Haluttomia miehiä - onko niitä?

Haluttomuus johtuu seksuaalisen jännitteen puuttumisesta. Jonkun toisen naisen kanssa jännitettä on, koska alussa sitä aina on. Jos jännitettä ei tietoisesti ylläpidetä, halut loppuvat tämän toisenkin kanssa samoin kuin edellisen naisen kanssa.

Tapasin "elämäni" naisen viikonloppuna, sovittu tapaaminen. Kaikki oli päällepäin kunnossa, hoikka, pitkä, kookkaat rinnat, kaunis.. Pari kertaa sängyssä ja huomasin etten halua häntä, kipinä puuttui.
Kipinä vaatii oikean naisen, en ole haluton.

Itse voisin luokitella itseni haluttomaksi mieheksi. Kaipaan kyllä läheisyyttä, suutelua, läheisyyttä ja muuta tuollaista, mutta itse seksiä en kaipaa kauheankaan usein: kerran tai pari kertaa kuukaudessa olisi minulle tarpeeksi. Valitettavasti kaikki naiset jotka olen tavannut haluavat seksiä päivittäin tai vähintään kerran viikossa... joskus suostun tähän vain miellyttääkseni kumppania, mutta itse en niinkään saa kiksejä. En kuitenkaan varmaan aseksuaalikaan ole, koska tunnen kyllä vetoa naisia kohtaan ja seksiä haluan joskus. En tosin tiedä mitä voisin tehdä asian kanssa... kaksi suhdetta on mennyt jo tämän haluttomuuteni takia...

Kyllä meitä on. Itse olen nuori mies enkä ole vähään aikaan halunnut seksiä lainkaan. Myöskään ei tee mieli itsetyydyttää. En tiedä mistä johtuu. Aiemmin on ollut haluja, mutta ne ovat kadonneet. Olen sinkku enkä usko, että kovin mielelläni tässä tilanteessa sinkusta muuksi haluaisin muuttuakaan.

Tietysti on olemassa miehiä jotka ei halua minkäänlaista
naista , seksi ei vaan kiinnosta.
On olemassa myös naisia
joita seksi ei kiinnosta jonkin tietyn tyypin kanssa ,mutta
jonkun toisen kylläkin.
Ei ole pelkästään miesten ongelma ettei halukalu jonkun
naisen kanssa syty , naisille käy ihan samoin.
Ei se mies
jonka kans joskus meni yhteen olekkaan enää seksuaallisesti
puoleensavetävä. Silloin ei kertakaikkiaan haluta rakastella
sitä miestä.
Se ei tietenkään sulje pois sitä tosiasiaa että
joku toinen kyllä saisi hormoonit hyrräämään.
Jos miehetkin pysyisivät yhtä timminä ja viriliisinä kuin
seurustelun alussa , silloin kyllä naisetkin haluaisivat
useammin.

Tuntuu siltä, että vedän puoleeni miehiä, joille riittää kerran viikossa, joka on taas omalta kannaltani riittämätön määrä päivässäkin. Juu, juu, harrastuksia ei puutu, työssäkin on haasteita ja stressiäkin. Elämä on kuitenkin balanssissa. Ylipainoa ei ehdi kertyä eikä ulkonäköäkään voi syyttää siitä, että olen elänyt puutteessa. Tästäpä syystä puran energiaani mitä erilaisimpiin aktiviteetteihin. Mutta toisinaan se turhauttaa, koska uskon, että aktiivinen seksielämä luo positiivista draivia ja toisaalta hyvinvointia elämään (terveyttä, positiivisuutta, hyvää oloa, energiaa).

Jostain syystä elää käsitys aina aktiivisista ja halukkaista miehistä. Tottahan toki haluttomiakin on, niin naisissa kuin miehissäkin. Harmillista on, että halut eivät kohtaa. Voi olla, että niin miehet kuin naisetkin etsiytyvät ns. mukautuvaisten, kilttien ja elämänorientaatioltaan passiivisten ihmisten seuraan. Toisaalta nykynuorista löytyy useita liian varhain seksielämänsä aloittaneita ja sen myötä kehittymättömiä tai traumatisoituneita tapauksia (addiktit, pelokkaat, raiskatut, hyväksikäytöllä pelotellut).

Minulle seksi on perustarve, kumppanille lienee suoritus. Itselleni se on rentoutusta, kumppani ei osaa sanoa, mitä se on.

Olen puhunut avoimesti, mitä toivon (vaihtelua, huumoria, kokeiluja, läheisyyttä, reippaita otteita jne.), olen autellut kumppania ottamaan nainen paremmin huomioon.

Olen ajatellut, että turha kärsiä ja että vaihtamalla voi tilanne muuttua parempaan tai pahempaan, mutta muutosta tulee. Mutta kerta toisensa jälkeen eteeni tupsahtelee heikoilla haluilla varustettuja miehiä. Ehkä siksi he ovat saatavilla.

Voin olla haluton välillä,mutta joskus taas voisin panna vaikka lähintä vaahteraa.

Mä oon haluton mies. Vaimon kanssa ei seiso ollenkaan, en tiedä seisoisiko muidennaisten kanssa, en ole uskaltanut kokeilla. Miettinyt olen sitä, johtuisiko tämä siitä, että meillä on rajuja riitoja kotona ja vaimoni haukkuu minua paljon. Tästä ei olle puhuttu, kaveri käski mennä lääkäriin tai terapiaan. En tiedä kauanko kestän tätä...

Olen haluton mies. Ikää 35 vuotta. Testosteronitasot ovat (nykyään) kohdallaan, mutta kun ei tee mieli niin ei tee mieli. Masturbointi ei tuota ongelmia, mitään fyysistä vikaa ei siis ole. Olen melko älykäs (~140 äo) ja luulen sen osittain aiheuttavan ongelmia, sillä seksi on mielestäni jotenkin vaistonvaraista ja eläimellistä, enkä koe minkäänlaista halua alentua moiselle vaistojen ja hormonien ohjaamalle tasolle, se tuntuu minusta jotenkin typerältä.

Suurin kärsijä tässä asiassa on vaimoni. Hän on 29-vuotias, nainen parhaassa iässä, mutta ei saa aviomieheltään seksiä juuri koskaan. Hellyyttä, suukottelua ja koskettelua toki muuten, mutta ei seksiä. Tilanne ei ole ollut koko aikaa tällainen, pari ensimmäistä vuotta olivat hyvinkin aktiivisia, mutta sitten homma vain kuivui kasaan. Itse voisin elää loppuikäni ilman seksiä, eikä se tuottaisi minulle minkäänlaisia ongelmia. Saisipahan keskittyä elämän olennaisiin asioihin. Olenkin miettinyt jo avioeroa, koska en halua sitoa vaimoani seksittömään liittoon josta hän selvästikin kärsii.

Katselen seksin perässä juoksevia miehiä ja naisia hieman säälien ja huvittuneena. Eivätkö aikuiset ihmiset omaa minkäänlaista itsehillintää? (tuo oli sitten retorinen kysymys)

En oikein tiedä mitä tehdä. Toisaalta voisin käydä jonkun seksologin juttusilla, mutta suurin ongelma lienee se, että en oikeastaan haluakaan haluta. Olen tyytyväinen olooni näinkin. Kuten sanottua, vaimoni puolesta lähinnä harmittaa.

Edellinen kaveri panee ÄÖ.n piiriin ettei haluta pillua. Kyllä olet mies väärillä jäljillä ,mikäli pillu ei maistu.

Kohde tuntuu olevan usein väärä

Vähän seksiä haluavia miehiä on olemassa, yllättävän paljonkin, mutta tuntuu ettei niitä vähän seksiä haluavia naisia ole enään olemassakaan.

Minun mieheni ei ole koskaan juurikaan välittänyt seksistä.

Onhan se kuulema ihan kivaa sitten kun hommaan ryhtyy, mutta ei ole suoraan sanottuna vaivan arvoista.
Näin on kuulema aina ollut ja uskon häntä.
Johnny_boyn kirjoitus sinällään laittoi miettimään asiaa, koska myös minun mieheni on tavallista kaduntallaaja älykkäämpi.

Aikani asiaa murehdin, mutta nykyään olen asian kanssa sinut, koska omatkin halut ovat vuosien myötä lunnollisesti vähentyneet.

Joskus jopa yhdessä nauretaan asialle, kun vähän haluttaisin, mutta kumpikaan ei jaksa vaivautua :)
Ja eipähän tarvitse pelätä, että hän pettäisi eläimellisten vaistojen takia (tämän kun yleensä miehet sanovat syyksi)

Eniten tuo asia ottaa varmaan "naisellisuuden" päälle. Nainen kun haluaa tuntea itsensä halutuksi.

Entistä ns. normaalia parisuhdetta miettiessäni olen todella tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, kun ei ole sitä jatkuvaa vonkaamista.

Meillä on riittävästi hellyyttä, läheisyyttä ja keskustelua.
Olen 100% onnellinen kaikilla muilla osa-alueilla, joten en anna liikaa painoarvoa asialle vain siksi, että näin kuuluisi olla ja koska minä haluan tuntea itseni haluttavaksi - vaikka itse en sitten haluaisikaan seksiä-.

Sorry, alkuperäinen kysymys oli miehille, mutta vastasinpas kuitenkin.

Pidän itse asiasta, mutta vaimo ei kerta kaikkiaan enää sytytä. Vaimo on vaan tappanut kaiken (varmaan vikaa minussakin) meidän suhteesta, joten eipä minuakaan huvita enää mikään. Silloin, kun ulos olen eksynyt, niin vientiä nähtävästi olisi, joten voi olla, että jossain vaiheessa annan periksi. Oikeastaan ottaa koko asia päähän.

Omalla kohdallani homma menee niin, että se seksuaalinen halukkuus kulkee käsi kädessä sen oman naismenestyksen kanssa.

El ikää on 24 vuotta, eikä yhtään seksikokemusta takana. Moni on ihmetellyt lähes täydellistä seksuaalisen haluni puuttumista, strippiravintoloista lähtien. Ja koska en ikinä mene naisille mitään aloitteita tekemään, niin muut luulevat minun olevan joko homo tai seksuaalisesti täysin kylmä.

Pointti onkin siinä, että aidosti oikeasti ja sisimmässäni olen kaikkea muuta kuin seksuaalisesti haluton, päinvastoin. Joka päivähän minulla tekee mieli kosketusta, läheisyyttä, rakastelua, villiä seksiä, eläimellistä panoa, jne. Tietysti aina fiiliksen mukaan. Itselleni ei olisi minkäänlainen ongelma harrastaa hellää hyväilyä ja rakastelua että sitten myös sitä toista ääripäätä, kovaa panoa sohvan nurkalla.

Itse olen aina ollut toiminnan mies. Tai siis homma itsessään on oltava toimintaa. Missään strippiravintoloissa en koe minkäänlaista seksuaalista halua, vaikka siellä strippaisi ketä tahansa tissit ja pillu paljaana. Koska ensinnäkin, se homma siellä ravintolassa ei niiden naisten kanssa etene sitä tanssia pidemmälle, niin en todellakaan ala edes ajattelemaan mitään seksuaalisia juttuja. Siitä en tule kuin vain vihaiseksi ja masentuneeksi ja vittuuntuneeksi. Mitä minä sillä seksuaalisella halulla kerran teen, kun ei ole ketään kenen kanssa sitä purkaa?

Itselläni nuo seksuaaliset halut kulkevat aivan käsi kädessä sen kanssa, minkälaisia juttuja ja ajatuksia minulla herää kyseisessä vastakkaisen sukupuolen naisen kohdalla. Jos kyseinen nainen ei ole minusta kiinnostunut, niin en edes ala ajattelemaan seksiä hänen kanssaan. Silloin ei mitään seksuaalisia halujakaan synny. Mutta jos kyseinen nainen olisi kiinnostunut ihan oikeasti, niin siinä vaiheessa olisi vain mielikuvitus rajana, mitä kaikenlaista sitä voisikaan kyseisen pimatsun kanssa tehdä.

Jos ne strippiravintolan naiset olisivat minusta yhtä kiinnostuneita kuin minä heistä, jos he ylipäätään näkisivät minut seksikkäänä ja puoleensavetävänä uroksena, niin eipä heidän tarvitsisi edes rintaliivejään ottaa pois, pelkät kauniit silmät jo saisivat haluni heräämään VÄLITTÖMÄSTI ja heti. Tietenkin minua kiinnostaisi myös se henkinen puoli, ulkoinen kauneus on kuitenkin vain ulkoista kauneutta, mutta mitä viehättävämpi, sen parempi.