Hei! Eli tilanteeni on tämä ja tarvitsen melkein lakitietoa avukseni tai asian osaavan apua:
Poikaystäväni äidillä on koira jota hän on ollut myymässä jo vuoden, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Hän ei ole osannut kouluttaa koiraa ja on hieman laiminlyönytkin sitä ja nyt haluaa että koira saa uuden hyvän kodin. Minä ja mieheni voitaisiin ottaa koira vaikka heti, mutta nykyisessä vuokra-asunnossamme ei saa pitää koiraa ja yksiö on hieman muutenkin ahdas. Olen löytänyt koiralle jo sijaiskodinkin, jonne koira voisi mennä siksi aikaa kunnes pääsemme isompaa kämppään. Ongelmana vaan on omistaja, joka ei ajattele asioita ihan järkevästi. Hän ennen tyrkytti koiraa meille, mutta nyt haluaa antaa sen pois, vaikka voimme ottaa sen ettei hänen tarvitsisi stressata koirasta. Asiaa hankaloittaa poikaystävän ja hänen äitinsä huonot välit, ehkä siksi tämä ei halua antaa koiraa meille vaikka olisimme tuttu ja hyvä koti sille. Varsinainen pulma on kai se, että millä konstilla voisi saada äidin allekirjoittamaan paperit, jossa koira luovutetaan meille tai miten hänet voisi taivutella antamaan meidän hoitaa koiran asiat kuntoon, kun olemme siihen valmiita. Mieheni äiti vaan valittaa ja haukkuu eikä ota apua vastaan! Mietin että pitäisikö uhkailla/tehdä eläinsuojeluilmoitus, että hän tajuaisi luovuttaa koiran parempiin käsiin, sillä koira on hänen hoteissaan muuttunut aggressiviseksi. Olisiko jtn laillista keinoa koittaa saada (esim. tekemällä ilmoitus äidistä) koiran omistajuus meille, kun mieheni äiti valittaa olevansa kuoleman partaalla koiran takia, mutta ei suostu antamaan sitä hoitoon meille (sijaiskodeistakin hän keksii tekosyitä miksei voi antaa)? Voisimme itse ottaa koiran väliaikaisesti. Ihmettelen miksi omistaja ei suostu ottamaan apua vastaan, itse ei tiedä koirista mtn ja arvostelee muita koirakouluttajia ja perheitä (ei saa olla kissoja, eikä yksinasuja kun se on pahaksi koiralle) ja laiminlyö itse pahemmin kuin muut (ei suostu viemään kunnolla ulos koska koira on vaikea, prkl sentään!)!! Jos tekisimme esim. eläinsuojeluilmoituksen, niin viedäänkö koira pois kokonaan vai voisimmeko ottaa sen sijaiskotiin? Asia on mennyt todella vaikeaksi miehen äidin sekoilujen takia. Tietääkö joku miten voisi toimia, että saisimme koiran, kun järjellä se ei näytä onnistuvan? Ehkä pitäisi vaan odottaa ja koittaa vielä takoa järkeä päähän, jotta saisimme koiraparan. Koira on siis 2v cotton uros, mukava, iloinen ja tarmokas. Itse en ole hyvä koirien kouluttamisen kanssa, mutta tulen tämän kanssa toimeen ja pidän siitä ja saan sen kuriin. Koira käyttäytyy nykyisellä omistajalla vihaisesti ja inhottavasti. Koira jumittaa ulos ainakun pitäisi mennä takaisin vankilaan (kotiinsa). Olisiko kellään eläinsuojeluihmisellä tietoa tai lainvoimasta apua, mitä mieltä olette?
Kaikki voivottelijat, haukkujat ja provoilijat voivat jättää vastaamatta, eikä mtn mielipidekiistaa kiitos!!
Poikaystäväni äidillä on koira jota hän on ollut myymässä jo vuoden, mutta ei ole saanut aikaiseksi. Hän ei ole osannut kouluttaa koiraa ja on hieman laiminlyönytkin sitä ja nyt haluaa että koira saa uuden hyvän kodin. Minä ja mieheni voitaisiin ottaa koira vaikka heti, mutta nykyisessä vuokra-asunnossamme ei saa pitää koiraa ja yksiö on hieman muutenkin ahdas. Olen löytänyt koiralle jo sijaiskodinkin, jonne koira voisi mennä siksi aikaa kunnes pääsemme isompaa kämppään. Ongelmana vaan on omistaja, joka ei ajattele asioita ihan järkevästi. Hän ennen tyrkytti koiraa meille, mutta nyt haluaa antaa sen pois, vaikka voimme ottaa sen ettei hänen tarvitsisi stressata koirasta. Asiaa hankaloittaa poikaystävän ja hänen äitinsä huonot välit, ehkä siksi tämä ei halua antaa koiraa meille vaikka olisimme tuttu ja hyvä koti sille. Varsinainen pulma on kai se, että millä konstilla voisi saada äidin allekirjoittamaan paperit, jossa koira luovutetaan meille tai miten hänet voisi taivutella antamaan meidän hoitaa koiran asiat kuntoon, kun olemme siihen valmiita. Mieheni äiti vaan valittaa ja haukkuu eikä ota apua vastaan! Mietin että pitäisikö uhkailla/tehdä eläinsuojeluilmoitus, että hän tajuaisi luovuttaa koiran parempiin käsiin, sillä koira on hänen hoteissaan muuttunut aggressiviseksi. Olisiko jtn laillista keinoa koittaa saada (esim. tekemällä ilmoitus äidistä) koiran omistajuus meille, kun mieheni äiti valittaa olevansa kuoleman partaalla koiran takia, mutta ei suostu antamaan sitä hoitoon meille (sijaiskodeistakin hän keksii tekosyitä miksei voi antaa)? Voisimme itse ottaa koiran väliaikaisesti. Ihmettelen miksi omistaja ei suostu ottamaan apua vastaan, itse ei tiedä koirista mtn ja arvostelee muita koirakouluttajia ja perheitä (ei saa olla kissoja, eikä yksinasuja kun se on pahaksi koiralle) ja laiminlyö itse pahemmin kuin muut (ei suostu viemään kunnolla ulos koska koira on vaikea, prkl sentään!)!! Jos tekisimme esim. eläinsuojeluilmoituksen, niin viedäänkö koira pois kokonaan vai voisimmeko ottaa sen sijaiskotiin? Asia on mennyt todella vaikeaksi miehen äidin sekoilujen takia. Tietääkö joku miten voisi toimia, että saisimme koiran, kun järjellä se ei näytä onnistuvan? Ehkä pitäisi vaan odottaa ja koittaa vielä takoa järkeä päähän, jotta saisimme koiraparan. Koira on siis 2v cotton uros, mukava, iloinen ja tarmokas. Itse en ole hyvä koirien kouluttamisen kanssa, mutta tulen tämän kanssa toimeen ja pidän siitä ja saan sen kuriin. Koira käyttäytyy nykyisellä omistajalla vihaisesti ja inhottavasti. Koira jumittaa ulos ainakun pitäisi mennä takaisin vankilaan (kotiinsa). Olisiko kellään eläinsuojeluihmisellä tietoa tai lainvoimasta apua, mitä mieltä olette?
Kaikki voivottelijat, haukkujat ja provoilijat voivat jättää vastaamatta, eikä mtn mielipidekiistaa kiitos!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikkien osapuolien kannaltahan olisi ihanteellista, jos saisitte keskustelemalla aikaan sovintoratkaisun. Jos vaikka alkuun juttelisitte rauhassa poikaystäväsi äidin kanssa ja tekisitte jonninlaisen kompromissin vaikka niin, että koira tulisi alkuun teille hoitoon muutamaksi viikoksi. Poikaystäväsi äidillehän tuo koirastaan luopuminen on kuitenkin rankka asia: Vaikka koira vaatiikin paljon, niin se myös antaa paljon seuraa ja iloa, siksi päätös luopumisesta ei ole helppo. Tai voisitteko neuvotella jonkinlaisen sopimuksn niin, että koira siistyy teidän omistuksenne, mutta äiti saa aina halutessaan tulla katsomaan koiraan ja saa sitä jopa hoitoonkin ajoittain?
Jos sitten mikään sopuratkaisu ei löydy ja on selkeästi viitteitä siitä, että koira kärsii ja jää hoidotta (esim. ei ruokita tai ei ulkoiluteta tai sitä satutetaan) niin vaihtoehtona on eläinsuojeluilmoituksen tekeminen. Tarpeen vaatiessa eläinsuojeluviranomainen käy tarkastamassa koiran elinolosuhteet ja tekee vaadittavat päätökset. Silloin saattaa olla, että eläinsuojeluviranomainen katsoo, että eläinsuojelullisesti tilanne on kunnossa ja koira saa jäädä kotiinsa. Tai hän voi katsoa, että tilanteessa on korjattavaa ja jos äiti tekee korjaukset ja valvoja kontrollikäynnillä toteaa, että asiat on korjattu, niin koira saa edelleen jäädä äidille. Eläinsuojeluvalvoja voi myös todeta, että eläinsuojelullisesti on tarpeen ottaa koira huostaan. Mutta huostaanotossa on kyllä kyse sitten hyvin räikeistä laiminlyönneistä kuten siitä, että koira ei saa ruokaa tai sitä ei miltei lainkaan ulkoiluteta tai sitä fyysisesti pahoinpidellään. Ihan heppoisin perustein koiraa ei siis Suomessa oteta huostaan.
Ajattelisin, että paras ratkaisu olisi neuvotella asia. Vaikka niin, että koira muuttaisi pääasiassa teille ja olisi pääasiassa teidän, mutta äidillä olisi edelleen osa koiran elämässä. Omistajapapereihin voisi vaikka muuttaa teidän nimet tai ainakin lisätä teidän nimet, niin, että koiralla olisi sitten kolme omistajaa. Jos äiti saa pitää edes osittain koiran elämässään, niin se luopuminen olisi varmasti helpompaa.
Kiitos ideasta! Mutta omistaja sattuu olemaan aika sekaisin ja väsynyt, neuvottelu tuskin auttaa, hän käyttää koiraa välineenä poikaansa vastaan varmaan (siksi ei anna, eikä myöskään siksi kun ei halua koiraa sijaiskotiin) ja emme voi itse ottaa koiraa asuntoon kuin päiviksi. Omistaja ei ole kiinnostunut koirasta eikä halua nähdä sitä enää tai yrittää pitää. Kyllä hän koirasta haluaa luopua, en usko että kyse on niinkään kiintymyksestä, hän suorastaan haukkuu sitä ja puhuu vihaavaan sävyyn koirasta. Täytyy koittaa jtn! Kiitos vastauksesta!
Eiköhän tässä ole vain äiti katsonut että nuorenparin hoiviin ei voi koiraa antaa ja siksi on päättänyt etsiä sille uuden kodin jostain muualta . Ei koiraa ole pakko teille antaa ja tekstiäsi päättellen toivon ettei teille annakkaan sitä ,
Siis...ette voi ottaa vielä, mutta "kun pääsette isompaan kämppään" ja siksi aikaa sijaiskotiin. Eikö olisi kuitenkin parempi etsiä sille koiralle nyt ihan oikea pysyvä koti? Hankitte oman koiran sitten joskus ihan erikseen, jos siltä tuntuu. Koiralle jokainen kodinvaihto on iso stressi - ei se koira ymmärrä, että "tämä on vain sijaiskoti" vaan kiintyy niihin "sijaisomistajiinsakin"
Ei tosiaan koira oo mikään heittopussi.Anna sen olla siellä missä on.Ja kattelet vaan niinku sivusilmällä miten sitä käytetään ulkona ja ruokitaan jos oot noin huolestunut.
Lähde koiran kanssa lenkille ja viet sen samaa matkaa omaan kotiisi? Jos miehesi äiti on niin rikki koiran omistamisesta kuin tuntuu olevan, ei hän koiraa jää kaipaamaan, kun hetken on saanut olla rauhassa ;) Miten ihmeessä cottoni ei mahdu? Sehän mahtuu koloon kuin koloon :D
Samaa mietin minäkin. Cottonihan on pieni koira että jäi mietityttämään missä sillipurkissa tämä nuori pari oikein asuu jos cottonin kokoinen koira ei sinne mahdu.
Ap tunkee nenänsä nyt mun mielestä toisten asioihin.
Eiköhän se koiranomistaja päätä minne koiransa antaa, jos antaa minnekään.
Voit tietysti ottaa yhteyttä eläinsuojeluun mutta tuskin asia siitä miksikään muuttuu, korkeintaan anoppisi vihat niskaasi.
Jos lähdet koiran kanssa lenkille etkä palauta sitä, kyseessä on varkaus josta toivon mukaan anoppisi nostaa metelin.
Samoin kaikki "allekirjoituksen huijaamiset omistajanvaihdokseen", kyseessä on petos tai sen yritys.
Eiköhän tässä ole asialla nyt joku anoppiinsa kypsynyt viherpiipertäjä, joka ei itsekään pystyisi tarjoamaan koiralle hyvää kotia.
Toivottavasti anoppisi keksii itse ratkaisun koiransa kanssa.
Kuinka usein olette yhteyksissä anoppiin? Jospa pitäisitte hieman taukoa, ettekä mainitsisi koko koira-asiaa.
Jos asutte lähekkäin, ruvetkaa käyttämään koiraa ulkona & kouluttamaan sitä aina, kun käytte kylässä (sen yhteydenpitotauon jälkeen), mutta älkää mainitko enää, että haluatte tämän koiran itsellenne. Lenkittämällä parannatte koiran elämänlaatua, ja anopin kanssa välit paranee, kun ette enää ahdistele koirajutulla.
Sitten voisitte mainita esim parin kk:n päästä, tai kun olette löytäneet lemmikkiystävällisen kämpän, että olette katselleet pentueita, ja teille tulee koiranpentu, kunhan olette asettuneet kunnolla uuteen asuntoon ja löytäneet sopivan pennun. Ehkäpä reaktiona on 'Mitä! Eikös Rekku enää kelpaakaan??'. Siitä sitten voi hiljalleen lähteä tilannetta parantamaan. Painostamalla välit tuskin paranee..
Koittakaa saada se koira puhumalla.Jos teette ilmoituksen ei koiraa siltä istumalta viedä.Mun yksi ilkeä koiranvihaaja naapuri teki ilm.et kolme koiraa kärsii,ei pääse ulos,on laihoja ja pidetään vessassa.Mulle tuli yllätys käynti.Ja 5kk päästä toisen kerran.Ja kaikki oli kunnossa.Eli niiden pitää päästä toteamaan että eläin kärsii pahasti.On sairas tai kurjassa kunnossa ym.sovitelkaa asia ja kyllä teidän pitäis jotenkin puhumalla saada se koira mut yritystä vaan!!!Onnea.
kyl sen on omistajan asia antaako koiran pois.Kyllä mäkin välillä valitan ,mulla on saku,mut jokainen aina jostain valittaa.En antaisi koiraani pois vaikka joskus väsyttää kun se on niin energinen et aina ei jaksais.Anna miehes äidin nyt rauhassa pitää koiransa.Älä ota stressiä.Jos se saa ruokaa ja pääsee lenkille niin eiköhän anneta asia olla!!!
jos haluat koiran, mutta omistaja eli anoppi ei suostu myymään sitä TEILLE, käyttäkää välikättä. Lähetä asialle joku tuttusi, sen sortin tyyppi, joka osais miellyttää anoppia ja laskea sen sortin luikuria kuin koiran ostaminen vaatiin, ja laittais vaikka setelinipun näkyviin ja ehdottais silkkaa kauppaa. Ehkä se onnistuis, siis jos tutuissas on niin luotettavia kavereita, ettävpoit antaa hönelle koiran hinnan verran käteistä anopille annttevaksi. Siis olethan tarjonnut anopille rahaa koirasta, etkä vain sanonut ottavasi sitä. Rotukoirat on rahan arvoista tavaraa!
Oikoeinko tosissasi kysyt neuvoa??
Mitä luulet ilmoittavasi eläinsuojelulle,luuletko että he puuttuvat siihen että anoppisi haukkuu koiraansa eikä ulkoiluta tarpeeksi tai anna sitä teille,en antaisi minäkään jos kerran teillä ei ole valmiuksia koiran pitoon.