Olen 39 v. nainen ja olin kohdunpoistoleikkuksessa pari kuukautta sitten.
Ennen leikkaustaani hain tietoa mm. keskustelupalstoilta ja löysin paljon negatiivistä "tietoa", luulotteluja ja pelotteluja.
Haluan nyt kertoa oman kokemukseni. Syy leikkaukseen oli adenemyoosi ja endometrioosi ja niistä johtuvat vaivat. Pääsin leikkaukseen "helposti" kun osasin kuvaillla ongelmani selvästi ja leikkauksessahan sitten löytyi suuria endopesäkkeitä ja adenemyoosi varmistui myöhemmin.
Itse leikkauksen jälkeen olin todella kipeä ja tuntui ettei kipupumpusta saatu lääke riittänyt. Myös leikkaauskaasu oli erittäin kivulias poistuessaan, luulivat jossain vaiheessa että oli sisäisiä verenvuotoja kun kaasusta johtuvat kivut olivat niin kovia vatsassa. Leikkaus tehtiin laparoskooppiseti ja alakautta. Olin sairaalassa 2 päivää. Kotona olin aika kipeä, mutta yritin olla mahdollisimman paljon liikenteessä. Olen tekevä ihminen, mutta nyt oli huilattava väkisin. Pari viikkoa meni näin: heräsin, luin kirjaa, suihkuun, huilasin, tein joka päivä pienen lenkin, huilasin taas, katsoin telkkaria,ja heti kun jaksoin tein pieniä kotiaskareita, tiskasin, laitoin ruokaa, imuroin jne. En ymmärrä kuinka joku voi maata viikkotolkulla tekemättä yhtään mitään, eihän se ole mahdollista. Kun muutaman viikon kuluttua paranin enemmän jaksoin taas elää melko normaalisti, pieniä ohimeneviä kipuja toki välillä vielä senkin jälkeen.
Ja sitten tuosta seksistä. Yksi kekustelupalstoilla paljon kirjoitellut nainen on kokenut leikkauksen ettei seksi enää tunnu samalta. Tämä pelotti myös minua paljon, mutta ilokseni ja onnekseni voi todeta että seksi on oikeasti paljon parempaa kun ennen! Ja jo ennen minulla ja kumppanillaani oli mahtava seksielämä. Tunto on jotenkin voimakkaampaa kun aikaisemmin ja liekö mistä johtuu, mutta mieli tekee koko ajan. Kaikkihan tässä maailmassa on yksilöllistä, ja ongelmatkin ja lähtökohdatkin ovat erilaisia. Mutta turhaan pelkäsin.
Ennen leikkaustaani hain tietoa mm. keskustelupalstoilta ja löysin paljon negatiivistä "tietoa", luulotteluja ja pelotteluja.
Haluan nyt kertoa oman kokemukseni. Syy leikkaukseen oli adenemyoosi ja endometrioosi ja niistä johtuvat vaivat. Pääsin leikkaukseen "helposti" kun osasin kuvaillla ongelmani selvästi ja leikkauksessahan sitten löytyi suuria endopesäkkeitä ja adenemyoosi varmistui myöhemmin.
Itse leikkauksen jälkeen olin todella kipeä ja tuntui ettei kipupumpusta saatu lääke riittänyt. Myös leikkaauskaasu oli erittäin kivulias poistuessaan, luulivat jossain vaiheessa että oli sisäisiä verenvuotoja kun kaasusta johtuvat kivut olivat niin kovia vatsassa. Leikkaus tehtiin laparoskooppiseti ja alakautta. Olin sairaalassa 2 päivää. Kotona olin aika kipeä, mutta yritin olla mahdollisimman paljon liikenteessä. Olen tekevä ihminen, mutta nyt oli huilattava väkisin. Pari viikkoa meni näin: heräsin, luin kirjaa, suihkuun, huilasin, tein joka päivä pienen lenkin, huilasin taas, katsoin telkkaria,ja heti kun jaksoin tein pieniä kotiaskareita, tiskasin, laitoin ruokaa, imuroin jne. En ymmärrä kuinka joku voi maata viikkotolkulla tekemättä yhtään mitään, eihän se ole mahdollista. Kun muutaman viikon kuluttua paranin enemmän jaksoin taas elää melko normaalisti, pieniä ohimeneviä kipuja toki välillä vielä senkin jälkeen.
Ja sitten tuosta seksistä. Yksi kekustelupalstoilla paljon kirjoitellut nainen on kokenut leikkauksen ettei seksi enää tunnu samalta. Tämä pelotti myös minua paljon, mutta ilokseni ja onnekseni voi todeta että seksi on oikeasti paljon parempaa kun ennen! Ja jo ennen minulla ja kumppanillaani oli mahtava seksielämä. Tunto on jotenkin voimakkaampaa kun aikaisemmin ja liekö mistä johtuu, mutta mieli tekee koko ajan. Kaikkihan tässä maailmassa on yksilöllistä, ja ongelmatkin ja lähtökohdatkin ovat erilaisia. Mutta turhaan pelkäsin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.