytettään..?
Asiassa on mielenkiintoisia juridisia piirteitä.
1. Espoon käräjäoikeuden päätös määräjan määräämiselle on perustunut pakkokeinolain 1. luvun 21§:ään.
2. Mediassa on kerrottu, että syyttämiselle mahdollisesti haettaisiin jatkoaikaa, joka perustuu ko lain 2 momenttiin. Jatkoaikaa on pyydettävä 30.7.2004 mennessä.
3. Saman lainkohdan mukaan vangittua ja ...
9. Jutun kehittymistä on mielenkiintoista seurata varsinkin kun jutussa on myös esitetty ns Assman-teoria ..
Laajemmin aiheesta: http://www.promerit.net/bodomin.syyte.phtml
Vastaukset 6
Vanhimmat
Määräaika syytteen nostamiselle on asetettu pakkokeinolain nojalla, koska pakkokeinojen käyttöä on laissa rajoitettu. Nyt kun pakkokeinoja ei jatkossa enää käytetä, ainoa määräaika syytteen nostamiselle on syyteoikeuden vanhentuminen. Jos syyte tulee koskemaan tekoa, josta voi seurata elinkautinen vankeus, syyteoikeus en vanhennu koskaan ja syytteen voi nostaa ilman aikarajaa.
Kysymyksessä on kaksi määräaikaa:
- matkustuskielto, joka umpeutui 27.7.2004 ja
- syytteen nostamisen takaraja 30.7.2004.
Kun tuomioistuin on nämä kaksi erillistä määräaikaa päätöksessään julistanut; kansantajuisesta ajateltuna matkustuskiellon raukeamisen ei pitäisi voida purkaa syyttämisen takarajaa? Mitä logiikkaa siinä olisi?
Ja KRP:n tutkijatko määräävät sen mikä päivämäärä pitää ja mikä ei? Ei minun oikeustajuni mukaan poliisille ole siirretty tuomarivaltaa? Ymmärtääkseni syyttäjä hakee jatkoaikaa - jos hakee?
Halutaanko tällä sekoilulla hävyttää asia unohduksiin? Outoa touhua joka tapauksessa.
>>Kysymyksessä on kaksi määräaikaa:
- matkustuskielto, joka umpeutui 27.7.2004 ja
- syytteen nostamisen takaraja 30.7.2004.>>
Nuo mainitsemasi määräpäivät koskevat todellakin pakkokeinoasiaa ja niillä on merkitystä vain siihen liittyen. Vaikka jälkimmäinen (30.7.) on ns. syytteen käsittelypäivä (päivä, milloin syytettä viimeistään aloitettava käsitellä oikeudessa), sen merkitys on ainoastaan ja vain pakkokeinosta johtuva.
Tällä hetkellä asiaa koskeva pakkokeino on matkustuskielto. Syytteen käsittelypäivä merkitsee sitä, että pakkokeinon käyttämistä ei saa jatkaa, ellei syytettä aleta käsitellä sanottuna päivänä (tai käsittelypäivää siirretä). Siis jos syyttäjä ei nostaisi syytettä tässä tapauksessa viimeistään 30.7, tuomioistuimen olisi kumottava matkustuskielto taikka sitten siirrettävä käsittelypäivää edemmäksi (tai kumota pakkeino tarpeettomana).
Matkustuskiellon takaraja (27.7.) ei tarkoita muuta kuin, että silloin viimeistään pakkokeinon käyttäminen on otettava uudestaan harkintaa tuomioistuimessa. Jos poliisi/syyttäjä ei enää halua jatkaa pakkokeinon käyttämistä, ei tällä päivämäärällä ole merkitystä.
Tuomioistuin tosin tekee matkustuskiellon kumoamisesta päätöksen näissäkin tapauksissa, mutta se päätös on enää muodollinen, kun esitutkintaviranomainen ei pidä pakkokeinoa tarpeellisena.
Yhteenvetona vielä, että kaikki em. päivämäärät menettävät merkityksensä sen päätöksen johdosta, jonka tuomioistuin tekee kumotessaan matkustuskiellon. Näin siksi, että syytteen käsittelyllä ei ole enää kiire pakkokeinon käyttämisen kannalta, koska kaikki pakkokeinot tulevat kumotuiksi. Pakkokeinolain määräajoilla varmistetaan siis vain se, että asia käsitellään riittävän nopesti, ettei kukaan joutuisi olemaan kohtuuttoman kauan pakkokeinon kohteena.
KRP:n käyttäytyminen tulee entistä oudompaan valoon.
Gustafsson vangittiin todennäköisin syin epäiltynä kolmoismurhasta, jossa enimmäosrangaistus on elinkautiset; kyse on erittäin törkeästä henkirikoksesta.
Näin rankasta rikoksetä epäilty päästettiin vapaaksi ja nyt KRP haluaa (pakkokeinon) matkustuskiellon purettavaksi.. todellakin outo kuvio ollakseen vakuuttavaa esitutkintaa ja syyteharkintaa.
Tämän esimerkin mukaisesti ketä tahansa voidaan syyttää ja tuomita mistä tahansa?
>>Näin rankasta rikoksetä epäilty päästettiin vapaaksi ja nyt KRP haluaa (pakkokeinon) matkustuskiellon purettavaksi.. todellakin outo kuvio ollakseen vakuuttavaa esitutkintaa ja syyteharkintaa.>>
Sanopa muuta. Eipä poliisin toimet vakuuta.
Käsittääkseni KRP ei missään vaiheessa määrännyt rikoksesta epäiltyä matkustuskieltoon tai hakenut tälle tuomioistuimessa matkustuskieltoa. Tuomioistuin määräsi omasta aloitteestaan epäillyn matkustuskieltoon samalla kun se päätti, ettei vangitsemista enää jatketa.
Toisin sanoa KRP ei missään vaiheessa pitänyt matkustuskieltoa tarpeellisena (ja riittävänä) pakkokeinona. Tässä valossa on mielestäni varsin luonnollista, ettei tutkinnanjohtaja hae jatkoa sellaiselle pakkokeinolle, mitä hän ei ole alun pitäenkään pitänyt tarpeellisena.