Eikö joku perintökaarta ymmärtävä voisi kertoa ilman munkkilatinaa ja kaikenkoukeroista juristein käyttämää sekokieltä (jonka tarkoituksena on korostaa tietämystään) miten perintöosuudet jakautuvat kun vanhan pariskunnan toinen puoliso kuolee ja perintöä aletaan jakaa. Kaikki omaisuus on ollut yhteistä
Eli:
Periikö leski puolet puolisonsa omaisuudesta ja lapset sen toisen puolen, ja onko lakiosa kuitenkin vain 50 % perintöosasta?
Jos yhteistä omaisuutta on vain talo ja pieni mökki, yhteensä 300 tuhatta ja rahaa ei lainkaan, niin onko lesken perintö 75 tuhatta j lasten 75 tuhatta?
Jos pariskunnalla on keskinäinen omistusoikeustestamentti jossa toivotaan lapsilta malttia ja odottamaan toisenkin vanhemman kuolemaa, ja lapset haluavat kuitenkin osansa heti, niin onko se lakiosa siis puolet tuosta 75 tuhannesta?
Ja siis lapset saavat vain lakiosan, niin leski ei omista koko jäljellä olevaa maisuutta koska lapsilla on siitä saamatta se puolet 75 tuhannesta, joten leski ei kai voi myydä mitään omaisuudestaan.
Entä jos perintö on "tavanomainen", ilman testamenttia, eli kaikki lapset saavat kuolleelta isältään/äidiltään perintöosansa, niin leskelle jäävä omaisuus on lesken ja täysin lesken määrättävissä, eli hän voi myydä mökin ja maksaa lainan jonka hän on ottanut maksaakseen lapsilleen rahana heidän perintöosuutensa. Lainan takaajiksi hän on saanut lapsensa.
Onko esimerkki oikein?
Eli:
Periikö leski puolet puolisonsa omaisuudesta ja lapset sen toisen puolen, ja onko lakiosa kuitenkin vain 50 % perintöosasta?
Jos yhteistä omaisuutta on vain talo ja pieni mökki, yhteensä 300 tuhatta ja rahaa ei lainkaan, niin onko lesken perintö 75 tuhatta j lasten 75 tuhatta?
Jos pariskunnalla on keskinäinen omistusoikeustestamentti jossa toivotaan lapsilta malttia ja odottamaan toisenkin vanhemman kuolemaa, ja lapset haluavat kuitenkin osansa heti, niin onko se lakiosa siis puolet tuosta 75 tuhannesta?
Ja siis lapset saavat vain lakiosan, niin leski ei omista koko jäljellä olevaa maisuutta koska lapsilla on siitä saamatta se puolet 75 tuhannesta, joten leski ei kai voi myydä mitään omaisuudestaan.
Entä jos perintö on "tavanomainen", ilman testamenttia, eli kaikki lapset saavat kuolleelta isältään/äidiltään perintöosansa, niin leskelle jäävä omaisuus on lesken ja täysin lesken määrättävissä, eli hän voi myydä mökin ja maksaa lainan jonka hän on ottanut maksaakseen lapsilleen rahana heidän perintöosuutensa. Lainan takaajiksi hän on saanut lapsensa.
Onko esimerkki oikein?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun kuolleelta jäi lapsia, niin ilman testamenttia leski ei peri yhtikäs mitään. Kun kaikki omaisuus oli puolisoiden yhteistä, niin leski pitää vain omistamansa puolikkaan ja lapset perivät kuolleelta jääneen puolikkaan.
Rintaperillisen lakiosa on todella puolet perintöosasta ja sen vaatiminen tulee kysymykseen testamentin estäessä saamasta vähintäin lakiosansa.
Em. omistusten lisäksi on huomattava, että leski saa lain mukaisesti elinikäisen hallintaoikeuden pesään kuuluvaan puolisoiden yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon. Tähän ei pure edes lakiosavaatimus.
Luonnollisesti leski voi määrätä omistamastaan omaisuudesta, mutta lesken ja perillisten välillä pitäisi tehdä ositussopimus, että leki voisi operoida omansa kanssa ilman perillisten hyväksymisiä ja sama toisinpäin.
Kerroit että yhteenlaskettu omaisuus on 300 000€ josta tasinkona tulisi leskelle 150 000€.
Loput 150 000€ olisi pesän omaisuutta josta lasketaan lakiosa.
Nyt jos puolioilla on keskinäinen omistusoikeutestamentti niin se loukka rintaperillisten oikeutta tuohon lakiosaan ja on näiltäosin pätemätön.
Kun 150 000€ lasketaan lakiosa (½) se on 75 000€ joka on luovutettava lapsille heidän sitä vaatiessa (siis summa jakautuu kaikkien lasten kesken)
Leskelle jäisi siis testementin nojalla 75 000€ tasinkona saamansa 150 000€
Toisaalta leskellä on oikeus hallita yhteistä kotiaan leskenoikeuden turvin ja jos tuo mökki ei ole 75 000€ arvoinen niin lapset joutuvat tyytymään vajavaan lakiosaan (leskenoikeutta ei voi loukata edes lakiosavaateella)
Jos taasen ei ole olemassa testamenttia niin lapset perivät isänsä täysmääräisenä huomioon ottaen lesken oikeuden yhteiseen asuntoon.
Mutta kuten kerroin kaikki riippuu tuosta mökistä ja sen arvosta, riittääkö se lakiosiin (75 000€) vai jääkö lakiosat vajaaksi jolloin täydennys otetaan asunnosta (sitä ei kuitenkaan muuteta rahaksi leskenoikeuden nojalla) jolloin lapset omistavat talosta lakiosaa täydentävän osan jolloin leski ei voi päättää talon kohtalosta (ei voi myydä, vuokrata kylläkin).
Jotenkin tuntui että ajatuksena oli se harhaluulo että leski saa ensin tasinkona puolet ja perii vielä puolet, näin ei asia missään nimessä ole.
Leski ei peri mitään ilman testamenttia (siis jos on lapsia).
Jos omaisuus omistetaaan puoliksi, leski pitää siis oman puolikkaansa koko omaisuudesta (eikä siis saa tasinkona omaa puolikastaan).
Ajattelutapa 1 on p.....stä. Lakiosa lasketaan täydestä alentamattomasta arvosta. PK 7:5 on yksiselitteinen. Lakiosa lasketaan perittävän jäämistöstä ikään kuin testamenttia ei olisi ja testamentti on tehoton siltä osin kuin se estää perillistä saamasta lakiosana tulevaa omaisuutta täyteen määräysvaltaansa.
Edellä sanottu pätee silloin, kun on kysymys testamenttisaannosta. Asia on toisin, jos on kysymys lesken hallintaoikeudesta, joka perustuu PK 3 luvun säännöksiin.
Voiko leski myydä esim. maata,vaikka ositusta ei ole tehty.
Kyllä leski voi aina myydä omaa omaisuuttaan. Poikkeus on vain puolisoiden yhteisenä kotina käyttämä asunto. Sitä leski ei voi ennen ositusta myydä ilman vainajan perillisten lupaa, ei vaikka leski omistaisi asunnon kokonaan yksin.
Alan ymmärtää miksi juristeilla on hyvät tulot. Tällä foorumilla yksinkertaiseenkin kysymykseen vastataan monimutkaisesti.
"23" ja "Selvennetään vähän" vastasivat selkeästi ja perusasia selvisi lopulta, n-sedät ja muut, pelkästään perintökaarta lukeneet eivät ymmärtäneet aloittajan kysymyksestä olennaista: Leski jolla on lapsia, ei siis peri kuolleelta puolisoltaan mitään ilman testamenttia ja joutuu neuvottelemaan heti leskeksi jäätyään lastensa kanssa, kuinka voisi hoitaa yhteisestä omaisuudesta rahat lastensa osuuksiin.
Eli jos puolisoilla eläessään on ollut pelkkää työtä ja köyhyyttä ja kaikki aika ja raha on mennyt perheen hyväksi, kannattaa tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti jossa lapset saavat vain lakiosansa, jolloin leskelle jää hieman enemmän "pelivaraa". Myös kannattaa muistaa että lasten puolisot eivät ole sukulaisia, lastenlapset ovat.
Miksi ihmeessä asiantuntijoiden käyttämää kieltä kritisoidaan, he niin kuin lakitekstikin pyrkivät vain ja ainoastaan YKSISELITTEISYYTEEN ja ymmärrettävyyteen, millä ei ole mitään tekemistä tiedolla ylpeilyn kanssa! Valitettavasti huolimattomuus sanojen ja erityisesti termien kanssa voisi muuttaa koko asiasisällön.
Maallikko sitä vastoin toimii, no, maallikon tavoin ja käyttää vääriä tai epäselviä termejä ja sitten ihmettee kun asiat vain sotkeutuvat. Kun sitten asiallisesti oikaistaan, ylpeys ei annakaan myöten, vaan syytetään asiantuntijoita "brassailusta"!
Kun aloittaja on täysin noviisi joka ei tiedä lkiasioista mitään on tällaisessa apauksessa järkevintä vastata sellaisella puhekielellä jota aloittaja ymmärtää.
Jos vastaus vilisee lakitermeja j viittauksia lakipykäliin ja ennakkopäätöksiin jää vastaukset aloittajalla töysin pimentoon.
Pahimmassa tapaukessa vastaus vain sekoittaa entisestään.
Tämän takia jos joku vastaa maallikon ymmärrettäväti ja joku jolla on kauhea tarve päteä ja vääntää lkitekstiä joukkoon niin eikö silloin ole kyse oman arvon pönkittämisestä ja pätemisen tarpeesta.
Tällä palstalla olen usein vastannut siten että määllikkokin ymmärtää.
Heti perään joku viisastelija kertoo täsmälleen saman asian lakitermein ja viittauksin yriittäen päteä edelliseen vastaukseen nähden.
Miksi vastaus ei voi olla selkeä ja ytimekäs jos alunperin ei ole kysytty syväluotaavaa lakitulkintaa aiheesta?
Mielestäni vastaus on aina perusteltava, koska miten lukija muuten voi luottaa vastaukseen. Täällä voi anonyyminä heittää mitä vain vastauksia, joten perustelu on hyvä keino pönkittää vastaus. Jos väite on laista, pyrin aina mainitsemaan lähdetiedon.
Toinen luotettavuuden mittari jota lukija katsoo on vastaaja. En muista "nöyryyttäpä hyvinkinin" aiemmin esiintyneen tällä palstalla, joten miten luotettavana voin pitää hänen väitteitään. Sen sijaan nix nax, joka aiemmin kirjoitti nimimerkillä yx tavallinen, on kirjoittanut vuosikaudet, ja voin aina luottaa hänen vastauksiinsa. Itse olen kirjoitellut harvakseltaan mutta aina samalla nimmarilla.
Muuten, tämän ketjun luettuani en ymmärrä mikä eo. vastauksista ei olisi ymmärrettävä. Itse ainakin ymmärsin lukemani, vaikken ole lakimiestä nähnytkään.