Olen saanut nyt ennen heti 0-100 kierroksille menneen terrierini aika hyvin hanskaan. Töitä on tehty vuoden verran, mutta vasta nyt viimeisen kuukauden aikana edistystä on näkyvissä. Lyhyesti: koira on siis räjähtäväinen & epävarma ( äärimmäisen saalisviettinen) ja meillä on ollut vaikeuksia pentuajan jälkeen lähes kaiken ohittamisessa autojen, lastenvaunujen, mopojen, lintujen rääkymisessä & saalistamisessa.
Aloitin ihan alussa nollaamalla tilanteen (kaikki kokeilut - vesipullot, namit, lelut - pois) seuraava askel oli tiukka kieltäminen, nyt olen vaiheessa, jossa pyrin opettamaan koiralle, MITÄ/MITEN se tulisi toimia. Otan ohitettavaan & epävarmuutta aiheuttavaan asiaan riittävän välimatkan, istutan koiran ja palkkaan sen, kun se on hiljaa. Ja se on hiljaa, kunhan välimatka on riittävä. Tuo välimatka on jo nyt lyhentynyt ja jopa autot (isot ja äänekkäät yhä ongelma) saavat mennä ohi, kunhan olen ajantasalla ja reagoin ajoissa. Tämä on jo aivan mahtava(!) ero siihen, mitä meillä oli. Alussa istuminen tai edes syöminen ei stressin/riekkumisen johdosta ollut mahdollista. Olen niin ylpeä koirasta ja haluan todellakin jatkaa ko. harjoitteita..
MUTTA
Oma pääni vaikeuttaa tilannetta sillä, että pelkään, että tapahtuu jotain, joka vie kaiken tämän kehityksen pois. Vaikka kuinka reagoin olen skarppina, joskus tulee tilanne, etten ehdi esim. koiraa istuttaa (laittaa käskyn alle) ennen kuin pyörä jo vilahtaa läheltä, jolloin koira pääsee rähähtämään (tosin ei enää koskaan sillä intensiteetillä kuin ennen). Näitä rähähdyksiä pyrin siis välttämään 110%, mutta aina ei onnaa. Joka kerta, kun joku pienikin takapakki tulee (potkin itseäni pyllerölle - ja lujaa), pelkään, että seuraavalla kerralla ollaan taas taannuttu aloituspisteeseen. Kertaakaan näin ei oo vielä käynyt, vaan koira kun elää hetkessä, on se taas seuraavalla kerralla ihan iskussa, kunhan ite oon tilanteen herrana esim. juuri auton ohituksessa. Usein kuitenkin sanotaan, että huonoa käytöstä ei enää saisi tapahtua/sallia (esim. koirarähjän tulisi liikkua silloin kuin koiria on vähemmän ym.), mutta toisaalta treeniä ja harjoitustakin pitäisi saada. Tässä siedättämistapauksessa ei piilottelukaan oikein järkevältä tunnu?
Jos koiran kanssa tulee takapakkia 1 (tai vaikka 5) kerta 50:stä, kuinka haitallista se on? Ja vaikka takapakkia tulisikin, aina voi kai aloittaa alusta? Rauhoittakaa nyt joku tällasen mielipuolen mieltä :) ja kertokaa realistinen näkemys koiran siedättämisestä ylä- ja alamäkineen (miten teillä on mennyt ym.). Prosessi on pitkä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta on aivan mahtavaa huomata, että tuloksia tulee! Kiitos jo etukäteen!
Aloitin ihan alussa nollaamalla tilanteen (kaikki kokeilut - vesipullot, namit, lelut - pois) seuraava askel oli tiukka kieltäminen, nyt olen vaiheessa, jossa pyrin opettamaan koiralle, MITÄ/MITEN se tulisi toimia. Otan ohitettavaan & epävarmuutta aiheuttavaan asiaan riittävän välimatkan, istutan koiran ja palkkaan sen, kun se on hiljaa. Ja se on hiljaa, kunhan välimatka on riittävä. Tuo välimatka on jo nyt lyhentynyt ja jopa autot (isot ja äänekkäät yhä ongelma) saavat mennä ohi, kunhan olen ajantasalla ja reagoin ajoissa. Tämä on jo aivan mahtava(!) ero siihen, mitä meillä oli. Alussa istuminen tai edes syöminen ei stressin/riekkumisen johdosta ollut mahdollista. Olen niin ylpeä koirasta ja haluan todellakin jatkaa ko. harjoitteita..
MUTTA
Oma pääni vaikeuttaa tilannetta sillä, että pelkään, että tapahtuu jotain, joka vie kaiken tämän kehityksen pois. Vaikka kuinka reagoin olen skarppina, joskus tulee tilanne, etten ehdi esim. koiraa istuttaa (laittaa käskyn alle) ennen kuin pyörä jo vilahtaa läheltä, jolloin koira pääsee rähähtämään (tosin ei enää koskaan sillä intensiteetillä kuin ennen). Näitä rähähdyksiä pyrin siis välttämään 110%, mutta aina ei onnaa. Joka kerta, kun joku pienikin takapakki tulee (potkin itseäni pyllerölle - ja lujaa), pelkään, että seuraavalla kerralla ollaan taas taannuttu aloituspisteeseen. Kertaakaan näin ei oo vielä käynyt, vaan koira kun elää hetkessä, on se taas seuraavalla kerralla ihan iskussa, kunhan ite oon tilanteen herrana esim. juuri auton ohituksessa. Usein kuitenkin sanotaan, että huonoa käytöstä ei enää saisi tapahtua/sallia (esim. koirarähjän tulisi liikkua silloin kuin koiria on vähemmän ym.), mutta toisaalta treeniä ja harjoitustakin pitäisi saada. Tässä siedättämistapauksessa ei piilottelukaan oikein järkevältä tunnu?
Jos koiran kanssa tulee takapakkia 1 (tai vaikka 5) kerta 50:stä, kuinka haitallista se on? Ja vaikka takapakkia tulisikin, aina voi kai aloittaa alusta? Rauhoittakaa nyt joku tällasen mielipuolen mieltä :) ja kertokaa realistinen näkemys koiran siedättämisestä ylä- ja alamäkineen (miten teillä on mennyt ym.). Prosessi on pitkä, siitä ei ole epäilystäkään, mutta on aivan mahtavaa huomata, että tuloksia tulee! Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Prosessi on pitkä.
Siis tuossa siedättämisessä on tosiaan kyse siitä että siedätytetään koiran ehdoilla. Ilmeisesti olet pystynyt jo lyhentämään välimatkaa muihin koiriin?
Alussahan kannattaa vältellä niitä muiden koirien läheltä ohittamisia ja mennä hiljaisempaan aikaan (jos on vilkas ympäristö), mutta periaatteessa jos koiraa on palkattu vaikka 20 kertaa peräjälkeen (tottakai yksilöstä riippuen) siitä että on vaan katsonut muita koiria mutta ei ole rähjännyt, niin välimatkaa voi pikkuhiljaa lyhentää ja sitten kun lyhyemmällä välimatkalla kun onnistuu, niin taas lyhennetään ja välillä mennään kauempaa. Tärkeätä on ehkä että ette mene joka kerta samalta etäisyydeltä ohi.
Silloin kun me alettiin menemään lähempää ohi (ihan sen mukaan miten oma koira alkoi reagoimaan muihin koiriin tai pakon edestä), niin tein vähän ennen ohitusta (ennen koiran rähjäämistä) selkeän kaarroksen ttoisen koira ohi tai selkeästi vaihdoin puolta (itse koirani ja ohitettavan välissä) jotta oma koirakin hiffasi että nyt mennään ohi, eikä ollenkaan kohti toista koirakkoa. Ja tietty olin jo aikaisemmin yhdistänyt koirien kaukaa ohimenemiseen "ohi" sanan, joka auttoi lähempääkin ohittaessa.
Autojen ja pyörien yms ohittamiseen kannattaa istuttaa koira kyllä niin kauan kunnes ei enää reagoi niihin, tai sitten opetat kävelemään vierellä ojan puolella (pysähtyen) että tietää olla siinä kohtaa kun auto tulee.
Takapakkeja varmasti tulee. Meilläkin tuli, aina vähän potutti että en ollut ihan skarppina ja koira pääsi rähjäämään. Mutta useinhan se menee että vaikka 10 askelta eteenpäin, ja 2 askelta taaksepäin. Ei se niin suuri takapakki ole jos niitä ei tule järjestäen. Kunhan vaan aina seuraavan kerran saat koiralle sen verran varmuutta että ei tarvi rähistä seuraavaa ohittaessa.
Tärkeintähän on että koira voi luottaa sinuun, että muita koiria ei tavata, ja sä hoidat teidän osalta koirien poissa pitämisen. Luottamus on se avain.
Laitan kokemuksesi & vinkkisi kiitollisna korvan taa!
Tosiaan meillä on myös tuota koirien ohitusrähinää, mutta se ei eroa oikeastaan mitenkään esim. lastenvaunujen ja pyörien ohittamisrähinästä (sama juttu, tapahtuu vasta kohdalla ja megalomaanisesti-ollaan liian lähellä asiaa). Se pitää kyllä paikkaansa, että koirat vaativat tällä hetkellä kaikista pisimmän välimatkan, jotta koira pystyy pitämään itsensä koossa & rähjäämättä. Epävarmuus muita koiria kohtaan siis varmasti korkea, mitään ikävää ei koskaan ole sattunut. Joitakin, oman asuinalueen, koiria olen siis pienempänä antanut hihnassa treffata. Meillä on nyt sellaset kaksi naapurikoiraa (tuttuja pennusta asti), joihin suhtautuu innoissaan & varmasti positiivisesti, voinko nähden kahden moikkausta hihnassa jatkaa? Muut eli vieraat olen karsinut jo aikoja sitten pois.
Onkin oikeasti jännä huomata, että ihan selkeästi mitä jännempi ohitettava, sitä pidempi välimatka tarvitaan ja toisin päin. Joten tosiaan, koiran ehdoilla mennään. Luottamusongelmia meillä ei esim. sisätiloissa ole (minä avaan oven ja päästän ihmiset sisälle eli kannan vastuun, ketä meille tulee sekä mm. hoitelen takapihan ja sen ohi kulkevat. Alussa eli pentuiän jälkeen näissäkin oli ongelmia) ja suhde on hyvä, olen koiran ykköshenkilö.
MUTTA itse pentuaikana (ja vielä kun eka koira) sain jostakin lukemalla päähäni, että pitää olla ohitustilanteissa vain rento ja olla kuin ei mitään olisikaan.. Olenkin nyt itsestäni analysoinut, etten ole koskaan _oikeasti_ opettanut ohitustilanteita, vaan luottanut nuoren koiran kanssa sokeasti ohjenuoraan "mennään tästä vaan, niinku ei oiskaan". Tämä koira vaan on oletettavasti tulkinnut tämän mun heikkoutena eli ottanut ohjat itselleen kaikissa mahd. ohituksissa.. :/ Nyt oikein huomaan, että se sama koira, mikä mulla on sisällä, alkaa näyttäytyä ulkonakin. On nykyisin paaaaljon rennompi ja uskon/toivon, että ajan myötä alkaa luottamaan enemmän ja enemmän minuun ja siihen, että hoidan tilanteen kuin tilanteen.
niille vastaantuleville koirille. Ressu, Tessu, Turre, Murre, Rambo jne keksi nimet päästäsi ellet satu tietämään. Osoita näin koirallesi että tunnet kaikki tienoon haukut.
Tuolla konstilla mun hulivili rauhoittui. Ja oli muuten kaikki nuo samat vaiheet kuin sullakin käytynä. Ainoa ero oli siinä että milliäkään ei suunnasta poikettu, vaan aina suoraan kohti ja ohi. Huudon desibeleistä riippumatta. Mutta nimet auttoi kun tarpeeksi toisti ja monta kertaa mentiin saman ohi.
Kiitos vinkistä! Näin toiminkin nykyisin, vaikka siis välimatkaa otankin. Tiettyjen asioiden sanominen ääneen tuntuu rauhoittavan sekä omaa että koiran mieltä. Pyrin muutenkin ohjaamaan koiraa ennemmin äänellä kuin hihnalla, ja se toimii kaikin puolin rauhoittavasti meillä päin.
Kaikille koirille toimii niin eri tavat, että kokeilemalla pystyy vaan selvittämään mikä toimii ja mikä ei. Mulla just oli se, että tein selväksi että muita koiria ei kohdata/tavata, niin koiralla ei ollut sitten epävarmuutta siitä että joutuuko epäilyttävämmätkin/rähisevät koirat tapaamaan myös. Ja epävarmuus alkoi siitä kun annoin tavata pentuna vastaantulevia koiria (kun niiden omistajat tulivat tyrkylle) ja joukkoon kuului myös kuitenkin äriseviä koiria. Kun koiran ei tarvinut enää arpoa ketä tavataan, niin nyt luottaa aika hyvin että mä en vie sitä vaikeisiin tilanteisiin.
Tosin mulla on sen verran alkukantainen rotu, että se on tosi tarkka koirien elekielestä ja ilmaisee myös hyvin moninaisesti ja selkeästi mielentiloja ja tuntemuksia. Tämän vuoksi meille oli tärkeää juurikin ohittaa juuri kiertäen, että se tehtiin koiralle luonnollisella tavalla. Koska koirathan ei yleensä vieraita koiria kulje kohti, vaan kiertää kohteliaasti. Poikkeuksena tietty innokkaat ja myös hyvin varmat koirat ja sellaiset jotka ovat tottuneet hoitelemaan asian itse epävarmuuksissaan, ja pyrkivät suoraan "hyökkäämään" kohti vierasta koiraa.
Tapaa vaan niitä tuttuja koiria, ne on kuitenkin ihan eri asia, kun koirasi tunnistaa ne kavereiksi. Ja voithan niiden koirien tullessa näköpiiriin sanoa jotain että "sieltä tulee kavereita" tms, jotta tietää että sä noteerasit ne ja että ne on kavereita (hassua kyllä meillä toimii myös se että sanon vieraita koiriakin nähdessä että sieltä tulee koira, niin oman koiran ei tarvi varoittaa edes mua siinä tilanteessa niistä). Voihan tavata muitakin vieraita koiria, mutta meidän tapauksessa oon joutunut tekemään siten, että aluksi koira saa olla taka-alalla, kun keskustelen toisen koiran omistajan kanssa (että voiko tavata ja onko ystävällinen koira varmasti) ja sitten annan erikseen luvan tapaamiseen. Tää on vielä silleen kokeiluasteella meilläkin, kun niin harvoin tavataan muita ihan vieraita koirakoita. Tuolla meidän koiralla on muutenkin niin paljon varmoja ystävällisiä koirakavereita, niin silleen ei ole tarvetta tavata muita vieraita koiria missään lenkillä ja pääasia meillä onkin että ohitetaan varmasti.
Se lisäksi, että kun oma koirani lopetti sellaisen jäykistymisen toisen koiran tullessa vastaan ja alkoi esim. vaan haistelemaan maata (välillä vilkuillen toista koiraa), niin silloin annoin tehdä sitä, koska se on kuitenkin rauhoittelevaa elettä sille toiselle koiralle, ja se on mun mielestä tärkeätä että koira osaa tehdä sitä muita koiria kohdatessa. Ja nykyään menee useimmat ohitukset vaan ohitse mennessä haistellen maata ja jotkut ohitukset menee läheltä siten että vähän jäykistyneenä ja tarkkaavaisena vielä menee (mutta ei edes murise, hauku tai ole hermostunut) ja lyhyellä hihnalla. Mutta hallitusti kuitenkin :) Riippuu tosi paljon toisesta koirasta ja miten se reagoi. Meillä on auttanut sekin, että ollaan paljon oltu koirakoulutuksissa, niin niissäkin on tottunut muiden koirien läheisyyteen, mutta sielläkään ei niitä toisia tavata yleensä.
Se on kyllä tosi tärkeää joka tapauksessa että itse on rauhallinen ja varma, eikä epäröi. Toisten koirien kanssa varmaan se riittää, mutta sitten on näitä nopeasti kiihtyviä tapauksia, joissa se on vaan tukitoiminto ja tarvitsee siedättää. Mäkin kokeilin vaikka mitä ärähtämistä, varmana kulkemista ihan kuin ei mitään tapahtuis, koiran eteen menemistä, kovaa ohi menemistä, namittamista, harhauttamista, katsekontaktia, mutta ainoastaan meidän tapauksessa siedättäminen ja vastaehdollistaminen toimi. Juurikin se että kaukaa näkee muita koiria, ja suussa maistuu hyvältä, niin yhdisti aika hyvin hyvän tunteen ja rennon ja kiihtymättömän olon toisiin koiriin.
Moi taas,
Koitan nyt vielä, josko Cat1982 olisit silloin tällöin vielä 'linjoilla' (toki muutkin) - ja jos ehtisit/viitsit/haluaisit vielä vastailla siedätykseen liittyen.. Kiitos paljon myös edellisestä kommentistasi, näitä on mukava lukea, kun räpii itse ko. tilanteessa!
Tähän asti kaikki mennyt aika kivasti - pari isompaa rähähdystä vain tullut, tilanteissa, joita en ole pystynyt mitenkään ennakoimaan ja sitä kautta klaaraamaan - isot autot, jotka kääntyvät äkisti sille kadulle, jolla just tallaillaan (tosin ihan vierestäkin autot ovat päässeet, jos taas vain olen ehtinyt istuttamaan) tai liian läheltä (tarvittaisiin vielä pidempi välimatka) huristava linja-auto
(OT: tänäänkin joudun väkisin tien vireen, josta yksi bussi käryytti ohi KOSKA meidän kadulla pidetään isoja (tosin rauhallisia, mutta ei auta meitä) koiria vapaana ja aamulla kun piti mennä lenkille, yksi näistä haahuili melkein meidän pihan portilla.. >_< - vaihtoehtoreitille jouduttiin - tosin tuo bussireagointi ei sekään ollut pahin mahdollinen ja sen jälkeen kaikki autot meni taas ihan ok - ei jää enää päälle).
Ihmiset, lapset (toki nämäkin ihmisiä, ainakin suurin osa :), lastenvaunut, sauvakävelijät ym. kaikki ohitetaan nyt hienosti välimatkan päästä. Vielä en ole alkanut matkaa lyhentään, koska niinkuin sanoit autojenkin kohdalla, vasta sitten kun koira ei osoita enää kiinnostusta asiaa kohtaan, voi edetä. Vieläkin koira siis seuraa ohitettavat/ohittavat ihmiset katseellaan, mutta ei enää läheskään niin jännittyneessä tilassa kuin ennen. Koiria en ole päästänyt rähjäämään enää oikeastaan kertaakaan, vaan aina välimatkaa koittanut ottaa.. MUTTA (taas kerran :), seuraavat asiat askarruttaa:
- mites, kun näen, että koiria tulee jostain ja lähden erisuuntaan (kun välimatkasiedätys ei vaan olosuhteiden pakosta toimi), koira kiskoo koirien suuntaan ja itse vain yritän, että rauhassa me vaihdamme suuntaa (yritän olla hötkyilemättä, joskin tiedän, että jos ne saa meidät kiinni, rähinä tulee), mutta silti koira voi kokea, että mennään karkuun vai voiko? Aina nykyisin rauhoittuu kyllä, kun huomaa, että mentin vaan eri suuntaan ja kukaan ei tulekaan liki.
- autorääkyminen meinasi nostaa kerran tällä viikolla päätään. Ihmettelin, kun koira ei istunut, silmävalkuaiset alkoivat pyörimään tutunoloisesti kun auto lähesty, vaikka oltiin samalla tavalla tienposkessa passissa kuin ennenkin. Auto kohdalle ja koira syöksyi ja kiljui. Tajusin pian, että oli sateinen ilta eli hämärä oli laskeutunut tavallista aiemmin ja oli jo pimeähköä - koira tuntui pelkäävän autoja taas uudelleen, kun kirkkaat valot tulivat kohti ym. Tän jälkeen mentiin sateessa istumaan turvallisen välimatkan päähän autotien lähelle katselemaan pimeässä ohikulkevia autoja ja kaikki meni hyvin. Nyt vaan pelottaa, miten käy kun hyvin pian aamulla on jo pimeä, samoin iltapäivällä eli autoja pimeässä en voi vältellä. Pitäisikö koettaa vaan samaa taktiikkaa pimeällä (istutus palkka) ja koittaa vaan pidempää välimatkaa? Ja mieluummin vältellä liian läheltä pimeässä suhahtelevia autoja parhaani mukaan?
- entäs, kumpi tärkeämpää siedätettävän koiran kanssa: lenkkien monotonisuus/rutiinit vaiko uusien (väkisinkin 'riskaabelimpien') reittien suosiminen? Kyllästyykö koira vai nauttiiko tällainen vähän epävarma koira ennemminkin rutiineista?
Puuh.. :)
Jos oma koira pelkästään katsoi muita koiria/ihmisiä yms eikä näyttänyt kiihtyvän, niin palkitsin siitä. Silloin sai tosiaan sen hyvänolon tunteen katsoessaan varsinkin muita koiria, joista oli vähän epävarma.
Meilläkin on just ollut näitä tilanteita, että on ollut pakko vaan lähteä takaisin päin kävelemään ja koira hinkuu sinne koirien suuntaan (yleensä kahdella jalalla takaperin). Ja multa on kysytty kanssa että mitä jos koira periaatteessa saa tässä sen mitä haluaa, että rähjäämällä pääsee kauemmas koirista tai sitten mennään karkuun. No tossa on kaksi vaihtoehtoa; joko menet "karkuun" vähän matkaa kunnes on mahdollisuus poiketa toiseen suuntaan tai toinen vaihtoehto on että jäätte paikallenne tai menette suoraan kohti toista koiraa. Tää on aika riskaabeli vaihtoehto. Koska tässä tapauksessa se rähjäys alkaisi varmasti ja pahentaa tilannetta aika paljon enemmän kuin että vältätte rähjäämisen lähtemällä toiseen suuntaan. Se rähjääminen on kuitenkin niin vahvaa yleensä, että se vahvistuu niin helposti seuraavassa tilanteessa, koska pääsee tekemään sitä. Sen takia kannattaisi välttää ettei ihan tahallaan mene niihin tilanteisiin, ellei tiedä että koira kestää sen.
Meillä ei nyt kai ole vaikuttanut hirveästi se että ollaan menty takaisin päin. Itse olen saattanut sanoa suuntaa vaihtaessa jotain että "mennään tänne" ja kannustan mukaan että koira tietää että päätin nyt vaihtaa suuntaa. Hirveän kauan en pystynyt kuitenkaan menemään takaisin päin, vaan tosiaan piti kuitenkin mennä jollekin sivukujalle tms, koska ei tuo mun koirani oikein ymmärrä sellaista että mennään samaa reittiä takaisin pitkän matkaa. Sivukujallakin usein käytin hyväkseni tilannetta ja syötin namia kun se koira meni ohi (varsinkin jos ei nyt sattunut tulemaan samaan suuntaan enää) - jos siis koira ei ehtinyt menemään kierroksille.
Olen siis pahimmassa tapauksessa saanut raahata valjaista tai hihnasta koiraa kun se rähjää takajalkojensa varassa ja nokka koiriin kohti vaikka toiseen suuntaan menin. Mutta kyllä se voi rauhoittaa koiraa ja antaa luottamustakin ihmiseen, kun koira huomaa että ihminen ei vie koiraa liian vaikeisiin tilanteisiin. Mutta ehkä on tärkeintä sanoa siinä suuntaa vaihtaessa jotain.
Pimeähän voi monella koiralla lisätä sellaista jännitysmomenttia, joten ei ihme jos sun koira reagoi enemmän pimeällä. Huomenna treenataan ohituksia toisen koiran kanssa (kun sillä toisella koiralla on vielä ohitusongelmia), ja todennäköistä on että illalla kun sen tekee, niin koira reagoi helpommin toisen koiran näkemiseenkin pimeässä. Kokeillaan kuitenkin jos vaikka saataisiin tarpeeksi välimatkaa, että tottuisi meidän koiran näkemiseen. Järjestetyt treenithän ovat parasta siedätyksessä, ja siten saa parhaita tuloksia. Se on vaan vähän vaikeata sellaisia järjestää tarpeeksi.
Mä kyllä lisäisin pimeässä välimatkaa, ja välltäisin ehkä liian pimeitä kadunkulmia, vaan kulkisin hyvinvalaistuilla paikoilla jos se on mahdollista. Ei tietty aina ole. Parashan se on jos kuitenkin saat paljon sitä harjoitusta vaikka sitten pidemmän välimatkan päästä, kuin kokonaan välttää niitä.
Jos koiralla on paljon vaikka stressiä, niin silloin kannattaisi laskea sitä stressiä tutuilla rutiinireiteillä. Mutta jos muuten ei stressaa tai se ohitusten aiheuttama stressi ei näy kotona, niin voihan sitä uusia reittejä käydä läpi. Parempi vaan että itse tiedät että millaisia ne reitit ovat, että pystyt vähän ennakoimaan. Yleensähän pystyy ennakoimaan monet tilanteet, vaikka hyppäämällä metsään/pellolle, jos muita mahdollisuuksia ei ole. Mutta joskus sekin on mahdotonta.
Epävarmalle koiralle voi olla helpompaa mennä tutuilla reiteillä, mutta jos koirassa on reviirivahtimista, niin silloin voi olla omistajalle helpompi mennä vieraissa paikoissa, jolloin koira ei ainakaan vahdi sitä reviiriään, eikä se lisää jännitysmomenttia lisää tilanteisiin. Ja epävarma koirahan ei välttämättä ole arka tai pelokas. Epävarma koira voi olla silloinkin, kun ei tiedä miten tilanteeseen pitää reagoida ja pitääkö koiran itse hoitaa tilanteet. Jos ei ole pelokas koira kuitenkaan, niin ihan helposti voi mennä vieraisiin paikkoihin kävelemään.