Jo alalta olevalla olisin kysynyt, että...

Otsikkoon tuli virhe eli jo alalla olevalta...

Vaikutat liian itsenäiseltä eli erakoituvalta ihmiseltä niin ihmisläheiseen työhön kuin lääkärillä on. Voisit harkita jotain täsmällistä, kuten tilintarkastaja.

Monella lääketieteen erikoisalalla on hyötyä aloittajan hyvästä kuvamuistista ja avaruudellisesta hahmotuskyvystä. Hyvä ihmistuntemus on plussaa aina. Pikkutarkkuus on hyvä juttu tiettyyn rajaan asti. Lääkärin täytyy kuitenkin pystyä sietämään epävarmuutta ja sitä, että ennemmin tai myöhemmin virheitä sattuu.

Kiitoksia vastauksesta!

Olen iän myötä oppinut sietämään virheitä, mutta en tiedä miten potilaat suhtautuvat virheisiin. En tiedä millaisissa tapauksissa potilaat tekevät valituksen hoidosta tai pahimmassa tapauksessa haastavat oikeuteen??

Ollakseni rehellinen. Kyllä minä tykkään keskustella, mutta aika harvan ihmisen kanssa. En miellä itseäni erakoksi, vaan ennemminkin valitsen seurani tarkkaan. En nimittäin kestä itsekeskeisiä ihmisiä, jotka syyttelevät toisia. Toki ymmärrän, että potilaitani en luonteen perusteella voi valita, mutta eihän heidän kanssaan olekaan tarkoitus viettää kuin se max. 20 min kerrallaan.

Hassua, että joku sanoi, että erokko luonne on huono asia lääkärille. Minusta nimittäin tuntuu, että useimmiten ihmiset haukkuvat lääkäreitä inhottaviksi. Olen aika tunneherkkä ihminen ja tykkään olla mieluummin empaattinen toiselle kuin ilkeä, jos toinen valittaa jostain.

Minäkin olen ollut monen erittäin vähäpuheisen lääkärin vastaanotolla. Kyllä hekin hommansa osaavat siinä missä vähän äänekkäämmätkin kollegat.

Ihan mielenkiinnosta kysyisi miten luovuutesi ilmenee kävelytyylissäsi?
Entä puhetyylissä?

Vasta opiskelen alaa, joten työhön soveltumista en osaa kommentoida.
Käsittääkseni on kuitenkin monia erikoisaloja joissa potilaskontakteja on suht vähän, patologia ja radiologia nyt tulevat ensimmäisenä mieleen.

Ihmisten kanssa viihtymisestä, kohtuullisista sosiaalisista taidoista ja erilaisuuden sietämisestä on kuitenkin etua opintojen sujumisen/oman viihtymisen kannalta, sillä
-pakollisista opinnoista suuri osa on tiivistä pienyhmäopiskelua, eikä ryhmäänsä voi valita.
-Opiskeluaikana kontakti-intensiiviselta potilastyöltä ei voi välttyä.
Onneksi yllämainittuja sosiaalisia taitoja myös aktiivisesti opetetaan läpi perusopintojen.

Olen kaksikätinen, joten käytän askeltaessani molempia jalkojani. Lisäksi työskennellessäni vaihtelen käsiäni tiheään tahtiin. Minulle ei siis ole väliä käytänkö oikeaa vai vasenta kättä. Olen mieltynyt kylläkin kirjoittamaan oikealla kädellä.

Puhetyylistäni sen verran, että puhun ja kirjoitan samalla tavalla. Minun puhekieleni on hyvin kirjakielenomaista enkä käytä täytesanoja. Luulen puhetyylini johtuvan avaruudellisesta ajattelustani. Kerran tapasin lääkärin, joka puhui samalla tavalla kuin minä. Kommunikointi oli mutkatonta. Hänestä jäi niin hyvä mieli, että aloin miettiä olisiko lääkäreiden joukossa enemmänkin kaltaisiani.

Tulen ryhmässä kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Tärkeintä on, että jokainen ryhmän jäsen on motivoitunut työskentelemään. En jaksa riidellä, mikä voi tuntua monesta ihmisestä kummalliselta. Tämä johtuu suurilta osin siitä, että olen naiseksi hyvin rationaalinen vaikkakin tunneherkkä sellainen.

Toivon lähinnä, että lääketieteellisessä tiedekunnassa olisi ihmisiä, joita motivoisi opiskelussa eniten työ eikä esimerkiksi raha. Olen hyvin humaani ihminen ja tulen parhaiten toimeen muiden humaanien ihmisten kanssa. Sellaiset ihmiset, jotka tietävät etteivät ole täydellisiä, ovat parhaita työskentelypareja, koska heille voi antaa rationaalista palautetta ilman syyttelyä. Minä nimittäin itse arvostan asiallista palautetta.

Hmm, viesteistäsi tulee ensimmäiseksi mieleen, että olet paitsi omituinen, myös hyvin itsekeskeinen. Ehkä sinun kannattaa harkita tarkkaan, mihin haet.
Ja ehkä sinua ei omituisuutesi vuoksi edes hyväksytä lääkikseen. Joku rajanveto täytyy pitää potilaan ja ammattilaisen välilläkin.

Aloittaja vaikuttaa pohtivalta. Oletko mitannut älykkyysosamääräsi? Veikkaan, että saisit melko korkeat tulokset....

Lääkiksessä on porukkaa laidasta laitaan. Toiset tulevat sinne rahan perässä, toiset kutsumuksena. On tärkeää ymmärtää, että et voi pienryhmäkavereitasi valita, joten täytyy tulla toimeen niidenkin ihmisten kanssa jotka eivät ole yhtä motivoituneita kuin sinä. Lääkiksessä ikävä kyllä monesti mennään myös kyynärpäätaktiikalla klinikassa jotta pääsee toimenpiteitä tekemään opetusresurssien ollessa rajalliset... Pukeutumisesta sen verran, että siisti ja asiallinen ulkoasu on kaiken a ja o. Lääkärien tulee olla potilaan silmissä luotettava ja ammattitaitoinen, joten esim. meitä on koulussa kielletty pukeutumasta liian räväkästi tai pitämästä liian omituisia kampauksia. Itselläni on monta tatuointia, mutta pidän aina huolen potilaskontakteissa, että ne eivät näy.

Kuulostat pohdiskelevalta ja humaanilta ihmiseltä, jolle lääkärin ammatti voisi sopiakin. Neuvon kuitenkin sinua siinä, että ei kannata olla liian idealistinen, koska varsinkin työelämässä on tehtävä tiettyjä uhrauksia - yhteistyötaidot on todella tärkeitä, vaikka ryhmätoverit eivät ole niitä joita vapaaehtoisesti porukkaan haluaisi. Kuten sanoin, lääkiksessä on todella monenlaista tallaajaa.

Tarkennetaan, että pukeutumisohjeet yms. liittyy siihen vaiheeseen opiskeluista kun olet potilastyössä. Se on ihan sama miten luennolle pukeutuu tai hiuksensa laittaa.

Varhaisvaiheen lääketieteen opiskelijan vastaus:
Uskoisin, että tiedollisen puolen puolesta sovit lääketieteelliseen oikein hyvin. Ihmistuntemus on suureksi avuksi. Jälkimmäistä puuttuu monelta ulospäinsuuntautuneeltakin lääketieteen opiskelijalta.

Tiimityöskentelytaidot ovat tärkeitä melkein missä tahansa lääketieteen alalla. Siksi en sinuna jättäisi niitä kahvitaukoja välistä, niissähän voi puhua kohteliaisuudesta vain muutaman sanan ja siinä se. Vapaamuotoisemmat ajanvietot ovat kuitenkin tärkeitä työyhteisölle, ne hitsaavat porukkaa yhteen. Sinuna miettisin, voisitko jotenkin tietoisesti parantaa tiimityöskentelytaitojasi? Sinänsä introverttiys ei ole huono luonteenpiirre, eikä se ainakaan tee huonommaksi lääkäriksi. Päinvastoin hiljaisemmat ihmiset osaavat kuunnella ja huomioida muita ihmisiä keskimääräistä paremmin.

Erilaisten ihmisten syrjimisestä voin valitettavasti sanoa sen, että lääketieteen alalla työskentelee/opiskelee hyvinkin kapeakatseisia ja suorastaan ennakkoluuloisia henkilöitä. Jos itse olet ennakkoluuloton, niin se on toki pelkkää plussaa.

Pikkutarkkuudesta voi olla etua työssä ja opiskeluaikana. Toisaalta se voi olla myös kompastuskivesi. Jo varhaisessa lääketieteen opiskeluvaiheessa tulee loputon määrä pientä nippelitietoa vastaan mm. anatomiassa ja farmakologiassa. Et voi hallita kaikkea. On keskityttävä ensisijaisesti suuriin linjoihin. Sama periaatteessa pätee myös lääkärin työssä. Joillakin erikoisaloilla esim. patologiassa, voi tosin olla enemmän pilkunviilaajatyyppiä. Toisaalta pitäisi välttää työyhteisön muiden ihmisten ajamista raivon partaalle omalla pilkunviilauksella, eli tiimityöskentelutaitoja tarvitaan.

On mukavaa että aloittaja on tavannut ymmärtäväisen lääkärin.
Kommunikaation onnistuminen potilaan ja lääkärin välillä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita että potilas ja lääkäri olisivat erityisen samanhenkisiä.

Vuorovaikutussuhde potilaan ja lääkärin välillä ei varsiinkaan vastaanottotilanteessa ole mitenkään symmetrinen. Lääkäri pyrkii ihan tietoisesti (vaihtelevalla menestyksella) mukauttamaan kommunikaatiotapaansa potilaalle sopivaksi. On tilanteita, joissa lääkäri sujahtaa työrooliin myös vapaa-ajalla.

Sama lääkäri siis ihan tietoisesti keskustelee eri tyylillä aran lapsipotilaan, putkimiehen ja biokemian tutkijan kanssa. Yhden potilaan kanssa keskustelua voi voi olla suorasukaista, toinen tarvitsee konkreettisia ohjeita pienempinä annoksina, kolmas taas kaipaa asiapitoisia tarkkoja perusteluja jne.

Lääkiksessä aloittavat vuosikurssit ovat suuria n. 150 hlöä, ikähaitarikin on iso, joten joukkoon mahtuu monenlaista hiihtäjää. Motivaatio voi kummuta kovin monesta lähteestä. Useimpia ajaa alalle kiinnostus lääketiedettä kohtaan, mutta kiinnostus potilastuotä kohtaan vaihtelee jo paljon.
Turvattu hyvä tulotaso ja yhteiskunnallinen arvostus eivät ole harvinaisia motivaattoreita nekään, tosin ihan yksistään hyvien tulojen toivossa harva taitaa alalle hakeutua.

Melkein jokaiselle löytyy isolta vuosikurssilta joku samanhenkinen kaveri, mutta kurssille mahtuu myös aina jokunen, joiden kanssa ei paljon yhteistä löydy.
Opintojen kannalta on tärkeää että tulee toimeen, vaikkeivat kemiat ihan kohtaisikaan ja asialliset hommat tuee hoidettua ilman suurempia kipinöitä.
Omista toiveistaan/mieltymyksistän/ideoistaan voi joutua ryhmän hyväksi joskus vähän joustamaan, mutta näinhän se loppujen lopuksi opiskelun jälkeen menee työpaikoillakin.

Kiitos vastauksista.

Lähinnä kommunikaatio ongelmat muiden kanssa johtuvat siitä, että ajattelen hyvin eri tavalla kuin muut. Tämän takia haluan vain, että kysymyksiin vastataan ja toista kuunnellaan. Ei siis tehdä ennakkotulkintoja siitä mitä toinen sanoo.

Tulen halutessa kaikkien kanssa toimeen. Tämä johtuu siitä, että osaan luonnostani tulkita ihmistä sen verran, että ymmärrän, mistä toinen voisi mahdollisesti provosoitua. Toisin sanoen mukaudun toiseen virallisessa kohtaamisessa. Olen huomannut, että vanhempien ihmisten kanssa on helpompi tulla toimeen, koska he usein ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia.

Kiitos noista vinkeistä, että pitää käyttää hieman kyynärpäätaktiikkaa.