Lesken uusi kumppani (ei avioliitossa) oli käynyt myymässä kuolinpesän omistuksessa olevia maita kaupungille kesken pesäjaon ( kaksi sisäkkäistä kuolinpesää) ja kaupunki on omistusoikeuksia selvittämättä antanut ostotarjouksen lesken uudelle kumppanille.
Omaisuus on tullut kokonaisuudessaan isän suvun perintönä eikä äidillä ole ollut omaisuutta naimisiin mennessään. Isän 1970-luvulla tapahtuneen kuoleman jälkeen ei ole suoritettu ositusta ja äiti on avioitunut uudelleen -90 luvun puolella eikä uudesta avioliitosta ole perillisiä.
Äiti on asunut uuden puolisonsa kanssa velattomassa kotitalossa 10 vuotta eikä ositusta ole päästy tekemään ennen äidin kuolemaa, kun hänellä on ollut elinikäinen asumisoikeus, josta on tietysti päässyt nauttimaan myös hänen uusi puoliso. Talo on siinä kunnossa missä se oli uuden avioliiton syntyhetkellä.
Äidin kuoleman jälkeen uusi leski löysi uuden kumppanin, joka pisti myllyn pyörimään ja nyt ollaan keskellä ikävää pesänjakotapahtumaa. Jokaisessa kokouksessa leski & kumppani lataavat lakimiehensä johdolla (jo kerran vaihtunut) uusia vaatimuksia, jotka he itse peruvat perusteettomina seuraavassa tapaamisessa ja taas ladataan uusia. Me ollaan jouduttu palkkaamaan lakimies, joka laatii pesänjakajan vaatimia vastineita, joita ei sitten välttämättä edes seuraavassa kokouksessa tarvita. Kun leski ei ole saanut kuolinpesän maista riittävän korkeita arvioita lukuisista arvioinneista huolimatta, niin tämä kaupungin ostotarjous oli piste iin päälle. Kaupungin virkamies on perunut ostotarjouksen ja pyytänyt anteeksi tekemäänsä virhettä. Virhe voi kuitenkin olla meille kohtalokas. Me oltaisiin tyydytty siihen mitä leskelle tasinkona kuuluu, kun ymmärretään avio-oikeuden vahvuus, mutta leski haluaa sen lisäksi sitä, tätä ja tuota ja loppujen lopuksi hän väittää omistavansa kaikesta puolet. Meidän isä omistaa kuulemma toisen puolen...
Onko tällainen käytäntö ihan ok vai täytyykö meidän vain tyytyä katselemaan vierestä kun täysin vieraat ihmiset touhuavat isävainajan omaisuuden kimpussa? Meidänkin lakimies pyörittelee silmiään tämän jutun edessä. Me tiedämme senkin että tämä on todennäköisesti viivytystä ja rahastusta, mutta emme halua antautua vieraiden ihmisten mielivallalle.
Omaisuus on tullut kokonaisuudessaan isän suvun perintönä eikä äidillä ole ollut omaisuutta naimisiin mennessään. Isän 1970-luvulla tapahtuneen kuoleman jälkeen ei ole suoritettu ositusta ja äiti on avioitunut uudelleen -90 luvun puolella eikä uudesta avioliitosta ole perillisiä.
Äiti on asunut uuden puolisonsa kanssa velattomassa kotitalossa 10 vuotta eikä ositusta ole päästy tekemään ennen äidin kuolemaa, kun hänellä on ollut elinikäinen asumisoikeus, josta on tietysti päässyt nauttimaan myös hänen uusi puoliso. Talo on siinä kunnossa missä se oli uuden avioliiton syntyhetkellä.
Äidin kuoleman jälkeen uusi leski löysi uuden kumppanin, joka pisti myllyn pyörimään ja nyt ollaan keskellä ikävää pesänjakotapahtumaa. Jokaisessa kokouksessa leski & kumppani lataavat lakimiehensä johdolla (jo kerran vaihtunut) uusia vaatimuksia, jotka he itse peruvat perusteettomina seuraavassa tapaamisessa ja taas ladataan uusia. Me ollaan jouduttu palkkaamaan lakimies, joka laatii pesänjakajan vaatimia vastineita, joita ei sitten välttämättä edes seuraavassa kokouksessa tarvita. Kun leski ei ole saanut kuolinpesän maista riittävän korkeita arvioita lukuisista arvioinneista huolimatta, niin tämä kaupungin ostotarjous oli piste iin päälle. Kaupungin virkamies on perunut ostotarjouksen ja pyytänyt anteeksi tekemäänsä virhettä. Virhe voi kuitenkin olla meille kohtalokas. Me oltaisiin tyydytty siihen mitä leskelle tasinkona kuuluu, kun ymmärretään avio-oikeuden vahvuus, mutta leski haluaa sen lisäksi sitä, tätä ja tuota ja loppujen lopuksi hän väittää omistavansa kaikesta puolet. Meidän isä omistaa kuulemma toisen puolen...
Onko tällainen käytäntö ihan ok vai täytyykö meidän vain tyytyä katselemaan vierestä kun täysin vieraat ihmiset touhuavat isävainajan omaisuuden kimpussa? Meidänkin lakimies pyörittelee silmiään tämän jutun edessä. Me tiedämme senkin että tämä on todennäköisesti viivytystä ja rahastusta, mutta emme halua antautua vieraiden ihmisten mielivallalle.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitenkäs se elinikäinen asumisoikeus muka ositusta haittaa?
Näin jälkiviisaana se ei ois haitannut mitään ja olisikin pitänyt tehdä.
Voisitkohan esittää asian vähän selkeämmin? Koko pitkä litania yhdessä pötkössä on vaikea hahmottaa - ainakin minulle.
Kiitos nix_nax :)
Lähinnä minua harmittaa se, että vaikka tässä pesänjaossa on kaikki hinnat olleet selvillä jo pitkään, niin toimitusta viivyttää nämä meidän mielestä kyseenalaiset keinot hintojen nostamiseen.
Etsi se toimeksianto ja tarkista mistä olette sopineet, mitä on laskutettu ja mitä tehty. Sen mukaan pitää reklamoida sille toimeksiantoa hoitavalle lakimiehelle, mieluummin kirjallisesti. Tätä kautta ne valitukset ei mene perille, jos nyt ei satu olemaan palstalle kirjoittava lakimies, osoittaa vaan huonoa asioidenhoitoa kysyjältä itseltään.
En ehkä saa näin isoa asiaa esitettyä järkevästi pienessä paketissa ja myönnän, että olen toisinaan aika toivoton ja kädetönkin tämän asian kanssa.
Pesänjako on vielä kesken ja olen pitänyt kirjaa kaikesta mitä on tehty / jäänyt tekemättä mahdollista reklamaatiota varten.
Enimmäkseen halusin tässä äimistellä sitä miten mielivaltaisesti lakimiesten edessä voi puuhastella, kun olen itse kuvitellut että näitä asioita hoidetaan faktoihin perustuen.
Oikeudenkäyttö on harvoin pelkkää faktaa, tuomioistuimen ratkaisut voivat olla, mutta itse prosessi on kaikkea muuta.
Jos tarvitsee apua tunnetasolla asioiden läpikäymiseksi, niin pitäisi kysyä siitä, eikä alkaa setvimään faktapuolta alusta, koska ei se sitä ongelmaa ratkaise, korkeintaan ehkä auttaa hyväksymään tosiasioita. Keskiverto lakimies voi olla melko huono tässä, joten en ihmettele sinänsä, kun koulutuksessakaan sitä ei huomioida milläänlailla, joten ne asiat joutuu oppimaan ammatissa, jos ei muutoin satu olemaan ymmärrystä tai kokemusta ihmisten tavasta reagoida oikeudellisiin ristiriitatilanteisiin.
Aivan. Minä olen tukenut kaikki vastineeni asiakirjoihin ja pärjännyt sillä tavalla ihan hyvin tähän asti. En ole vaatinut itse mitään, vaan esittänyt pyydettäessä dokumentteja. Kiltteys vaan ei näytä olevan hittituote tässäKÄÄN tapauksessa.
Toimintatapa hämmentää.
Perehdyppä toivotonxxx sellaiseen käsitteeseen kuin "tuomioistuimen määräämä pesänselvittäjä ja -jakaja".
Loppuu mulkerointi ja puliveivaus kerrasta.
Ei toki tule halvaksi - mutta kuulostaa siltä, että lakimiehet puhdistaa teidät jokatap.
Minä kävelisin käräjäoikeuden kansliaan rientokäyntiä ja hakisin pesänselvittäjä-jakajan määräämistä. Homma sitä myöten selvä ja paskanjauhanta loppuis siihen pisteeseen. Period.
Meillä on pesänjakaja, joka juurikin pyytää lesken vaatimuksiin vastineita. Vai tarkoitatko tällä jotain muuta?
Tarkoitan oikeuden määräämää pesänjakajaa.
Sillä miehellä tai naisella on oikeus tarvittaessa vetää kirveellä pesä halki kuuntelematta yhtään mitään leskiä tai ketään teistä muistakaan.
Mikä tässä on niin vaikeaa? Pesänjakajanne putsaa pesää laatimalla vastineita.
Vaatikaa oikeudesta miehen/naisen vaihtoa, jos ei rupia kirveen käyttö sujumaan.
Kirvesmieheksi se on sinne palkattu ja kallis enivei. Katsokaa nyt edes että se tekee sitä jakamista eikä pelleile.
Hän on käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja, mutta hänen vaihtaminen on kyllä tullut usein mieleen.
Pesänselvittäjä olisi pitänyt hakea: hänellä olisi ollut enemmän valtaa jakaa perintö. Itse tein saman virheen ja hain vain pesänjakajaa eikä asianajaja asiaa valottanut ennenkuin oli liian myöhäistä. Ja vei 40% pesästä "palkkionaan".
Voi sen hakea vieläkin. Itseasiassa koska vain.
Nythän on hyvät perustelut, että "hommasta ei tule lasta ei paskaa". Teurastaja kehiin.
Kannattaa toki rautalangasta vääntää leskellekin, että hänkään ei tule samaan pennin jeniä tällä pelillä.
Vain lakimiehet tulevat rikastumaan.
Kuka häntä esitti pesänjakajaksi? Leski?
Ei muuta kuin pistät käräjäoikeuteen hakemuksen pesänjakajan vaihtamiseksi. Perustelut keksit asianajajasi kanssa tähän lainkohtaan vedoten:
--------------
5 §Jos pesänjakaja havaitaan toimeensa sopimattomaksi, vapauttakoon oikeus
hänet tehtävästään, milloin joku, jonka oikeus on perinnönjaosta
riippuvainen, sitä pyytää. Sama on laki, jos pesänjakaja muusta syystä on
toimestaan vapautettava.
--------------
Samalla haet uutta jakajaa ja muista EHDOTTAA itse uutta parempaa jakajaa.
PS. Joku tuossa ylempänä sössöttää jostain "pesänselvittäjästä". Höpöhöpö, menee käsitteet sekaisin. Kyllä oikeuden määrällä pesänjakajalla on oikeus sitä kirvestä käyttää!
Leski haki pesänjakajaa.
Ongelmahan on siinä, että vaikka he ovat itse saaneet valita kiinteistölle arvioitsijan jos toisenkin, niin he eivät ole olleet mihinkään tyytyväisiä. Kun kysyin pesänjakajalta, että kuinka pitkään näitä arvioita tehdään ja odotellaan, niin hän vastasi, että leskellä on oikeus arvioituttaa maita niin usein kun rahaa riittää. Minusta tämä viimeinen keino oli jo epärehellinen, enkä aio sitä myöskään hyväksyä.