Ei tämä helpota,ei tämä lopu. Vaikka hetken uskoinkin niin. Ajatuksissa olet ailahtelevissa aina vaan.
Unohdun hetkeksi haaveisiini, katson syvälle silmiisi, sanasi menevät ohi korvieni, olen jossain muualla. Mutta minä en näe ajatuksiisi, et päästä minua kurkistamaan sieluusi. Viime hetkellä suljet sydämesi.
Minä en jaksa enää, olen väsynyt tähän ikävään. Minä haluaisin jo antaa olla, unohtaa. Mutta minä en kykene siihen, jokin sisälläni käskee odottamaan. Pysymään lähelläsi, sillä sinä tarvitset minua vielä. Silloin kun elämä satuttaa liikaa, minun on oltava siinä vierelläsi.
Jos kuulisin sanasi, jos ymmärtäisin lauseesi, jos näkisin vihjeesi, jos osaisin lukea rivien välistä. Silloin olisi elämäni helpompaa. Mutta minä en osaa. Tiedän olevani hyvä ihmistuntija silti sinä olet minulle ikuinen arvoitus. Ja minä inhoan ratkaisemattomia arvoituksia, selvittämättömiä asioita. Siksi minä ärsyynnyn, kadotan hymyni ja muutun tunteettomaksi.
Jos vain tietäisin mitä tämä puoleltasi on. Välinpitämätön et sinä kohtaani ole, tiedän että merkitsen paljon. Mutta onko se pelkkää ystävyyttä? Miksi teet tämän niin vaikeaksi? Kertoisit jo mitä sinä minusta haluat. Sinä tiedät että minä en vaadi, en pyydä, en anele. Sinä tiedät siihen syyn. Jos sinä et ole valmis kertomaan minulle, jos et anna riittävää vihjettä, tee ratkaisevaa tekoa, niin minä tyydyn siihen mitä minulla on.
Unohdun hetkeksi haaveisiini, katson syvälle silmiisi, sanasi menevät ohi korvieni, olen jossain muualla. Mutta minä en näe ajatuksiisi, et päästä minua kurkistamaan sieluusi. Viime hetkellä suljet sydämesi.
Minä en jaksa enää, olen väsynyt tähän ikävään. Minä haluaisin jo antaa olla, unohtaa. Mutta minä en kykene siihen, jokin sisälläni käskee odottamaan. Pysymään lähelläsi, sillä sinä tarvitset minua vielä. Silloin kun elämä satuttaa liikaa, minun on oltava siinä vierelläsi.
Jos kuulisin sanasi, jos ymmärtäisin lauseesi, jos näkisin vihjeesi, jos osaisin lukea rivien välistä. Silloin olisi elämäni helpompaa. Mutta minä en osaa. Tiedän olevani hyvä ihmistuntija silti sinä olet minulle ikuinen arvoitus. Ja minä inhoan ratkaisemattomia arvoituksia, selvittämättömiä asioita. Siksi minä ärsyynnyn, kadotan hymyni ja muutun tunteettomaksi.
Jos vain tietäisin mitä tämä puoleltasi on. Välinpitämätön et sinä kohtaani ole, tiedän että merkitsen paljon. Mutta onko se pelkkää ystävyyttä? Miksi teet tämän niin vaikeaksi? Kertoisit jo mitä sinä minusta haluat. Sinä tiedät että minä en vaadi, en pyydä, en anele. Sinä tiedät siihen syyn. Jos sinä et ole valmis kertomaan minulle, jos et anna riittävää vihjettä, tee ratkaisevaa tekoa, niin minä tyydyn siihen mitä minulla on.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mitäs jos kertoisit itse hänelle kaikesta, ilman mitään suojakertoimia ja suojamekanismeja, kaikesta, kaikesta....siinäpä voisi olla alku yhteiselle elämällenne. Ja jos hän ei tuntisi samoin, hän voisi sen sanoa rehellisesti. Avoimuus usein lisää avoimuutta ja luottamusta toisellakin.
Pidän peukkuja sulle -ja hänelle. :))
Kaksi ihmistä kuilun reunalla, katselevat toisiaan ja mielessään miettivät: Hyppääkö hän ja jos hyppää, hyppäänkö minäkin... Kumpikin sanoja vailla, odottavat, että toinen ottaisi kädestä kiinni ja johdattaisi pois reunalta.. Siellä he olivat ja sinne he jäivät, kenties he ovat siellä vieläkin.
Sinusta (hänestä) en tiedä, mutta minä olen siellä vieläkin. Reunalla, odottamassa hyppyä tuntemattomaan. Se hyppy johtaa pudotukseen. Putoaessani putoan korkealta, sillä se kuilu on syvä. Enkä tiedä onko vastassa kova maa vai pehmeä syli. Siksi minä odotan oikeaa aikaa, oikeaa paikkaa heittäytyä reunan yli. Ilman turvavaljaita se hyppy on pelottava, eikä sen ratkaisevan askeleen ottaminen tule olemaan helppoa.
Mutta jospa hän jota ajattelet tuntee ja ajattelee samoin.
Toisen on vaan oltava rohkea ja tehtävä selkeä aloite. :))
Muutoin hyvä, mutta enää pelkkä selkeä aloite ei riitä. Toisen on oltava niin rohkea, että avaa sydämensä, paljastaa sielunsa ja tunnustaa todelliset tunteensa.
Voit hävitä paljon, jos et toimi nyt. Ei ole kiva miettiä vanhana, että jätti asian kesken.
iin vai pikemminkin antanut ymmärtää, että et välitä enää?
Minä tiedän aivan varmasti että hän tiesi tunteeni. Kun katsoimme toisiamme syvälle silmiin, näin minäkin hänen tuntevan. Kun kosketimme toisiamme tiesimme molemmat haluavamme koskettaa.
Sitten korvani kuulivat sanat, joita mieli ei halunnut ymmärtää.
Kun katson häntä nyt näen hänen silmistään edelleen lämpöä, välittämistä. Kun sanat ovat ristiriidassa elekielen kanssa, on vaikeaa ymmärtää. Olla 100% varma tunteiden syvyydestä. Vieläkö järki ja tunteet kamppailevat, vaikka välierän veikin järki?
Minä kestän paljon, pidän asioita sisälläni. Näytän tyyneltä ulospäin, vaikka sisällä myllertää. Tällä hetkellä minun katseeni on tyhjä, elekieli kylmää, sanat merkityksettömiä. Ehkä myös minä haluan satuttaa, sillä ne sanat jotka häneltä kuulin satuttivat enemmän kuin kukaan voisi aavistaa. En haluaisi rikkoa itseäni enää, siksi en helposti uskalla ottaa sitä askelta. Mutta tiedän että tulee hetki, jollon en enää pysty pitämään ulkokuorta tyynenä, näyttää asioiden oikeaa laitaa. Silloin hyppään ja putoan tuntemattomaan.
Niinpä..sulla on puhelin, miksi et sitä käytä? Puhuttelevaa tekstiä kyllä kirjoitat, uskalla toteuttaa unelma rakkaudesta, tiedät sen katseesta. Yksin kuljen, jälleen kerran.
"Sitten korvani kuulivat sanat, joita mieli ei halunnut ymmärtää. "
Varmaan tuon takia ei käytä puhelinta. Jos toinen on kerran päin naamaa noin sanonut.
Varmaankin niinkin voi olla tai sitten olematta. Joskus voi elämä opettaa hiljaa kävelemään, joskus taas kovaa huutamaan. Sielun ja sydämen tuska, ikävä, ei aina ole ihmismielen hallittavissa. Kohdallani on näin käynyt, julmien sanojen jälkeen rikki kaikin puolin hukassa, itse aiheuttamassani.
No silloin on varmaan turha odottaa, että se toinen osapuoli lähestyisi, eikö? Ehkä hän odottaa sinun anteeksipyyntöäsi.
Totta.
Vaikka jokainen tietää, että vaikeassa tilanteessa, monimutkaisessa kuviossa, ihminen sanoo joskus jotain, jota ei täysin tarkoita. Kun se syvin sisin on lähes paljaana ja vastassa ihminen, joka voisi loukata kaikkein eniten. On helpompaa turvautua valkoiseen valheeseen kun antaa toiselle mahdollisuus rikkoa. Kun koskaan ei voi olla aivan varma ja pelissä on liikaa muuttuvia tekijöitä.
Tiedän sen sillä olen itse toiminut samoin. Sanonut hänelle jotain, josta olisi voinut loukkaantua, jotain jonka sanomista ei saa takaisin, jonka kuitenkin haluaisi selvittää. Kävikö hänelle aivan samallalailla silloin kun hän lausui sanat jotka olivat isku vasten kasvojani?
kumpi ap. olet (n/m), mutta ilman Häntä en ole onnellinen. En tänään, en huomenna, en kai milloinkaan. En pääse yli enkä ympäri tästä ikävästä.
Kuilun reunalla. Askel haparoiva. Tuulee kovaa, pelottaa niin perkeleesti. Talvella vielä liukkaus. Kuinkakohan tässä käy?
MINÄ en tee tätä vaikeaksi ollenkaan, se on kyllä joku ihan muu.
Ihmiselle on annettu kysymisen lahja, jotta hän voisi ottaa selkeä maailmasta ympärillään.
Aloittajan teksti pysähdytti täysin. Mietin, että sitä hyvää, mitä tahdon tehdä, en liene kyennyt osoittamaan - vaikka niin olisin halunnut. Alitajuisesti olen odottanut pientä sanaa - "kiva kun olet olemassa, tms", että olisin voinut jatkaa eteenpäin. Herkkänä ihmisenä tiedän, että jos minua kevyeseti kosketetaan, tajuan heti miten jatkaa.. .
Hempeää tekstiä en kirjoita, jos en niin tunne, edes huvikseni. Nyt tiedän olevan syvistä tunteista kysymys. Jos olen loukannut tietämättäni/ ymmärtämättäni, olisi mukava puhella siitä kasvotusten. Rakastunut kestää arvostelun, sillä hyvää hän tarkoittaa, vaikka onkin vajavainen eleissään ja toiminnoissaan.
Arvaamattomaan putoaa aina, kun kaksi ihmistä rakentaa suhdettaan, näin arvelisin. Hypätäänkö yhdessä, uskotaanko meihin yhdessä?
Enkä minä ole herkkähipiäinen. Hän sanoi kauheita asioita minulle, sanoin toki minäkin, mutta olen valmis antamaan anteeksi. Tiedän nyt, että olen.