Joukko Stanfordin yliopiston opiskelijoita oli lupautunut koehenkilöiksi vankilaelämää selvittävään tutkimukseen. Kaikki tutkimukseen osallistuvat koehenkilöt oli etukäteen arvioitu psyykkisesti tasapainoisiksi. Eräänä aamuna poliisit hakivat yllättäen kokeeseen osallistuvat opiskelijat kodeistaan, ja heidät vietiin yliopiston kellaritiloihin rakennettuun vankilaan.
Koehenkilöt arvottiin vangeiksi ja vartioiksi. Vangin roolin saaneet pukeutuivat vanginvaattieisiin ja heidät suljettiin selleihin. Vartijan roolin ja virka-asun saaneet saivat ohjeen pitää vankilassa yllä järjestystä. Heitä kiellettiin kuitenkin ehdottomasti käyttämästä fyysistä väkivaltaa.
Vaikka kehenkilöille oli etukäteen selitetty koejärjestely ja kokeen kesto(kaksi viikkoa), koehenkilöiden käyttäytymisessä tapahtui hälyttäviä muutoksia. Vartijat alkoivat simputtaa vankeja, joita kiellettiin esimerkiksi käymästä WC:ssä. Auksi vangit vastustivat simputusta, mutta taipuivat siihen vähitellen. Koe jouduttiin keskeyttämään viikon kuluttua, koska vankien ahdistuneisuus, masentuneisuus ja vihanpurkaukset olivat huolestuttavasti lisääntyneet.
Tutkimuksen loputtua koehenkilöt osallistuivat vuoden ajan useampaan ryhmäkeskusteluun, jossa he purkivat ja käsittelivät tutkimuksen heissä herättämiä tunteita.
Tällä tutkimuksella oli selvästi vaikutusta näiden tutkittavien henkilöiden minäkäsitykseen ja vaikka kyse oli vain tutkimuksesta ja näin pienestä ajasta, niin voi hyvin käsittää millaisia vaikutuksia parisuhteessa oleva "vangin" (uhrin) "vartijan" (narsistin) suhde uhrin minuudessa saa aikaan.
Koehenkilöt arvottiin vangeiksi ja vartioiksi. Vangin roolin saaneet pukeutuivat vanginvaattieisiin ja heidät suljettiin selleihin. Vartijan roolin ja virka-asun saaneet saivat ohjeen pitää vankilassa yllä järjestystä. Heitä kiellettiin kuitenkin ehdottomasti käyttämästä fyysistä väkivaltaa.
Vaikka kehenkilöille oli etukäteen selitetty koejärjestely ja kokeen kesto(kaksi viikkoa), koehenkilöiden käyttäytymisessä tapahtui hälyttäviä muutoksia. Vartijat alkoivat simputtaa vankeja, joita kiellettiin esimerkiksi käymästä WC:ssä. Auksi vangit vastustivat simputusta, mutta taipuivat siihen vähitellen. Koe jouduttiin keskeyttämään viikon kuluttua, koska vankien ahdistuneisuus, masentuneisuus ja vihanpurkaukset olivat huolestuttavasti lisääntyneet.
Tutkimuksen loputtua koehenkilöt osallistuivat vuoden ajan useampaan ryhmäkeskusteluun, jossa he purkivat ja käsittelivät tutkimuksen heissä herättämiä tunteita.
Tällä tutkimuksella oli selvästi vaikutusta näiden tutkittavien henkilöiden minäkäsitykseen ja vaikka kyse oli vain tutkimuksesta ja näin pienestä ajasta, niin voi hyvin käsittää millaisia vaikutuksia parisuhteessa oleva "vangin" (uhrin) "vartijan" (narsistin) suhde uhrin minuudessa saa aikaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olosuhteissa, mitkä ovat tarpeeksi karut ja missä joku on "valittu" alempiarvoiseksi, joku ylempiarvoiseksi, molemmat osapuolet alkavat käyttäytyä ennen pitkää eläimen lailla...Kaikki inhimillisyys vain katoaa, jopa "terveillä" , tavallisilla ihmisillä ajan myötä...Kun tilanne on ohi, porukka alkaa pikkuhiljaa havahtumaan, että mitä sitä tulikaan tehtyä ja miettimään omaa identiteettiään ja sitä, enkä onko todellakaan niin "hyvä ihminen", kuin mitä alunperin luuli...Jotkut jäävät pysyvästi tuohon tilaan, koska mieli ja keho sanoo, että se on ainoa keino pysytellä hengissä...selviytyä.
Tästäkään syystä en usko, että ihmiset itsessään ovat hyviä, tai pahoja. On vain erilaisia olosuhteita ja jokaisen oma päätös jatkaako kyseisellä tiellä, vai valitseeko toisin...Lopulta kaiken päättää se oman katkeruuden määrä ja ihminen itse. Kyseessä lienee ihan tavallinen psykologinen ja evoluutioon alunperin pohjautuva mielen selviytymisstrategia, ns. eläimen vaisto, jonka ihmiset vain tässä nyky-yhteiskunnassa yrittävät unohtaa kaiken "sivistyksen" keskellä...Mutta se ei muuta kuitenkaan sitä, "mitä" me alunperin olemme.
Mielenkiintoista tuossa oli se, että vangit aluksi vastustivat simputusta ja yrittivät pitää ihmisoikeuksistaan ja minuudestaan kiinni, mutta koska heidän asemansa ei sallinut heidän saada vastustukseen vaadittavaa valtaa, niin heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistuminen ja tyytyminen "uhrin" asemaan.
Mielenkiintoista tuossa on myöskin se miten valta ja asema saavat ihmisessä esiin piirteitä ja asenteita, joita ihminen ei ajattelisi muuten käyttää. Kun vastassa on heikompi tai alistetussa asemassa oleva, niin jokin meissä ihmisissä laukaisee käyttäytymään tätä kohtaan mielivaltaisesti ja alistavasti.
Niin, onko se valta joka meidän päämme pistää sekaisin ja saa suuruuskuvitelmat omasta kaikkivoipaisuudesta valloilleen vai onko ihminen lopultakin vain eläimen kaltainen otus, joka toimii karuissa oloissa vaistojensa varassa...
lottamari
"mutta koska heidän asemansa ei sallinut heidän saada vastustukseen vaadittavaa valtaa, niin heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistuminen ja tyytyminen "uhrin" asemaan."
Olisi toinenkin vaihtoehto...olla alistumatta. Ottaa kaikki p*ska vastaan sellaisena, kuin se tulee, mutta ikävä kyllä harvat haluavat "uhrautua" ja riskeerata mahdollisesti elämänsäkin pistääkseen vastaan "vahvemmalle"...Se olisi kuitenkin ainoa mahdollinen tapa saada toinen/muut katsomaan itseään peiliin...Se ei tarkoita, että pitäisi sortua samoihin keinoihin, kuin toiset, vaan pitää ainoastaan ryhti suorassa ja kääntää se toinenkin poski...Siis mikäli tilanteesta ei ole ulospääsyä...Näin itse toimisin/ olen toiminut.
Samalla tavalla, kuin malli "kiusaamisesta" leviää joukkopsykoosin lailla ympäristöönsä saaden ihmiset käyttäytymään jopa väkivaltaisesti, myös päinvastainen malli antaa muille esimerkkiä pitää pään pystössä ja olla välittämättä ja jopa laittamaan tälle "vartijalle" kampoihin...Kumpaankaan ei tarvita lopultakaan, kuin yksi ainoa ihminen näyttämään mallia muille...
Mietinkin, mitä ovat nämä ihmiset jotka lähtevät seuraamaan tätä "johtajaa" oli kyseisen henkilön ohjeet sitten "hyviä", tai "pahoja"? Miksi jonkun auktoriteettihahmon käskiessä he unohtavat omat arvonsa ja vakaamuksensa samantien...Mielestäni nämä arvot, eivät ole sitten lopultakaan kovin vahvalle pohjalle rakennettuja. Vai onko se pelko, joka menee lopulta kaiken tämän ylitse...jopa muiden hyvinvoinnin ylitse, kunhan itselle ei vain käy kuinkaan?
Olen itse ottanut joskus turpaan muiden puolesta, joten ihmettelen miksi niin harvat tähän kykenevät...ihmiset, jotka väittävät olevansa empaattisia ja välittävänsä muista ehkä jopa enemmän, kuin itsestään...Missä tämä sitten näkyy, kun tositilanne on päällä, jolloin punnitaan kumpi onkaan lopulta tärkeämpää oma, vai sen toisen hyvinvointi?
todellisuuskäsitykset .. vanginvartija vs vanki
joo niin kai se on että tiikerit on häkissä siks ku niiden vanhemmat on ollu elukoita.