Tunteeni on tällainen. Ennen ajattelin, että omistan osittain tuon elämän sävelen. Mutta ehkä olin väärässä. Keskustelujenkin kautta kävi ilmi, että olen ehkä menettänyt tuon sävelen.Tässä tarkoitan vertauskuvallisesti sävelellä elävää uskoa.
Rakas puhujaveli kertoi, miksi uskominen on vaikeinta. Se on vaikeinta siksi, koska se on helpointa. Aika paradoksaalista, mutta näin kai se on. Me ihmiset tuppaamme ajattelemaan asioita liian monimutkaisesti. Mut toisaalta sitten sielunvihollisen rooli, eikö se ole tuhanten juonten mestari?
Menetin elämän kalleimman aarteen. Uskon yhä, mutta en kykene elää samalla tavalla, kuin kristillisyydessämme uskotaan, eli en ole osallinen tuosta elämän sävelestä. Siitä uskosta, jonka kerrotaan vievän kerran perille taivaaseen. Keinot, millä saada tuo sävel takaisin, tuntuu olevan jo vähissä. Kelpaako Jumalan armo tällaiselle huonolle ontuvaiselle ja niin synteihin uponneelle ihmiselle?
P.S. Minua ihmetyttää kovasti, miksi eräs aloitukseni poistettiin. Haluan siis eroon alkoholijuomisesta ja kaiken mietinnän jälkeen olen päätynyt siihen, etten voi enää "palvella kahta herraa". En koe reiluna, että salaan juomiseni muilta, vaikka onnistuinkin siinä varsin hyvin. Olen vihdoin saanut rohkeuden puhua rakkaiden ystävien kanssa ja ollaan yhdessäkin tultu siihen tulokseen, että elävässä uskossa olevan täytyisi olla täysin raitis. Ystävät olivat kyl ihan ihmeissään, kun saivat tietää, että olen heidänkin kanssaan ollut muutaman juoneena. Nuo maailman ihmiset sen tietää, että muutamasta siideristä ei tule mitään valtavaa humalaa. Se keventää oloa ja puhe onnistuu paremmin myös tällaiselta epävarmalta, mutta kun se ei ole oikein.
Rakas puhujaveli kertoi, miksi uskominen on vaikeinta. Se on vaikeinta siksi, koska se on helpointa. Aika paradoksaalista, mutta näin kai se on. Me ihmiset tuppaamme ajattelemaan asioita liian monimutkaisesti. Mut toisaalta sitten sielunvihollisen rooli, eikö se ole tuhanten juonten mestari?
Menetin elämän kalleimman aarteen. Uskon yhä, mutta en kykene elää samalla tavalla, kuin kristillisyydessämme uskotaan, eli en ole osallinen tuosta elämän sävelestä. Siitä uskosta, jonka kerrotaan vievän kerran perille taivaaseen. Keinot, millä saada tuo sävel takaisin, tuntuu olevan jo vähissä. Kelpaako Jumalan armo tällaiselle huonolle ontuvaiselle ja niin synteihin uponneelle ihmiselle?
P.S. Minua ihmetyttää kovasti, miksi eräs aloitukseni poistettiin. Haluan siis eroon alkoholijuomisesta ja kaiken mietinnän jälkeen olen päätynyt siihen, etten voi enää "palvella kahta herraa". En koe reiluna, että salaan juomiseni muilta, vaikka onnistuinkin siinä varsin hyvin. Olen vihdoin saanut rohkeuden puhua rakkaiden ystävien kanssa ja ollaan yhdessäkin tultu siihen tulokseen, että elävässä uskossa olevan täytyisi olla täysin raitis. Ystävät olivat kyl ihan ihmeissään, kun saivat tietää, että olen heidänkin kanssaan ollut muutaman juoneena. Nuo maailman ihmiset sen tietää, että muutamasta siideristä ei tule mitään valtavaa humalaa. Se keventää oloa ja puhe onnistuu paremmin myös tällaiselta epävarmalta, mutta kun se ei ole oikein.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kertoivatko nuo ystävät, mihin kohtaan Raamattua perustuu se "ymmärrys" että kristityn tulee olla täysin raitis?
Jeesuskaan ei ollut, hän joi viiniä ja siitä fariseukset huomauttelivatkin: katso syömäriä ja viininjuojaa.
Juopuminen ja humalassaolo on kiellettyä Raamatunkin mukaan, mutta siiderin tai oluen tai viinon tai jonkun muun juominen siinä määrin, ettet ole päihtynyt, on luvallista.
Joka muuta väittää, on itse farisealainen, perinnäissääntojen ja tekojen oppia noudattava henkilö ja sillä taas ei ole mitään merkitystä sille, onko uskovainen ja Jumalan lapsi vaiko ei.
Jos haluat olla farisealainen ja noudattaa SRK:n perinnäissääntöjä ja ansaita siten autuutesi, niin se on oma asiasi.
P.s. itse en käytä alkoholia lainkaan, Olen koettanut maistaa, mutta siideriä lukuunottamatta kaikki maistuvat pahalle. En kyllä juo siideriäkään, ei ole tarveta.
Minä olen tunnistavinani teidät molemmat. Olette miehiä.
Edellinen avauksesi oli sen veraan asiapitoinen, että se poistettiin. Varmimmin näyttävät lähtevän ne, joissa on jotain helposti faktaksi todennettavaa.
Olet mitä ilmeisimmin saamassa lähtemisen armon. Et enää täysin usko kaikkea puppua, mitä ry:llä tarjoillaan.
>keventää oloa ja puhe onnistuu paremmin myös tällaiselta epävarmalta, mutta kun se ei ole oikein
Tuosta tuskin on vähäisintäkään tieteellistä näyttöä.
" Varmimmin näyttävät lähtevän ne, joissa on jotain helposti faktaksi todennettavaa."
Tuo muuten taitaa pitää paikkaansa. Vanhoillislestadiolaiset, jotka havaitsevat, että tuo on totta, ja tuo on vaarallista tietoa muille vanhoillisille, päättävät he sitten ehdottaa poistoa. Pelätään, että muut vanhoillislestadiolaiset uskon kanssa kamppailevat, ottavat mallia, jos eivät ole ennestään olleet tietoisia jostain asiasta.
Muistan Karoliinin ensimmäisen avauksen ja voin sanoa, että se on täysin mahdollista. Tiedänhän itsekin vanhoillisia, jotka käyvät meidän kanssa kaljalla, mutta heidät hyväksytään edelleen täysivaltaisina uskovaisina. Eli he eivät ole jääneet kiinni. Tällaisia tiedän useita.
Kyllä Karoliinan avaus on edelleen olemassa. Viitsii vähän selata. Että näin.
>>ollaan yhdessäkin tultu siihen tulokseen, että elävässä uskossa olevan täytyisi olla täysin raitis
Karoliin, sanoin aikaisemmin ja sanon vielä, älä jätä matkaa kesken.
Et sinä syntejäsi tuskailisi, jos olisit hukannut synnin tunnon.
Et sinä epäilisi, jos olisit elävän uskon hukannut.
Raamattu sanoo: "olkoon kylmä taikka palava, kunhan ei penseä" ja ei sinun kirjoituksestasi penseys paista vaan hätä synnin kiusauksista.
Jumala on kyllä voimallinen päästämään sinut niistä.
Jeesus kehoittaa: "Seuraa minua, ottain risti." (Mark. 10:21)
Uskominen on ristin kantamista, ei meistä koskaan täälä ajassa synnittömiä tule. Tämä ei tarkoita, että synnille annettaisiin lupaa, mutta ne saa aina uskoa anteeksi.
Paavalillekin vastattiin: "Tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä" (2. Kor. 12:9)
Jatkan vielä senverran, että yksikään uskovainen ei ole ajautunut Jumalan valtakunnasta ulos hänen huonoutensa tai heikkoudensa tähden. Tämmöinen uskovainenhan juuri tarvitseekin Evankeliumia, ei hyvin onnistunut tarvitse armoa.
Aina on ajauduttu ulos siten, että ei olla enää haluttu ottaa Evankeliumia vastaan tai Jumalan valtakunta ja sielä kilvoittelevat ihmiset ovat alkaneet näyttämään halvoilta tai Jumalan valtakunnan neuvot halvoilta.
Älä siis jätä matkaa kesken, vaikka sielunvihollinen niin neuvoisikin. Sielunvihollinen on valehtelija.
Kirjoitit kyllä kalliisti sisarelle. Ite olisin halunnut sanoa just samaa, mutta ei löytynyt sanoja. On mahtavaa, että on aina niitä uskovaisia, joilla tuo viestin ulos tuonti onnistuu. Vaikka ite sanallisesti koen itteni huonoksi, on minullakin lahjat. Me eri lahjoilla varustetut uskovaiset täydennämme toinen toisiamme! Yhdessä pysymme paremmin uskovaisina! Seurakunnan merkitys on valtava, sitä ei voi ikinä väheksyä, vaikka jotku tänä päivänä sen merkitystä haluaakin olla kritisoimassa. Yksittäinen kristitty ei pitkälle pötki. Sielunvihollinen on niin katala!
Mutta heitetty on:D
En ymmärrä kirjoituksesi pointtia