Narsisti ja koulukiusaus

Toisista kiusatuista kasvaa itse kiusaajia, kun taas toisista kiusatuista kasvaa vahvempia kiusatun auttajia..

uskon, että kiusaamisella on tehtävänsä silloin kun ollaan lapsia ja nuoria, se opettaa meitä puolustamaan itseämme, sillä opitaan vetämään rajoja oman minän suojaksi ja sillä opitaan hakemaan keinoja miten puolustautua uhkaa ja vaaroja vastaan. Kiusaamista ei saisi nähdä pelkästään huonona asiana vaan sille pitäisi osata antaa sellainen merkityksellinen kasvun merkitys, jolla ihminen oppisi pääsemään pois heikkoudestaan, nousemaan vastustamaan pahaa ja vääryyttä vastaan.

Jatkuvalla kiusaamisella on pahat seuraukset ja sitä ei tietenkään pidä sallia, mutta jos katsotaan ala-asteen pojanviikareita, jotka painivat, tappelevat ja huutelevat ilkeyksiä toisilleen, niin minusta se kuuluu poikien normaaliin kehitykseen aivan kuin eläin maailmassakin, jossa eläinlapset ottavat toisistaan mittaa ja opettelevat tarvittavia taitoja toistensa kanssa pärjätäkseen tulevaisuudessa vaaroja vastaan..

Ihminen ei poikkea tässä suhteessa eläimestä paljoakaan. Kiusaaminen ei mielestäni synnytä normaalioloissa ja rajoissa kehityshäiriöitä, päinvastoin sen kautta opitaan tuntemaan omaa ja lajitoverin käyttäytymistä ja sen myötä osataan toimia, kun tarve niin vaatii...

Narsismin syntyyn vaikuttaa aivan samat tekijät kuin psykopaatin syntyyn. Perimä ja ympäristö ovat ne oleellisimmat.

Käytännössä narsismi johtuu lähes nollassa olevasta itsetunnosta, jonka johdosta narsistilla on jatkuva tarve päteä ja olla esillä. Koulukiusaaja on todennäköisemmin se narsisti, ja ei liene yllättävää, että moni nykyinen poliitikko on entinen koulukiusaaja.

Vastaus on ei.

Narsismi syntyy varhaislapsuudessa 0,5-2v iässä ja lähes poikkeuksetta kyse on äiti lapsi suhteen vääristymästä. Tuossa iässä kehittyy kyky nähdä, kokea ja kommunikoida maailman kanssa.

Narsisti ei pysty tuntemaan (käsittelemään) häpeää, empatiaa tai sympatiaa ja johtuen vinoutuneesta äitisuhteesta hänen täytyy pystyä näkemään itsensä toisten yläpuolella.

Narsistilla on melkein aina narsistiset vanhemmat tai hän on ollut narsistinen yksinhuoltaja (tämä yleisempää, koska narsistien suhteet ovat hyvin lyhyitä muiden kuin läheisriippuvaisten kanssa ja heidänkin suhteet nyky-yhteiskunnassa hajoavat, kun perheellä ei ole enää samanlaista statusarvoa, josta narsisti haluisi pitää kiinni. Narsistille kun "kulissit" on äärimmäisen tärkeät. Narsisti poikkeuksetta jättää läheisriippuvaisen heti kun hän ei pysty enää hyötymään siitä).

Osa narsisteja toimii koulukiusaajina, mutta ei suinkaan kaikki. Olennaista on, että hän pystyy näyttäytymään jollain tavalla toisten yläpuolella, joka on hänelle se suurin tarve. Eli se luokan kympin tyttö on myös todenäköinen narsisti, vaikka hänestä ei millään voisi sitä uskoa.

Ainakin narsistinen suojakuori voi kehittyä. Se ei kuitenkaan välttämättä jää pysyväksi tai alkaa rönsyilemään yli jossain vaiheessa ja näin ollaan luotukin uusi kiusaaja. Ihmiset on erilaisia, reagoivat eri tavoin samoihin asioihiin.

Mulle tuli tosta koulukiusaamisesta mieleeni, että meidän kouluissa oli hyvin erilaisia tapauksia.
Yksi oli se wanna be-kovis, toinen oli se huonon tien jo valinnut tai sinne ajettu esim jo päihdeongelmainen, yks huostaanotettu, toinen suojasi selustaansa "muuttumalla", yks purki pahaa oloaan jne jne. Tavallaanhan noi vois olla vaikka samasta paketista mutta anyway.

Voidaanko löytää esim koulukiusaajalle pätevä diagnoosi ?
Eli koulukiusaaja = esim narsisti ?
Pahoinpitelijä = narsisti ?
Pettävä = narsisti ?

Sitten tää nykyään jatkuu tyyliin " ai toi on surullinen tai ujo", diagnoosi ja lääkettä! Kyllä se sillä lähtee. Vai lähteekö ?

Kenen mielestä yleistykset kaikissa ongelmissa on menneet vähän turhan yksinkertaisiksi...

Vai... tarkoittiko tämä??? Onko koulukiusaus jokin ruokalaji siellä kouluissa? Onko narsistilla joku erityinen suhtautuminen siihen?

Koulukiusattu, mahdottomaan alakynteen lannistettu, saattaa saada dissosiaatiohäiriön, jonka seurauksena saattaa kymmenien vuosien päästä tasoittaa tilit ulkopuolisten silmin hyvinkin irrationaalisesti, esim ampumalla tuiki tuntemattomia ihmisiä kadulla.

Dissosiaatio on normaalia ja kaikkien kokemaa, ja sen vakavat häiriöt harvinaisia.