Olen pari vuotta tuntenut harrastuksen kautta yhden entisen pariskunnan. Olen avoliitossa ja mielestäni hyvässä sellaisessa. Mutta tää ent pariskunnan nainen on vienyt multa kyllä kaiken järjen. Tai sekottanut tunteet mutta järkeä yritän pitää kasassa. Avokkini tuntee pariskunnan myös ja mun mielestä nää naiset tulee hyvin keskenään juttuun. Se on hyvä .. ja se ei ole hyvä. En osaa selittää.
Me ollaan niin täysi match etten osaa asiaa paremmin ilmaista. Luetaan toistemme ajatukset, ajatellaan asioista jotenkin samantyylisesti. Ollaan joskus eri mieltä ja siinäkin on jotain niin täydellistä. En osaa selittää.
Mun mielestä nainen ei ole antanut mitään vihjeitä eikä flirttaillut. Enkä minä. Ollaan aika hyvin kunnioitettu toistemme yksityisyyttä. Enkä edes haluaisi pilata mitään millään sekoilulla.
Tässä kesällä oli sitten yksi tilaisuus jossa tulin juoneeksi aivan liikaa. Oli sellanen sopivan tunteellinen hetki ja se nainen siinä suht selvinpäin vieressä. Möläytin sitten mitä ajattelin hänestä. Että tykkään hänestä ja olen aivan sekaisin ja jotain en edes tarkkaan muista. Nainen suhtautui tyyliin että olen vähän humalassa ja jutut sen mukaiset ja että hän unohtaa kuulleensa mitään sellaista. Annoin sille vaan suukon poskelle. Sellasen kaverillisen.
Asiasta ei sitten puhuttu sen jälkeen. Hän on ollut kuin sitä ei olisi tapahtunut. Uskon vahvasti ettei asiasta edes kannata puhua. Luulen, jostain syystä, että hän saattaisi jopa suuttua. On vähän semmosta temperamenttista tyyppiä.
Kamalaa ja käsittämätöntä tässä on, että kun kuvittelen että jos hänellä on joku mies (koska exänsä kanssa ei ole kovin sympaattiset välit vaikka hyvät), tulen mustasukkaiseksi omista ajatuksistani. Toisaalta toivon hänen löytävän jonkun miehen niin en elättelisi toiveita meistä. Enkä halua avokistanikaan erota. Tuskin kuitenkaan helpolla kelpuuttaisin ketään hänelle vaikka ei minulla sananvaltaa olekaan.
Olen toistaiseksi pysynyt järjissäni, mutta kuinka kauan.
Onko mitään ideoita millä tämmöisestä pääsee ohi? Hän on kuitenkin mukava ja arvostan kaveruutta / ystävyyttä enemmän kuin että sekoiltaisi jotenkin muuten.
Me ollaan niin täysi match etten osaa asiaa paremmin ilmaista. Luetaan toistemme ajatukset, ajatellaan asioista jotenkin samantyylisesti. Ollaan joskus eri mieltä ja siinäkin on jotain niin täydellistä. En osaa selittää.
Mun mielestä nainen ei ole antanut mitään vihjeitä eikä flirttaillut. Enkä minä. Ollaan aika hyvin kunnioitettu toistemme yksityisyyttä. Enkä edes haluaisi pilata mitään millään sekoilulla.
Tässä kesällä oli sitten yksi tilaisuus jossa tulin juoneeksi aivan liikaa. Oli sellanen sopivan tunteellinen hetki ja se nainen siinä suht selvinpäin vieressä. Möläytin sitten mitä ajattelin hänestä. Että tykkään hänestä ja olen aivan sekaisin ja jotain en edes tarkkaan muista. Nainen suhtautui tyyliin että olen vähän humalassa ja jutut sen mukaiset ja että hän unohtaa kuulleensa mitään sellaista. Annoin sille vaan suukon poskelle. Sellasen kaverillisen.
Asiasta ei sitten puhuttu sen jälkeen. Hän on ollut kuin sitä ei olisi tapahtunut. Uskon vahvasti ettei asiasta edes kannata puhua. Luulen, jostain syystä, että hän saattaisi jopa suuttua. On vähän semmosta temperamenttista tyyppiä.
Kamalaa ja käsittämätöntä tässä on, että kun kuvittelen että jos hänellä on joku mies (koska exänsä kanssa ei ole kovin sympaattiset välit vaikka hyvät), tulen mustasukkaiseksi omista ajatuksistani. Toisaalta toivon hänen löytävän jonkun miehen niin en elättelisi toiveita meistä. Enkä halua avokistanikaan erota. Tuskin kuitenkaan helpolla kelpuuttaisin ketään hänelle vaikka ei minulla sananvaltaa olekaan.
Olen toistaiseksi pysynyt järjissäni, mutta kuinka kauan.
Onko mitään ideoita millä tämmöisestä pääsee ohi? Hän on kuitenkin mukava ja arvostan kaveruutta / ystävyyttä enemmän kuin että sekoiltaisi jotenkin muuten.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna olla..
Elämää .. siinä naisessa oli jotakin mikä valloitti sinut ..
niin just. jos et olis suhteessa sanosin että anna palaa. mutta kun oot niin kestä kuin mies. kivoja fibojahan tollasesta saa. tulevaisuuesta ei kukaan taas tiiä.....
Osui varmaan väärään kohtaan ?
mahollisest joo ei ollu sulle kun alottajalle. en halua sekaannuttaa ap:n ajatuksia mut-ta ....... kaverilleni kävi tuolleen rakastui -jälkeenpäin on hyvä sanoa sitä rakkaudeks- yhteen naiseen vaikka seurusteli ja oli justiin menny kihloihin. se toinen nainen vaan oli jotenkin niin että vei kaiken älyllisen. kaveri sitte erosi koska ei kestänyt ja alkoi pommittaa toista naista. aikansa piiriteltyä nainen antautui. ne ollu nyt 12 vuotta naimisissa, kaks lasta ja ketänä niin onnellista paria en ole tavannut. mistä sen tosiaan voi tietää miltä tulevaisuus näyttää ja mikä on oikein ja mikä väärin. milloin mennään tunteiden mukaan ja milloin käytetään järkeä.
Ole ystävä, aika näyttää, tavallaanhan nainen torjui sut kiltisti>ei halua mitään eikä halua nyt ajatella mitään kanssasi, kunnioita sitä.
..toisaalta, ehkä hän on naisesi ystävä että pääsisi lähemmäs sinua?
Olisko parempi olla Hyvä Ystävä kuin huono kertapano.
Itse valitsen hyvän ystävyyden, jos mies siihen taipuu.
Järki päässä, housut jalassa ja sepalus kiinni.
Orjalle:
Aika parantaa ja palauttaa maan pinnalle. Paitsi jos asiat johtaakin teidän pariutumiseen. Omat moraaliset vaikeutensa siinäkin.
Olen itse kahdesti saanut pahasti siipeeni kun olen onneton rakastunut. Suhteet kesti aikansa, kunnes ne loppui. Ensimmäinen tapaus loppui kun mies rakastui työkaveriinsa. Oltiin sillon jotain 25v. Toisella kerralla rakastuin eronneeseen mieheen. Erosta huolimatta miehen lapset ei hyväksyneet isälleen toista naista. Muutaman vuoden pidettiin pintamme mut sitten mies luovutti. Hän ei kestänyt tavata lapsiaan vain harvoin ja elää sillä tavalla kahta erillistä elämää. Enää en kolmatta kertaa ihan helposti usko miehen "rakkauteen" vaikka tise olisin kuin ihastunut taikka rakastunut. Joten saattaisin varmaan käyttäytyä kuten tuo järkesi vienyt nainen.
Elämä on joskus hankalaa, mutta minkäs teet. Koita kestää. Muuta en voi sanoa. Ja tietysti toivon onnellista loppua olkoon se mikä tahansa.