Vihdoin eduskunta sai lakiesityksen tehtyä ja toivottavasti menee läpi. Vielä, kun päivittävisivät elatusjärjestelmää nykyaikaisemmaksi..mutta oikealla tiellä ollaan ja ymmärretään myös se, että myös isä haluaa olla mukana lapsen elämässä.
Lapsen vieraannuttaminen etästä..
Matti32.
30488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Toivon mukaan tulee lakiesitys siitä, että mies joutuisi ottamaan vastuun lapsistaan samoin kun ex vaimo. Monestimiehet jättää lapset eron jälkeen täysin ex vaimon vastuulle, ja sitten alkavat kinaamaan elareista.
Ei ole exän työ saada toista kiinnostumaan omista lapsista ja tapaamisista, kyllä se pitää lähtä hänestä itsestään halu ottaa lapset.
Mutta kun he eivät halua niin sitten syytetään ex vaimoa estämisestä!1 Tätä minä en ymmärrä.
Kyllä se tapaaminen pitää lähtä miehestä itsestä, eikä odottaa valmista.
Ainakin meillä(siis pojan äitinä) olen kokenut että ex-miniä esti kaiken lasten tapaamisen isältään ensimmäisen vuoden (ei sopimusta) ja sen jälkeen haki oikeudessa yksinhuoltajuuta ja tapaamiskieltoa isälle...
Olemme isovanhempina yrittäneet pitää yhteyttä lapsenlapsiime, ei onnistu...
Mietinkin vain, että kovasti tuossa lakiesityksessä painotetaan lähivanhemman tekemään vieraannuttamista, mutta mitenkäs jos sitä moittimista jne. tekeekin se etä? Kohteleeko lakipykälä sitten samalla tavalla myös tässä tilanteessa?
Ei tietenkään, etät on luojan lahja maailmalle. Ei niissä voi olla mitään vikaa. Ja jos onkin, niin se on vähintään sen lähin syy, joten siitä sopiikin rangaista.
Tietenkin kohtelee. Vieraannuttamista ei tule hyväksyä, teki sitä sitten lähivanhempi tai etävanhempi. Vieraannuttamisen kohdehan on lapsi ja häntä tulee siltä varjella ja vieraannuttajan toimet otettava vakavaan syyniin tulevan lain nojalla.
Niin, ei lapsia voi kipata ex miehen rappusille väkisin jos se ovi ei aukea!
Sitten olisi taas uusi syyte lähivanhempi jättää lapset heitteille!!
Kyllä se tapaaminen pitää lähtä siitä miehestä, ei se voi olla ex vaimon vaistuulla.
Tämä on siitäkummallinen juttu, että yhteishuoltajuudessa kaikki mikä on ongelmallista, tai vaikeaa, on se aina sen äidin syy. Vaikka jotkut ongelmat on miehestä lähtöisin, on se aina sen ex vaimon syy.
Tapaamisen halukkuus pitää lähteä molempien osapuolien halukkuudesta, mutta hyvin usein lähi haluaa estää sen tai muuten vaan tehdä sen hyvin hankalaksi. Vaikkakin isä ja äiti ovat eronneet, ja yleensä eivät ole sen jälkeen maailman parhaita kavereita, niin on lapsen etu, jos kuitenkin keskusteluyhteys pysyy, ja asioita voitaisiin sopia. Tätä lähivanhempi ei yleensä ymmärrä ja tehdään kiusaa kaikilla mahdollisilla tavoilla..ja sitten ihmetellään, että miksiköhän! Mutta, kun lapsi kasvaa, niin totuus kyllä paljastuu..
"hyvin usein lähi haluaa estää sen tai muuten vaan tehdä sen hyvin hankalaksi."
Kyllä se kuule useimmiten on etä jota ei kiinnosta tavat lapsiaan ja syyttelee sitten lähiä estämisestä. Se kun on imagon kannalta parempi olla traagisesti lapsistaan erotettu kuin hylkääjämulkku.
Näinhän se asia on prikulleen kuten kerroitkin.
Vähänkään ns. vastaanottavassa iässä oleva lapsi on erittäin helppo puhua ympäri varsinkin kun puhujana on käytännössä se 24/7 lähi joka kostaa jotain exällä lapsen kautta.
Tuon vieraannattumisen johdosta lapsi manipuloidaan etääntymään etästä joka lähes aina on isä. (kiitos suomen sossutanttojen luoman kaikki äidille -järjestelmän)
Kun se vieraannuttaminen tapahtuu ja lapsi on aivopesty totaalisesti niin sen jälkeen onkin helppo lähin huudella kuinka isä ei välitä lapsesta vaan pelkästään itsestään.
Valitettavasti tuo vieraannuttaminen tulee olemaan niin kauan mahdollista kun lastensuojelulain turvin sossutantat voivat tukea täysin 100% äitiä siinä vieraannuttamisessa.
Tuollaiset lakialoitteet eivät muuta asiaa miksikään niin kauan kun siellä käytännön tasolla asioista päättävät ne sossutantat.
Tuskin menee läpi.
aloitteen on allekirjoittanut yli puolet eduskunnasta ja sen on tehnyt pääministeripuolueen kansanedustaja... eli varmana menee läpi. Ja hyvä niin.
Eihän tuolla kaikkia ongelmia ratkaista, mutta yksi ongelma sillä sentään saadaan suitsittua.
Tämä on niin tuttua, miten yleensä ex vaimosta yritetään tehdä miehen myttyyn menneeseen elämään syyllinen.
Kaikki epäonnistuniset kaadetaan ex vaimon niskaan. Mihet on opettettu siihen kotonaan, että äiti hoitaa kaiken jos tulee ongelmia,niin oletetaan että vaimo on se seuraava joka korjaa kun kompastuu.
Meinaat siis oottaa valmista, että exä hoitaa tapaamiset, tuo ja hakee, ja sä vaan ootat vamista.
Ja sitten niinku alat välittaa elareista vai? Juu elarit päivitetään niin että tuplaantuu ja jos ei halua lapsia tapaa, tuplaantuu kolminkertaiseksi.
On niin tuttua, oma ukko oli samanlainen, ootti valmista, mitään ei hoitanu ite. Sitten valitti liikasuurista elareista, vaikke mitään tehny...ja kun uus samanlainen akka löyty, niin siihen jäi lapset ja tapaamiset ja edelleen kitistään elareista kun joutuumaksaa.
Tasa-arvoa vanhemmuuteen projekti.
Lahden ammattikorkekoulu.
Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta.
Tavoite
Projektin tavoitteena oli tuottaa koulutus, joka lisäsi ammattilaisten kykyä arvioida isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen ilman sukupuoleen liitettyjä stereotypisiä käsityksiä. Projektin painopisteenä oli isänäkökulman lisääminen ammattilaisten työhön siten, että miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa entistä paremmin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voitiin parantaa isän osallistumista lasten elämään.
Eroperheiden vanhempien hoivavastuun tasapuolisempi jakautuminen ja isän roolin vahvistaminen lisäsi miesten ja naisten tasa-arvoisuutta työelämässä.
Kohderyhmät
•Suomen sosiaalialan ammattilaiset, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa
Välilliset kohderyhmät
•Eroperheet
•Eroperheiden työnantajat
•Eroperheiden lasten hoitopaikat
•Työterveyshuolto
•Kouluterveydenhuolto
•Neuvolat
•Huoltajuuspäätöksiä tekevät tuomarit
•Maahanmuuttajatyön viranomaiset
•Sosiaalialan koulutusta järjestävät oppilaitokset
Projektin toteutusaika: 1.1.2010 - 31.12.2011
Rahoittaja: ESR/STM
Lisätietoja
Projektipalvelut
Pia Karjalainen, projektipalvelupäällikkö
gsm 050 502 0623
projektipalvelut[a]lamk.fi
--------
http://www.youtube.com/watch?v=yaMKMnetbcg&feature=related
Olen itse etä-isä ja tilanteessa jossa lähi on tehnyt kaikkensa tapaamisten estämiseksi. Veisin ja hakisin lapsen tapaamisiin, ja muistutan tekstarilla aina tapaamisesta päivää-kahta ennen. En todellakaan odota "valmista", pikemminkin tarjoan sitä lähille. Silti kesti n. 4 vuotta päästä lähin vieraannuttamishäiriön läpi. 4 vuoden aikana
* lähi on tuomittu 2 kertaa uhkasakkoon
* juokseva uhkasakko on ollut kaksi kertaa päällä puolivuotta kerrallaan
* kahta sovittelijaa kokeiltu
* lähi ja lapsi olleet puoli vuoden lastensuojelun asiakkaita vieraannuttamisen johdosta
* totaalisen tapaamattomuuden aikana äiti opetti lasta, että "hänellä ei ole ollenkaan isää"
Lapsi (8v) on (vielä) halunnut tulla tapaamisiin, ja niissä on ollut riemukasta kunhan on äidin ovelta päästy. Uusin toimintatapa äidiltä on kuitenkin seuraava:
Hän järjestää lapselle matkoja tms. muuta kivaa tapaamisviikonloppujen päälle, ja saa lapsen innostumaan niistä. Sitten äiti
yrittää perua ko. tapaamisen, koska "heillä on nyt matka, jota lapsi on odottanut kovasti".
Suostuisinkin siirtämään tapaamista viikolla eteen tai taaksepäin, mutta lähille sopisi vain siirto johonkin hamaan tulevaisuuteen, "ilmoittaa sitten kun sopii". Kun sitten en tähän enää suostu venymään, lähi kertoo lapselle, että isä esti meidän matkan. Lapsi osoittaa tästä mieltään minulle(isälle) ilmoittaen kiukkuisena ettei halua tapaamiseen.
Toiseksi, isän yhteydenotot lapsen puhelimeen on lähi estänyt jollakin numeronestopalvelulla.
Vanhoja konsteja (joista on jokseenkin päästy eroon) oli estää tapaamiset näin:
* Täydellinen sulkeutuminen, ei avaa ovea eikä vastaa puhelimeen, edes lastensuojelulle tai omalle asianajajalleen
* vetoaminen lapsen sairastumisiin (esim 8 tapaamiskertana peräkkäin)
Minulla alkoi jo parisuhteen aikana vahva epäily äidin persoonallisuushäiriö(i)stä, ja siten pidän häntä tietyllä tavalla syyntakeettomana. Mutta yhteiskunnan passiivisuus ja hampaattomuus tilanteessa oli pettymys.
Suuri hatunnosto niille läheille jotka jaksavat yrittää rakentaa lapsien suhdetta etään, jopa tilanteissa joissa etä on täysin passiivinen tai muuten "kypsymätön". Olen jopa kateellinen.. olisipa minun exälläni edes jotakin näiden lähien hyvyyttä ja sydämellisyyttä rinnassaan.
Lakialoite on siis kohdallani vähintäänkin tarpeellinen. Mutta onko se riittävä? Ts. Tapaamisten estämisen kriminalisointikin olisi ollut mielestäni perusteltua.
Kaikille tämän ketjun lukijoille, toivon tekstini lukemista ketjusta yhteishuoltajuuden purku. Tekstini tarkoitus on, sen lisäksi että kerron oman tarinani, siis oman subjektiivisen totuuteni, herättää keskustelua siitä, miten monta tarinaa on. Miten oppia hyväksymään asia joka itsestä tuntuu käsittämättömältä? Ylläolevan nim.Etä-isä36:n tekstin toiseksi viimeinen kappale tiivistää kauniisti oman tilanteeni, sen, että yhä vain yritän ymmärtää.
Kerronpa teille varoittavan esimerkin siitä, mihin tällainen vieraannuttaminen voi johtaa. Erosin ex-miehestäni pari vuotta sitten, erossa sovimme, että pienimmät lapset 3kpl jäävät minulle yksinhuoltoon ja tiukan väännön jälkeen mieheni sai yhden, vanhimman tyttären itselleen.Aikuisia lapsista oli jo kolme. Kyseessä siis aika suuri perhe. Tämä vanhin tytär oli jo oireileva, kun eroon päädyttiin.
Koko eron ajan ovat nämä kolme lasta käyneet isällään sovitusti ja jopa useamminkin kuin sopimus on, silloin kun exälle on sopinut. Exä on nykyään vapaataiteilija, eli työt eivät hänen aikataulujaan sotki, mutta muuten tuntuu elävän kiireistä elämää. Isän luona asuva tytär on käynyt tasan kerran tapaamassa minua ja aikuisia sisaruksiaan.Tapaamiset loppui siihen ja yhtään mitään muutakaan yhteydenottoa ei ole kuulunut. Lahjat kyllä kelpaavat, niitä ei ole palautettu. Sosiaalityöntekijät yrittivät aikansa, mutta antoivat periksi, kun tyttären mielipiteet olivat niin kielteisiä minusta ja muista sisaruksista.
Olen hyväksynyt tilanteen, koska en sille muutakaan voi.
Keväällä tytär aloitti pinnaamaan koulusta ja isä hyväksyi sen, koska hyväksyy kaiken, mitä tytär tekee. Kesällä yritti kieltää tyttäreltä jotakin, niin tytär tarttui puukkoon ja aloitti viiltelyn, isä antoi periksi. Toiselta sisarukselta kuulin tilanteesta ja ilmoitin lastensuojeluun, aikoivat hoitaa asian. Pari kertaa psykologin juttusilla ja taas homma oli hoidossa. Nyt syksyllä lopetti koulunkäynnin kokonaan ja isä hyssytteli, kun voi niin huonosti koulussa. Tilannetta seurasin jännittyksellä, miten pitkään se saa jatkua ennenkuin joku siihen puuttuu. Meni kolme viikkoa ja nyt on tytär pakkohoidossa psykiatrisella. Olen viettänyt unettomia öitä tämän asian kanssa ja mieleeni on tullut, että oliko se tyttären kannalta paras asia erottaa niin täydellisesti häntä muusta perheestä. Miten joku voi päättää ja erottaa alaikäisen lapsen toisesta vanhemmastaan ja sisaruksistaan, vain sen takia, että saa oman kostonsa läpi. Mielestäni tytär maksoi aika kalliin hinnan reilusta vuodesta illman rajoja.
Ainoa toiveeni on, että tytär otettaisiin huostaan, niin hänellä olisi ehkä mahdollisuus muodostaa oma käsityksensä meistä muista perheenjäsenistä. Vaikka emmehän me edes kuulu hänen perheeseensä, ei ole kuulemma äitiä eikä veljiä hänellä . Tämä on tosi rakasta meille kaikille, mutta emme voi vaikuttaa mitenkään , ainoa keino päästä eteenpäin on vain hyväksyä tilanne .
Pienemmät lapset ovat nyt viettämässä isällään syyslomaa, kaikesta huolimatta. Koko ajan on huoli, että muutenkin mielenterveydeltään horjuvana tekee jotain, mutta tapaamista ei voinut edes estää, vaikka sosiaalitoimistossakin tilanteen tietävät ja tuntevat. Toivottavasti saan heidät kuitenkin terveinä takaisin.
Etä-36. Lapsesi ei ole ainut, joka kärsii tällaisesta vieraannuttamisesta. Jokainen tapaus liikaa. Hyvä, että jotain on liikahtanut eteenpäin, edes lakialoite ja yleinen keskustelu.
Tämän yrittää mitäitöidä yh-kuoro: mutta kun minä tunnen vain huonoja etävanhempia, niille tarvisi olla oma laki, mies itse vieraannuttaa.... Ikävä että tuttavapiirissänne on vain huonoja isiä. Ottakaa silti huomioon mahdollisuus, että jossain on lapsi, joka vieraannutetaan isästään, vaikka isä haluaisi tavata ja olla läsnä lapsen elämässä. Onko mahdotonta ymmärtää ?
Tasapuolisesti: lasta on suojeltava isän ja äidin mustamaalaamiselta, vaikka nämä olisivat tehneet virheitä: sössineet perhe-elämän, pettäneet, jättäneet, juoneet, varastaneet. Päihdeongelmaisille ja väkivaltaisille vain valvottuja tapaamisia. Mutta, jos kyse on kostosta, että voidaan erottaa lapsi toisesta vanhemmasta tai hakkua lapsen isää/äitiä aiheesta ja aiheetta 24/7, niin lapsi voi pahoin.
Millä nimikkeellä sitten voitaisiin puhua siitä,että etä aivan itse saa aikaiseksi sen "vierauden" olemalla tapaamatta lastaan?
Itse kutsuisin sitä suurinpiirtein heitteillejätöksi....
Olen pari vuotta tehnyt lähes kaikkeni,että lapseni isä olisi yhteydessä lapseensa mutta mies on ensin käyttänyt tekosyynä töitään ja sen jälkeen tekosyy oli se,ettei minun ja hänen välit ole kunnossa. No ei todella ole eikä tule, mutta silti hän voi tavata lastaan jos haluaa. Me voimme hoitaa noudon/tuonnin välikäsien kautta eikä meidän tarvitse edes nähdä toisiamme jos näin halutaan. Etän taholta ei koskaan mitään viestejä (lapsen tapaamisasian tiimoilta) eikä mitään muutakaan merkkiä siitä,että olisi lapsestaan kiinnostunut ja halukas tapaamaan. Hänen mielestään alkuvuoden voi olla tapaamatta ja kun lähestyy isänpäivä ja syntymäpäivänsä ja joulu, niin jo vain äijäkin herää eloon.
Joten vaikka on olemassa katkeria lähivanhempia tai toimeentulevia eronneita vanhempia tai mitä vain, on olemassa myös vanhempia, jotka luulevat, että omaa lastaan ei tarvitse tavata säännöllisesti vaan että lasta tavataan ehkä silloin, kun se itselle vain sopii. Eli kerran, pari vuodessa.
Ja vaikka vanhempien välit olisivat miten ongelmalliset hyvänsä, niin jos isä tai äiti haluaa lastaan tavata, kyllä hän tapaa ja keksii keinot siihen.
Ei se nyt ihan niin mene. Lapsella on oikeus, mutta ei velvollisuutta tavata etävanhempaansa. Etävanhemmalla ei ole mitän oikeuksia eikä velvollisuuksiakaan, sen puoleen. Näin sanoo laki.
Käytännössä, jos lapsi ei enää halua etävanhempaansa tavata, eli mieli muuttunut halukkuudesta tavata haluttomuuteen tavata, silloin lähivanhemman tahto ratkaisee. Alaikäisen lapsen tahto on lähivanhemman taskussa. Turha pöllöstellä muuta, vaan kääntää kurssi myötämielisemmäksi lasta kohtaan ja oikeaan vanhemmuuteen myös omalta osaltaan.
Jos lapsonen on täyttänyt 12v, voi hän haistattaa tapaamista ehdottelevalle etälle pitkät niin halutessaa. Ei oo pakko jos ei taho. Enkä lähtisi kyllä nuorempaakaan pakottamaan.
Usein se isä itse jättää tapaamiset sikseen. Sitten on kiva alkaa valittaa että exä estää, jotta saa sympatiaa osakseen, vaikka saa sitä muutenkin.
Mikäähän ei ole koskaan miehen vika.
Olen seurannut sivusta kun omassa perhepiirissä on perhe eronnut. Alkuun tapaamiset menivät mallikkaasti etä ja lähi saivat homman toimimaan. Mutta kun ositukset oli tehty ja lähi oli löytänyt uuden onnen elämäänsä, kaikki romahti. Lasten viikonlopuista rupesi tulemaan etän luona hankalia, kiukuttelua haukkumista ja pahan olon purkamista lapsiin. Muutaman kerran lapset kävivät etän luona jonka jälkeen vanhempi lapsista rupesi pistämään kampoihin että ei halua yöviikonloppuja etän luoksi. Miten tämmöisessä tilanteessa toimit? Onko lapsien edun mukaista pistää heitä epätasapainoisen etän luokse ja onko sitten fiksua että lapset ei mene siitä huolimatta että toisessa kodissa on ikävää olla? Lasten edunmukaista on se että olivat he etän tai lähin luona, niin elämän pitää olla tasapainossa ja perus rutiinit toimittava, se luo lapselle turvallisuuden tunteen kun molemmissa kodeissa noudatetaan tuttuja tapoja. Eihän siitä mitään tule jos ruokailut, peseytymiset ja nukkumaan menot heitetään etän luona romukoppaan. Ja jos koko viikonloppu on lähin haukkumista ja muiden sukulaisten haukkumista. Vanhempien on vaan pystyttävä ja on myös velvollisuus jättää lapset eron ulkopuolelle vaikka se on vaikeaa. Lapset eivät ole psykiatreja vanhemmilleen. Mutta tämähän on vaan minun näkemykseni asiasta. Surullistahan se on kun lapset eivät näe etää, mutta etän pitäisi hiukan mennä itseensä ja miettiä omaa osaansa tilanteessa
Näitäkin tapauksia on. Se ei sulje pois tämän ketjun aloitusta. Lapsia vieraannutetaan etästä. Tänne kirjoittajista suurin osa on sitä mieltä, että nimenomaan etä on häiriintynyt. Jokainen voi laskea suhteen omasta tuttavapiiristään. Aika 50/60 menee. Siis tämän kirjoittajan tuttavapiirissä.
Valtakunnallisesti arvioisin, että jos on 5 häiriintynyttä lähiä : 20 häiriintynyttä etää : 1000 molempi osittain : 2000 sopuero.
Naulan kantaan, mutta sossut näissä tapauksissa ummistavat silmänsä. Lapsen on pakko tavata sitä häiriintynyttä etää, vaikkei haluaisi.
Itse olen siinä tilanteessa, että lapset alkaneet vältellä isäänsä. 12v. ja 7v. En edistä, enkä pakota sinne kumpaakaan pelkäämään. Sen verran tuota suojeluvaistoa vielä onneksi jäljellä.
Enkä pakota lapsia vastaamaan puhelimeen, jos eivät itse sitä halua. Nuorempi ei halua useinkaan. Etähän väittää minun "estävän puheluita", vaikka en olisi lähettyvilläkään lapsia, kun soittelee heh.
Uusi isäjärjestö ajaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiin.
Helsingin uutiset 22.2.2012.
Lue uutinen ja kommentteja.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/95067-uusi-isajarjesto-ajaa-lapsen-oikeutta-molempiin-vanhempiin
---------
Niin ja lapsen on pakko asua lähivanhemman luona, vaikka sinne muuttaisi häiriintynyt lähihuoltajapuoli. Sääli myös ydinperheiden murkkuja, kun täytyy tulla kotiin kymmeneltä, vaikka on hullu ukko ja mutsi, ne vaan huutaa ja haukkuu toisiaan ja meitä lapsia.
Oikeusministeriö 27.06.2012.
Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että käräjäoikeuksissa kokeiltu asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelu vakinaistettaisiin siten, että asiantuntijapalveluiden järjestäminen tulisi kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi. Toissijaisena vaihtoehtona kunta järjestäisi palvelun tuomioistuimelle ja valtio maksaisi kunnalle korvauksen. Kunnille ei siten aiheutuisi lisäkustannuksia uusista tehtävistä.
Hallitusohjelman mukaisesti työryhmä haluaa parantaa lasten asemaa oikeudenkäytössä laajentamalla asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelumenettelyn koko maahan. Sovittelijana toimii tuomari ja häntä avustaa asiantuntijana psykologi tai sosiaalityöntekijä. Asiantuntija-avustajan tehtävänä on lisätä vanhempien ymmärrystä lapsen edusta ja suunnata keskustelua lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamiseen.
- On tärkeää löytää malleja laajentaa lapsiystävällinen sovittelu koko maahan. Kaikilla vanhemmilla on oltava tasapuoliset mahdollisuudet asuinpaikastaan ja taloudellisesta asemastaan riippumatta saada oikeudenkäynnin vaihtoehtona asiantuntijapalveluita huoltoriidan sovittelussa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson korostaa.
Perustavoitteena uudenlaisessa sovittelussa on luoda lapsen edun toteuttava, nopea ja tehokas menettely riitojen ratkaisemiksi. Sovittelussa pyritään löytämään yhteinen, lapsen edun mukainen ratkaisu, jossa on huomioitu kummankin vanhemman toiveita. Sovinto turvaa yleensä tuomioistuimen ratkaisua paremmin lapsen suhteen säilymisen kumpaankin vanhempaan.
- Tutkimukset osoittavat, että vanhempien riidan pitkittyminen on lapselle vahingollista. Siksi on ensiarvoisen tärkeää luoda nopea menettely, jolla lapsen oikeudet voidaan turvata ja erimielisyydet ratkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. On myös keskeistä turvata lapselle mahdollisuus tavata molempia vanhempiaan, oikeusministeri toteaa.
Ehdotuksen mukaan sillä kunnalla, jonka alueella käräjäoikeus sijaitsee, olisi vastuu asiantuntijoiden järjestämisestä huoltoriitojen sovitteluun. Yleensä käräjäoikeus sijaitsee alueen isoimmassa kunnassa, jolla on siten parhaat mahdollisuudet palvelun järjestämiseksi. Käräjäoikeuspaikkakunta voisi järjestää palvelun joko itse tai ostopalveluna ja myöhemmin asiantuntijaa käyttänyt kunta maksaisi hyvityksen käräjäoikeuspaikkakunnalle tai palveluntuottajalle. Asianosaisille sovittelu olisi maksutonta.
Sovittelulla säästetään työtä ja kustannuksia
Työryhmä toteaa, että kunnilla on jo nyt velvollisuus avustaa huoltoriitojen ratkaisemista laatimalla tuomioistuimen pyynnöstä olosuhdeselvityksiä. Kokeilu on osoittanut, että sovittelu on nopeuttanut riitojen ratkaisua ja vähentänyt merkittävästi olosuhdeselvitysten tekemistä. Oikeudenkäyntiin verrattuna sovittelulla on säästetty työtä ja kustannuksia sekä tuomioistuimissa että sosiaalitoimessa. Sovittelutoiminta vähentää välillisesti kuntien kustannuksia myös muilla sektoreilla, kuten perheneuvonnassa ja lastensuojelussa.
Jotta huoltoriitojen sovitteluun saataisiin päteviä ja kokeneita asiatuntijoita, työryhmä esittää, että asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimukset tulisi kirjata lakiin. Sovittelun joutuisuuden varmistamiseksi sovitteluistunnon järjestämiselle säädettäisiin laissa tavoiteaika. Sovittelijatuomareille ja asiantuntija-avustajille tulisi järjestää koulutusta tehtävään.
Uudenlaista sovittelumallia on kokeiltu vuoden 2011 alusta Espoon, Helsingin, Oulun ja Pohjois-Karjalan käräjäoikeuksissa. Oikeusministeriön päätöksen mukaan kokeilu laajenee syyskuun alusta seitsemään muuhun käräjäoikeuteen: Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Etelä-Karjalan, Keski-Suomen, Pohjanmaan, Kemi-Tornion ja Lapin käräjäoikeuksiin.
Lisätiedot:
työryhmän puheenjohtaja, käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltonen, Helsingin käräjäoikeus, puh. puh. 029 56 44 843, (vaihde puh. 029 56 44 200), s-posti: [email protected]
hallitusneuvos Anne Hallavainio, OM, puh. 02951 50458, s-posti: [email protected]
---------------
MATTI 32 taitaa olla minun eksäni, joka ei tajua, että lapsi ei halua nähdä henkisesti täysin tasapainotonta ja sairasta isäänsä. Tästä on näyttöä niin perheneuvolassa kuin psykiatrian poliltakin. Lastensuojelukin on sitä mieltä, että isätapaamiset ovat erittäin vaarallisia lapsen normaalille kehittymiselle. tätä virttä hän on jaksanut jauhaa tosiaan viime kesästä asti, huh huh, olisipa tykki, jolla tuollaiset "isätn kuvatukset" voisi ampua linnunradalle mölyämään :D