minkä näköinen sä olet. Selvä merkki siitä, että ikävöinnin vois pikkuhiljaa lopettaa. Enhän mä edes tuntis sua, jos jossain näkisin...
Mä en enää edes muista...
-hämmentynyt-
19528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
et tokikaan.. Mullahan voisi olla peruukki päässä
Kyllä mä suurin piirtein muistan miltä sä näytät, mutta oon nähnyt aika monta saman näköistä ihmistä niin en pysty erottamaan. On jo niin pitkä aika viime näkemisestä, että en mä sua 100% varmaksi tunnistaisi vaikka vieressä seisoisit.
Sun pitäs moikata niin sitten mä vasta älyäisin.
Mä kyl tunnistan sut (sori, hänet) siitä, miten kannat itsesi. Hyvää jatkoa ja kauniita syyspäiviä toivon.
Mun ei tarvi muistaa miltä sä näytät kun en aio sua kohdatakaan :)
sateisena päivänä olet kävelemässä ulkona, on kova tuuli..sateenvarjosi kääntyy
tuulessa väärinpäin, yrität korjailla sitä onnistumatta siinä.Sade kastelee hiuksesi
ja päätät mennä sadetta pitämään läheiseen kahvilaan, kun huomaat jonkun
tulevan sinua vastaan läpimärkänä hänkin.Katsot häntä nopeasti ja mietit..kuka
hän oli..jotain tuttua, katsot hänen peräänsä, ja ajattelet..tuttu kävelytyyli, no
kukalie ollut.
Kahvilaan päästyäsi otat ison kupin lämmintä kahvia ja voisarven..alat miettimään
ajatuksissasi vastaantullutta henkilöä, kun kahvilan radiosta alkaa kuulumaan
muistoja herättävä kappale...se olin minä, sinä muistit kuitenkin.
Onko minussa aina vaan herkkä kohta hänelle..kaunis mielikuva myönnettäköön :)
tuntematta paremmin, hän oli kuin salama...ei lyö kahta kertaa samaan paikkaan..
eikä varmaan kenties kaltaistaan kohtaa toista kertaa eläissään.Mutta nyt
tiedän jos tulee vastaan...tunnistan miettimättä, kuten koirakin tutun henkilön...
lopunikää.
Hyvin kirjoitettu!
Elämässään kohtaa paljon ihmisiä, eri tilanteissa.
Yksi on vain tuon salaman kaltainen, enkä puhu nyt aviomiehestäni.
se on kyllä huomattu ;)
Et ulkonäkööni ihastunutkaan. Toisaalta hyvä, toisaalta taas huono juttu.
kenestä nyt puhutaan? Miehestä vai naisesta
puhun naisesta, olen itse mies
minä nainen tarvitsen enemmän kuin pelkän ulkonäön ihastuakseni tai seotakseni
Mistä sä tiedät mihin hän sinussa ihastui? Minä itse ihastuin ainakin kokonaisuuteen.. Kyllä se sisin tärkeintä on, mutta kyllä se ulkonäkökin pitää silmää miellyttää ;)
Tiedän, kun joskus juteltiin siitä. En ole ns. hänen tyyppiään. Mutta silti se jokin silloin veti puoleensa. Itselläni ei ole ollenkaan mitään tyyppiä niin menen vaan vaiston varassa, niin kuin silloin hänen kanssaan.
Mulla on huono kasvomuisti. Vaikka olen nähnyt kaivattuni ties kuinka monesti, mutta jos näkemisessä on pitkä tauko, yllätyn aina. Ehdin jo unohtaa, kuinka söpö (miehekkäällä tavalla) hän on.
Luulisi, että ikävöinnin lopettaminen olisi helppoa, kun ei edes muista kunnolla, miltä toinen näyttää. Pitkien taukojen aikana ikävä helpottaakin, mutta annas olla, kun taas näen hänet. Olen sulaa vahaa ja siinä sitä taas ollaan. :))
Eiks ookki paskaa se semmonen, miten ei vaan voi unohtaa sitä. Tai tekis jotain että pääsis eteenpäin mut ei uskalla tai pelottaa. Surkeaa kaikki tyynni, mut ei jaksa ruoskia itteään koko aikaa. Ehkä tää on äärimmäinen tapa oppia jotain, kova pää niin pitää takoa ni helkutin kauan että menee jakeluun.Mut niin se vaan menee
Mutta sen tunteen muistan.
Rakastin