Vankimielisairaalan potilaille räätälöidään avohoitoa
Syksyn aikana sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ratkaisee vaikean ja suurtakin yleisöä kiinnostavan yhtälön. Kuinka vapauttaa vakavista väkivaltarikoksista mielisairaalaan määrätyt oikeuspsykiatriset potilaat nykyistä nopeammin takaisin yhteiskuntaan ja samalla estää heitä syyllistymästä uusiin väkivaltarikoksiin?
Työryhmä aikoo esittää ratkaisuksi velvoitteellista avohoitoa. Se tarkoittaa, että vapautunut oikeuspsykiatrinen potilas saa pysyä avohoidossa sillä ehdolla, että syö aina lääkkeensä, käy säännöllisesti lääkärin vastaanotolla ja välttää täysin päihteiden käyttöä. Jos potilas lipsuu vaatimuksista, hänet palautetaan mielisairaalaan.
Nyt jälkikontrolliin ei ole pakkoa
Tällä hetkellä pakkohoidosta vapautunutta oikeuspsykiatrista potilasta ei voi pakottaa jälkikontrolliin, kun muutaman kuukauden valvonta-aika on ohi.
– Nykyinen valvonta-aika ei riitä, jos riski rikoksiin liittyy sairauteen ja potilaalla on taipumus ajatella selviävänsä ilman lääkkeitä, sanoo Niuvanniemen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen.
Suomessa hyväksytään hänen mukaansa nyt aivan turhaan se riski, että oikeuspsykiatrinen potilas uusii rikoksensa.
– Osa näistä kaikille traumaattisista teoista on estettävissä velvoitteellisen avohoidon avulla.
Husin Auroran sairaalan ylilääkärin Leena Turpeisen mukaan rikosten ja uudelleen sairastumisen ehkäiseminen on tärkeää myös potilaan elämänlaadun kannalta.
Nämä potilaat on hoidettava heti
Velvoitteellinen avohoito tuo uusia velvoitteita paitsi potilaalle, myös terveydenhuoltojärjestelmälle. Oikeuspsykiatrinen potilas ei voi odottaa psykiatrille pääsyä. Hoitoa on oltava aina saatavilla.
– Lisäksi hoitohenkilökunnalla on oltava laillinen oikeus mennä potilaan kotiin, jos häntä ei kuulu sovitulle vastaanotolle, Tiihonen sanoo.
Työryhmä on velvoitteellisesta avohoidosta melko yksimielinen, arvelee sen puheenjohtaja, ylilääkäri Juha Moring THL:stä. Ryhmään kuuluva Tiihonen on samaa mieltä. Hän kertoo, että jotkut Suomessa kritisoivat velvoitteellista avohoitoa samalla perusteella kuin muutakin pakkohoitoa, tarpeettoman ankarana puuttumisena yksilön vapauteen.
– Jotkut pitävät yksilön oikeuksiin puuttumisena sitä, jos sairaasta huolehditaan, Tiihonen sanoo.
Toinen iso kysymys on, kuka avohoidon maksaa. Tiihonen kertoo nuorena lääkärinä nähneensä, mitä käytännössä merkitsee se, että valtiolla on mielisairaaloita mutta avohoito kuuluu kunnille. Potilaat eivät tahtoneet päästä sairaaloista avohoitoon, koska maksaja oli toinen.
Moringin arvion mukaan velvoitteellinen avohoito maksaa itsensä, jos huomioidaan uusintarikollisuuden vähentymisestä ja sairaalahoitojen lyhentymisestä kertyvät säästöt.
Kunnissa ei juuri osata oikeuspsykiatriaa
Eila Tiihosen mielestä velvoitteellinen avohoito ei vaadi uuden järjestelmän luomista, vain nykyisen avohoidon asiantuntemuksen lisäämistä. Se tapahtuu esimerkiksi oikeuspsykiatristen konsultaatioiden ja alan yksiköissä tapahtuvien tarkkailujaksojen avulla.
Turpeisen mielestä potilasryhmä on niin erityinen, että avohoitoa ei ehkä kannata hajauttaa kuntiin.
– Minulla on työryhmässä eniten kuntatasoon perustuva näkemys. Olen perillä siitä, että kuntapuolen psykiatreilla ei yleensä ole mahdollisuutta hankkia riittävän laajaa kokemusta oikeuspsykiatristen potilaiden hoitamisesta. (Mediuutiset)
Syksyn aikana sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ratkaisee vaikean ja suurtakin yleisöä kiinnostavan yhtälön. Kuinka vapauttaa vakavista väkivaltarikoksista mielisairaalaan määrätyt oikeuspsykiatriset potilaat nykyistä nopeammin takaisin yhteiskuntaan ja samalla estää heitä syyllistymästä uusiin väkivaltarikoksiin?
Työryhmä aikoo esittää ratkaisuksi velvoitteellista avohoitoa. Se tarkoittaa, että vapautunut oikeuspsykiatrinen potilas saa pysyä avohoidossa sillä ehdolla, että syö aina lääkkeensä, käy säännöllisesti lääkärin vastaanotolla ja välttää täysin päihteiden käyttöä. Jos potilas lipsuu vaatimuksista, hänet palautetaan mielisairaalaan.
Nyt jälkikontrolliin ei ole pakkoa
Tällä hetkellä pakkohoidosta vapautunutta oikeuspsykiatrista potilasta ei voi pakottaa jälkikontrolliin, kun muutaman kuukauden valvonta-aika on ohi.
– Nykyinen valvonta-aika ei riitä, jos riski rikoksiin liittyy sairauteen ja potilaalla on taipumus ajatella selviävänsä ilman lääkkeitä, sanoo Niuvanniemen sairaalan johtava lääkäri Eila Tiihonen.
Suomessa hyväksytään hänen mukaansa nyt aivan turhaan se riski, että oikeuspsykiatrinen potilas uusii rikoksensa.
– Osa näistä kaikille traumaattisista teoista on estettävissä velvoitteellisen avohoidon avulla.
Husin Auroran sairaalan ylilääkärin Leena Turpeisen mukaan rikosten ja uudelleen sairastumisen ehkäiseminen on tärkeää myös potilaan elämänlaadun kannalta.
Nämä potilaat on hoidettava heti
Velvoitteellinen avohoito tuo uusia velvoitteita paitsi potilaalle, myös terveydenhuoltojärjestelmälle. Oikeuspsykiatrinen potilas ei voi odottaa psykiatrille pääsyä. Hoitoa on oltava aina saatavilla.
– Lisäksi hoitohenkilökunnalla on oltava laillinen oikeus mennä potilaan kotiin, jos häntä ei kuulu sovitulle vastaanotolle, Tiihonen sanoo.
Työryhmä on velvoitteellisesta avohoidosta melko yksimielinen, arvelee sen puheenjohtaja, ylilääkäri Juha Moring THL:stä. Ryhmään kuuluva Tiihonen on samaa mieltä. Hän kertoo, että jotkut Suomessa kritisoivat velvoitteellista avohoitoa samalla perusteella kuin muutakin pakkohoitoa, tarpeettoman ankarana puuttumisena yksilön vapauteen.
– Jotkut pitävät yksilön oikeuksiin puuttumisena sitä, jos sairaasta huolehditaan, Tiihonen sanoo.
Toinen iso kysymys on, kuka avohoidon maksaa. Tiihonen kertoo nuorena lääkärinä nähneensä, mitä käytännössä merkitsee se, että valtiolla on mielisairaaloita mutta avohoito kuuluu kunnille. Potilaat eivät tahtoneet päästä sairaaloista avohoitoon, koska maksaja oli toinen.
Moringin arvion mukaan velvoitteellinen avohoito maksaa itsensä, jos huomioidaan uusintarikollisuuden vähentymisestä ja sairaalahoitojen lyhentymisestä kertyvät säästöt.
Kunnissa ei juuri osata oikeuspsykiatriaa
Eila Tiihosen mielestä velvoitteellinen avohoito ei vaadi uuden järjestelmän luomista, vain nykyisen avohoidon asiantuntemuksen lisäämistä. Se tapahtuu esimerkiksi oikeuspsykiatristen konsultaatioiden ja alan yksiköissä tapahtuvien tarkkailujaksojen avulla.
Turpeisen mielestä potilasryhmä on niin erityinen, että avohoitoa ei ehkä kannata hajauttaa kuntiin.
– Minulla on työryhmässä eniten kuntatasoon perustuva näkemys. Olen perillä siitä, että kuntapuolen psykiatreilla ei yleensä ole mahdollisuutta hankkia riittävän laajaa kokemusta oikeuspsykiatristen potilaiden hoitamisesta. (Mediuutiset)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.