Valehdeltu rakkaus

Koskettava runo.

Se mies todella onnistui murtamaan sut, pitää sut edelleen uhrin roolissa missä et ole rakastamisen arvoinen. Hän on mennyt, mutta ote pysyy. Tuijotat vielä hänen jälkiinsä. Kauanko aiot sietää sitä?

Kosta. Hän ei haluaisikaan että alkaisit elää. Joten tee se.

Tämä kosketti minuakin.

Et ehkä unohda, mutta kipeät muistot haalistuvat ajan kanssa. Sinusta ei ehkä juuri nyt tunnu siltä, mutta päivä päivältä vahvistut ja nouset entistä ylväämmin jaloillesi ja uskallat taas rakastaa..
Voimia!

Asiasta on kymmenisen vuotta.. silti se yhä kalvaa mielessä ajoittain.. Kiitellen kommenteista :)

:(((

Terve ihminen ei muserra toista!

Lämmin halaus Sinulle minulta.

OK, elämä on. Aina ei tule mitä tilaa mutta kuten joku jo mainitsikin niin uskallettava on elää.. ja siihen kuuluu kyllä minulla myös rakkaus. Välillä arvet muistuttaa olemassaolostaan ikävästi.. saavat epäilemään ja "kummittelevat"... on tiettyjä haavoja joita ei saa kurottua kokonaan kiinni..niitten kanssa on vaan elettävä.

Kiitos Laudi ;)

Todella omaa elämääkin koskettava runoyksilö, kiitos lukuhetkestä ! PS. Aiheesta saisi kirjankin kasaan..

Kiitos, ehkei sentään tulisi kirjaa minun kokemuksellani.. ;)

Koskettavaa, surullista ja hienosti koottu runo..

Kiitos-kiitos..