Pelkkää yksinäisyyttä aina vaan. Kukaan ei halua tutustua. Olen ällöttävä.
Vit.tu mitä elämää
ällötys kammotus
251563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sama täällä... ;(
No tuskinpa se nyt ihan noin on. Ei yksinäisyys tarkota että on ällötys kammotus.
kyllä mä voin tutustua.
Sama täällä... ;(
Kaikella on aikansa. Hyvää kannattaa odottaa, kärsivällisyyttä! leettyy on oikees!!
Kaikella on aikansa. Hyvää kannattaa odottaa, kärsivällisyyttä! leettyy on oikees!!
Jos on yksinäinen niin on aivan selvää et on ällöttävä. Muutenhan olis kavereita ja ne haluis hengata. Olis vaan parempi et kuolis pois heti ettei tarvii kärsiä tätä pas.kan surkeaa elämää.
Miksi sitten monilla lihavilla ja rumillakin on kavereita ja ystäviä vaikka kuin paljon? Johtuisikohan teidän yksinäisyys siitä, että ette ole sosiaalisia ettekä uskalla ottaa kontaktia muihin ihmisiin? Oman päänne sisällä masentuneina kuvittelette että yksinäisyytenne muka johtuu ulkonäöstä ja että olette rumia, mikä ei ole totta. Seuralliset ja sosiaaliset ihmiset saavat kavereita, ulkonäöstä riippumatta.
Miten voi olla sosiaalinen jos kukaan ei halua jutella tai olla tekemisissä toisen kanssa. Ei kai sitä voi pakotttaa kaveriksi ja hengailemaan.Kyllä täss on ihan tarpeeksi otettu kontaktia
Mutta se ei johdu ulkonäöstäsi niin kuin kuvittelet. Oletko miettinyt että on monia muitakin sinunkaltaisia ujoja ihmisiä? Se että he eivät uskalla ottaa kontaktia sinuun, johtuu varmasti ujoudesta. Joskus pitää itse olla aloitteellinen, aina se ei mene niin että muut tulevat juttusille. Me suomalaiset olemme aika ujoa ja hiljaista kansaa.
En mä halua olla kontaktissa muihin ihmisiin kun ne kaikki vihaavat mua. Mun pitäisi tappaa itseni.
Niin ja ikää sulla on jotain 14-15 vuotta vai?
Näin on mullakin. Poistin profiilini deittisivulta kun ei kukaan uskaltanut ottaa yhteyttä minuun. En jaksa enää etsiä.
minäkin olen yksinäinen ja ujo,mutta ei tulis mieleenkään itsari,se on hyvin itsekästä,kuitenkin on läheisiä,jotka jää kaipaamaan(lapset,muu suku).irwinin sanoin"eletään vaan vaikka piruuttaan"
Voisiko olla että saisi jotain vertaistukea tuohon ahdistukseen? Mielestäni vertaistukea sanana ei kannata pelätä, päinvastoin. Omassa elämässäni vertaistuki auttoi irti alkoholista ja sen myötä olen saannut ilon ja onnen elämään. Voisiko olla että sellainen auttaisi myös yksinäisyyteen ja syrjäytyneeseen oloon? Toivon kaikille tsemppiä ja piirrän auringon taivaalle...
Mua ärsyttää suoraan sanoen niin helvetisti toi että valitetaan että oon yksin ja kukaan ei halua tutustua mutta sitte ku joku haluis tutustua niin ei kelpaa. Ite oon yksinäinen mutta ei todellakaan johdu siitä etten haluis tutustua muihin. Mitä te muut yksinäiset teette perjantaina lähetään yhessä vaikka keilaamaan tai baariin tai vaikka ihan vaan kahville? Ja turha on sitte valittaa yksinäisyyttään jos ei oo valmis muita yksinäisiä tapaamaan!! sori nyt vaan mutta alkaa ottaa pannuun tommone ittensä sääliminen.
Kahville voisin vaikkapa lähteä, jos seura kelpaa… kuuhun asti en rupea tapaamista varten matkaamaan, mutta Helsinki sopii vallan mainiosti.
Opettele ottamaan yksinäisyydestä ilo irti. Mä oon asunut kolme kertaa naisen kanssa ja nykyään hyvin tyytyväinen kun saan olla yksin silloin kun haluan. Aivan ihanaa kun ei välttämättä tarvitse miellyttää muita kuin itseään.
Yksinäisyys on tuntunut todella hyvälle oltuani muijan kanssa liki 30v. yksissä. EN missään nimessä ota vakituiseksi ketään ja väliaiakaisetikin vain jos sen muijan kamat sopii pyörillä vedettävään laukkuun,ettei mangu muutto apua. Ei enää ikinä känni naamaa kotiini,itse rupesin täysinraittiikksi 10v.sitten.
Mennään vaan. Sörkkään / Kallioon johonki kulmakuppilaan istumaan. Kuningas Alkoholin voimalla ei meikääkään ujous ja ahdistus vaivaa, pystyis jopa juttelemaan ihmisille.
Niinkö?
Kyllä tuo käy. En tiedä miten sitä konkreettisesti nähtäisiin. Ehdotan, että tapaamme aluksi esimerkiksi tuomiokirkon ylätasanteella klo 19.00. Muu vaihtoehtoinen tapa käy myös. Itse lupaan tulla paikan päälle joka tapauksessa. Minut tunnistaa mustasta pikkutakista, mustasta olkalaukusta, lyhyestä hiusmallista ja silmälaseista. Saa liittyä seuraan, jos haluaa.
Sanokaa yksikin pätevä syy miksi teihin tulisi tutustua?
Minua ei ainakaan ällöttävyys kiinnosta. Kahvia tai alkoholia voin juoda yksinkin joten minua ei kiinnosta lähteä kahville tai baariin juomaan alkoholia teidän kanssa.
"Valmis Kuolemaan"
Juu, uskon että olet henkisesti valmis kuolemaan. Jos pyydät meiltä täällä apua, et selkeästikään ole valmis vaan haet epätoivoisesti apua sen vuoksi että et ole valmis kuolemaan.
"Poistin profiilini deittisivulta kun ei kukaan uskaltanut ottaa yhteyttä minuun. En jaksa enää etsiä."
Mitä kuvittelit löytäväsi deittailun kautta? Ilmaisen lounaan? Tarkoitin tuota kuvaannollisessa merkityksessä. Jos kaipaat jotain huvitusta muilta ihmisiltä, mikset itse lähde huvittamaan muita ihmisiä? Jos haluat seksiä, kysy seuraavalta vastaantulijalta jos hän olisi valmis harrastamaan seksiä kanssasi. Jos kaipaat juttuseuraa, kysy seuraavalta vastaantulijalta olisiko hän valmis juttelemaan sinulle. Veikkaan sinun kuvitelleen tilanteen niin että vastaantulevat ihmiset pyrkivät karttamaan sinua jos kysyt ventovierailta ihmisiltä jos he tulisivat kanssasi sänkyyn tai jos pyydät heitä juttelemaan sinulle. Samaa touhuahan se on deittisivustoilla, tosin deittisivustot ovat hieman sama juttu kuin pimeät kujat jossa kysyt joltain tuntemattomalta jotain ja luotat sen jälkeen hänen sanaansa.
Jos haluu saada on pakko antaa.
http://www.youtube.com/watch?v=1RpsYx0i49E
Miksi kysyt?
Pyysin kerran yhen naisen numeroo. Se kysyi et miksi sä sen haluut. Sanoin et olis kiva tutustua. Sit se taas kysyi et miksi.
Jos mul olis ollu pyssy niin olisin ampunut itteni siihen paikkaan. Tollasii ne naiset on et ne vit.tuilee heti.
Mua ärsyttää, kun ihmiset aina vahtaa. Oikein kääntyy kattomaan :( Silloin tulee kamala olo :( Ja se on kamalaa, kun kävelee jonkun porukan ohi ja sitte alkaa kuuluu hihitystä ja sitte kun kävelen kauemmas niin ne alkaa puhuun musta :(
Kerran eräs tuttuni sano, että häntäkin ärsyttää juuri eniten se toisten ihmisten vahtaaminen, kyllä mäkin nyt aina vilkasen jos joku menee ohi, mutta ei nyt tarvi vahdata. No ei ihme sitte, että koulus pyöryttää aina kun kävelen siellä. Meinaa jalat pettää, jotenkin niin kauhee jännitys päällä kokoajan.
No, ulkonäöltäni olen onneksi ihan ok, mutta ei mulla koskaan mitään kunnon kavereita ole ollut. Syynä varmasti erilaiset kiinnostuksen kohteet, ujous ja sitten en toisaalta oikein haluu tutustua sellaisiin ihmisiin, jotka ei kiinnosta. Ja sitte oon tosi huono menemään puhuun, aina pitäis sen toisen tulla ensin. No, ei silti mulla ole paljon valittamista.