Toisaalta huvittaakin tämä spekuloiminen kirjoittajien uskolla.
Sana "epäuskoinen" vilahtelee tämän tästä, ja mielikuvituksissani voin nähdä
samassa yhteydessä useampiakin etusormia osoittelemassa toisia kirjoittajia.
Minulle syntyy sellainen mielikuva, että "epäuskoinen" on ikään kuin avain, joka irrottaa sormella osoittelijan vastuusta osoittaa rakkautta tuota lähimmäistä kohtaan. Kun otsassa on teksti "epäuskoinen", silloin henkilö ei ole enää lähimmäinen jota kristityn on velvollisuus rakastaa.
Hyvin suunniteltu kikka, tuttu jo Jeesuksen ajoilta asti.
Valitettavasti se on kuitenkin itsepetosta.
Luuk. 10:25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Luuk. 10:26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Luuk. 10:28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää."
___
*) Luuk. 10:29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ...
... ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Muistamme kuinka Jeesus otti kysyjälle esimerkin juutalaisten eniten halveksimasta ihmisryhmästä samarialaisesta, ja asetti vertailupohjaksi arvostetuimmassa asemassa olevat juutalaiset, siis virassa toimivan papin ja esilaulajan.
Mehän tiedämme mistä syystä pappi ja leviitta kävelivät verisen ja likaisen autettavan ohitse.
He olisivat menettäneet rituaalisen puhtautensa, ja pakkoloma virkatehtävistä olisi ollut seurauksena monimutkaiset rituaaliset puhdistustoimet.
Mitä mahtaa seurata vanhoillislestadiolaiselle, jos hän rakastaa palvelee ja auttaa ihmisiä joiden otsassa on yhdistyksen leimakirveellä lyöty merkki "epäuskoinen", tai "saat'analle heitetty"?
Eivät Jeesuksen ajan fariseuksetkaan tajunneet todellista tilaansa. Joku saattaa naurahtaa nyt, ikävä kyllä naurahtaa itselleen tässä tapauksessa. Aivan sama henki vaivaa tänäänkin omasta mielestään muita puhtaampia fariseuksia, kun Jeesuksen aikana.
Velvollisuus rakastaa vihollisiaankin, on edelleen voimassa ja koskee jokaista, joka Jumalan nimeä mainitsee ja kertoo uskovansa Jeesukseen. Sehän juuri vetää puoleensa, kun ihminen tajuaa että tuo henkilö rakastaa minua aidosti vaikka en ansaitsisi sitä.
Meidän uskovien on syytä ensimmäisinä herätä, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta kuten Raamattu sanoo. Osoitammeko me rakkautta lähimmäisillemme, tämä on kipeä kysymys!
Leimakirves jolla luokittelemme ihmisiä kelpoihin ja epäkelpoihin, ei todellakaan ole mikään evankelioimisen väline. Jumala on rakkaus.
Valvova kristitty huomaa kyllä rakkauden puutoksen omassa sydämessään, hän pitää sen syntinä ja katuu sitä, hän ei hyväksy omassa sydämessään lähimmäisten leimaamista, koska Pyhä Henki asuu
hänessä.
Omavanhurskaus tekee uskovasta ihmisestä valikoivan ja armottoman toista ihmistä kohtaan. Jeesus tuli nimenomaan pelastamaan meitä syntisiä, kuten rakas veljemme ja Herran apostoli Paavali toteaa, "joista minä olen suurin"!
Jokainen ihminen on potentiaalinen pelastettava, Jeesus kutsuu sanasa kautta kaikkia ihmisiä suurelle Ehtoolliselle. Kristuksessa valvova kristitty tajuaa tämän ja ottaa tehtävänsä vakavasti.
Valikoiko Jeesus pelastettavat? EI, - hän rakasti jokaista syntistä, minuakin. Jeesus pesi pois syntini pyhällä verellään ja lahjoitti minulle vanhurskautensa. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Sana "epäuskoinen" vilahtelee tämän tästä, ja mielikuvituksissani voin nähdä
samassa yhteydessä useampiakin etusormia osoittelemassa toisia kirjoittajia.
Minulle syntyy sellainen mielikuva, että "epäuskoinen" on ikään kuin avain, joka irrottaa sormella osoittelijan vastuusta osoittaa rakkautta tuota lähimmäistä kohtaan. Kun otsassa on teksti "epäuskoinen", silloin henkilö ei ole enää lähimmäinen jota kristityn on velvollisuus rakastaa.
Hyvin suunniteltu kikka, tuttu jo Jeesuksen ajoilta asti.
Valitettavasti se on kuitenkin itsepetosta.
Luuk. 10:25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
Luuk. 10:26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
Luuk. 10:28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää."
___
*) Luuk. 10:29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ...
... ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
Muistamme kuinka Jeesus otti kysyjälle esimerkin juutalaisten eniten halveksimasta ihmisryhmästä samarialaisesta, ja asetti vertailupohjaksi arvostetuimmassa asemassa olevat juutalaiset, siis virassa toimivan papin ja esilaulajan.
Mehän tiedämme mistä syystä pappi ja leviitta kävelivät verisen ja likaisen autettavan ohitse.
He olisivat menettäneet rituaalisen puhtautensa, ja pakkoloma virkatehtävistä olisi ollut seurauksena monimutkaiset rituaaliset puhdistustoimet.
Mitä mahtaa seurata vanhoillislestadiolaiselle, jos hän rakastaa palvelee ja auttaa ihmisiä joiden otsassa on yhdistyksen leimakirveellä lyöty merkki "epäuskoinen", tai "saat'analle heitetty"?
Eivät Jeesuksen ajan fariseuksetkaan tajunneet todellista tilaansa. Joku saattaa naurahtaa nyt, ikävä kyllä naurahtaa itselleen tässä tapauksessa. Aivan sama henki vaivaa tänäänkin omasta mielestään muita puhtaampia fariseuksia, kun Jeesuksen aikana.
Velvollisuus rakastaa vihollisiaankin, on edelleen voimassa ja koskee jokaista, joka Jumalan nimeä mainitsee ja kertoo uskovansa Jeesukseen. Sehän juuri vetää puoleensa, kun ihminen tajuaa että tuo henkilö rakastaa minua aidosti vaikka en ansaitsisi sitä.
Meidän uskovien on syytä ensimmäisinä herätä, sillä tuomio alkaa Jumalan huoneesta kuten Raamattu sanoo. Osoitammeko me rakkautta lähimmäisillemme, tämä on kipeä kysymys!
Leimakirves jolla luokittelemme ihmisiä kelpoihin ja epäkelpoihin, ei todellakaan ole mikään evankelioimisen väline. Jumala on rakkaus.
Valvova kristitty huomaa kyllä rakkauden puutoksen omassa sydämessään, hän pitää sen syntinä ja katuu sitä, hän ei hyväksy omassa sydämessään lähimmäisten leimaamista, koska Pyhä Henki asuu
hänessä.
Omavanhurskaus tekee uskovasta ihmisestä valikoivan ja armottoman toista ihmistä kohtaan. Jeesus tuli nimenomaan pelastamaan meitä syntisiä, kuten rakas veljemme ja Herran apostoli Paavali toteaa, "joista minä olen suurin"!
Jokainen ihminen on potentiaalinen pelastettava, Jeesus kutsuu sanasa kautta kaikkia ihmisiä suurelle Ehtoolliselle. Kristuksessa valvova kristitty tajuaa tämän ja ottaa tehtävänsä vakavasti.
Valikoiko Jeesus pelastettavat? EI, - hän rakasti jokaista syntistä, minuakin. Jeesus pesi pois syntini pyhällä verellään ja lahjoitti minulle vanhurskautensa. Hallelujaa kiitos Jeesus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Kun nimi kristityn on mulla, tee siksi minut todella. Suo tahtos tekijäks mun tulla, sun nuhteitasi totella."
Virsiä voi laulaa ulkoakin, kun on vuosikymmeniä niitä laulanut.
Asia muuttuu paljon vakavammaksi kun ihminen pääsee Uskon ja Pyhän Hengen kautta sisälle virsien sanomaan.
Me kristityt tarvitsemme parannussaarnaa aivan yhtä paljon kun "epäuskoisetkin". Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, se on Jumalan lahja.
1. Joh. 4:11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
Vakava kysymys uskoville: Kuka on sinun lähimmäisesi? Kuka on minun lähimmäiseni?
Matt. 5:44-48
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
Jos tämän edellä luetun Jeesuksen saarnan kuulutuasi et lyö rintoihisi ja sano, "Jumala ole minulle syntiselle armollinen",
niin se on merkki vakavammasta ongelmasta Kristuksen tuntemisessa. Parannuksen paikka!
Jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
Erittäin puhuttelevaa!!!
kysyvälle matkalaiselle: Kyllä, erittäin puhuttelevaa.
Itselläni on lestadiolaisena sellainen kokemus, että mitä enemmän olen saanut tulla tuntemaan Herraani Jeesusta henkilökohtaisesti, sen vähemmän uhkaavilta ja pelottavilta toiset, erilaiset ihmiset tuntuvat.
On kovan luokan juttu hallita seurakuntaa luomalla ja julistamalla erilaisia uhkakuvia muista ihmisistä ja varsinkin toisista Jeesukseen uskovista.
Tämä on heijaste eli projektio omasta pelokkaasta tilasta. Pelon juuri on turvattomuus kuten tiedämme.
Turvattomuus tulee puolestaan siitä ettemme varauksetta luota Jumalan lupauksiin lahjaksi saatavasta armosta, vaan alamme itse omilla toimillamme lepyttelemään vihaiseksi kokemaamme Jumalaa.
On ikävää että lestadiolaisia hallitaan pääosin Mooseksen lain avulla ("sinun täytyy ja sinä et saa"). Vasta HENGEN laki joka on Jeesuksessa Kristuksessa, tekee ihmisestä vapaan Jumalan lapsen. Tällöin autuus ei enää perustukaan siihen mitä minä olen ja mitä minä teen, vaan siihen armoon jonka Jeesus toi minulle valmiina taivaasta, - eli Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen. Tätä kutsutaan myöskin uskonvanhurskaudeksi, koska se saadaan lahjaksi USKON kautta Jeesukseen Kristukseen.