Olemme kumpikin "heteroja" minä naimisissa, hän eronnut. Minä selvästi vanhempi. Olemme paljon yhdessä, lenkkeilemme, saunomme, teemme mitä mieleen tulee. Olen häneen silmittömän ihastunut ja oletan että hänellä on samansuuntaisia tunteita minua kohtaan. Välillä yövymme ja aina samassa vuoteessa. Toisinaan olen yrittänyt testata miten hän reagoi, molemmat hieman humalassa, kun kietaisen yöllä "vahingossa" käden hänen ympärilleen. Hän ottaa minua välittömästi kädestä kiinni, ikäänkuin, älä vain ota sitä pois. Siinä me sitten nukumme hyvin lähekkäin, kuin lusikka lusikkaa vasten, mutta mitään muuta ei tapahdu. Mitenkähän t'ätä vois tulkita? Pelkkää ystävyyttäkö?
Tahtoisin saada selvää.........
Da daa...
19666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Who knows... Minä en kyllä 'lusikoisi', ellen tuntisi toista kohtaan jotakin,mikä ylittää ystävyyden rajat. Mihin olisit valmis, eli kuinka pitkälle olisit valmis venyttään ystävyyden rajoja? Tunteista ei varmaan ole pula, mutta mitähän tämä toinen ajattelee siitä, että olet naimisissa.
Mihin olisin valmis?? Näin äkkiä ajatellen olisin valmis läheisyyteen, halailuun, hellyyteen ja suuteluun, en muuhun, mutta eihän sitä tiedä mihin tuo kaikki ennalta mainitsemani tulisi johtamaan. Pystyisinkö enää pakittamaan, mikäli toinen tekisi aloitteen? Itse en pystyisi aloitetta tekemään. En usko että häntä häiritsee naimisissa oloni, niin se vain on, mutta en siltikään ole satavarma, mitä hän minusta ajattelee. Olen samaa mieltä kanssasi, etten kyllä #lusikoisi" toisen naisen kanssaq, jollei edes jotain tunteita olisi. En usko, että hän on ainakaan joka kerta nukkunut niin sikeästi, ettei olisi tajunnut, että minä olen hänen vieruskaverinsa. Ja tämä vierekkäin nukkuminen on lähtenyt ihan hänen puoleltaan olevasta ehdotuksesta.
mä tulkitsen ton siten että sä käytät sitä hyväksesi. Sä olet ilmeisesti tylsässä avioliitossa niin haet jännitystä siitä naisesta. Kuinka reilua se on sitä kohtaan? Aika itsekästä pelata kahden ihmisen tunteilla vain siks ett sua nyt kiinnostaa vähän halailla ja pussailla.
Miksi sä mietit mitä se on mieltä, koska sä et välitä näköjään edes sen ihmisen tunteista jota olet oikein vannonut rakastavasi.
Tässä asetelmassa käy melkein aina huonosti. Toinen tippuu pelistä pois - eli se kolmas, eli se sinkku. Ja toinen jatkaa avioliittoaan siihen mihin se jäikin.
Suosittelisin pitään ihan ystävänä, ennen kuin ystävälläsi tai sinulla herää isompia tunteita, koska sen jälkeen niitä on aika vaikee alkaa setvimään, kun olet jo naimisissakin. Ellet tahdo satuttaa kaikkia osapuolia myöhemmin. Kun kuitenkin tiedostat että ystävälläsi on tunteita pelissä.
Kiitos VIRGO__ asiallisesta vastauksesta ja kiitos siitä, ettet heti lyönyt lyttyyn. Yritän tosissani jatkaa ystävänä. Olisko vielä mitään hyvää vinkkiä, millä sais noita tunteita laimennettua? Se ei varmaan tule olemaan helppoa, varsinkin jos se toinen antaa jatkuen pientä vihiä. Jään odottelemaan hyviä vinkkejä.
ai se onki siis sen toisen syytä, kun antaa vinkkiä. Kauheesti anteeksi sitte, mä kelasin ett sä oot tehny mitä haluut ja tietämättä mitä muut ajattelee ja tuntis asiasta. Mut eihä se olekkaan sun syy, ku sen toisen flirttikissan.
Pitääkö aina miettiä kenen on syy? Kaikenlaista tapahtuu varsinkin tunteiden tasolla ilman että kukaan on mitenkään syyllinen. Ihan turhaa pohtia tuosta näkökulmasta, koska se ei johda minnekään.
joojoo ihan sama.
Itse ottaisin ainakin hetkellisesti hieman etäisyyttä.
Tai sitten puhuisin asiat selväksi. Joskus jo se että asian on sanottu ääneen saa sen kuulostamaan paljon pienemmältä.
Tunteiden laimenemiseen on mun mielestä kolme tietä. 1 - keskustelette asian puhki avoimesti, niin ei jää pinnan alle kytemään mitään. 2 - et vietä ystävän kanssa aikaa enää niin paljon, etkä varsinkaan koskettele ja nuku kainalossa. 3 - aloitat suhteen hänen kanssaan ja päädyt sellaiseen sotkuun, että ihastumisen tunteet ei enää tunnu yhtään olennaisilta.
Kiitos vaan kaikille vinkeistä. Enkä tässä ole ketään syyttelemässä, ei todellakaan ole mitään syytä. Ystävääni en aio myöskään jättää sen vuoksi että olen häneen ihastunut. Meidän ystävyydessä on niin paljon muutakin kuin tämä juttu, joista en aio luopua, enkä usko, että hänkään sitä haluaisi. On vain näköjään yritettävä jatkaa
näin eteenpäin ja pitää järki päässä. Eiköhän tämä ole tässä. Kiitti kaikille. Olis kyllä kiva kuulla miten muut ovat selvinneet jos on ollut vastaavanlaisia ongelmia.
et sä osaa enää ottaa takapakkia asiassa, sä olet kehitelly päässäs nyt ihastuksen ja ainakin kuvittelet että saat siihen vastakaikua. Sun avioliittosi ei tarjoo sulle sitä mitä kaipaat ja sun ystävä on nyt Se juttu sun elämässä. Ongelma on siinä ett sä et osaa käsitellä näitä tunteita, sä etsit niistä nyt sellaista ihanaa kutketta elämääsi ja sä saat sen loppumaan sillä että puhut sun ystäväsi kanssa. Jos se sanookin että hänki tuntee samaa ni sitte sulla on uusi ongelma mut ainakin asiat menee ulos sun päästä etkä sä vain pyörittele niitä kehitellen ties mitä.
Koita ny olla se aikuinen ja aukaise se suusi. Ystävyys kyll kestää moiset asiat ja tunteet, luultavasti jos seki on hetero ni se on vain imarreltu. Ongelmia syntyy vain silloin kun asioita ei käsitellä eikä niitä ratkaista.
Vaikka f4ck kirjoittaakin hyvin kärkevästi, hänen teksteissään on vinha perä. Itse en selvinnyt vastaavasti tilanteesta mitenkään mallikkaasti. Niin se vaan on että tunteita ei voi sivuuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Puhumattakaan siitä että voisitta jatkaa "vain" ystävinä...
Asiat on nostettava pöydälle siellä missä ongelma on. Olet luultavasti tuossa tilanteessa koska jossain mättää. Been there done that. Tiukka peiliin katsominen ja tosiasioiden myöntäminen, siitä se lähtee... Itse pistin koko elämän uusiksi, pyörä lähti pyörimään vastaanlaisesta tilanteesta. Liian pitkään olin jo valhdellut itselle ja muille. Koville se otti, mutta oli täysin väistämätöntä. Valheessa on paha elää; se on väärin itselle ja muille.
Tsemppiä sinulle
Jebban kanssa samoilla linjoilla, ja suunnilleen samanlaisesta tilanteesta minullakin lähti elämä uusiksi. En olis ennen tätä kaikkea osannut sanoa, mikä mättää, vaikka se nyt tuntuu selvältä. Joten isoja asioita voi muhia pinnan alla, vaikka juuri nyt tuntuukin siltä, että olet "vaan" ihastunut ystävään. Ja voihan se varmaan olla vaan sitäkin.
Hulluintahan tässä on se, että olen myöntäntyt hänelle ihan suoraan rakastavani häntä ja hänen vastauksensa on, että hänkin rakastaa minua. Hän on sanonut tämän useammankin kuin yhden kerran. Hmmm pulmallista. No...ystävyyttä emme ainakaan lopeta se on selvä. Keskustelemme hyvin usein ja syvällisesti, viihdymme hyvin toistemme seurassa. Kaippa tää on vaan mun pääni sisällä ja menee ohi ajan kanssa. Kiitti taas neuvoista.
Jos molemmat puhuu rakkaudesta niin tuskimpa menee ohi.... Ei pidä turhaan rääkätä itseään ja muita jos kuvio on noin selvä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä uskaltaakö ottaa askeleen tuntemattomaan ja rikkoa vanhan. Pelottavaa se on, mutta miksi tuhlata elämää siihen mitä ei halua?
Itse samoja asioita läpikäyneenä toteisin,että mieti tarkkaan mitä sydän sanoo ja mitä haluat. Valheessa on paha elää,mutta vastaan tulee paljon paskaa, jos ja siihen lähdet. Itse oon tyytyväinen,että pääsin kaapista ulos,vaikkei ole ollut helppoa. Kun naiseen kerran rakastuu oikeasti,paluuta ei onneksi ole!
Mulla myös ystävä, joka usein sanoo rakastan sua. Minä samoin. Itselläni oli voimakas ihastus, luulin vastapuolelta samaa. Nyt alan uskoa et tuo rakastan sua on vain kaverillista.
yhä mietit