Näissä keskusteluissa ei kukaan ole tullut kertomaan omakohtaisista kokemuksistaan asunnon arvonmenetyksestä. Miksi? Kaikki tapahtuu tai on tapahtunut jollekin muulle esim. naapurille, tuttavalle, kaimalle työkaverille jne. Yleisimmin kuitenkin ennuistetaan hintojen romahtamista tai tehdään johtopäätöksiä muutaman asunnonvälittäjän (yleensä tuttu).
Kertoisko joku omakohtaisen kokemuksen täsät "rommauksesta".
Kertoisko joku omakohtaisen kokemuksen täsät "rommauksesta".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on omakohtaisia kokemuksia 90 laman rommista. Rakensin itse talon juuri 90 alussa. Talo tuli maksamaan 1,2 milj mummoo. Jouduin myymään talon vaimon kuoleman johdosta v 1996, san kokonaista 695 000 mk. Onneksi on ollut aina hyväpalkkainen työ ja selvisin tolpilleni. Tällä hetkellä asun velattomassa rivarikolmiossa uuden vaimon kera. Olen itse eläkkeellä ja nyt rupean katselemaan
ok taloa eläkepäivien puuhastelua varten. Hinnat ovat todellakin tulleet alas jo jonkin aikaa ainakin täällä Päijät-Hämeessä. Samaa näkyy kertovan tämänpäivän uutisetkin.
10 vuotta sitten rakennettiin 200 neliön talo ja otettiin pankista lainaa 1.2 miljoonaa markkaa. Laina otettiin 25v maksuohjelmalla ja kuukausierä laskettiin 8% korolle. Lainahan on lyhentynyt törkeän paljon ohjelmaa nopeammin ja kk-erää pienennettiinkin vähän aikaa sitten reilusti, mutta silti on reilusti vajaa 100.000€ lainaa jäljellä. Pankin mielestämme talosta olisi kaksi vuotta sitten saanut 400.000€... Nyt ehkä oikeasti voisi saada jotain 420.000-430.000€.
Kukausierämme on siis romahtanut yli 300 euroa.
Nyt ehkä oikeasti voisi saada jotain 420.000-430.000€.
Nyt ehkä onkin eritilanne,jos todella meinaisit siis myydä.
Nimittäin jos et usko niin kokeile käytännössä pakkohan ei ole myydä.
kaksivuotta sitten asunnot olivat kalliinpia kuin nyt koska ostajia ei ole joka oksalla enään.Näkemättä on paha sanoa,mutta jos asuntosi meinaisi saada myytyä 3 kuukauden sisään uskon hinnan painuvan alle 300000e.
Tuntuu varmasti käsittämättömältä mutta nyt ei kauppa käy kuin siimaa.
420000-430000 euron ostajia ei ole paljoa mistä valita,poikkeuksen tekee kehä 3 läheisyys mutta vaikeaa se on nyt tuollakin.
En ole nyt myymässä, mutta lamasyksynä 2009 naapuri myi saman kokoisen talon 390.000€:lla ja se meni kahdessa viikossa ilman julkista esittelyä. Samoin alueen muut talot, tosin aikaisemmin, ovat menneet kaikki saman tien, tämä on haluttua aluetta.
Muutama vuosi vielä ja sitten varmaan hankitaan pienempää asuntoa, kun lapsoset alkaa olla siinä iässä että pari vanhinta tuskin asuu montaa vuotta enää meidän kanssa yhdessä.
Ehkä rakennetaan pienempi talo itselle ja ostetaan samaan syssyyn pinet kerrostaloasunnot lapsille vuokra-asunnoiksi, omistussuhteen häivytetään sijoitusyhtiön kautta ja KELA maksaa lainat.
Pahasti on rommannut, korkokulut nimittäin.
Kokonaiskorko nyt marginaaleineen 0,42%. Noin 184 000 euron velkasaldosta menee ensi kuun alussa korkomenoja noin 62 euroa.
Pahasti on siis rommannut, ja alaspäin mennään edelleen. Ai jai.
Luuletko, ettei tulla ylös?
Omakohtainen romahdus on muuten aika tarkasti -90%
Korko oli 2008 loppuvuodesta lähellä 6% ja nyt se on vähän yli puoli prosenttia. Laskua on siis ollut tuollainen -90%.
Laina lyhenee nyt ihan simona ja koroihin menee paljon vähemmän rahaa kuin lasten viikkorahoihin.
Kyllä ne korot vielä nouseekin, mutta taitaa mennä vuosia, ellei 10 vuotta, ennen kuin kurkataan seuraavan kerran yli 5% korkoon.
Minulla on kokemusta 90-luvun alusta. Asuin silloin vuokralla ja huomasin, että isäntä korvasi asunnon arvon alenemista korottamalla vuokraa. Kun välillä olin työttömänäkin, tämä toisen omaisuuden kartuttaminen teki ajoittain tiukkaa.
Otin kokemuksista opiksi ja aikojen parannuttua ostin asunnon ja maksoin sen. Seuraava lama tai rommaus ei enää tee minulle pahemmin kipeää. Jos romahtaa pahasti, hankin pari sijoitusasuntoa ja tuhnut saavat järjestää minulle sitä kautta lisäeläketurvaa.
Yksi osake on myynnissa. Ajattelin, etta siita voisi 100 tonnia saada mutta valittaja arvioi 90 000. Nyt siita on 87 000:n tarjous saatu.
Itse vältyin 1990-luvun alun rommaukselta tuhnuttelemalla pahimman ajan yli. Silloin se oli täyttä totta ja olen edelleen iloinen etten ostanut asuntoa väärään aikaan.
Nyt ok-talossa jossa varaava takka, kaunis piukkapeppuvaimo, pystykoira jne.
itsellä ei ole hätää mutta on kyllä selvä pelko olemassa että 1990-luvun alun kauhut toistuvat. Poliitikkojen touhu on niin ala-arvoista että kaikesta näkee paniikkinappulan painamisen olevan lähellä.
Lääke on kansalliset valuutat ja niiden devalvoituminen. Se sattuu, mutta kohta sattuu paljon kipeämmin jos ei tajuta antaa periksi.
Mutta nyt taidan käydä pudistelemassa lampaantaljan illan steppihetkeä varten. Ei se maailma siihen lopu vaikka rommaisikin ja toisaalta rommauksen pelkääminen on vähän turhaa kun ei sille itse voi kuitenkaan yhtään mitään.