Ydinperhe, yksinhuoltajan perhe, uusioperhe.
Lapsiperhe, lapseton perhe, sateenkaariperhe jne
Siinä perhemalleja.
Minua ärsyttää keskusteluissa tuon tuosta esiin tuleva yksinhuoltajien halveksunta. Luin toista ketjua ja siellä mm. yksinhuoltajien kumppanin kaipuu kyseenalaistettiin, varsinkin jos se tapahtuu netin välityksellä. Netti koetaan ikäänkuin katiskana/verkkona, jonne yksinhuoltaja ystävää hakiessaan ikään kuin heittäytyy ja mahdollistaa tieten tahtoen, että lapset saavat pahan äiti- tai isäpuolen.
Kuitenkin ydinperheissä on yhtälailla lapsilleen pahaa tekeviä äitejä ja isiä.
Perhesurmista uutisoidessa isällä/äidillä pinna vain jostain syystä katkesi ja huom! aina niin ylläen ilman minkäänlaisia läheisten ja naapurien etukäteen aavistuksia.
Miksi se yksinhuoltaja luokitellaan vajavaisemmaksi vastaanottamaan vastuuta lapsistaan kuin ydinperheessa elävä?
Lapsiperhe, lapseton perhe, sateenkaariperhe jne
Siinä perhemalleja.
Minua ärsyttää keskusteluissa tuon tuosta esiin tuleva yksinhuoltajien halveksunta. Luin toista ketjua ja siellä mm. yksinhuoltajien kumppanin kaipuu kyseenalaistettiin, varsinkin jos se tapahtuu netin välityksellä. Netti koetaan ikäänkuin katiskana/verkkona, jonne yksinhuoltaja ystävää hakiessaan ikään kuin heittäytyy ja mahdollistaa tieten tahtoen, että lapset saavat pahan äiti- tai isäpuolen.
Kuitenkin ydinperheissä on yhtälailla lapsilleen pahaa tekeviä äitejä ja isiä.
Perhesurmista uutisoidessa isällä/äidillä pinna vain jostain syystä katkesi ja huom! aina niin ylläen ilman minkäänlaisia läheisten ja naapurien etukäteen aavistuksia.
Miksi se yksinhuoltaja luokitellaan vajavaisemmaksi vastaanottamaan vastuuta lapsistaan kuin ydinperheessa elävä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Jassoo, 60 yksinhuoltajaperhe.
Oletkohan nyt ihan varma mille palstalle kirjoitat?
H.
"hunksz"
Kertaa koulun biologia ihmisen kohdalta ;)
Minun yksinhuoltajana oloni kyllä jatkui muutaman vuoden yli 6-kymppiseksi.
"very sexy-lady"
Niinpä, monen perhesurman jälkeen lisääntyvät vanhusten vastuut.
Joskus syynä on avioerokin, ja jokus välinpitämättömyys lapsista.
Joskus tulee lasten vanhempikin hulluksi.
Mutta katsoisin että tragedia-aloituksen voisi tehdä erikseen.
"Minusta tuli yksinhuoltaja 60 - vuotiaana.
Lastensuojelu pakotti minut taipumaan."
Joteskin noin.
H.
"hunksz"
"taipumaan"
Very flexible kyl oon muttei aiheudu lastensuojelusta.
Oma tekoinen on lapseni, jonka yksinhuoltraja olin.
Ite oot vanhus!
Mut sen verran voin taipuisalla timmillä olemuksellani sulle joustaa, notta on se vajavaista kantoa yksin huoltaa kaikessa iässä. Samanlaista kuin täyttä vesisaavia kahdesta korvasta yksin raahais. Kahden kannettava pelittää parhaiten kahdestaan kantaessa kuten on tarkoitettu, jees jepulis!
Minun mielestäni aloitus on elämää reaaliajassa!
60 ikäisillä on kokemuksia yksinhuoltajuudesta ja lisäksi "ajalta menneeltä", eli ovat kokeneet kovempiakin aikoja arvostelussa, kuin nykyiset yksinhuoltajat…
Minun mielestäni aloitus mässäilee niin että omakehumehu tirskuilee..
Jos on ollut jotain kuten yksinhuoltaja, niin haluaa ummistaa silmänsä ongelmilta ja kaunistella karua totuutta.
"joopa joo",
en ymmärrä vastinettasi...
Ehkä tunnet aloittajan paremmin kuin minä, ja oikeutat itsesi tuohon omakehuun ja mässäilyyn?!
En oikein jaksa uskoa, että yksinhuoltaja tässä iässä mitenkään olisi voinut "ummistaa silmänsä ongelmilta ja kaunistella karua totuutta" - eiköhän se totuus ollut ihan siinä silmien edessä, elävänä ja tosiasiana!!!
Joopa joo@, omakehu ei tirsku, olisin toki sinullekin suonut sen yksinhuoltajan elämän "ihanuuden". Vaikka näin jälkikäteen se elämä oli ihanaa, katsos ne vaikeat päivät kun yleensä tallaantuu niiden hyvien päivien jalkoihin.
Itse olen saanut vain hyvää palautetta vanhemmuudestani, mutta aloituksessa kritisoin yksinhuoltaperheen vanhemman vetämisen tapahtuneiden ikävien tapausten ongelmien ytimeksi.
Yksinhuolto muuttu usein ajansaaatossa uusioperheen ongelmiin. Uusioperheen perustaminen vaatii paljon enempi kuin yksihuoltajaperheen vetäminen. Talossa kun on sinun ja minun ja joskus jopa yhteisiä lapsia, yhtälö on uskomattoman vaikea. Silla olipa kuinka sopeutuva ihminen hyvänsä minun lapseni ovat minun ja sinun lapsesi ovat sinun ja se yhteinen sen kokevat molempien lapset uhkaksi.
korppis,
Sen yksinhuoltajan ihanuuden sain ilman suomistasikin. Kiva, kiva, että säkin sen mulle olisit suonut, anteliasta sulta sydämettömistä kommenteistasi kuuluisalta.
Muista älä mene minuun henkilönä, et tunne minua ja en ole aloituksen aihe. Opettele keskustelun säännöt tai ole hiljaa.
Kerrohan ihqu omin näppiksen naputteluini, mitä jotkut saavat itsemsä kehumisessa mässäilystä.
Kuten
"Itse olen saanut vain hyvää palautetta vanhemmuudestani"
Lapset uhma- ja murrosiässä antavat kyllä kaikkea muuta kuin hyvää palautetta, vaikka kuinka hyvä olisi omasta mielestään.
korppis,
Henkilöön menemistäkö, jos mainitsee kylmäkiskoiset kommenttisi.
Sinun sydämettömiä kommenttejasi on täällä luettavissa.
Opettele ite keskustelemaan.
Asiaan please!
Joopa joo ei puhunut henkilöstäsi vaan sanomisistasi. Opettele sinäkin se ero. Sanomisiin saa puuttua, henkilöön ei.
Vaikuttaa siltä, että aloitus ei auennut ja hunksin piti luonnollisesti ihan ekana kirjoittaa aloituksen mitätöinti. Mikä ei liene kenellekään outoa joten sen voi ohittaa suuremmitta hölinöittä.
Petze on yksinhuoltaja isä, jonka kotona asuu nuorimmat lapset.. Ammattikoulua käyvä 18-vuotias poika ja työssä käyvä vanhempi tytär.
Petze kuuluu ikäryhmään 70.
Minulla on 22-vuotia kuopus, joka asuu tuossa parin kilsan päässä, mutta tapaamme päivittäin. Joten aloitus koskee yli kuuskytvuotiaita. Lisäksi moni 60-vuotias on kokenut elämässään yksinhuoltajan elämän rankan todellisuuden. Seksylady kirjoitti tosi hyvän vesisaavi esimerkin.
Se, että kun yhteiskunnassamme jotain tapahtuu epätvallista yksinhuoltaja on se joka mollataan koska on yksinhuoltaja tai esim. yksinhuoltajan lapsi ei sopeudu yhteiskuntaan tai tekee rikoksen.
Ydinperheestä niitä rikoksen tekijöitä ja ongelmalapsia pääsääntöisesti tulee. Ydinperheitä yksinkertaisesti on enempi kuin yhden vanhemman talouksia.
Erotilanteiden jälkeen toinen vanhempi pääsee usein maksamalla kun toinen elää arkitodellisuutta lasten kanssa työn ohessa.
Luulisi koskettavan useampaa palstalla kirjoittajaa tämäkin totuus.
Onko se oikeastaan kyse perheestä ?
Eikö kyse ole ihmisistä ?
Oli perhe millainen tahansa, yksin tai kaksin, niin eikö lopultakin kyse ole ihmisen kypsyydestä olla vanhempi ?
Kypsyydestä ottaa vastuuta. Kasvattaa ihmistaimi.
Miksi pitää lokeroida, niin tai näin.
Miksei ihmisille anneta opetusta olla aikuinen ja ottaa vastuuta niistä jotka eivät siihen itse kykene.
Minne jäi henkinen kasvu.
Mitä ihmiselle tapahtuu jos 40-60 on kuin huoleton ja vastuuton lapsi
Mutta julmuus ja nautinnolla mässäily, sen ei pitäisi kuulua mihinkään ikään ?
Tietyissä tapauksissa lapsen etua ajatellen olisi parempi, jos lapsi ei edes tapaisi toista vanhempaansa ennen kuin itse olisi kypsä tähän. Kyllä isissä ja äideissä on monia, jotka yksin ovat kasvattaneet lapsensa aikuiseksi.
Kuinka paljon onkaan lapsia, jotka elävät kahden vanhemman taistelukentän keskiössä. Tällaisissä tapauksissa lapsen etu olisi asuminen vain yhden vanhemman kanssa ilman tpaamisoikeutta..
Erään tuttavani 12-vuotias poika oli juuri ilmoittanut äidilleen, että ei halua enää mennä isän luokse. Ongelmana on, että Isä uhkailee poikaa, että jos et tule luokseni haastan äitisi taas oikeuteen. Niitä oikeudenkäyntejä on jo takana kahdeksan.
Kuka kärsii, poika.
Itse olen avioerolapsi.
Ketään maailmassa, en enempää kumarra, niiaa ja kunnioita, kuin omaa äitiäni.
Hän ei leikannut napanuoraani isäänikään.
Meillä kolmella taisi olla erilainen ja erikoinen kolmiyhteys. :))
Näinkin voi olla, ei kaikki ole erikoista ja omituista.
Ihan tavalliseen arkeen sopii sopu, yhteinen onni ja rakkaus.
Näiden kaikkien ketjun kommenttien jälkeen teki mieli laittaa tämä elämänviisaus jatkoksi:
"Ennen kuin tuomitset minut.. Pue kenkäni jalkoihisi. Kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. Käsittele menetys ihmisistä jotka olen menettänyt. Kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. Kompastu jokaiseen kiveen johon törmäsin. Nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein. Vasta sitten voit tuomita minut tai elämäni."
Opettajana toimiessani ymmärsin, että asioiden sisäistäminen ja opetuksen antamat ohjeet elämää varten eivät opettajajaltakaan onnistu opettamiensa viisauksien mukaisesti. Sitä kun on vain erehtyvä ihminen. Aforismisi on kaunis, mutta kuinka moni ihminen alkaisi näin omia virheitään miettimään ei juuri kukaan.
Näitä aforismeja löytyy pilvin pimein, mutta elämänvirran aallokossa opit unohtuvat. Olen huomannut jälkeenpäin kuinka monta hyvääkin ratkaisua tein tiedostamattani, lukematta viisaitten ajatuksia tai ohjeita. Joku vain sisälläni ohjasi käyttäytymistäni joka myöhemmin osoittautui oikeaksi esim. koskien lasteni kasvatusta.
Sepä olikin harvinaisen viisaasti sanottu, kun meitä yksinhuoltajiakin on useampaan lähtöön, itse jäin 46 v leskeksi, yllättäen, ja samalla 14 vuotiaan yksinhuoltajaksi, no hyvin se loppujen lopuksi meni vaikka joskus olikin aika raskasta päättää kaikesta yksin, joten se saavinkatovertauskin oli ihan paikallaan.
Kuka meistä elää aforismien mukaisesti. Olet oikeassa, ihminen on erehtyväinen ja kukaan ei toimi tai ratkaisuja aina oikein, ts ole täysin "hyvä Ihminen".
"mutta kuinka moni ihminen alkaisi näin omia virheitään miettimään ei juuri kukaan"
Kyllä moni miettii ja varsinkin silloin kun näkee ja kokee näitä kurjimpia elämänkohtaloita. Minua ainakin kiinnostaa tietää miksi tähän pisteeseen monenkin ihmisen elämässä on jouduttu? Ja että hänen asemassaan voisin olla vaikka minä tai sinä, se on niin pienestä kiinni.
Kuitenkin minua tämä intiaanien vanha sananlasku puhuttelee. Minusta tässä on syvä viisaus ja koskee nimenomaan sitä miten tuomitsemme, ylenkatsomme ja arvostelemme muita tai heidän elämänsä. Aforismin sanoman näen siinä että tulee muistaa että kaikilla meillä elämäkokemusten pirstaloimillakin on oma elämänhistoria joka on tähän pisteeseen meidät muokannet ja jokaisella se on ainutkertainen.
Missä ja ketä opetit, ja missä aineessa?
Kädettömiä kuulan työnnössä ; )))
Sorry unohtui paikka Karpivaaralla ; (.
Stereotypiota, taas ja aina.
Nursing problem
Tuo "ennen kuin tuomitset minut jne. on ihan hyvä sinänsä, empatian kykyä joko on tai ei ja toisen kivien kanto ei ole järkevää, omissa on jokaisella kylliksi.
Ymmärrän toki viestin perimmäisen tarkoituksen - toisen henkilöön kohdistuvan kritiikin.
Kun me olimme nuoria ja vastuussa omien lasten kasvatuksesta - tekemisistä, vanhempien rooli ei ollut yhtään helpompi kuin nytkään. Eriarvoisuus on lisääntynyt ja ne matalan kynnyksen mahdollisuudet koululaisten puhua asioistaan koulun yhteydessä ovat nyt poissa. Eriarvoisuus on lisääntynyt, ja mielestäni se on juuri erojen syytä, koska seurauksena on taloudelliset vaikeudet joista seuraa paljon muuta stressiä ja ihmissuhdesotkua ym.
Tämä ei tarkoita sitä, että yh- vanhemmat olisivat huonompia, vaan sitä, että kaikki mutklistuu ja lasten täytyy käyttää ajastaan niin paljon siirtymisiin, miettiä uusia ihmisiä ympärillä - eli vaikeeta on. Mihin he kuuluvat, jos ihmiset ympärillä vaihtuvat, eikä niitä isovanhempia näe jos nekin on eronneet ja elävät senioreina itselleen - huh huh......Vähän nyt karrikoin, mutta jotenkin noin
"Eriarvoisuus on lisääntynyt ja ne matalan kynnyksen mahdollisuudet koululaisten puhua asioistaan koulun yhteydessä ovat nyt poissa. "
Aivan ja sitten toisaalta kouluilta on viety kaikki keinot puuttua häiriökäyttäytymiseen. Vanhempien hyökkäykset opettaia kohtaan ovat lisääntyneet jne.
"erojen syytä,"
Erotaanko sinun mielestäsi liian helposti. Kuinka moni avio/avoliitto päätyy tänä päivänä eroon? Suojaako pelkkä yhdessä pysyminen lapsia ja aikuisia vaikka ydinperheessä voidaan todella huonosti?
"että kaikki mutklistuu"
Aivan. Ohi ovat ne ajat jolloin oli mummot ja papat ja meidän onnellinen perhe. Vaikka kyllä ennen vanhaankin oli onnettomia ydinperheitä, ei vaan ollut mahdollisuutta lähteä erilleen kun naisille ei ollut töitä. Uusioperheet ovat tänä päivänä niin yleisiä ettei kukaan niitä enää ihmettele. Lapset ovat onneksi sopeutuvaisia, tiettyyn rajaan saakka.
"Mihin he kuuluvat"
Helposti voisi sanoa jotta "ei mihinkään". Mutta sanotaanhan ja ktoivotaan jotta niin kauan kuin lapsella on lähellään yksikin turvallinen aikuinen peli ei ole menetetty. Mihinkä maailma onkaan menossa. Paluuta entiseen ei taida olla, vai?
Koulussa tapahtuviin häiriökäyttäytymisiin voidaan puuttua jos vanhemmilla riittä tahtoa auttaa lapsiaan. Nimenomaan auttaa niitä omia lapsiaan. Vanhempien hyökkäykset opettajia kohtaan kertoo vanhempien avuttomuudesta kasvattajana.
Aikaa jää yhteisten asioiden hoitamiseen jos tahtoa riittää. Yksinhuoltajana toimin poikieni koulun vanhempainneuvoston puheenjohtajana ja upealla vanhempainneuvoston tiimillä teimme yhteistyötä kotien ja opettajien kanssa. Tein pioneerityötä kun iltapäiväkerhotoimintaa lanseerattiin kaupunkiimme. Eikä sen yhteistyö koulun ja kodin välillä vienyt aikaani kohtuuttomasti ja vapaaehtoistyö oli ihmisläheistä. Lisään vielä, että me olimme vahvoja naisia joille lapset olivat tärkeitä.
Samalla olin yksinhuoltaja ja pienyrittäjä. Onko nykyään niin paljon huonommin kuin kahdeksan- yhdeksänkymmen luvulla, ei kai ole. Voi olla, että koska tein lapseni aikuisella iällä ja te ehkä jo seitkytluvulla ja nyt eletään kaksituhatta lukua niin eroja löytynee ajan käytön, kanssa en tiedä. En kuitenkaan usko, että vieraalla työ on raskaampaa kuin yksityisyrittäjän firman veto.
Onko ydinperheellisen vaikeeta osallistua lapsen arkeen jos yksinhuoltajakin siihen pystyy..
Uusioperheet niistä olisi kiva lukea, onko täällä sellaisia, jotka ovat kokeneet uusioperheen rakenteiden kestävyyttä.?
Ongelman ydin taitaakin olla siinä, että vanhemmat eivät näe lastensa avuntarvetta ja sillloin on vaikeaa auttaa asiassa jota jeidän mielestään ei ole. tässä kai nykysissä ongelmissa on paljolti kysymys.
Lisäksi mielestäni yhteisten asioiden hoitaminen ei aina ole tahdosta kiinni vaan jopa kyvyttömyydetä ja keinottomuudesta, ajan puutteestakin. Eläväthän kolulaisten vanhemmat ruuhkavuosia yleensä.
"Onko ydinperheellisen vaikeeta osallistua lapsen arkeen jos yksinhuoltajakin siihen pystyy.."
No kai sitä ydinperheellinen pakostakin osallistuu lapsen arkeen, muutoinhan se on heitteillejättö. Perheitä on erilaisia, he tulevat erilaisista kulttuureista jopa, jokaisella perheellä on omat arvonsa, asenteensa, voimavaransa ja toimintakykynsä. Eivät asiat monestikaan ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia. Se mikä sinusta näyttää pahalta voi toiselle ola iha hyvä ja riittävä.
Täällä on kehkeytynyt hieno keskustelu sillä aikaa kun pinosin kuopuksen kanssa koivuhalkoja mökillä.
Nursing problem ja kawe hienoja kommentteja.
Kirjauduin korppiksena koska kuva liittyy aiheeseen. Kuvassa olen vielä onnellisesti naimisissa ja pienen pojan äiti ; )
Oi noita onnen aikoja. No, oli se yksinhuoltajavaihekin kohtuu hienoa, kiitos hyvästä toimeentulosta yrittäjänä.
Jos tämän- hyvin laajan kysymyksen, liittäisi lähihistoriaan ja kahteen ajanjaksoon jolloin suuret rakennemuutokset tapahtuivat.
Teollisuus tarvitsi työvoimaa ja sitä saatiin maalta, koneellistumisen myötä, vapautuneesta väestä. Heistä monet lähtivät Ruotsiin, missä oli kova pula työvoimasta ja paremmat palkat. Elettiin -60 - -70 lukua ja täällä vasemmistolaisuuden nousua, mikä vaikutti asenteisiin esim. veteraaneja kohtaan, rakennettiin lähiöt - joihin työväki muutti, vanhemmille rakennettiin laitospaikat - naiset saivat omat palkat, ehkäisypillerit ja vapauden käydä ravintoloissa yksin, sitten miehet istuivat kaljakuppiloissa kun olikin aikaa työpäivän jälkeen.Yhteys sukuun katkesi, silloin erot määrällisesti lähtivät kovaan kasvuun naisten aseman muutoksen mukana ja lasten kunnallisen hoidon helpottaessa heidän työtään. Erotilanteessa tarvittiin vielä syyllinen ja päätös tehtiin oikeudessa.
Nyt eletään taas suurta muutosta ja kun ennen niitä tekijöitä, kiitos suurten ikäpolvien, on ollut vaikka muualle lähteä. Tämä rakennemuutos on työn muutoksen prosessi, joka kilpailutuksen vuoksi siirtyy aina sinne missä se voidaan edullisimmin saada. Samalla se on globaali eettis-.moraalinen kysymys ja ihmisoikeuskysymys. Markkinat ovat ohittaneet kansallisen päätösvallan tai vaikuttavat osaltaan siihen.
Meillä ne ihmiset, jotka haluavat menestyä ovat kinkkisten valintojen edessä, kun pitää olla huippu koulutus, aina freesi kuntoinen, nokkela, ei saa väsyä lastenkaan hoidon järjestelyssä-omien-puolison-yhteisten, osata ajoittaa kaikki kaikkien kanssa, pitää olla innovatiivinen, sosiaalinen, upea koti, muutama lomamatka vuodessa, pitää osallistua ja olla yhteisöllinen.
Jos tekee sen virheen että ei ole tuota kaikkea tai joku omasta joukosta repsahtaa - se voidaan korjata kun on kattava vakuutus ja pääsee hoitoon heti.
Mutta kun noin auvoisia on vain pikkuinen osa meidän lintukodossa. Niistä huumenuorista on nyt tullut huumevanhempia ja heidän vanhempansa eivät kykene auttamaan, kun istuskelevat kuka missäkin porukoissa, ehkä.
Toisaalta noiden ääripäiden väliin jää se valtaosa meidän väestöstämme - ikään katsomatta - ja syyt vaikeuksiin ovat varmasti myös nopeasti tulleita, kun työ loppuu, tulee ero, tai vakava sairaus iskee.
Ikärakenteen muutos on tämän ajan nopeasti vaikuttava tekijä, se on talous kysymys, mutta myös hoidettavissa, kuntarakenteen ja terveydenhuollon tehostamisen kautta. Tarkoitan nyt sitä, että ihmisten paikka olisi se oikea juuri hänelle, eikä pompoteta ketään kuin lihapullaa laatikon pohjalla ja mietitä kuka ottaa.
Kärjistän taas tietoisesti, enkä missään nimessä syyllistä ketään, näin yleensä mennään murrosvaiheet ja löydetään hyvät ratkaisut. Ukon että niin käy nytkin.