Miten mahdollista?
Kaksikielisyyden kustannukset kannattaa laskea
Suomen kielipoliittinen keskustelu jatkaa junnaamistaan jo tutuiksi tulleissa juoksuhaudoissaan. Keskustelun osapuolet eivät lähene toisiaan, pikemminkin keskittyvät vain kaivamaan asemiaan syvemmiksi.
Eräs mainio tapa keskustelun edistämiseksi olisi pyrkiä esittämään mahdollisimman selviä tosiasioita vuoropuhelun pohjaksi. Keskustelun tasoa laskee erityisesti yhden faktatiedon täydellinen puuttuminen: kaksikielisyyden taloudellisten kustannusten. Vaikuttaa jopa siltä, että kaksikielisyyden kustannusten laskemista on vältelty tietoisesti.
Erityisen selvä esimerkki tästä oli vuoden 2004 kielilaki, joka valmisteltiin ja hyväksyttiin Lipposen toisen hallituksen aikana.
Kielilain tarkoitus on varmistaa, että perustuslain mainitsemat kielelliset oikeudet toteutuisivat myös käytännön tasolla niin suomenkielisille (90,4% suomalaisista) kuin ruotsinkielisille (5,4%). Lain valmisteli kielilakikomitea, jonka puheenjohtajana toimi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg.
Komitean kokoonpano paljasti nopeasti kumman kansalliskielen asiasta oltiin suhteessa enemmän huolissaan: 60% komitean jäsenistä oli ruotsinkielisiä, mukaan lukien pääsihteeri. Komitean kuulemista 51 asiantuntijasta 25 oli ruotsinkielisiä. Lisäksi ainoana ulkomaalaisena asiantuntijana kuultiin ministeri Mona Sahlinia Ruotsista. Kielilaki koskee koko maata paitsi yksikielisesti ruotsinkielistä Ahvenanmaata, josta silti kuultiin peräti viittä asiantuntijaa.
Komitea teki pääosin perusteellista työtä ja sen jättämä mietintö käsitti 257 sivua. Kuitenkin yhdessä kohdin ahkeruus unohtui täysin. Taloudelliset vaikutukset jätettiin lähes kokonaan arvioimatta. Kustannuksia pohdittiin vain 4 sivua ja nekin lähinnä verbaalisesti ilman numerotietoja. Ainoa konkreettinen rahamääräinen arvio oli: "Ehdotuksen mukaan kaksikielistä tienviitoitusta lisättäisiin valtateillä. Ehdotuksen toteuttamisen on arvioitu maksavan 20 miljoonaa markkaa, ja se toteutetaan välittömästi siten, että kaikki kilvet uusitaan heti."
Kaksikielisyyden kustannukset kannattaa laskea
Suomen kielipoliittinen keskustelu jatkaa junnaamistaan jo tutuiksi tulleissa juoksuhaudoissaan. Keskustelun osapuolet eivät lähene toisiaan, pikemminkin keskittyvät vain kaivamaan asemiaan syvemmiksi.
Eräs mainio tapa keskustelun edistämiseksi olisi pyrkiä esittämään mahdollisimman selviä tosiasioita vuoropuhelun pohjaksi. Keskustelun tasoa laskee erityisesti yhden faktatiedon täydellinen puuttuminen: kaksikielisyyden taloudellisten kustannusten. Vaikuttaa jopa siltä, että kaksikielisyyden kustannusten laskemista on vältelty tietoisesti.
Erityisen selvä esimerkki tästä oli vuoden 2004 kielilaki, joka valmisteltiin ja hyväksyttiin Lipposen toisen hallituksen aikana.
Kielilain tarkoitus on varmistaa, että perustuslain mainitsemat kielelliset oikeudet toteutuisivat myös käytännön tasolla niin suomenkielisille (90,4% suomalaisista) kuin ruotsinkielisille (5,4%). Lain valmisteli kielilakikomitea, jonka puheenjohtajana toimi korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg.
Komitean kokoonpano paljasti nopeasti kumman kansalliskielen asiasta oltiin suhteessa enemmän huolissaan: 60% komitean jäsenistä oli ruotsinkielisiä, mukaan lukien pääsihteeri. Komitean kuulemista 51 asiantuntijasta 25 oli ruotsinkielisiä. Lisäksi ainoana ulkomaalaisena asiantuntijana kuultiin ministeri Mona Sahlinia Ruotsista. Kielilaki koskee koko maata paitsi yksikielisesti ruotsinkielistä Ahvenanmaata, josta silti kuultiin peräti viittä asiantuntijaa.
Komitea teki pääosin perusteellista työtä ja sen jättämä mietintö käsitti 257 sivua. Kuitenkin yhdessä kohdin ahkeruus unohtui täysin. Taloudelliset vaikutukset jätettiin lähes kokonaan arvioimatta. Kustannuksia pohdittiin vain 4 sivua ja nekin lähinnä verbaalisesti ilman numerotietoja. Ainoa konkreettinen rahamääräinen arvio oli: "Ehdotuksen mukaan kaksikielistä tienviitoitusta lisättäisiin valtateillä. Ehdotuksen toteuttamisen on arvioitu maksavan 20 miljoonaa markkaa, ja se toteutetaan välittömästi siten, että kaikki kilvet uusitaan heti."
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10684973
Munsalan souturit TOP 4 oli tässä järjestyksessä:
Matts Andersen: "Flykten västerut" (Sahlgren Förlag 1987)
Sivulta 147
1. Närpiö 229 (292)
2. Kornäs 150 (184)
3. Munsala 137 (148)
4. Vaasa 97 (157)
Yhteensä 613 (781)
Ja sitten lauletaan Heikki Klemetin hengessä, mutta uusin sanoin:
"Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Korsnäs, Närpiö, koko Vaasan puoli,
tuntevat mikä on soutajan suku,
Säntämän yö, sekä Kivisillan vaihe,
Summasta lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kauhein luku.
Sankarit vaan, niin käy soutamaan."
Sotapoliisin toimintakertomuus touko-elokuu 1944
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?cat=45
Asiaa kirjoitat! Nimimerkki "Vasemmisto" herättää kysymyksiä. Yhtenä niistä: Miten Vasemmisto ajaa "pakkoruotsin" poistoa?